Kokoelma

Tarinoiden Inari

Dublin Core

Tekijä

Inarin kunnankirjasto

Nimeke

Tarinoiden Inari

Kuvaus

”Tarinoiden Inari”on Inarin kunnankirjaston kokoama suullinen perinnearkisto. Sen pääteemoja ovat elinkeinoihin, savotoihin, matkailu- ja sotahistoriaan, jälleenrakennukseen ja tiestörakentamiseen liittyvä tietous.

Tarinoiden Inari -äänitearkistoon sisältyy kirjaston oman haastatteluaineiston lisäksi yksityisten henkilöiden, Inarin kunnan kulttuuritoimen ja muiden tahojen tekemiä haastatteluaineistoja. 
Lisää aiheesta Tarinoiden Inari sivustosta.

Osakokoelmat

  • Tarinoiden Inari
Kokoelman aineistotSelaa kokoelman Tarinoiden Inari aineistoja

Suomujoen vesistö on ollut otollinen jokihelmisimpukan kehittymiselle puhtautensa vuoksi. Matti on pyytänyt isänsä kanssa aikanaan nimenomaan Luttojoen ja Suomujoen vesistöissä. Raakkua pyydettiin raakkupihdeillä, jotkut koettivat onneaan…

Helmenpyytäjä kertoo simpukan syntymisestä, simpukkapopulaation leviämisestä ja helmen kehittymisestä. Ylävirassa koirassimpukat laskevat maitinsa alavirrassa olevien naarassimpukoiden hedelmöitettäväksi. Siksi raakkuyhdyskunta saattaa…

Helmenpyynnin kukoistuskausi on ollut vuosikymmenten 1850-1930 välillä. Jokihelmisimpukka elää keskimäärin 180 vuotiaaksi, vanhimmat kuitenkin jopa 280 vuotiaaksi asti. Simpukan ikä määritellään kuoren vuosirenkaista. Raakun kuoriaines on…

Kiinnostus helmenpyyntiin heräsi pikkupoikana isän mukana kulkiessa. Raakkupihdit ja muut pyyntikeinot tulivat aikaa myöten tutuiksi pyytäjien kertomuksia kuunnellessa. Kerran sattui kohdalle laadukas huulihelmi ja siitä maksettiinkin 5000 mk.…

Satunnaiset helmenpyytäjät kokeilivet onneaan väliaikaisesti, kun sen sijaan ns. elinkautisilla pyytäjillä onni oli parempi. Hyvän helmen löytämiseen vaadittiin satojen, jopa tuhannenkin raakun avaaminen. Simpukan ulkokuoren lukemisen taito…

Helmenpyyntiä voi verrata kullankaivuuseen tai lottoamiseen. Siihen innostuu varsinkin jos kohdalle sattuu hyvä ja arvokas helmi. Laadukkaan helmen tunnisti lasinkirkkaudesta, punaisesta tai mustasta väristä. Helmen jaloimmat yksilöt on…

Helmi puhdistettiin ja se esiteltiin silkkialustalla ostajalle. Välittäjät tienasivat usein eniten helmikaupassa. Kertoja sai tosin kerran laadukkaasta helmestä 5000 mk, mikä vastasi kahdensadan poron tokkaa. Ivalon lennättimen johtaja Mauri…

Huhti-Heikki ja Arvid Wegelius olivat muualta Lappiin tulleita maailmanmiehiä, joista tuli helmenpyynnin elinkautisia vuosina 1890 - 1940. 

Helmenkalastus alkoi yleensä juhannuksen jälkeen vesien lämmettyä ja sitä jatkui läpi kesän syksyyn saakka. Mikäli helmiä ei löytynyt, pyynti vaihtui kalastukseen. Simpukoita etsittiin kahlaamalla matalassa vedessä ja sukeltamalla…

Eelis Peltonen oli tunnettu ketun ja ahman pyytäjä, mutta hän harrasti myös helmenpyyntiä Suomujoella vuosina 1910-1955. Suomujoki oli ollut venäläisten helmenpyytäjien pyyntipaikka vuosina 1840-1890, jolloin saaliit olivat olleet…

Vanhat vesimyllyt olivat aikanaan kiinnostavia kohteita. Niissä jauhettiin viljaa ja poikaset retkeilivät myöhemmin myllyjen läheisyydessä lintujahdissa. Myllyt toimivat osuuskuntaperiaatteella ja lansmestarina l. puheenjohtajana toimi…

Monet Kyrönkylän miehet rikastuivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen kullankaivuulla. Erityisen onnekas oli Nilla Kyrö, joka rakensi saamillaan ansioilla aluksi ison talon ja sen jälkeen vielä kaupan. Kultaa löytyi erityisen paljon…

Vesimyllyt rakennettiin ojan päälle. Myllyn rakenne oli tarkkaan mietitty. Se oli yksinkertainen mutta tehokas. Myllykivet olivat yleensä graniittia ja ne haettiin joko Kultalasta tai Inarijärveltä.

"Oletko nähnyt suuta suurempaa?". "En, mutta oletko syönyt puuroa kuumempaa?". Näin sanaili mylläri pirulle, joka pyrki samalle puurokattilalle.

Ohran viljely oli Ivalojoen laaksossa 1920-luvulla hyvin yleistä. Lähes joka kylässä oli oma mylly, jossa jauhettiin vilja kotitarpeiksi. Suuret savottatyömaat ja tietyöt antoivat isännille tienestimahdollisuuksia kodin ulkopuolella ja…

"Inarin vilja oli paljon valkiampi kuin Keski-Suomen vehnä", muistelee Aarne Akujärvi Ylivieskan isäntien todenneen, kun he näkivät inarilaisten evakkotaipaleelle mukanaan tuomat ohrajauhot. Ohra jauhettiin akujärveläisten talollisten…

Pekka Morottajan suku on kuuluisaa karhunkaatajasukua. Taitavat karhunpyytäjät, joihin Pekkakin lukeutuu,  saivat lisänimen Karhu etunimensä liitteeksi. Karhu-Pekan kertomuksissa eletään aikaa, jolloin karhua pyydettiin talviaikaan. Pyynti…

Rovasti Räme paransi hevosen kipeytyneen jalan käydessään Akuniemessä. Talon tytölle hän antoi häälahjaksi keksipaketin ja neuvon olla suuttumatta yhtäaikaa. Tämä olikin paras lahja minkä Anni oli häälahjakseen saanut.

Anni muistelee matkoja isän kanssa Inarin ja Akuniemen välillä. Eräs matka pimenevässä lokakuussa on jäänyt mieleen erityisesti. Posti-Matti tunsi reitin vanhastaan hyvin. Kerran kuitenkin sattui karilleajo ja isä komensi tyttären pumppuun.…

Posti-Matti saattoi ennakkoon sovituissa paikoissa jättää postia jopa puunhaaraan. Tämä herätti kanssamatkustajissa joskus ihmetystä. Postinkuljetus veneellä ja poroilla loppui 1954. Tämän jälkeen, ennen Sevettijärven tien valmistumista…

Posti-Mattina tunnettu Matti Aikio kuljetti postia Inarista aina Räkkijärvelle asti. Kelirikkoajat olivat vaikeimpia aikoja vuodesta. Ongelmia oli joskus myös venemoottorin kanssa. Postinkuljetus ei ollut tiukasti aikatauihin sidottua, vaan…
Nanguniemen hopeakäädyt osa3 : Kymmenen minuutin miljonääri

Hopeakäätyjen löytyminen aiheutti melkoisen mediapyörityksen. Aarteen löytyminen kiinnosti suomalaismedian lisäksi myös norjalaisia tiedotusvälineitä. Aarteen arvoakin pohdittiin ihan asiantuntijavoimin ja löytäjä tunsi jossain vaiheessa…

Joulun alla haastateltava päätti järjestää Väylässä pikkujoulun asukkaille ja koululaisille, vaikka vastaaviin juhliin ei oltu totuttukaan. Joulupuuksi koristeltiin mänty, katettiin teepöytä, laulettiin joululauluja ja luettiin…
Nanguniemen hopeakäädyt osa2 : Aarteen merkitys

Seppo Saraspää pohdiskelee hopeakäätyjen alkuperää ja palaa muistoissaan tunnelmiin, joita hän koki aarteen löydettyään. Monia kysymyksiä pyöri mielessä. Kuka korut oli kätkenyt ja miten ne olivat kulkeutuneet Inariin? Miksi juuri…
Nanguniemen hopeakäädyt osa1 : Korukätkön löytyminen

Seppo Saraspään jäkälänhakumatka muuttui jännittäväksi tapahtumaketjuksi, kun hänen käteensä osui outo esine. Löytö sai miehen vähäksi aikaa sekaisin, etenkin kun varovainen tunnustelu löydöksen ympäristössä osoitti,…

Hautauspalvelujen tarjoaminen ja arkkujen välitys siirtyi Lyydia Palokankaan tehtäväksi Leevi Palokankaan kuoleman jälkeen. Sairaalassa kuolleet vainajat laitettiin arkkuun hoitajien toimesta, mutta sairaalan ulkopuolella kuolleet toimitettiin…

Marja Rotonen oli taitava kansanparantaja, kätilö, kuppari ja ompelija, joka siirsi oppinsa miniälleen Lyydia Palkokankaalle. Hopealusikalla poistettiin roskat silmästä, kerninäppyihin käytettiin riisivoidetta, lihassärkyyn ja reumatismin…

Kertoja muistelee linja-automatkallaan kuulemaansa tarinaa sodanaikaisesta sirpalemännystä ja savottakokkina tietoonsa tullutta Huuhkajapäänpaistaman vankileiriä.

Pikku-Mikkillä oli erikoisia lahjoja. Hän osasi matkia elikoita ja ihmisiä, ja muuttua jopa kerrottavansa näköiseksi. Lisäksi hän hämmästytti ihmisiä silmänkääntö- ja taikatempuilla.  Kerran Pikku-Mikki yritti ostaa luotolla kauppias…

Kesällä 1944 Ivalon asukkaita oli siirretty väliaikaiseen evakkoon Ukontuvalle. Sinne oli saapunut myös kuuluisa helmenkalastaja Huhti-Heikki, joka oli myynyt saaliinsa ja päättänyt lähteä lopullisesti Rajajoosepin kentältä. Majapaikassa…

"Olen minä herrojenkin kyydissä kulkenut", oli Rajalan Anni naureskellut, kun muisteli minkälaisessa seurassa oli matkannut tunturista Ivaloon. Hänellä oli ollut tapana mennä hyvissä ajoin pysäkille, jos sattuisi saamaan…

Kolttasaamelaiset asutettiin sodan jälkeen Virtaniemen ja Rajajoosepin väliseen kolmioon. Väliaikaisissa kotoksissa asuttiin siihen saakka kunnes heidät pakkosiirrettiin Sevettijärvelle.  
Karhunpesän tarina

Topias Mattila löysi Jänkkävaaran etelälaidalla sijaitsevan karhunpesän  keväällä 1946, kun hän oli kaatamassa rakennuspuita talontekoa varten. Puiden kaataminen muuttui jännittäväksi, kun yhtäkkiä karhu hyppäsi pesästä ja kiipesi…
Härkinmylly ja Kyröläiset potut

Härkinmylly on jauhanut viljaa esi-isillemme, toteaa Lauri Pekkala ja muistelee samalla kuinka Kyrönkylässä viljeltiin menestyksellisesti ohraa ja perunaa ennen sotia. Mylly oli Kyrön jakokunnan omaisuutta ja se oli näyttävän näköinen.…

Koppelon kyläläisten yhteisellä ponttoonilla oli monta käyttöä. Sillä kuskattiin kotieläimet ja niittokoneet kesäisin saariin. Sitä käytettiin Sevettijärven koulun rakennustarvikkeiden ja tienrakennustarpeiden kuljettamiseen sekä…

Pirkon isoisällä oli kalamaja Naukulahdessa, jonne mennessä poikettiin useasti Nuoran-Juhanissa. Lapsetkin pääsivät mukaan jopa viikon kestäville kalareissuille. Tytöille se oli mukavaa vaihtelua, sillä he saivat kuljeksia vapaina…

Junnu-Matin talo oli Koppelon kylän keskus, jossa hoidettiin posti- , puhelin- ja kauppa-asiat. Talossa asui paljon oman suvun väkeä, mutta ovet olivat silti avoinna kulkijoille, jotka saivat yöpyä ja ruokailla talossa. Runsaasta…

Junnu-Matti oli kalastaja ja poromies, jolla oli paljon lapsia. Lisäsärvintä talouteen saatiin mm. karjanpidosta. Talossa oli lehmiä, lampaita ja kylän yhteinen sonni. Kotieläimet vietiin kesäksi saariin, joissa ne saivat olla vapaina…
Aurinkolaivan kyydissä Inarijärvellä

Isoisäni Matti Kiviniemi toimi Aurinkolaivan kapteenina ja minäkin pääsin Armin kanssa monesti laivamatkalle. Sisävesiliikenteeseen rakennettu laiva oli tuotu etelästä. Laivaliikennöintiä varten Junnu-Matin rantaan oli rakennettu tie ja…

Elsan kotona asui oman perheen lisäksi myös ämmiksi kutsuttu Marja-Liisa Rotola, joka oli lapsille hyvin tärkeä ihminen ja osallistui lasten kasvattamiseen. Perheessä pidettiin karjaa ja pihapiirissä oli myös paja, jossa sijaitseva…

Yksi Inarin alueen saksalaisten vankileireistä sijaitsi Ivalossa lossituvan ja Ivalon ruokoushuoneen välistä kulkevan tien päässä. Sotavangit työskentelivät Ivalon siltatyömaalla. Vankeja ei saanut ruokkia, mutta joskus naiset laittoivat…

Venäläiset partisaanit tekivät hyökkäyksiä siviiliväestöä kohtaan itärajan kylissä. Asukkaat surmattiin ja talot poltettiin. Yksi ryhmä tuli Laanilaan asti ja ampui siviililiikenteessä ollutta postiautoa. Yksi surmansa saaneista oli…

Näkymät paluumatkalla evakosta olivat ankeat. Kaikkialla oli sotaromua, sillat ja tiet olivat huonossa kunnossa ja talot poltettu. Poikasia kiinnosti tietysti ammukset, joita oli tien varsiin jääneissä laatikoissa. Reinokin keräsi lahjaksi…

Metsästysreissuilla voi törmätä kaikenlaisiin tilaanteisiin. Reilu viisikymmentä vuotta sitten Venäjän puolella oli sattunut ilmeisesti joku onnettomuus, sillä Suomujoen varsi ja Lutto olivat täynnä poron raatoja. Reino keräsi…

Uula Morottaja oli hieno mies, joka oli monessa mukana. Sulkusjärvelle hän tuli aluksi rengiksi ja pikkuhiljaa isännäksi taloon, jossa asui leskivaimo lapsineen.

Näätänpyyntireissu vaihtui ahmanpyynniksi, kun koira yllätti munajahdissa olleen ahman. Hyvävainuinen koira ja Reino lähtivät jälistämään karkuunpäässyttä ahmaa. Välillä näytti, että ahma pääsi karkuun ja alettiin ruokatauolle.…

Poromies Matti Mattuksella oli ruotsalainen Husgvarna niminen pistooli, jota Reino halusi innokaasti saada omakseen. Aseen Matti oli vaihtanut ajohärkään, joka 1926-luvulla maksoi viisi markkaa. Kauppaa hierottiin ja Reino kyseli useaan otteeseen…

Reino Lahdenmäellä on yli 60 vuoden kokemus petojen pyynnistä ja eränkäynnistä. Tässä tarinassa kerrotaan kommelluksista, joita sattui karhunpyyntireissulla Kampaselässä.

Saksalaiset tavoittivat v. 1943 hukkaparin Nangujärvellä. He saivat kaadetuksi naarassuden, mutta uros pääsi karkuun. Tästä ovelasta, noitasudeksi kutsutusta eläimestä tuli Ivalon paliskunnalle varsinainen riesa, sillä se tappoi kymmeniä…

Ivalojoki on joki, joka suojelee itseään massaturismilta, toteaa pitkän linjan ohjelmapalveluyrittäjä Teuvo Katajamaa. Ivalojoen pinta saattaa vaihdella muutaman päivän sisällä jopa metrillä, joten aivan tottumattomalla saattaa olla…