kaunokirjallisuus]]> ruukit]]> palvelusväki]]> johtajat]]> naiset]]> perheet]]> papit]]> herännäisyys]]> opiskelu]]> elämänmuutokset]]> merimiehet]]> rakkaus]]> juhlat]]> Turun kaupunginkirjasto]]> fi]]> Wolzogen, Ernst von]]> kaunokirjallisuus]]> huumori]]> papit]]> tarkastus]]> tytöt]]> kepposet]]> Turun kaupunginkirjasto]]> fi]]> ]]> Sariola, Yrjö]]> Sariola, Yrjö]]> pappilat]]> virka-asunnot]]> papit]]> historiikit]]> muistelu]]> Laukaa]]> Keuruun kaupunginkirjasto]]> fi]]> Poikonen, Ossi]]> kirkkoherrat]]> papit]]> Keuruu]]> Ripatti, Jaakko Olavi]]> Rosenback, Erland]]> Friden, Adolf Samuel]]> Wegelius, Esaias]]> Hellén, Herman]]> Calamnius, Karl Gabriel]]> Malmstén, Lars Reinhold]]> Bergroth, Frans Henrik]]> Warén, Johan]]> Pihlman, Herman Henrik]]> Leikola, Albert Ferdinant.]]> Kalliala, Lauri Johannes]]> 99.12 (ykl)]]> Keuruun kaupunginkirjasto]]> fi]]> Tervaniemi, Maire]]> Petsamo]]> Inari]]> Kalajoki]]> evakuointi]]> lääkärit]]> papit]]> joulu]]> juhannus]]> Rensujeff, Kaija]]> Pokka, Eino]]> Lappi]]> lehmät]]> papit]]> lukkarit]]> Mansikka-Aho, Vilho]]> Sarre, Anni]]> papit]]> rovastit]]> Vaattovaara, Merja]]> Leikola, Anto]]> Pyhäjoki (kunta)]]> papit]]> kirkkoherrat]]> maantiede]]> väitöskirjat]]> Mathesius, Petter Niclas]]> neljänkolmatta ikäinen tekijä sanoi jo useiden
vuosien ajan kuluttaneensa paljon vaivaa ja rahaa tietojen
kokoamiseksi aiheestaan.]]>
Pyhäjoen kirjasto]]> fi]]>
Urhonen, Werner Anselm]]> kirkkoherrat]]> papit]]> seurakunnat]]>
Valokuva-albumissa kuva on otsikoitu "Kirkkoherra Urhonen ja Myllylän vanha emäntä". ]]>
Pukkilan kunnankirjasto]]> fi]]> Pukkila]]>
Aaltio, Toivo Emil]]> Elomaa, Paavo]]> kirkkoherrat]]> papit]]> kanttorit]]> seurakunnat]]> läksiäiset]]> juhlat]]> seurantalot]]>
Aaltio siirtyi 1.5.1932 Someron kirkkoherraksi ja Elomaa Askolan seurakunnan kanttoriksi, joten valokuvat ovat vuodelta 1932. (Lähde: Martti Saaristo: Pukkilan historia. Järvenpää 1985: Lehtikarin Kirjapaino.)

Kuvauspaikkana on Pukkilan nuorisoseurantalo (nykyään Toimela). ]]>
Pukkilan kunnankirjasto]]> fi]]> Pukkila]]>
Winter, Helmer]]> Varsinais-Suomi]]> Uusikaupunki]]> Lehtonen, Aleksi 1891-1951]]> elämäkerrat]]> piispat]]> papit]]> fi]]> Ekko, P.O.]]> Varsinais-Suomi]]> Kalanti]]> kirkkohistoria]]> surakunnat]]> papit]]> lukkarit]]> suntiot]]> Timo Ekko]]> fi]]> Simelius, Y. H.]]> Varsinais-Suomi]]> Uusikaupunki]]> kirkkorakennukset]]> kirkkotaide]]> hautausmaat]]> papit]]> fi]]> Kajaani]]> Kajaanin lääni]]> historia]]> paikallishistoria]]> henkilöhistoria]]> käännökset]]> Kajaanin linna]]> pormestarit]]> papit]]> suuri Pohjan sota]]> Backman, L. H.]]> Kajaani (sanomalehti)]]> artikkelit (julkaisut)]]>
Kertomuksessa on yhdeksän kohtaa:
1. Kajaanin läänin historiaa
2. Kajaani vuonna 1666: linna ja kirkko
3. Kajaanin kirkon kuvaus
4. Kajaanin kaupungin pormestarit
5. Kajaanin papit
6. Venäläisten hyökkäys Kajaaniin 13. maaliskuuta 1712 ja linnan piiritys
7. Rauhan aika, kolehtien ja almujen keräys, kirkon ja koulun rakentaminen
8. Raatimies Johan Carlanderin kanssa sovittu almukeräys vuosina 1739-41
9. Kuningatar Ulrica Eleonoran lahjoitus seurakunnalle, 400 hopeataalaria

Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä 1934.]]>
Kajaani (sanomalehti)]]> Backman, Lars Henrik]]> Enwald, Gustaf]]> fi]]> Kajaani]]>
Enwald, Gustaf]]> Kajaani]]> Sotkamo]]> Kuhmoniemi]]> Kuhmo]]> Hyrynsalmi]]> Ristijärvi (kunta)]]> Puolanka]]> Säräisniemi]]> Vaala]]> Paltamo]]> Suomussalmi]]> historia]]> henkilöhistoria]]> paikallishistoria]]> papit]]> kappalaiset]]> Kajaani (sanomalehti)]]> artikkelit (julkaisut)]]>
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numeroissa 94 ja 95 vuonna 1931. Kirjoittajana G. Enwald.]]>
Kajaani (sanomalehti)]]> fi]]> Kainuu]]>
Enwald, Gustaf]]> Kajaani]]> historia]]> paikallishistoria]]> henkilöhistoria]]> 1800-luku]]> Paltamo]]> Sotkamo]]> Kuhmoniemi]]> Hyrynsalmi]]> Puolanka]]> Säräisniemi]]> Ristijärvi (kunta)]]> papit]]> Kajaani (sanomalehti)]]> artikkelit (julkaisut)]]>
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numero 7.11.1935. Kirjoittajana G. Enwald.]]>
Kajaani (sanomalehti)]]> fi]]> Kainuu]]>
Enwald, Gustaf]]> Kajaani]]> historia]]> henkilöhistoria]]> 1700-luku]]> 1800-luku]]> 1900-luku]]> papit]]> lukkarit]]> saarnaajat]]> Kajaani (sanomalehti)]]> artikkelit (julkaisut)]]>
Artikkelissa luetellaan Kajaanin kaupungin lukkareina isonvihan jälkeen, alkaen vuosina 1729-1733 lukkarina toimineesta Jacob Filipssonista.

Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numerossa 49/1934. Kirjoittajana G. Enwald.]]>
Kajaani (sanomalehti)]]> fi]]> Kajaani]]>
Enwald, Gustaf]]> Kainuu]]> historia]]> henkilöhistoria]]> 1700-luku]]> 1800-luku]]> 1900-luku]]> nimismiehet]]> papit]]> kirkkoherrat]]> suvut]]> pormestarit]]> virkamiehet]]> Kainuun Sanomat]]> artikkelit (julkaisut)]]>
Artikkeli on ilmestynyt Kainuun Sanomissa numeroissa 71, 76, 80, 110 ja 113 vuonna 1932. Kirjoittajana G. Enwald.]]>
Kainuun Sanomat]]> fi]]> Kainuu]]>
Brenner, Petrus Johannis]]> hartauspuheet]]> papit]]> historia]]> andakter]]> präster]]> historia]]> 1700-luku]]> 1700-talet]]>
Tekijä: Brenner, Petrus Johannis, 1677-1720

Julkaistu:Wasa : omtryckt af Georg Wilhelm Londicer, 1786.

Ulkoasu:[1-2] 3-24 s. ; 8:o.

Johannis Petrus Brenner kuului pohjalaiseen pappissukuun. Hän syntyi Närpiössä v. 1677. Hänen isänsä oli Närpiön kappalainen Johannes Gabrielis Brennerus ja isoisänsä Mustassaren ja Vaasan kirkkoherra Henricus Martini Brennerus.

Brenner tuli ylioppilaaksi Turusta v. 1698, kirjoittautui Tarton yliopistoon Pärnussa ja valmistui filosofian maisteriksi 1699. Hänet vihittiin papiksi v. 1701 ja hän toimi jalkaväkirykmentin kenttäsaarnajana Riiassa ja Narvan varuskunnan saarnaajana 1703. Venäläisten vallatessa Narvan 1704 hän joutui vangiksi ja hänet vietiin sotavankina Venäjälle.

Riian jouduttua Venäläisille Brenner pääsi Pyhän Jaakobin seurakunnan kirkkoherraksi 1711 mutta pakeni samana vuonna Saksaan ruotsalaisten hallitsemalle alueelle. Seuraavana vuonna Kaarle XII määräsi Brennerin luokseen Turkkiin.

Kaarle nimitti hänet vielä samana vuonna Mustasaaren ja Vaasan kirkkoherraksi, mutta Brenner ei koskaan tullut Vaasaan hoitamaan virkaansa vaan matkusti sen sijasta Tukholmaan, jossa hän jatkoi jo Turkissa aloittamaansa poliittista juonittelua levittämällä huhuja kuningasta vastaan tekeillä olevista vehkeilyistä. Kuninkaan saatua surmansa Norjassa loppuvuodesta 1718, Brenner sotkeutui yhä pahemmin omiin poliittisiin juonitteluihinsa, niinpä kun hänet oli valittu Etelä-Pohjanmaan papiston edustajaksi vuoden 1719 valtiopäiville, arkkipiispa kielsi häntä osallistumasta. Sen sijaan hän joutui kuulusteluun syytettynä maanpetoksellisesta toiminnasta. Hänet pidätettiin papinvirasta ja häntä kiellettiin poistumasta Ruotsista.

Brennerin onnistui kuitenkin paeta Kööpenhaminaan aikomuksenaan jatkaa Venäjälle. Hän jäi kuitenkin kiinni Hampurissa ja hänet palautettiin Ruotsiin. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Brenner todettiin syylliseksi maanpetokseen. Säätyjen asettama komissio tuomitsi hänet kuolemaan ja Brenner mestattiin Tukholman ulkopuolella 4.7.1720.

Viimeisessä puheessaan Brenner tunnusti kateuden ja vihan ajaneen hänet rikoksiin. Puhe painettiin sittemmin useaan otteeseen.

Vaasan kaupunginkirjastossa puhe on Londicerin painama sekä suomeksi että ruotsiksi.

Biografiakeskus.]]>
Londicer, Georg Wilhelm (kirjapaino, Vaasa, 1776-1804)]]> swe]]>
Brenner, Petrus Johannis]]> hautauspuheet]]> papit]]> historia]]> andakter]]> präster]]> historia]]> 1700-luku]]> 1700-talet]]>
Tekijä: Brenner, Petrus Johannis, 1677-1720

Julkaistu:Wasasa : prändätty Georg Wilhelm Londicerildä, 1780.

Ulkoasu:24 s. ; 8:o.

Johannis Petrus Brenner kuului pohjalaiseen pappissukuun. Hän syntyi Närpiössä v. 1677. Hänen isänsä oli Närpiön kappalainen Johannes Gabrielis Brennerus ja isoisänsä Mustassaren ja Vaasan kirkkoherra Henricus Martini Brennerus.

Brenner tuli ylioppilaaksi Turusta v. 1698, kirjoittautui Tarton yliopistoon Pärnussa ja valmistui filosofian maisteriksi 1699. Hänet vihittiin papiksi v. 1701 ja hän toimi jalkaväkirykmentin kenttäsaarnajana Riiassa ja Narvan varuskunnan saarnaajana 1703. Venäläisten vallatessa Narvan 1704 hän joutui vangiksi ja hänet vietiin sotavankina Venäjälle.

Riian jouduttua Venäläisille Brenner pääsi Pyhän Jaakobin seurakunnan kirkkoherraksi 1711 mutta pakeni samana vuonna Saksaan ruotsalaisten hallitsemalle alueelle. Seuraavana vuonna Kaarle XII määräsi Brennerin luokseen Turkkiin.

Kaarle nimitti hänet vielä samana vuonna Mustasaaren ja Vaasan kirkkoherraksi, mutta Brenner ei koskaan tullut Vaasaan hoitamaan virkaansa vaan matkusti sen sijasta Tukholmaan, jossa hän jatkoi jo Turkissa aloittamaansa poliittista juonittelua levittämällä huhuja kuningasta vastaan tekeillä olevista vehkeilyistä. Kuninkaan saatua surmansa Norjassa loppuvuodesta 1718, Brenner sotkeutui yhä pahemmin omiin poliittisiin juonitteluihinsa, niinpä kun hänet oli valittu Etelä-Pohjanmaan papiston edustajaksi vuoden 1719 valtiopäiville, arkkipiispa kielsi häntä osallistumasta. Sen sijaan hän joutui kuulusteluun syytettynä maanpetoksellisesta toiminnasta. Hänet pidätettiin papinvirasta ja häntä kiellettiin poistumasta Ruotsista.

Brennerin onnistui kuitenkin paeta Kööpenhaminaan aikomuksenaan jatkaa Venäjälle. Hän jäi kuitenkin kiinni Hampurissa ja hänet palautettiin Ruotsiin. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Brenner todettiin syylliseksi maanpetokseen. Säätyjen asettama komissio tuomitsi hänet kuolemaan ja Brenner mestattiin Tukholman ulkopuolella 4.7.1720.

Viimeisessä puheessaan Brenner tunnusti kateuden ja vihan ajaneen hänet rikoksiin. Puhe painettiin sittemmin useaan otteeseen.

Vaasan kaupunginkirjastossa puhe on Londicerin painama sekä suomeksi että ruotsiksi.

Biografiakeskus.]]>
Londicer, Georg Wilhelm (kirjapaino, Vaasa, 1776-1804)]]> fin]]>
Pohjois-Karjala]]> papit]]> luterilaisuus]]> evankelis-luterilainen kirkko]]> Arno Rafael Cederberg, kirjailijanimi A. R. Saarenseppä, (1885–1948) oli suomalainen historiantutkija ja arkistomies, oppiarvoltaan filosofian tohtori. Hän loi tutkijanuran kahdessa maassa toimimalla historian professorina ensin Tarton yliopistossa 1919–1928 ja sitten Helsingin yliopistossa 1935–1948.]]> A. R. Cederbergin tiedonanto]]> fi]]> Poutiainen, Paavo]]> Renqvist]]> Henrik]]> Sortavala]]> seurakunnat]]> evankelis-luterilainen kirkko]]> uskonnolliset liikkeet]]> henkilöhistoria]]> kappalaiset]]> papit]]>
Liperin seurakunnassa toimiessaan hän osoitti erinomaista intoa, mutta hänen aiheuttamansa hengellinen levottomuus loukkasi esimiehiä, ja seurauksena oli pitkällinen oikeusjuttu, vuoden virkaero ja sakot. Samalla tarkastusmatkan tehnyt Porvoon piispa Johan Molander siirsi hänet 1826 Svartholman vankilalinnoituksen papiksi, mikä käytännössä tarkoitti vankeutta.

Vankeusaika merkitsi Renqvistille mahdollisuutta syventää ajatuksiaan. Hän julkaisi ensimmäiset raittiusaiheiset kirjoituksensa. 1835 painettiin Renqvistin tunnetuin teos Viinan kauhistus ja samana vuonna hänet määrättiin kappalaiseksi Sortavalaan, missä toimessa pysyi kuolemaansa saakka.]]>
Saukko]]> fi]]>