Kuvaus
Keinusaaren kaupunginosaa varten tilattiin asemakaava vuonna 1921 arkkitehti Birger Brunilalta, joka oli tehnyt muutospiirustukset myös Kiistalan (nyk. rautatieaseman seudun) kaavaan. Keinusaari oli määrätty jo 1830-luvulla Hämeenlinnan suuren palon jälkeen keisarillisella käskyllä kruununmakasiinien sijoituspaikaksi, koska se sijaitsi Vanajaveden äärellä. Aluetta hallitsivat 1920-luvulla lääninsairaala, kruununmakasiini, verkatehdas ja nahkatehdas sekä paja- ja värjäämörakennukset. Hieman kauempana sijaitsi teurastuslaitos. Brunilan kaavassa alueelle on piirretty teollisuus- ja pienteollisuustontteja, rantaviiva on oikaistu ja sitä seurailee Rantatie. Rannassa on Keinupuisto. Nykyisellä Keinusaaren kerrostaloalueella on vielä Pikkujärvi. Keinusaari kuului 1920-luvulla Kiistalan kaupunginosaan, jonka kaavoitus oli alkanut jo vuonna 1912. Toisin kuin Sairio ja Myllymäki, Kiistalan alue ei alun perin kuulunut Hämeenlinnan maihin. Kaupunki pakkolunasti Kiistalan maat satama-, varasto- ja teollisuusalueeksi. Koska kaupungin satama oli ahdas, Kiistalaan suunniteltiin uutta suurta satama-aluetta. Arkkitehtitoimisto Jung & Bomanssonin laatima asemakaava vahvistettiin 1917. Kaavaan tuli myös asuntokortteleita rautatieaseman aukiolta säteittäisesti lähtevien katujen varsille. Kaavaan tehtiin joitakin Birger Brunilan ehdottamia muutoksia vuonna 1918. Alkuperäisen Keinusaaren asemakaavan koko on 35 x 58 cm, ja sitä säilytetään Hämeenlinnan kaupunginarkistossa.