Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> siirtolaisuus]]> amerikansuomalaiset]]> kirkkokritiikki]]>

Aapeli Metsän sotaa
-novellia Haanpää ehdotti kokoelmaan Heta Rahko korkeassa iässä, mutta Otava karsi sen pois, koska kustantaja ei halunnut julkaista tarinaa, jossa suhtauduttiin myönteisesti käpykaartilaisiin.
Laajuus viisi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.2.1946
Aapeli Metsän sotaa
on julkaistu ensimmäisen kerran Kiilan 40-luku-lehdessä (3/1946), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Koira on novelli kunnanlääkäristä, joka tutustuu Kärkkäisten isoon jäniskoiraan. Tarinan jäniskoira on allegoria maailman väkivaltamahdista. Koira lorottaa jumalanpalveluksen aikana alttaripalvelusta pitävän pastorin kintuille. Tarina on muunnelma novellista Herra tohtori, kirkko ja porvarin jäniskoira, joka on julkaistu Matti Salmisen toimittamassa kokoelmassa Ilmeitä isänmaan kasvoilla (Into 2013).
Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 30.3.1946
Koira on julkaistu novellikokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Vuosisadan ottelu -novellissa Pankka-niminen mies elättää itsensä erilaisilla fyysisillä töillä ja lopulta päätyy Amerikkaan. Kaivostyön jälkeen mies perustaa farmin, on kolmesti naimisissa ja saa paljon jälkeläisiä, kunnes kuolee 90-vuotiaana sydänhalvaukseen.
Laajuus 16 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.4.1946
Vuosisadan ottelu on julkaistu novellikokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> korttipelit]]> alkoholismi]]> yksinäisyys]]> Aholan Juuseppi. Tekstissä ei ole suurempia korjauksia.

Novellissa Juuseppi häviää korttipelissä talonsa, tekee maatyömiehenä töitä, juopottelee, tutustuu maatalon kauniiseen tyttäreen ja tekee tälle pojan. He aikovat mennä naimisiin, mutta saadakseen varoja Juuseppi nai ensin Mustan-Samun lesken ja muuttuu taas entisen kotitalonsa isännäksi. Kuluu vuosia ja naisen kuoltua tapaturmaisesti Juuseppi pyytää talon tyttöä takaisin, mutta tämä kirjoittaa menneensä naimisiin vanhan talonisännän kanssa. Juusepin on vuorostaan odoteltava isännän kuolemaa. Eksistentiaalinen yksinäisyys ja ahdistus valtaa Juusepin.

Laajuus 25 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Kiviniemen kasarmi Kannaksella 13.9.1926
Ilmestynyt kokoelmassa Tuuli käy heidän ylitseen (WSOY 1927). Sisältyy teokseen Kootut teokset 1 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kaatra, Kössi]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> työläiskirjallisuus]]> yhteiskunnalliset romaanit]]> köyhyys]]>
Kaatran viimeiseksi jäänyt teos Äiti ja poika (1924) on omaelämäkerrallinen romaani köyhän lohjalaispojan kasvusta lehtimieheksi ja kirjailijaksi.]]>
Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> maaseutuväestö]]> kyläyhteisöt]]> hengenpelastus]]>
Novellissa Akkuna ja tie nimetön tarkkailija katselee ikkunasta kylän raitille ja näkee erilaisia hahmoja kulkemassa asioillaan. Samalla valaistuu sotavuosien jälkeinen maaseudun elämä.

Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 15.10.1946
Julkaistu ensimmäisen kerran nimellä Akkuna ja maantie julkaisussa Työn Joulu (1946). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Päntän äijän vajoaminen Toropais-seppä tulee ulkoa aamukuselta ennustaen olevan sopiva keli Päntän äijän vajoamiselle yksiöisen jään pinnalta veteen. Hän on oikeassa ja pelastaa Päntän äijän jälleen kerran hukkumiselta ja vie tämän omaan pirttiinsä virkoamaan. Seppä arvelee jokasyksyisen vajoamisen syyksi Päntän yksivakaisen elämän. Tämä on Haanpään tunnetuimpia novelleja, johon palataan jatkuvasti huumorin näytteenä ja symbolisena tekstinä, suomalaisen sisun monumenttina.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 25.10.1946
Julkaistu ensimmäisen kerran Kansan Kuvalehdessä (46/1946) ja sen jälkeen kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Jauhot. Osa käsikirjoituksesta heinäkuu 1948]]> Rukous
Synnit
TYönjohtaja]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> romaanit]]> placebo]]> katovuodet]]> alkoholismi]]> Atomintutkija sekä osa romaanin Jauhot käsikirjoituksesta. Teksti on kirjoitettu kosmoskynällä. Vihko on osin kastunut ja kosmoskynän väri on levinnyt ja sinistynyt. Vihko on otsikoitu "Pulveri (jatko)". Siinä on novellin kaksi viimeistä sivua. Toisessa vihkossa Jauhojen käsikirjoitus jatkuu koko vihkon mittaan.

Novelli Pulveri käsittelee lumelääkkeen vaikutuksia, ennen kaikkea sen vauhdittavaa parantamisvaikutusta.
Laajuus 1,5 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 5.3.1948

Novellissa Rukous nuori meijerikkö työlääntyy työmääräänsä ja rukoilee apua raadannan helpottamiseen. Meijerissä syttyy tulipalo ja tyttö päättelee rukouksensa tehonneen.
Laajuus 6,5 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 14.3.1948

Novellissa Synnit torpan raihnainen isäntä uneksuu viinasta, ja niinpä hänen poikansa tuokin sitä kaksi pulloa, jotka kaksikko yhdessä tyhjentää. Poika uskottelee aiemmin yli lentäneiden lentokoneiden pudottaneen viinapullot. Poika yhdistää lentokoneet sodan tuhoisuuteen. Juotuaan viinansa vanha ukko kuolee ja ympäristön ihmiset syyttelevät poikaa, mutta tämän mielestä isä sai nauttia elämästään viime hetkinään.
Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 18.3.1948

Työnjohtaja-novellissa Isolintu-niminen mies lyöttäytyy yhteen linja-autossa tapaamiensa uusien jätkien kanssa. Isolintu juo heidän viinansa. Opetettuaan heille uiton saloja hän lopulta häviää omille teilleen. Kuuluu alunperin romaaniksi aiottuun Isolintu-sykliin.
Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoitusaika 10.6.1948

Romaani Jauhot kertoo hallan ja katovuoden seurauksista, kun katokorvaukset päätetään maksaa jauhoina rahan sijasta. Romaanin alussa halla tuhoaa viljan ja päähenkilö Kenttäläinen lähtee kylille.
Laajuus ensimmäisessä vihkossa kymmenen sivua, toisessa 22 sivua, sivuilla 11-12 pala ylhäältä repeytynyt pois.
Kirjoitusaika 22.7.1948

Novellit Pulveri, Rukous, Synnit ja Työnjohtaja ilmestyivät kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950). Jauhot ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava). Kaikki sisältyvät teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Muistiinmerkintöjä vuosilta 1945-1946]]> Heta Rahko korkeassa iässä]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> seksuaalinen käyttäytyminen]]> maaseutu]]> kaupungit]]>
Novellissa Silkkijakku opettajan ja oppilaan välille syntyy eroottinen suhde. Jussista tulee äitinsä ikäisen naisen rakastaja. Suhteen molemmat osapuolet salaavat suhteen muilta. Tämä on Pentti Haanpään elegantein eroottinen novelli, Guy de Maupassantin luokkaa. Novellin alkuperäinen nimi oli Elokuulla.
Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 3.10.1945

Novelli Huviretki kertoo kolmesta maakylän pojasta, jotka lähtevät ensi kertaa isompaan kaupunkiin, mutta aristavat lopulta ja palaavat takaisin. Kyseessä on haanpääläinen turha matka -aiheen muunnelma.
Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 7.10.1945

Novellien jälkeen kirjeshakkimerkintöjä 35 sivua, jonka jälkeen merkintä: "Vielä: Urakkakirkonkävijä (Suomen Kuvalehdelle 1. -46)". "Mies omalla haudallaan ("Vuosikirja" IV -46)".
Vihkon lopun aukeamalla on kaavailtu novellikokoelman sisällöksi 33 nimikettä, mm. Kenraali Impola ja Vierailu. Otava sisällytti kokoelmaan 27 novellia. Novellien valikoinnista ja sensuroinnista ks. Kari Sallamaa: Kaksisuuntaiset silmät (1996, 75-76).

Molemmat novellit ovat ilmestyneet kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Ne sisältyvät teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Novelleja. Käsikirjoituksia marraskuu 1950
Muistiinmerkintöjä]]>
Nätti-Jussi ja tohtorit
Isäntä ja sällit
Sakat]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> amerikansuomalaiset]]> uskottomuus

]]>
sosiaaliset ristiriidat]]> muistiinpanot]]>
Pentti Haanpään yhdessä harvoista esseistä esitellään Amerikassa kaivosonnettomuudessa 1904 kuolleen sedän Otto Birger Haanpään runoja sekä Pentin kommentteja niistä. Birger Haanpään tytär Liisa Rae oli lähettänyt runokäsikirjoitukset serkulleen Pentille. Otto Birger Haanpään kootut runot julkaistaan vuonna 2018.

Laajuus 21 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 26.10.1950
Julkaistu nimellä Vanhoja papereita ensimmäisen kerran SKDL:n Joululehdessä (1950). Sisältyy teokseen Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014).

Novelli Kaksitoista oikein kertoo Antti Mäestä, joka saa julkisuutta, kun kylässä tulee tietoon, että hän on saanut 12 oikein veikkauksessa. Huumaa kestää pari päivää, kunnes selviää, että voitto on vain 7000 markkaa. Enää kukaan ei tervehdi eikä kutsu kahville.  Muita Haanpään veikkausaiheisia novelleja ovat Veikkaaja ja Veikkaus. 

Laajuus 6 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.11.1950
Teksti ilmestyi samana jouluna julkaisuissa Liiketyöntekijä (11-12/1950) ja Kontti (1950, Kajaanin seminaarin toverikunnan lehti). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989)

Nätti-Jussi ja tohtorit on tarina Niemen kaupungissa (Rovaniemi) rahansa hummanneesta ja itsemurhaa miettivästä Nätti-Jussista, joka menee lääkärin vastaanotolle ja uhkaa hirttäytyä tämän talon edustan puuhun, jos ei saa pukua ja rahaa. Lääkäri suostuu. Muutaman viikon kuluttua Jussi yrittää samaa temppua Järven kaupungissa (Kemijärvi), mutta lääkäri antaakin rasvatun köyden kehottaen Nätti-Jussia tuumasta toimeen, koska häneltä puuttuu ruumiita ruumiinavauksia varten. Tarina on anekdootti kuuluisasta veijarimaisesta Lapin jätkästä, Nätti-Jussista (Johan Viktor Nätti, 1890-1964) ja se on todennäköisesti jostakin kuultu juttu. Vaikka Nätti oli miehen ruotusotilasnimi, monet pitivät sitä liikanimenä, sillä Jussin toinen jalkaterä osoitti taaksepäin.

Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.11.1950
Julkaistu ensimmäisen kerran Kansan kuvalehdessä (25/1950). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Isäntä ja sällit
on novelli isännästä joka yrittää ostaa konjakkipulloa tien varressa olevilta nuorilta miehiltä. Lopulta ukko tarjoaa hevostaan ja kärryjään, mutta miehet kieltäytyvät koska pitävät konjakkia arvokkaampana.

Laajuus 9 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 13.11.1950
Julkaistu kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014).

Sakat on decameronelainen uskottomuusnovelli. Se on tarina Santerista, joka on siirtolaisemännän salainen rakastaja. Merkkinä siitä, että isäntä on asioillaan, nainen asettaa tunnusvaatteen pyykkinarulle. Suhdetta on jatkunut parisen vuotta.

Laajuus 6 sivua
Julkaistu ensimmäisen kerran vuotuisjulkaisussa Kevättervehdys (1951). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Tiedoston lopussa erillisillä kellertävillä ruutupaperiliuskoilla muistiinpano: "Passi, Kajaani 1863" (poliisin antama kerjäläispassi). Lehtiöstä reväistyllä vaaleammalla ruutupaperilla käsinkirjoitettu jäljennös- Teksti on otsikoitu "M. papereista" ja se sisältää valtiorikosoikeuden 8.7.1918 antaman jonkun punakaartilaisen tuomion, jossa tämä luonnehditaan "seutunsa pahaksi hengeksi ja erittäin vaaralliseksi henkilöksi, joka paikkakuntalaisten käsityksen mukaan ei saisi vapautta nähdä". M. viittaa siihen, että dokumentti saattaa olla isä Mikko Haanpään aineistoista.
Laajuus 4 sivua]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sukujuhlat]]> vieraantuminen]]> perheenjäsenet]]> Hajalle mennyt suku käsikirjoituksen konekirjoitusliuskoilla. Tekstissä on pieniä lyijykynällä tehtyjä korjauksia.

Novelli ironisoi herrasväen sukukokouksia. Haanpää on sijoittanut tapahtumat talonpoikais- ja pikkuporvarioloihin. Novellin otsikko Hajalle mennyt suku on lainausmerkein korostettu ja se on sitaatti Pearl S. Buckin samannimisestä romaanista.

Laajuus kymmenen sivua
Kirjoitusaika 27.8 1937 ja 3.9.1937
Ilmestynyt kokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> veijariromaanit]]> pienoisromaanit]]> huijarit]]> valehtelu]]> moraali]]> identiteetti]]> Digitoitu dokumentti sisältää romaanin Taivalvaaran näyttelijä täydellisen koneella kirjoitetun käsikirjoituksen. Tekstissä on pieniä oikeinkirjoitusvirheiden korjauksia. Käsikirjoituksen otsikkona on "Harhoja ja paluita" (nimi ympyröity, merkintä: nimi muutetaan). Kustantajan mielestä se oli liian novellistinen ja muutettiin Matti Kurjensaaren ehdotuksesta Taivalvaaran näyttelijäksi.

Taivalvaaran näyttelijä on veijariromaani, kertomus sisämaan kylässä syntyneestä hassahtavasta huijarista Arvo Lehikoisesta, jonka pää muistuttaa pilkkaa herättävän tarkasti kylän maisemaa hallitsevaa korkeaa vaaraa. Hän vaihtaa nimeä ja roolia, on milloin saarnamies, milloin geologi tai insinööri, milloin Amerikasta palannut aviomies tai perheen kadonneeksi uskottu poika. Haanpää kuvaa romaanissa poikkeusyksilön yritystä elää vapaana työn ja yhteiskunnan rajoituksista.
Laajuus 120 sivua
Romaani on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1938 (Gummerus). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> parantajat]]> ruumiillinen työ]]> maaseutuväestö]]> sosiaalinen muutos]]> elämäkertaromaanit]]> Hota-Leenan poika käsikirjoituksen sivut 1-155. Teksti on kirjoitettu käsin kapeille ruutuvihkon puolitetuille lehdille. Sen otsikko on "Seitsemänkymmentä vuotta, muutaman miehen onni, elämä ja sen tapahtumat, kertoi ja kuvitteli: Pentti Haanpää".

Hota-Leenan poika kuvaa maaseudun elinkeinomurrosta, jossa koneelliset työmenetelmät alkavat korvata perinteisiä elinkeinoja. Täman murroksen keskellä sinnittelee Taneli Hotakka ja hänen vaimonsa Kaisa. Teoksessa esiintyy myös Syinmaan tietäjä, joka pohjautuu tosielämän esikuvaan, Juho Luomajokeen. Teos nostaa keskiöön ajatuksen ruumiillisen työn luonteesta ja sen sankarillisuudesta.

Laajuus 157 sivua
Kirjoituspaikka Piippola, kirjoitusajankohta ei tiedossa
Romaani on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1929 (Kansanvalta). Sisältyy teokseen Kootut teokset 2 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> elämäkertaromaanit]]> parantajat]]> ruumiillinen työ]]> maaseutuväestö]]> sosiaalinen muutos]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> Hota-Leenan poika käsikirjoituksen sivut 156-233, lisäksi 11 erillistä sivua. Teksti on kirjoitettu käsin kapeille ruutuvihkon puolitetuille lehdille. Sen otsikko on "Seitsemänkymmentä vuotta, muutaman miehen onni, elämä ja sen tapahtumat, kertoi ja kuvitteli: Pentti Haanpää".
Tekstissä on joitakin korjauksia. Käsikirjoituksen sivulla 234 on Haanpään yliviivaamana teksti "Jutun ensimmäkseksi tai viimeiseksi värssyksi". Luku on alkuperäisen teoksen viimeinen luku "Viimeinen värssy". 

Hota-Leenan poika
kuvaa maaseudun elinkeinomurrosta, jossa koneelliset työmenetelmät alkavat korvata perinteisiä elinkeinoja. Täman murroksen keskellä sinnittelee Taneli Hotakka ja hänen vaimonsa Kaisa. Teoksessa esiintyy myös Syinmaan tietäjä, joka pohjautuu tosielämän esikuvaan, Juho Luomajokeen. Teos nostaa keskiöön ajatuksen ruumiillisen työn luonteesta ja sen sankarillisuudesta.

Laajuus 77 sivua
Romaani on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1929 (Kansanvalta). Sisältyy teokseen Kootut teokset 2 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> novellit]]> kokoomateokset]]> alkoholismi]]> metsätyö]]> maaltamuutto]]> vankilat]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> Ihmiselon karvas ihanuus konekirjoitetuista liuskoista. Ne ovat samassa järjestyksessä kuin julkaistussa kokoelmassa, viimeisenä novellina Iltavoimistelu vankilassa, joka julkaistiin kokoelmassa nimellä Saha. Novellit Ensimmäinen synti ja Kuolinuutinen ovat kopioitu painetuista julkaisuista. Teksteissä on useita pieniä korjauksia. Käsikirjoituksesta puuttuvat julkaistun kokoelman viisi viimeistä novellia.

Novellikokoelma käsittelee metsätyötä ja sen tekijöitä, alkoholismin seurauksia sekä maaltamuuttoa, väestön siirtymistä maaseudulta taajamiin.

Laajuus 100 sivua
Novelli Ensimmäinen synti on julkaistu ensimmäisen kerran Työväen Joululehdessä vuonna 1938 ja novelli Kuolinuutinen julkaisussa Kansan Joulu vuonna 1936. Kokoelma Ihmiselon karvas ihanuus on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1939 (Gummerus). Se sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).

Novellien Maaltapako ja Ensimmäinen synti välissä on kirjekuori: Sosiaalidemokraattinen puoluetoimisto, lähetetty kirjailija Pentti Haanpäälle, päiväys 1.12.28. Se liittynee Haanpään julkaisuun jossakin puolueen vuotuisjulkaisussa.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> hiihto]]> valmennusmenetelmät]]> huumori]]>
Novellissa Iisakki Vähäpuheinen hiihtourheilijana Iisakki ottaa nuorena osaa Oulun hiihtoihin, mutta jää tottumattomuuttaan viimeiseksi ja on paleltua alusvaatteissaan. Pitäjän rikas isäntä ottaa Iisakin "valmennusleirille" eli syöttää tätä talossaan kuukauksien ajan, eikä Iisakki saa edes liikkua, jotta voimat varmasti kasautuisivat. Kun Kairanmaan ensimmäinen hiihtokilpailu järjestetään, liiaksi lihonut Iisakki on taas viimeisiä. Tarina kertoo kilpailusta, joka järjestettiin vuonna 1889.

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 3.11.1952
Novelli ilmestynyt kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Miten se piki kiehuu? Käsikirjoitus lokakuu 1950]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kaksinaismoraali]]> juoruilu]]>
Novellissa Iisakki Vähäpuheinen saarnamiestä kyydissä Iisakki joutuu Kairanmaan akkojen piikittelyn takia kantamaan tiettömien taipaleiden takaa hylkeennahkalaukussa pienikokoisen lestadiolaisen saarnamiehen. 

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.9.1950  
Saarnamiestä kyydissä on ilmestynyt kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Novellissa Miten se piki kiehuu? pirtutrokari tahtoo Petsamon luostarissa tutustua herrasnaisiin. Hän ottaa kaverikseen pienpolttajan ja miehet tekeytyvät insinööriksi ja rakennusmestariksi. Lopulta miehet paljastuvat, kun arkkitehtinainen tekee miehille otsikon kysymyksen "Miten se piki kiehuu?".

Laajuus 18 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 11.10.1950
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kokoomateokset]]> veijarit]]> alkoholi]]> Iisakki Vähäpuheinen käsikirjoituksen. Tekstissä on Otavan vastaanottoleima 11.9.1953. Novellit Hiihtourheilijana, Puhemiehenä, Saarnamiestä kyydissä, Tarkastajana, Kylpyhoitoa, Valittujen lasten kyyti sekä Radioihme ovat lehtileikkeistä eri julkaisuissa. Novellien nimet on lyhennetty kokoelmaa varten. Dokumentissa on konekirjoituskäsikirjoituksina novellit Hirviasioissa, Matka ja vedennäköinen, Pesäpallo, Hallantorjuntatykki, Nuotiolla, Veikkaus ja Muistomerkki.

Novellikokoelma kuvaa veijarimaisen Iisakki Vähäpuheisen tarinoita ja erilaisia tilanteita, joihin hän joutuu.

Laajuus 48 sivua
Novellit on julkaistu ensimmäistä kertaa seuraavasti: Puhemiehenä julkaisussa Kevättervehdys 1953; Saarnamiestä kyydissä julkaisussa Yhteisvoimin 5/1950; Tarkastajana julkaisussa Vappu: Demokratian vappujulkaisu 1953; Kylpyhoitoa julkaisussa Yhteisvoimin 5/1951; Valittujen lasten kyyti julkaisussa Seura 15-16/1952; Radioihme julkaisussa Yhteisvoimin 2/1950. Novellin Hiihtourheilijana alkuperäistä julkaisua ei tiedetä. Kokoelma julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1953 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pula-ajat]]> talonpojat]]> pakkohuutokauppa]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> yhteiskunnalliset romaanit]]> köyhtyminen]]> sukupolvet]]> Isännät ja isäntien varjot -teoksen koneella kirjoitetun käsikirjoituksen sivut 43-146. Konekirjoitustekstissä on useita lyijykynäkorjauksia. Liuskoja 2-4 on leikelty ja liimailtu paloina uusille liuskoille Tulenkantajat-lehteen ladottaviksi. Liuska 76 on viimeinen, teksti katkeaa kesken virkkeen: "Tunsivatko nämäkin ihmiset vielä / kevään?" Kohta on julkaistu alkuperäisteoksessa (s. 165) ja Kootut Teokset osa 4:ssä (s. 146) hiukan muutettuna. Tekstin jatko puuttuu.

Romaani kuvaa Haanpäälle tyypillistä teemaa, yhteiskunnallisten olojen vaikutusta yksilöön ja yhteisöön. Entinen mahtava maatilan isäntä Jopi Herneinen poikineen kokee henkisen ja aineellisen arvonalennuksen hätäaputöiden ja pakkohuutokaupan vuoksi. Jopi Herneinen tarraa viimeiseen miehiseen voimantunteeseen, suhteeseen myyjätär Lyyli Kaislan kanssa, mutta tulee torjutuksi. Raivosta sokeana Jopi päätyy peruuttamattomaan ja väkivaltaiseen ratkaisuun surmaten Lyylin.

Laajuus 103 sivua
Kirjoitusaika 7.6.1934-4.4.1935
Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1935 (Kirjailijain kustannusliike). Sisältyy teokseen Kootut teokset 4 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Rännäri, Johan]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> maaseuturomaanit]]> 1880-luku]]> arkielämä]]> kansankuvaus]]>
Pienoisromaani jaloluontoisesta vaimosta lienee löytänyt lukijansa: siitä otettiin ainakin 16 painosta vuosina 1883-1929.]]>
Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> nälänhätä]]> katovuodet]]> keinottelu]]> viinanpoltto]]> Jauhot, jossa on hyvin vähän korjauksia. Ilmeisesti kyseessä on toinen käsikirjoitusversio. Otsikkosivulla on Otavan leima, päivämäärä 26.8.49 ja merkinnät ladonnasta ja painosmäärästä (3000). Teksti katkeaa kesken lauseen. Teksti jatkuu koneella kirjoitetusta vuoropuhelumonisteesta tehdyn muistivihkon kääntöpuolella.

Romaani kuvaa katovuoden seurauksia Kairan pitäjässä. Oulun läänin kuvernööri saa idean antaa katovuoden korvaukset jauhoina. Seurauksena on jauhojen varastamista, viinanpolttoa, papille maksettavien korvausten ulosmittausta jauhoina, viranomaisten herjaamista, oikeudenkäynti ja kahden naisen vankeustuomio. Romaanin lopussa on näkymä tulevaisuuteen: äitinsä kohdussa vankilaan joutuvasta pojasta tulee taisteleva kommunisti. Haanpää on saanut idean teokseensa Rurik Calamniuksen Suomussalmen seurakunnan historiasta (1912).

Laajuus 98 liuskaa
Romaani Jauhot on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1949 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Haanpään itse jostakin vuoropuhelumonisteesta tekemän vihkon ensimmäisellä lehdellä on ylhäällä merkitty "Herra Erik Blomberg Helsinki Kalevankatu 9 A 4". Sen jälkeen teksti "Jauhot (juttu jatkuu)". Ilmeisesti on ollut aikeita filmata jotain Haanpään Lapin aiheista juttua, johon Haanpää on kehitellyt Erik Blombergille luonnosta. Kyseessä oli Valkoisen peuran filmauksen aikaa.
Laajuus 54 sivua]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Novelleja. Käsikirjoituksia syys-lokakuu 1948
Apuraha-anomus syyskuu 1948]]>
Atomintutkija ja muita juttuja
Kadonneet penningit
Hevoskauppoja
Aatun muistiin jäänyt mummo]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> katovuodet]]> huutolaisuus]]> kullankaivuu]]> armeija]]> Jauhot käsikirjoituksesta ja neljän novellin käsikirjoitukset. Tekstissä on paljon sanankorjauksia ja muutaman rivin ylipyyhkimisiä.

Kaunokirjallisten tekstien välissä on apuraha-anomus Alfred Kordelinin säätiölle 3.9.1948. Tekijä ei ilmaise summaa, vaan pyytää sitä, mitä tuolloin jaetaan. Apurahalla on tarkoitus tehdä isompaa kaunokirjallista työtä varten kotimainen matka (todennäköisesti Kainuuseen Jauhojen takia). Aikaisemmin saamansa 15 000 markan apurahan pontimeksi Haanpää ylpeänä viittaa julkaisseensa kolme teosta: Yhdeksän miehen saappaat (1945), Jutut (1946) ja Heta Rahko korkeassa iässä (1947).

Otsikolla Jauhot nimetyssä katkelmassa Juhani Lunki palaa tyhjin toimin kirkolta, jossa hän on yrittänyt ostaa kauppias Polsolta jauhoja. Hinta on ollut liian kova. Suolakalansa hän on vaihtanut tupakkaan. Teksti alkaa kesken sanan "Täten Juhani Lunki tyytyi tekemään loppu/puolen jauhonetsintämatkaansa vain ajatuksissaan".

Juhani on nähnyt Kurtin kuivattamia pettulevyjä, mutta kertoja vakuuttaa ironisesti sen ajan olevan ohi, jolloin nälkämaan kansa on vain petun, oljen ja jäkälän varassa. Kunnanesimies Veija Kataja kirjoittaa anomuksen kuvernöörille hätäavun saamiseksi. Kuvernööri saa kyllä kirjeen, mutta päättääkin antaa avun jauhoina. Niistä lähtee nälkä ilman välikäsiä ja ne uusintavat työvoiman. Jauhoista löytyvä navanalushuumori on osa Haanpään ehdottoman materialistista maailmankatsomusta: elämä on vain aineen muodonmuutoksia.

Kolmenkymmenen reen jono Kairan rahdinajajia lähtee nousemaan meren rannalta kuvernöörikaupungista kohti nälkämaita lastinaan nuo maagiset jauhosäkit. Teksti päättyy lauseeseen "missä asiat järjestettiin näköjään niin hulttiomaisesti.."

Laajuus 8 + 14 + 11 sivua
Kirjoitusaika 23.7. ja 6.8.1948, kolmannen katkelman päiväyksestä ei ole tietoa, koska teksti katkeaa kesken
Jauhot ilmestyi vuonna 1949 (Otava), sisältyy kokoelmaan Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Kulta-Hermanni kevään tullessa nimipäähenkilö lähtee Lapin yliperille huuhtomaan kultaa, kuten hän on tehnyt joka kevät kolmenkymmenen vuoden aikana. 31. kerralla Hermanni ei palaa, eikä hänestä saada koskaan mitään tietoja. Hän on kadonnut tunturiin vanhojen saamelaisten ja mahtihirvaiden tapaan. Eukko avaa Hermannin arkun ja upottaa järveen siellä säilytetyt malmikivet.
Laajuus 16 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 21.9.1948
Ilmestynyt kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950) ja sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Kadonneet penningit paksu rovasti pudottaa vahingossa kinkerien päättyessä rahapennosia lattialle. Lihavana ja arvovaltansa takia hän ei halua kontata niiden perään, joten  hän käskee lukkarin, suntion ja kinkeritalon isännän ryömiä rahasia etsimään. Kyseessä on haanpääläinen anekdootin muotoon verhottu isku papiston ahneutta vastaan.
Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 22.9.1948
Ilmestynyt kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950) ja sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Hevoskauppoja on tarina Aatusta, entisestä orvosta, joka ostaa hevosen, jolla voisi ratsastaa kotikyläänsä. Aatu tekee huonot kaupat ja joutuu vaihtamaan hevosen lehmään, mutta joutuu myymään tämänkin. Lopulta Aatu on entistäkin köyhempi.
Laajuus 23 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 24.9.1948
Ilmestynyt kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950) ja sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Aatun muistiin jäänyt mummo arka ja puhdasmielinen sotamies Aatu (ehkä sama kuin edellisessä tarinassa) tutustuu Sauna-Kaijaan, joka pyytää Aatun luokseen ja alkaa lähennellä tätä. Aatu kauhistuu Kaijan vanhuutta ja torjuu lähentelyt. Hän vihjaa kaverilleen Ristiharjulle mahdollisuudesta ja Ristiharju tarttuu tilaisuuteen. Kaija on muunnelma Yhdeksän miehen saappaiden Kirje-Katariinasta. Lopulta Aatu ja Ristiharju pääsevät siviiliin ja Kaija jää katselemaan heitä saunansa pikku ikkunasta (joka vertautuu hänen vulvaansa). Kaija vertautuu Aatun mielessä lihavaperäiseen hämähäkkiin eli miestensaalistajaan.
Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 7.10.1948
Ilmestynyt kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950) ja sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kultakesä. Käsikirjoitus vuodelta 1949]]> Haanpää, Pentti ]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> katovuodet]]> kultakuume]]> hätäapu]]> lappi]]> Jauhot käsikirjoituksesta sekä novellin Kultakesä käsikirjoituksen.

Romaanissa Jauhot Jaako Kortteinen ja Juhani Lunki keittävät pontikkaa hätäapujauhoista ja juopottelevat. Kun Rämeen Mari joutuu lähtemään kasterahan puutteessa tyhjin toimin pappilasta, kirkkoherra Borgh saa idean ottaa korvauksen toimituksistaan hätäapujauhoina. Veija Kataja kunnanmiehenä pidättää kirkon korvaukset palkkajauhoista. Kun hän tuo yhtä pussukoista pappilaan, siellä kerjäämässä ollut Pöllön Riita kuulee papin käskevän renkiään viemään jauhot hevosensa appeeksi. Riita menee Polson kauppaan ja levittelee siellä uutista, kuinka pappilan Mustan kyljet kiiltävät sen saadessa köyhille tarkoitettuja jauhoja. Kirkkoherra haastaa juorun alullepanijat Riitan ja Rämeen Marin syyskäräjille herjauksesta ja kunnianloukkauksesta.

Mari kulkee kirkolle Golgatan tietään kauniina syyspäivänä lautamiehen tuotua kanteen mökkiin. Arkana korven asukkina Mari on ensin aikonut olla menemättä, mutta lautamies on sanonut lain kouran noutavan omansa pois. Käräjäpaikkana toimii Polson kauppakartano. Oikeudenkäynnissä Mari ja Riita ovat avuttomina vastaamassa ilman asianajajaa. Riita saa yllyttäjänä yhdeksän kuukautta, säestäjä Mari puoli vuotta. Kertoja siirtää lopuksi näkökulman yleistävälle tasolle. Kuvernöörin suuri ajatus, hätäapujauhot, jatkavat vaikutustaan vuosikymmenten päähän. Marin kokemusten takia hänen pojastaan tulee Kairanmaan ensimmäisiä sosialisteja, ja hän kaatuu sisällissodassa 1918. Myös Marin vankilassa syntyneestä pojasta tulee työväenliikkeen mies, joka usein palaa vankilaan. Äitinsä ei voi ymmärtää sitä, kun poika ei ole murhannut tahi varastanut. 

Laajuus 18 + 12 + 13 + 14 + 29 + 10 + 21 sivua Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 12.7., 18.7., 19.7., 21.7., 2.8., 4.8., 6.8.1949
Romaani Jauhot on ilmestynyt vuonna 1949 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Kultakesä kaupunkilainen konttoristi Antti Ryky lukee lehdestä Lapin uusista kultalöydöistä. Ryky saa lopputilin ja lähtee Helmi-Päkilän kanssa ottamaan osansa rikkauksista. Teksti katkeaa kesken sanan "Ruumis tuntui ruhjoutu-/neelta", keskeytynyt lause ei sisälly lopulliseen tekstiin.

Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika ei tiedossa.
Novelli Kultakesä on ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisun Urheilukuvasto joululiitteeessä (1949), julkaistu myös kokoelmissa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950) sekä Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Atomintutkija Fulmarin tapaus. Käsikirjoitus helmikuu 1949
Vuoropuhelut Arctic Furyyn maaliskuu 1949]]>
Kultakesä]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> varkaus]]> ydinaseet]]> köyhyys]]> Jauhot sekä novellin Atomintutkija Fulmarin tapaus. Lehtiössä on myös repliikkejä vuoropuhelusta Arctic Furyyn.

Vihkossa on kaksi jaksoa romaanista Jauhot, ensimmäinen alkaa kesken sanan: "-han kairoilta. Koko hänen elämänsä oli ollut yhtä lähtemistä, vaikka hän ei ollut tuosta taahan päässyt". Ensimmäisessä jaksossa Sakari-vaari kokee epäoikeudenmukaiseksi, ettei hätäaputyöhön kykenemättömille anneta kruununjauhoja. Hän päättää varastaa säkin, mutta vanhuuden heikkouttaan ei jaksa vetää sitä kotiin. Vaari suostuttelee mökinemännän, leski-Hultan kumppanikseen, mutta tämän etiikka ei sitä sallisi ja hän pelkää vankeutta. Toisessa jaksossa Kenttäläinen eli Juhani Lunki hiihtää kevään viimeisillä hankikeleillä kunnanesimies Veija Katajan taloon rojahtaen pirtin penkille. Kataja arvelee ensin Lunkin olevan humalassa, mutta sitten voihkintaa kuunneltuaan päättelee tämän olevan sairas. Lunki pyytää papin ja vallesmannin paikalle, mutta lopulta paljastuu, että Lunkin ainoa motiivi olikin vain nolata virkavallan edustajat.

Laajuus 21 + 20 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika ensimmäisessä jaksossa ei ole päiväystä, toinen jakso Piippola 2.3.1949
Jauhot on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Ydinfyysikko Fulmari työskentelee salaisessa tutkimuskeskuksessa, "atomikaupungissa". Naimaton mies on  vieraantunut muusta ympäristöstään. Kerran raskaan työpäivän jälkeen häntä tulee vastaan tuntematon mies puhutellen Fulmaria vuorenpeikoksi. Fulmari muistaa, että siinä on hänen nuoruudenystävänsä Edmund Haunt. Keskustelun seurauksena Fulmari tulee vainoharhaiseksi ja alkaa kuvitella häntä  seurattavan ja vahdittavan. Vaikka hän pääseekin kylpylälomalle lepuuttamaan hermojaan, hän yhä jatkaa harhaista eloansa ja joutuu lopulta hullujenhuoneelle.

Novellin otsikko on kirjoitettu punakynällä ja teksti kosmoskynällä, korjauksia punakynällä. Repliikit on erotettu uudelleen alkuviivan sijasta lainausmerkein. Novellin läpikulkevana johtomotiivina on pallo: Hauntin jalkapallo, tyhmien futisfanien pallon kaltainen pullistelu, ydinpommimiesten tahto räjäyttää koko maapallo, Hauntin halu puristaa totuus Fulmarista kuin mädästä sitruunasta, Fulmarin pyrkimys tunkeutua atomien aurinkokuntiin. Nimi Fulmari on symbolinen ja se merkitsee eräänlaista mustekalaa. Myös nimi Haunt on symbolinen ja viittaa takaa-ajoon, seuraamiseen. Motiivi atomimiehen isännän vaihdosta oli enteellinen, sillä kokoelman ilmestymisvuonna brittiläinen ydinfyysikko Bruno Pontecorvo loikkasi Helsingin kautta Neuvostoliittoon hallussaan länsivaltojen vetypommisalaisuuksia. Niiden avulla Neuvostoliitto räjäytti vuonna 1952 ensimäiset vetypomminsa.

Laajuus 44 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 24.2.1949
Atomintutkija ja muita juttuja ilmestynyt vuonna 1950 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Tekstin otsikkona on Vuoropuhelut "Arctic Furyyn". Se sisältää repliikkejä muualla olevaan tekstiin, jotka ovat katkelmallisia lisäyksiä sivuille. Mistään ei käy ilmi, liittyvätkö nämä elokuvakäsikirjoitukseksi aiottuun tekstiin. Näin voisi päätellä suluissa olevasta alaotsikosta "(ulkokuvat)". Mahdollisesti on kyseessä hanke, jota oli tarkoitus tarjota Erik Blombergille ja Eino Mäkiselle, jotka olivat tehneet Lappi-aiheisia elokuvia. Blombergin Valkoinen peura valmistui vuonna 1952, ehkä Haanpää oli tietoinen elokuvan suunnitelmasta. Arctic Fury (Jääkenttien raivo) on Norman Dawnin ja Fred R. Feitshans Jr:n ohjaama amerikkalainen elokuva, joka valmistui vuonna 1949. Olisiko Haanpäällä ollut tarkoitus kirjoittaa tämän elokuvan Lappiin sijoittuva versio?

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 14.3.1949

Lehtiön takakannen kääntösivu sisältää katkelman kesken lauseen ja sanan novellista Kultakesä (Atomintutkija ja muita juttuja, Otava 1950).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> katovuodet]]> ydinaseet]]> unien tulkinta]]> Satujen peikot ja Unet ovat vihkossa romaanin ensimmäisen jakson jälkeen.

Jauhot
on romaani katovuoden seurauksista, siitä mitä tapahtuu, kun katokorvaukset maksetaan jauhoina rahan sijaan. Vihkossa on kohtauksia teoksesta: Kuormajuhtajono vie lääninjauhoja erämaapitäjään, joita kunnan esimiehen, Veija Katajan, valvonnassa jaetaan hätäaputietyömaan miehille palkaksi. Valvontatyössään Kataja yöpyy salomökissä, jonka isäntä on ollut Amerikassa. Tämä ja hänen eukkonsa kertovat herätessään toisilleen näkemänsä unet. Toinen ukko, Sakari, pääsee kyytiin Katajan rekeen ja valittaa, ettei vanhoille ja vaivaisille riitä kuvernöörin jauhoja.
Romaani on yhtäläinen käsikirjoituksen kanssa muutamia lisäyksiä lukuun ottamatta. Teksti on romaanin ensipainoksen sivuilla 54-86 ja se katkeaa kesken virkkeen.

Laajuus 11 + 20 digitoitua sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 19.10.-11.12.1948
Jauhot on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Pasifistinen essee Satujen peikot käsittelee ydinaseisiin liittyvää vastuuta. Satujen peikkojen lailla tuhon tiedemiehet lymyävät luolissaan, mutta heille käy kuten esikuvilleenkin, he häviävät aikanaan.

Laajuus 4,5 digitoitua sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 21.10.1948
Satujen peikot on ilmestynyt joululehdessä Kansan Tahdon Joulu 1948, se sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Unet on Jauhoista irroitettu kertomus toisilleen uniaan kertovasta pariskunnasta.

Laajuus 4,5 digitoitua sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 7.11.1948
Unet on ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa Suomen Kulttuurirahaston toimintakertomus 1949. Julkaistu myös Matti Salmisen toimittamassa kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014). Kertomus ei ole mukana Kootuissa teoksissa ilmeisesti siksi, että kyseessä on kohtaus Jauhoista.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Sirkussankari. Osa käsikirjoituksesta maalis-heinäkuu 1945
Ihme. Käsikirjoitus heinäkuu 1945]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> huijaus]]> pula-ajat]]> nälkä]]> alkoholijuomat]]> Sirkussankari käsikirjoituksesta ja kahden novellin käsikirjoitukset.

Novellissa Jono kerrotaan siitä, kuinka Alkon myymälä eli niin sanottu pitkäripainen on avattu sotavuosien jälkeen. Jo aamuyöstä ennen avaamista on ovelle alkanut muodostua jonoa. Entinen korpraali, nyt pelkkä Antti Isolintu hyödyntää tilannetta ja onnistuu myymään paikkansa jonossa useaan kertaan tienaten runsaat tuhat markkaa, jolla voi elää mukavasti. Teksti kuuluu korpraali Isolintu -sarjaan sen viimeisenä tekstinä. Tekstissä oleva maininta torista viittaa Ouluun. Haanpää oli itse jonottamassa viina-annostaan Oulun torin laidassa olleessa Alkon myymälässä. 

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 6.2.1945
Julkaistu ensimmäisen kerran Kansan kuvalehdessä (9/1945). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Romaani Sirkussankari on Pentti Haanpään kirjailijauran erikoisin tapaus, josta on kerrottu pääpiirteissään Vesa Karosen teoksessa Haanpään elämä (SKS 1985) ja Matti Salmisen teoksessa Pentti Haanpään tarina (Into 2013). Sirkussankarissa kerrotaan akrobaatti, ilmavoimistelija ja hammastaiteilija J. E. Huttusesta, joka esiintyi sirkuksissa ja myös itsenäisesti seisoen käsillään kolmen olutpullon päällä ja laulaen tässä asennossa ooppera-aarioita. Erityisen tunnettu hän oli hammasvoimistaan. Huttunen kiskoi kokonaisia linja-autoja vahvalla purukalustollaan.

Huttunen kirjoitti omaelämäkertansa, mutta arveli tarvitsevansa stilisointiapua ja pyysi Haanpäätä tähän työhön. Haanpään päiväkirjan mukaan kirjailija vastasi pyyntöön myöntävästi 21.2.1945, luki tekstin 23.-24.2.1945 ja ilmoitti 25.2.1945, että haluaa tekijänpalkkiosta 90 prosenttia. Huttunen palautti sopimuksen 9.3.1945, ja Haanpää aloitti kirjoitusprosessin 10.3.1945. (Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät, Into 2016). Sodanjälkeinen aika oli Haanpäällä runsaan viinankäytön aikaa ja päiväkirjan päiväyksissä on ristiriita: käsikirjoituksen ensimmäinen päiväys on 9.3.1945 ja siinä merkintä "Sirkussankarin suunnittelua (J. E. Huttusen mukaan)".

Kirjoitusprosessin kulkua voi seurata päiväkirjasta. Haanpää lähti 22.5.1945 matkalle Oulun kautta Iisalmeen, Savonlinnaan ja Kuopioon. Taskulehtiöt olivat mukana ja romaani eteni. Haanpää palasi Piippolaan 5.6.1945. Syynä matkaan oli riitaisa avioelämä ja odotettavissa oleva tyttären syntymä. Haanpää ei ollut hyväksynyt Ailin raskaaksi tuloa. Lehtiöiden viimeinen päiväys on 6.7.1945. Lopputarkastus oli 10.7.1945, käsikirjoitus lähti eteenpäin 18.7.1945. Välillä oli pitkiä taukoja Haanpään ryyppyreissujen takia.

Laajuus noin 500 lehtiönsivua
Kirjoituspaikka ja -aika 10.3.-6.7.1945
Sirkussankari julkaistiin J. E. Huttusen nimellä vuonna 1946 (Matkakirja).

Novelli Ihme kertoo voimamies ja akrobaatti Kalle Laksosta, joka yhyttäytyy Taikuri-Jussin mukaan. Rahattomat miehet menevät kahvilaan lämmittelemään. Taikuri-Jussi pyytää sisään astuvaa vanhempaa körttiläismiestä antamaan taskustaan korttipakan. Körttiläismies vastaa loukkaantuneena, ettei hänellä milloinkaan ole ollut kortteja. Kun hänen taskustaan kuitenkin löytyy korttipakka, mies lähtee naurunremahduksen saattelemana ulos. Jussi vaatii tästä tempusta läsnäolijoilta kolehtia, jolla miehet saavat ostettua kahvia ja voileipiä. Kun Kalle kuulee tempun salaisuuden, hän kuitenkin pettyy suuren ihmeen kutistuttua pieneksi vilungiksi.

Novelli on irrotettu romaanista Sirkussankari erilliseksi novelliksi ansaintamielessä. Kirjailija lähetti jutun 11.7.1945 Ensio Rislakille (Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät, Into 2016). Todennäköisesti ajatus oli, että se julkaistaisiin Kansan Kuvalehdessä, jonka vakituinen avustaja Haanpää silloin oli, mutta tiettävästi juttua ei ole julkaistu. Kukaan ei havainnut, että Huttusen nimellä julkaistun romaanin päähenkilö on juuri Kalle Lakso, teksti meni täytenä Haanpään juttuna.

Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.7.1945
Julkaistu ensimmäisen kerran kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> alkoholismi]]> vieraantuminen]]>
Vihkossa teksti alkaa kesken, suunnilleen novellin puolivälistä sanoilla: "Viimein varusmestari palasi". Varusmestari tuo alokkaan, joka haluaa esikuntakirjuriksi; Puksu ja Närhi juovat alokkaan kaksi viinapulloa. Puksu panttaa vihkisormuksensa Närhelle ja lähtee näillä rahoilla kapakkaan ja tarjoaa rommitoteja kavereilleen. Myöhemmin kersantti Puksu tapaa sirkuksen voimamiehen, jolle häviää nöyryyttävästi alasimen nostossa. Lopulta pureksiessaan kotona laiskasti ruokaansa Puksu keksii aforismin: Jumalan myllyt jauhavat hitaasti.

Juoppous
on itsenäinen mukaelma James Joycen novellista Counterparts kokoelmasta Dubliners (1914). Kirjallisen "varkauden" huomasi ruotsalaiskriitikko Tomas Oliv vuonna 1960.

Laajuus 32 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 23.5.1939
Novelli on ilmestynyt kokoelmassa Ihmiselon karvas ihanuus (Gummerus 1939), julkaistu teoksessa Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Jung, Anna]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> murteet]]> murrekirjallisuus]]> Oulu]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> kansankirjallisuus]]> maaseutu]]> kauneus]]> 1800-luku]]> Ansalan Anna sekä vaakunaleijonakantiseen lehtiöön otsikolla Kauneuden Kirous.

Teksti on Pentti Haanpään isän, maanviljelijä Mikko Haanpään kirjoittaman kertomuksen alkuperäinen käsikirjoitus, jonka Pentti on muokannut omaksi romaanikseen. Pentti seuraa isän teoksen juonta melko tarkasti. Nimiä on hieman muunneltu: muun muassa Rekolan talon nimi on Mikko Haanpällä Yrttilä. Ero on kuitenkin ennen kaikkea tyylissä ja sanonnassa, tässä näkyy kansankirjailijan ja sanataiteilijan ero. Toinen eroavuus on siinä, että Mikko Haanpää käyttää runsaasti repliikkejä pyrkien draamalliseen elävyyteen, kun taas Pentti Haanpää käyttää vähemmän dialogia ja luottaa kertojan kuvaukseen. Toisaalta näin tekstistä tulee myös yleistävää ja ulkokohtaista. Kertoja ei avaa tapahtumia tilanteiden ja henkilöiden kautta. 

Laajuus 55 ja 79 liuskaa
Ei tietoa kirjtoituspaikasta ja -ajasta]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> häät]]> huostaanotto]]> varkaus]]> tuberkuloosi]]> Kauneuden kirous (Into 2015).

Luvussa Häät Rekolassa vietetään Mantan ja nuoremman isännän Heikin häitä. Juoppo pappi alkaa heti ryypätä, Manta ja Heikki vihkaistaan ikään kuin ohimennen. Ahkerin ja näkyvin tanssija Jaako Kortteinen ihastuu Annaan ja tanssittaa tätä tiiviisti. Jaako houkuttelee Annan piiakseen, onhan lokakuu ja pestuuviikko. Otsikko: "Häät (juttu jatkuu)".
Laajuus 41 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 7.12.1944

Luvussa Aviopuolisot Jaako ilmoittaa keuhkotautiselle vaimolleen pestanneensa uuden piian. Kaunis Anna ei pyri emännöimään, vaan pysyy piian roolissa. Anna tulee raskaaksi Jaakolle. Tämän vaimo kuolee ja Anna synnyttää pojan ja tyttären, jonka jälkeen Annan ja Jaakon suhde virallistetaan. Jaako palaa vanhaan hurvittelevaan elämäänsä ja talo rappeutuu. Anna alkaa inhota kelvotonta miestään.
Laajuus 24 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 7.12.1944

Luvussa Karkurit Jaako ja Anna karkaavat pakoon velkojansa ja yleistä elämän surkeutta. Juhlittuaan asettautumista uuteen asuntoon Jaako huomaa Annan kadonneen tavaroiden kanssa. Jaako koettaa turhaan  saada poliiseja karkulaisten jäljille. Jaako jää kaupunkiin töihin ja myöhemmin pakenee raastupahaastetta kalastaja-alukseen.
Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.12.1944

Luvussa Lapset Jaako Kortteisen talo pakkohuutokaupataan ja lapset jäävät perinnöttömiksi. Rekolan lapseton vanha isäntä ottaa heidät kasvattaakseen. 
Laajuus 8 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.12.1944

Luvussa Pohjoiseen Jaako nukkuu juopuneen unta hevosenostajan ja Annan keskustellessa. Mies on vainunnut aviopuolisoiden kireät välit ja pyytää Annaa lähtemään kanssaan pohjoiseen. Teksti katkeaa kesken virkkeen. Tämän käsikirjoituksen ja julkaistun version välillä on pieniä eroja. Painetussa tekstissä on neljän kappaleen lisäys, jota ei tässä kohdassa käsikirjoitusta ole.
Laajuus 6 sivua
Ei tietoa kirjoituspaikasta ja -ajasta]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> avioliitto]]> alkoholismi]]> salakuljetus]]> kotiinpaluu]]> Kauneuden kirous, joka julkaistiin vasta vuonna 2015 (Into). Tekstissä on runsaasti lyhyen kappaleen mittaisia yliviivauksia ja myös pyyhkimisiä.

Luvussa Pohjoiseen Anna pakenee Eetu Törmän kanssa miestään Tornionjokivarteen. Eetu pestaa hänet piiakseen, eikä Annan odotusten mukaan ota jalkavaimokseen. Myöhemmin käy ilmi, että Eetu on homoseksuaali ja ennen kaikkea suuri tullijoppari. Tämän paljastaa Eetun edellinen piika Reeta, jonka kanssa Anna ystävystyy. Teksti alkaa kesken tekstin ja jatkuu eri vihkossa [ks. Novelleja. Käsikirjoituksia toukokuu 1946. Kauneuden Kirous. Osa käsikirjoituksesta]. Julkaistussa teoksessa ei ole mukana lyhyttä kappaletta dokumentin alusta "Anna häntä jo kohteli miehenään. Eihän se muuten rekeensä nosta".
Laajuus 25 sivua.
Kirjoitettu 9.12.1944

Luvussa Vieras Topi Pamppeeniksi myöhemmin paljastuva mies vierailee Eetun luona. Topilla ja Eetulla on yhteisiä intressejä, koska he ovat molemmat salakuljettajia. Eetu näyttää Annalle maanalaisen varastonsa ja salakäytävän Tornionjoen venevajaan.
Laajuus 16 sivua
Kirjoitusaika 10.12.1944

Luvussa Pamppeen Anna tutustuu Topiin. Tämä tulee tarkoituksellisesti taloon Eetun poissa ollessa ja jää yöksi. Annasta tuleekin Topin jalkavaimo.
Laajuus 17 sivua
Kirjoitusaika 10.12.1944

Luvussa Jaako Annan alkuperäinen aviomies Jaako on pestautunut kalastusalukseen, mutta mereen tottumattomana hänestä ei ole töihin. Ryypättyään rahansa hänet lähetetään irtolaisena takaisin kotikyläänsä.
Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika ei ole tiedossa

Luvussa Nimismies Eetu ja Topi ovat kireissä väleissä Annan takia. Nimismies tulee etsimään Annaa, mutta tämä pääsee Topin kanssa salakäytävää pitkin karkuun. Jaako jää kylään ja asettuu asumaan Reetan kanssa tämän mökkiin.
Laajuus 25 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.12.1944

Luvussa Kauppiaaksi Topi vie Annan Ruotsin puolella pieneen sekatavarakauppataloon, johon nainen asettuu kauppiaaksi.
Laajuus 7 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.12.1944

Luvussa Matkan pää Jaako elelee virallisesti Reetan huonemiehenä, mutta paikkakunnan lestadiolaiset paheksuvat susiparia ja pappikin käy heitä nuhtelemassa. Myöhemmin kunnanmiehet passittavat Jaakon kotikuntaansa, jossa tämä muutaman vuoden kuluttua  kuolee.
Laajuus 9 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.12.1944

Luvusssa Kaappaus Anna elelee Vaaran kylän sekatavarakauppiaana, mutta on vähitellen kyllästymässä häntä paljon vanhempaan Pamppeeniin ja havittelee verevämpiä miehiä. Käytännössä Anna työskentelee Pamppeenin palkkalaisena eikä itsenäisenä yrittäjänä. Kun Pamppeeni kuolee, Pamppeenin ja Annan tekemästä välikirjasta ei ole todisteita ja Anna voi jatkaa kaupan laillisena omistajana.
Laajuus  16 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.12.1944

Luvussa Kotipuoleen Anna huomaa vanhenneensa. Kauppakin käy huonommin, koska paikkakunnan käsitys on että hän on vienyt kauppansa mieheltään Pamppeenilta. Anna myy kauppansa ja matkustaa takaisin kotiseudulleen kievarikyydillä. Ensimmäinen kyytimies paljastuu hänen pojakseen Pekaksi. Vihkossa teksti katkeaa kesken lauseeseen "Hän oli äitini kanssa karannut kotoaan ".
Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika ei ole tiedossa]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> vanhuus]]> moraalittomuus]]> pinnallisuus]]> Kauneuden kirous lopun. Teksti alkaa kesken virkettä: "-Hän oli äitini kanssa karannut kotoaan/jättäen minut, joka silloin olin kolmen vuoden vanha, vielä nuoremman siskoni kanssa yövuoteelle nukkumaan". Viimeisen sivun alareunassa on päiväys 12.12.-44. Sitten puoliksi repäisty liuska, jolta alkaa viimeinen luku: "Loppu" (alleviivattu), kirjoitettu molemmin puolin. Tämän jälkeen viisi sivua teoksen loppuun saakka, viimeisenä päiväys 13.XII.-44.

Romaanin lopussa Anna palaa kotiseudulleen ja ottaa kievarikyydin asemalta. Pian käy ilmi, että kuski on hänen 30-vuotias poikansa, jonka hän on aikaisemmin jättänyt lähtiessään pojan isän, Jaako Kortteisen kanssa seikkailemaan. Anna menee Rekolan taloon, jota hänen hurskasteleva sisarensa Manta leskenä emännöi. Anna saa huoneen, mutta kun käy ilmi että puheet hänen rikkaudestaan ovat vailla pohjaa, hänet sanotaan irti. Anna muuttaa metsätorppaan yksinäisen naisen luo, joka on ollut moraaliltaan leväperäinen. Kyseessä on Heta Rahko, mutta nimeä ei mainita tässä tekstissä. Vanhaksi akaksi rumentunut Anna oivaltaa, että hänen kauneutensa on ollut nuoresta asti hänen kirouksensa. Myöhemmin Anna sairastuu, mutta ei syö, eikä anna hoitaa itseään ja kuolee.

Kauneuden kirous perustuu Pentti Haanpään isän Mikko Haanpään käsikirjoitukseen, jonka Pentti työsti romaaniksi. Pentti oli tarjonnut aihetta elokuvakäsikirjoitukseksi, mutta Fenno-Filmi hylkäsi sen.

Laajuus 14 sivua
Kirjoitusaika 12.-13.12.1944
Romaani Kauneuden kirous on julkaistu vuonna 2015 (Into). Teoksen alkusanoissa sen toimittaja Matti Salminen valaisee romaanin taustoja.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> käsikirjoitukset]]> kasvattilapset]]> karkaaminen]]> Rekola romaanin Kauneuden kirous käsikirjoituksesta.

Näkökulmahenkilönä on nuori Pekka, joka tarkkailee Rekolan talon elämää ja tuntee asemansa raskaaksi tylyn tätinsä komennossa. Talon emäntä Manta on kääntynyt lestadiolaiseksi ja talossa järjestetään usein seuroja. Pekka kokee myös Jaako-isän olevan hänestä välinpitämätön. Jaakon asema on ongelmallinen Annan karattua pohjoiseen ja vietyä hänen rahansa. Lopulta Jaako katoaa, kun saa Mantalta tietää, missä Anna on. Julkaistussa versiossa luvun nimi Rekola on korvattu otsikolla Pekka.

Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.6.1946
Romaani Kauneuden kirous on julkastu vuonna 2015 (Into).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kulkurit]]> identiteetti]]> Kaveri. Tekstissä on pieniä lyijykynällä tehtyjä korjauksia.

Novellissa minä-kertoja saa isännältä keppikuritusta, koska on päätynyt eroottiseen kanssakäymiseen talon tyttären kanssa. Sankari pakenee, ajautuu kulkuriksi ja identifioituu kulkurin elämäntyyliin.

Laajuus viisi sivua
Kirjoitusajankohta 6.9.1934
Ilmestynyt teoksessa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Väänänen, Heikki]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> arkkiveisut]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> kansanrunous]]>
Kellon kylän Mariasta on varoitusruno, jonka aihe on tyypillinen kansanrunoille: lihallinen synti turmelee omantunnon ja sitä myöten ulkoisenkin hipiän.]]>
Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]>
Bergman, Johan Albert]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Suomi]]> 1880-luku]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Pietilä, Fredrika]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> aikakausiromaanit]]> naisen asema]]> Oulu]]> 1840-luku]]> naiskirjallisuus]]>
Fredrika Pietilä (1837-1888) valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1868. Synnyinkaupunkiinsa Ouluun hän palasi vuonna 1877 ja toimi opettajana Kajaanintullin koulussa kuolemaansa asti.]]>
Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirajsto]]> fi]]>
Nuotta. Sodan siunaus. Käsikirjoitukset vuosilta 1953-1954]]> Haanpää, Pentti]]> matkakertomukset]]> Kiina]]> novellit]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]>
Kiinalaiset jutut kertoo suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan kolmikuukautisesta Kiinan vierailusta keväällä 1953. Dokumentissa on kolme lukua tulevasta teoksesta: Kiinalaisesta oopperasta, Talonpoika ja Kävelyä.  
Yhdeksännen sivun lopussa on Haanpään tulkin ja päällystakin, Kou Chuen -neitosen maineikas lisänimi opastettavalleen: -Hyvä, Mr. Kampei... Johtuu kiinankielisestä ryyppykehotuksesta (vrt. Suomessa Pohjanmaan kautta). Kiinalaisten isäntien nostaessa Kampein Haanpää ainoana delegaatiosta otti sen kirjaimellisesti ja johdonmukaisesti aina, jopa niin että Matti Kurjensaaren mukaan Pekingissä isännät turhaan yrittivät juottaa hänet pöydän alle.
Seuraavalla sivulla sivun verran Kurjensaarelta saatuja tietoja mm. Kiinan terveysliikkeen saavutuksista, esim. tapettu viisi miljoonaa kärpästä, 130 miljoonaa rottaa, 39 miljardia moskiittoa. Sen jälkeen päiväysluettelo: "Kävelyä" 26.V Kantoni; "Silkkimatokoulu" 18.V.; "Sotaherra" ja "Onnellinen vesi" 20. V. [V: toukokuu].

Kiinalaisesta oopperasta
Laajuus yhdeksän sivua
Kirjoitusaika 28.9.1953
Talonpoika
Laajuus 36 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 6.3., 28.4., 10.5., 26.5., 29.5., 31.5. ja 4.6.1954
Kävelyä
Laajuus yhdeksän ja kahdeksan sivua, viimeisellä sivulla vain neljä riviä; ei päiväystä, pitkin matkaa muutamien rivien ylipyyhkimistä.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 9.3.1954
Kiinalaiset jutut on ilmestynyt vuonna 1954 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Novelli Nuotta kertoo nuoresta Iisakista ja hänen veljestään, jotka joutuvat isänsä pakottamina yökaudet soutamaan ja vetämään nuottaa järvellä. Vartuttuaan Iisakki lähtee maailmalle, eikä halua enää palata. Tarina käsittelee lapsityövoiman väärinkäyttöä. Koska Haanpää kirjoitti samana vuonna Iisakki Vähäpuheisen, tätä novellia voi pitää Iisakin lapsuuden kuvauksena.

Laajuus kuusi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 2.12.1953
Nuotta on julkaistu ensimmäisen kerran kanadansuomalaisessa kirjallisessa viikkolehdessä Liekki (Ontario 3.4.1954). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novelli Sodan siunaus kertoo Artturi Paksupohjasta, joka ajelee ympäri maaseutua ostellen metsää ja kokonaisia tiloja pannakseen ne nurin. Paksupohja yrittää hyötyä Korean sodan aiheuttamasta noususuhdanteesta, erityisesti puutavaran kysynnän kasvusta. Paksupohja ajaa humalassa autonsa romuksi junan kylkeen, mutta selviää itse lähes naarmuitta. Novelli on luku romaaniluonnoksesta Puut.

Laajuus neljätoista sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 18.1.1954
Sodan siunaus sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Iisakki Vähäpuheinen. Osa käsikirjoituksesta elo-syyskuu 1953]]> Veikkaus
Nuotiolla
Muistomerkki
]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> pontikka]]> tietäjät]]> uhkapelit]]>
Kirjeluonnnos kirjailija Juhani Konkalle koskien juttujen kääntämistä venäjäksi.
Laajuus kaksi sivua
Kirjoituspaikasta ja -ajasta ei ole mainintaa.

Novellissa Hallantorjuntatykki Iisakki Vähäpuheinen vierailee maatalousnäyttelyssä. Hallantorjuntatykin lasipullon särkyessä happo syö ukon vaatteet pilalle.
Laajuus 10 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 20.8.1953

Novellissa Veikkaus Haanpää on yhden päähenkilön ympärille rakennettuun juttukokoelmaan hyödyntänyt aiemmin Työväen joululehdessä vuonna 1950 julkaistua novelliaan Veikkaaja. Tässä versiossa intohimoinen veikkaaja on päähenkilön ottopoika Vävy ja ironinen tarkkailija on Iisakki.
Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 31.8.1953

Novellissa Nuotiolla Iisakki kertoo tarinoita. Lestadiolaisuuteen kääntynyt mies pyytää Iisakilta syntejä anteeksi ja tämä antaakin anteeksi muut synnit paitsi sen, että mies on aikoinaan sammuttanut nuotion pontikankeittopaikalla niin, että sitä oli hankala taas saada palamaan. Toisessa tarinassa Iisakki vierailee helvetissä, mutta palaa maan päälle huomattuaan, ettei saanut juoda viinaa tahi vietellä neitosia.
Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 1.9.1953

Muistomerkki
on jälleen tarina Iisakista, joka ottaa lapsettoman pariskunnan hoteisiinsa, mutta pettyy vävyn vain laiskotellessa. Oikeus mitätöi luovutuspaperit ja tämän kunniaksi Iisakki rakentaa oman vapaudenpatsaan niin, että polttaa lipputangon ja nostaa sen tynkään vävyn maihinnousukengät ja hatun. Novellissa esitelty Iisakin vapaudenpatsas perustuu todellisuuteen sikäli, että hahmon malli, pyhäntäläinen pienviljelijä Isaak Tabell todella rakensi tällaisen muistomerkin vapauduttuaan hankalasta ottopojastaan. Samalla ironisoidaan sotien jälkeen yleistä muistomerkkimaniaa. Sankaripatsaita ja muita kaatuneiden muistomerkkejä pystytettiin joka pitäjän hautausmaalle. Novellin lopussa on episodi Iisakin oleskelusta tietäjän talossa. Siinä Haanpää on soveltanut juttuja Hätämaan tietäjästä, Leskelänkylän toisesta merkkimiehestä Juho Luomajoesta (1843-1914). Tästä hahmosta kirjoittivat sekä isoisä Juho Haanpää, isä Mikko Haanpää että Pentti. Iisakki-jutun ohella hätämaalainen esiintyy romaanissa Hota-Leenan poika (1929) ja novellikokoelman Atomintutkija ja muita juttuja (1950) kertomuksessa Hätämaasta.
Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikasta ja -ajasta ei ole mainintaa.

Kaikki novellit ilmestyivät kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> siirtolaisuus]]> tuulastus]]> väkivalta]]>
Novellissa Kivelän Liinun leskeys mökin emäntä käskee miehensä lähteä siirtolaiseksi Amerikkaan. Hän ei välitä kylän naisten säälittelystä, vaikka jäisikin yksin.
Laajuus kahdeksan sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 5.7.1946

Notkolainen tuohustaa on tarina kyläräätälistä, joka harrastaa kiellettyä tuulastusta, kunnes kylän pojat nolaavat hänet. Novelli on vihkossa ilman otsikkoa, se on lisätty julkaistuun kokoelmaan.
Laajuus ensimmäisessä lehtiössä kaksitoista sivua, jatkuu toisessa lehtiössä kolmannen novellin jälkeen. Siinä tekstiä on kahdeksan sivua ja vielä takakannen kääntösivulla neljä riviä.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.9.1946

Se on sen orja -novellissa nuorella jätkällä on kalavelkoja Mäkeläisen isännän kanssa. Nuorukainen haastaa isännän, tämän rengin ja pojan. Jätkä saa tappelusta pahoja haavoja. Vuosien jälkeenkin hänet muistetaan intohimostaan.
Laajuus kaksitoista sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 27.7.1946. Vihkon säilytyskirjekuoreen on novellin luontiajankohdaksi virheellisesti merkitty 27.7.1947.

Kaikki novellit on julkaistu novellikokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947) ja ne sisältyvät teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Pilapuu. Käsikirjoitus vuodelta 1941]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> puukauppa]]> petos]]> malminetsintä]]> erotiikka]]> Kivet-nimisen tarinan ja novellin Pilapuu käsikirjoituksen. Kyseessä on jatko digitoituun dokumenttiin Novelleja. Käsikirjoituksia vuodelta 1940-1941.

Rengit Lauri Väri ja Lötjönen näkevät Anna-Liisan kättelevän Murasta. Pilton pirtissä isäntä ja Muranen haastelevat maatalouden vaivoista. Nuoremman isännän mukaan olisi paras myydä kaikki ja muuttaa kaupungin valoihin ja iloihin. Vaikka Muranen on kosioreissulla, hän ei pidä ajatuksesta että vanhat Piltot ovat tyrkyttämässä Anna-Liisaa rintamaalle Murasen ökytaloon.

Anna pyytää Lauria aittaan ja panee Amerikan arkussa olleet kivet tämän taskuun. Lauri kysyy Annalta lähteekö tämä kulkurin matkaan (viittaus tunnettuun elokuvaan ja lauluun Kulkurin valssi). Tekstistä puuttuu lopullisessa teoksessa oleva sivun mittainen katkelma, jossa on kuvattu geologi Kihnun kohtaaminen ja malminetsintäaiheen virittely. Kahden viikon päästä geologi kertoo, että Laurin kivet sisältävät kuparikiisua ja nikkelimalmia. Geologi pestaa Laurin geologisen toimikunnan palvelukseen ja Lauri saapuu takaisin Pilton pihaan. Vanha isäntä ei innostu ajatuksesta, että kaivos nousee hänen mailleen. Geologi Kihnulle selviää, että kivet ovatkin peräisin Amerikasta. Aitan vieressä oleva siirtolohkare vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta, kun sitä kumauttaa vasaralla. Lauri hyväksytään lopulta PIlton vävymieheksi. Vuosia myöhemmin Lauri ja Anna-Liisa palaavat takaisin paikkaan, josta on kasvanut kaivoskaupunki. Lauri on jopa saanut oman patsaan malmilöydöksen takia. Tekstissä ei ole otsikkoa.
Tekstin tausta ja muut osat esitetty tiedostossa Novelleja. Käsikirjoituksia vuodelta 1940-1941.

Aiheen pohjaa on 1930-luvulla suhteellisen lähelle Piippolaa perustettu Otanmäen kaivos ja sen yhdyskunta. Amerikkalaisen kaivostyön kurjuus voi osaltaan olla sukutradition muistumaa Haanpään sedän Otto Birger Haanpään kohtalosta. Tämä kuoli vuonna 1904 kaivosonnettomuudessa Minnesotassa.

Laajuus 2 + 21 + 18 + 18 + 27 + 29 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 21.1., 23.1., 25.1., 4.2., 8.2. ja 11.2.1941
Kivet on julkaistu teoksessa Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Novellissa Pilapuu Virsun ukko tuo äkeässä pakkassäässä ylimaista kuuden hevosen vetämänä mahtavaa mastohonkaa tarkoituksena kaupata se merenrantakaupungin retariporvareille. Ukko epäilee, meneekö se kaupaksi, koska on sisältä ontto. Isollatorilla ovat odottamassa patruunat Sovio, Montin, Rein ja Durchmann. Tähän teksi katkeaa, tekstin jatko on digitoidussa dokumentissa Pilapuu. Osa käsikirjoituksesta tammikuu 1941. Kivet. Osa käsikirjoituksesta.
Tekstissä on alku ja se päättyy virkkeeseen "Oli siinä nyt patruunilla kerrankin oikea puidenpuu, josta niille vängälläkin tulee kina ja kilpailu".

Laajuus 7 sivua
Kirjoituspaikka ja -aikaa ei mainita, koska teksti loppuu kesken
Novelli Pilapuu sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta vuosilta 1942-1943
Päiväkirjaa vuosilta 1942-1943]]>
Korpraali Isolintu ja Selänpään leski]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> sotakirjallisuus]]> sotapäiväkirjat]]> sotapropaganda]]> Korpimailla käsikirjoituksesta, osia Yhdeksän miehen saappaat -teoksen käsikirjoituksesta sekä Haanpään sotamuistelmia, jotka on kirjoitettu novellien väliin.

Novellissa Korpimailla korpeen raivataan sotatietä. Anna pelkää vanhan rauhan menneen, mutta isäntä Tuomas on tyytyväinen. Voittipa sodan kuka tahansa, tietä ei oteta häneltä pois. Annakin on tyytyväinen, kun siltä rintamalta ei tule huonoja uutisia, missä hänen poikansa, nuorempi Tuomas, on sotimassa. Novellin lopussa on otsikko "Korpimailla (jatko ja loppu)".

Laajuus 5 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 13.10.1942
Julkaistu joululehdessä Työn Joulu (1942) ja kokoelmassa Nykyaikaa (Otava 1942), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Saksalainen kolonna on juuttunut mutaan, kunnes telaketjuvaunu kiskoo sen ja suomalaiskuormurit yli hankalampien paikkojen. Suomalaisauto, jossa on heinäkuorma, ottaa paikallisia ukkoja kyytiin. Tavallisesti puolessa vuorokaudessa huitaistu ajo kestää neljä vuorokautta. Romaanissa tämä episodi liittyy korpraali Korppiin ja se on alun perin kirjoitettu itsenäiseksi novelliksi. Haanpään omakohtaiseen kokemukseen perustuvassa tekstissä käytetään puhuttelumuotoa: "Ajattelit, että monta on syöty, mutta monta ei enää syödä!". Yhdeksän miehen saappaat -romaanissa teksti on muodossa: "Korpraali Korppi ajatteli..." (s. 357). Korppia koskevia kappaleita ja virkkeitä on lisätty julkaistuun romaaniin.

Keväisen sotatien päiväkirjamuistiinpano (Hiltusenvaara 22.4.1942, Lonkka 25.4.1942) on julkaistu teoksessa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2016). Siinä mainitaan heinäkuorman päällä keikkuvat Suomussalmen ukot ja kuormurin ajurinkoppiin otetut tytöt.

Laajuus 20 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 30.10.1942
Kertomus on julkaistu vuosijulkaisussa Työnjuhla (1943). Kohtaus sisältyy romaaniin Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945) ja on teoksessa Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Vanha Kustaa Teeriaho ajaa häkäpönttölinja-autolla kaupunkiin myymään tai vaihtamaan voikimpaleen ja pelkää jäävänsä kiinni. Teeriaho tapaa trokarin, jonka kanssa tekee vaihtokaupat: saa eukkonsa kirnuamaa voita vastaan tälle leninkikankaan ja lapsille verkaa.

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 25.2.1943
Julkaistu nimellä Kauppaa ensimmäisen kerran sosiaalidemokraattien vappulehdessä Kevätmyrsky (1943), ilmestynyt myös teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Joulu Jukolassa -kertomuksen tapahtumapaikka on huoltokeskuksen aliupseerikämppä, jossa asuu seitsemän miestä. Yksikön yhteisen joulujuhlan jälkeen vietetään omaa joulua. Isolinnun ehdotuksesta pelataan korttia viinapullosta ja hän voittaa sen itselleen. Vääpeli Lipotin liittyy ryyppäämiseen hankittuan itselleenkin pullon. Isolintu avaa saamansa joululahjapaketin tuntemattomalle sotilaalle ja ryhtyy kirjoittamaan vastauskirjettä. Vääpeli Lipotin suree sitä, että Pietarin (Leningrad) motti ei ota lauetakseen. Hänellä olisi siellä vaimonsa kautta saatavia, peräti kaksi taloa.

Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 12.7.1943
Julkaistu ensimmäisen kerran Työväen Joululehdessä (1943), ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Korpraali Isolintu ja Selänpään leski tapahtuu yksikön kanttiinissa pidetyssä joulujuhlassa. Isolintu ja Nujunen keskustelevat sodan pitkittymisestä. Isolinnun mukaan Nujusen pitäisi maanviljelijänä iloita siitä, että valtio on vapauttanut hänet vastuksellisesta työstään ja antanut vieläpä ilmaisen ylöspidon. Luutnantti jakaa paketteja tuntemattomalle sotilaalle ja antaa Isolinnulle paksun lähetyksen. Näin alkaa Isolinnun ja Irja Kukkuran, Selänpään lesken kirjeenvaihto. Nimitys Selänpään leski sisältää humoristisen seksuaaliviitteen: niin kuin järvenselkä, naisellakin selkä päättyy johonkin. Kertomuksella ei ole otsikkoa ja se on kirjoitettu kahdessa osassa.

Laajuus 10 ja 7 sivua
Ensimmäisen pätkän kirjoituspaikkaa ja -aikaa ei ole tiedossa, toisessa osassa merkintä Lonkka 28.7.1943
Julkaistu kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014).

Haanpää kertoo päiväkirjassa jatkosotansa alkuvaiheet ja yksikön asettumisen Lonkkaan. Haanpää voivottelee aivojensa tylsyyttä, joista ei nouse uusia aiheita, kunnes hän 8.5.1943 yksinäisellä mäenrinteellä keksii uudeksi aiheeksi kirjeitse naisseikkailuja hakevan sotilaan. Näin syntyi korpraali Isolintu. Aie oli kirjoittaa laajempi teos, ei pelkkiä novelleja, koska "Monet eivät ymmärrä lyhyitten juttujen erinomaisuutta". Lopulta aiheesta kehittyi yksittäisiä novelleja. Isolintu on Haanpään täysimittainen versio Kunnon sotamies Svejkistä. 18.2.1944 syntynyt idea kiertävistä saappaista ja siitä siinnyt sarja novelleja muodostivat lopulta yhtenäiseksi kirjoitetun romaanin, joka syrjäytti ajatuksen Isolintu-romaanista.

Laajuus: Sotamuistelmia kuusi sivua; muistikirjaa kolmessa osassa yhteensä vähän toistakymmentä sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka joulukuu 1942 - kesäkuu 1943
Sotamuistelmat ja muistikirjajaksot on julkaistu teoksessa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2016).

Muistivihkossa Haanpää on merkinnyt kuukauden väärin (VII), koska hän puhuu juhannuksena tulossa olevasta Pasi Jääskeläisen huvinäytelmän Laivan kannella ensi-illasta. 
Digitoidussa kirjekuoressa paikannimi on kirjoitettu väärin, kyseessä on Lonkka eikä Lonka. Lonkka oli myös runonlaulaja Martiska Karjalaisen kylä, mistä Haanpääkin mainitsee.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> talvisota]]> sotakirjallisuus]]> kollektiiviromaani]]> Korpisotaa-romaanin käsikirjoitus. Tekstissä on pieniä muutoksia lyijykynällä, varsinkin korrektiusmuotoiluja: ryssä > vihollinen tai iivana; sivulla 82 on poistettu: "Kaatuneen ryssän jalka saappaineen". Viimeisillä sivuilla 103-104 pari lausetta, jotka on poistettu painetusta tekstistä.

Korpisotaa
kuvaa talvisodan (1939-1940) taisteluita rajaseudun metsissä. Teos on kollektiiviromaani, joka kuvaa yksittäisen näkökulman sijaan sotilaiden selviytymistaistelua niin vihollista kuin luontoakin vastaan. Romaani ei nojaa perinteiseen juonelliseen kerrontaan; tarinan eniten erottuva hahmo on sotamies Puumi, joka teoksen loppupuolella yksin harhailee tulipalopakkasessa omien ja vihollisten linjojen välillä.

Laajuus 104 sivua
Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1940 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kala. Käsikirjoitus elokuu 1940
Luonnostelua elo-syyskuu 1940]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> talvisota]]> sotakokemukset]]> maailmankatsomus]]>
Vihkossa on romaanin Korpisotaa loppuosa, alkuosa on digitoidussa dokumentissa Korpisotaa. Osa käsikirjoituksesta heinäkuu 1940. Sotamies Puumi ja asetoveri ovat rintaman takaisessa kylässä, vierailevat Puumin tuttavamyyjättären ja tämän ystävän luona. Ilmahyökkäyksen takia nelikko joutuu pommisuojaan. Puumi filosofoi luolaelämän olevan osa tulevaisuutta, kun tuhoaseet ovat hävittäneet elinmahdollisuudet maan päältä. Vuonna 1940 kirjoitetun teoksen Korpisotaa käsikirjoituksessa on otsikkona "Sotakuvausta (juttu jatkuu)". Painetussa teoksessa on pieniä muutoksia verrattuna käsikirjoitukseen.

Vihkossa teksti alkaa kesken: "Mutta eiväthän he tarvinneet sodan hampaiden rumasti jyrsimiä taloja". Vihkossa on neljä jaksoa romaanista. Vihkon lopussa kuuden sivun kosmoskynällä kirjoitettu lisäys sivulle 171: "Ne ovat liian suuria ajatuksia /--/ nykyhetkeen". Kustantaja on poistanut ilmeisesti sotasensuurin takia ja talvisotamyytin ylläpitämiseksi käsikirjoituksesta rivit kannakselaisisännän hyvästellessä luovutetulle alueelle jäävän talonsa: "Hän viittasi kädellään tavaroihin, joiden pelastamisesta hän oli kai vielä aikonut huolehtia ja sanoi sotamiehille: - Polttakaa, pojat! Lyökää tuleen koko roska.../--/ Sotamiehen saapas potkaisi kamarin lipaston peilin rikki ja kirves upposi tammen killtävään pintaan. - Siinä on honkaa, pojat! Kahvi tulelle! On tässä sodassa sentään komeuttakin, ylellisyyden makua".

Laajuus 13 + 14 + 10 + 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 2.-10.8.1940
Korpisotaa ilmestyi vuonna 1940 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Novelli Kala on pieni tarina maailmankatsomuksen synnystä. Pieni pojantorvelo Topi onkii joen äyräällä ja sattuu saamaan ison hauen. Hänen tuodessaan ylpeänä kotiin saalistaan, kotimökillä on äitimuorin vieraana lestadiolainen uskonveli. Kala syödään yhdessä. Myöhemmin Topi kuulee, miten uskonmies liioittelee kalan kokoa pöydänmittaiseksi. Topi tulee kriittiseksi lestadiolaisten ja yleensä kirkkokansan uskon olemuksen suhteen ja miettii, että ehkä moraali on yhtä venyvää kuin kalajutut. Haanpää esittää tässä pienoiskoossa oman ateistisen uskonsa perustan. Tekstissä on muutaman kerran viittaus Raamatun apokryfikirjojen Tobiaan kirjaan, jossa isolla kalalla on osuutensa Tobiaan ajaessa Saarasta ulos riivaajia.

Laajuus seitsemän sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 16.8.1940
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Joulusauna on episodi teoksesta Korpisotaa. Tarinassa sotilaat lämmittävät joulusaunaa, kun vihollisen koneet hyökkäävät häiriten kylpemisen autuutta. Sauna korjataan ja jatketaan kylpemistä. Jakson alku- ja loppulauseissa on pientä variaatiota verrattuna julkaistuun teokseen. Tekstissä on runsaasti poistoja, muun muassa Jutkolan kaatuminen saunahyökkäyksessä. Julkaistussa versiossa kukaan ei kuole huolimatta vihollisen tulituksesta.

Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 20.8.1940
Korpisotaa ilmestyi vuonna 1940 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Vihkon loppuosassa on Haanpään hahmotelma teoksesta, joka käsittelee hänen omia talvisodan aikaisia kokemuksiaan: "Sodan jälkeen. Muistelma, johon suunnittelen sisällytettäväksi seuraavaa:" Hahmotelmassa on viisi osaa. Aivan vihkon lopussa on kolme sivua toisin päin kirjoitettuna, ne sisältävät neljä lisäystä. Haanpää kehitteli omakohtaisiin talvisotakokemuksiin perustuvaa dokumentaarista teosta, koska hänen oma sotansa ei loppunut maaliskuun aselepoon ja välirauhaan, vaan jatkui kesän kynnykselle. Haanpää ymmärsi kuitenkin, että romaani heikentyisi, jos se kuvaisi muutakin kuin taisteluita.

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 28.8.1940 ja 14.9.1940]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> talvisota]]> kollektiiviromaani]]> sotakirjallisuus]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> Korpisotaa-romaanin käsikirjoituksesta otsikolla "Sotakuvausta (juttu jatkuu)". Teksti on kirjoitettu lyijykynällä tilikirjaan. Lopussa pari sivua kirjoitettu ylösalaisin. Painetussa teoksessa on pieniä muutoksia verrattuna käsikirjoitukseen.

Korpisotaa
kuvaa talvisodan (1939-1940) taisteluita rajaseudun metsissä. Teos on kollektiiviromaani, joka kuvaa yksittäisen näkökulman sijaan sotilaiden selviytymistaistelua niin vihollista kuin luontoakin vastaan. Teos ei nojaa perinteiseen juonelliseen kerrontaan; tarinan eniten erottuva hahmo on sotamies Puumi, joka teoksen loppupuolella harhailee yksin tulipalopakkasessa omien ja vihollisten linjojen välillä.

Laajuus 49 digitoitua sivua
Kirjoitusaika 16.-22.7.1940
Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1940 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> asemasota]]> sotakirjallisuus]]> yksitoikkoisuus]]> Korsussa käsikirjoituksen.

Korsussa on kodikasta. Nurkassa jatkuu ikuinen korttipeli ja ulkoa kuuluu kaukainen konekiväärin nakutus kuin ompelukoneesta. Salamasodasta ei ole enää tietokaaan. Ihmiskunnan ylle ahkeroidaan jotakin uutta. Sotamies Lohna jykertää kirjettä vaimolleen, mutta ei saa mitään aikaan, kun ei ole mitään uutta kerrottavaa. Sairaslomalla kotona Lohnaa piikiteltiin siitä, että hän pakoilee sotaa, mutta Lohna vastasi, että seuraavaksi rintamalle viedäänkin neidit ja vanhat miehet miinanpolkijoiksi. Lottakanttiinissa juodaan mustaa kahvin korviketta ja suulas vanhempi nainen toivoo, ettei sota kestäisi niin kauan kuin ensimmäinen maailmansota. Lohna vaipuu uneen ja hänet herätetään vartiota varten. Taas taustalla naksuttaa kaukainen konekivääri.

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 23.2.1942
Novelli on julkaistu kokoelmassa Nykyaikaa (Otava 1942), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Pakkala, Teuvo]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> yhteiskunnalliset romaanit]]> kirjailijat]]> Oulu]]> 1860-luku]]> 1870-luku]]>
Pakkalan omaelämäkerrallinen esikoisteos Lapsuuteni muistoja paikantuu 1860- ja 1870-luvun Ouluun. Pakkalat asuivat Kuusiluodon saareen rakennetussa, purettavaksi määrätyssä hökkelissä. Viinaanmenevä isä kulki reissuillaan Etelä-Suomessa, äiti sairasteli ja Teuvo-poika joutui kiertelemään kerjuulla keskikaupungin porvariskodeissa. Pakkalan tuotannon perhekeskeisyyden sekä myötätunnon vähäosaisia kohtaan on arveltu juontuvan nimenomaan lapsuuden kokemuksista.]]>
Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]>
Mellin, Robert]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> taruolennot]]> keijut]]> 1870-luku]]> joulu]]> Oulu]]>
Pastori ja toimittaja Robert Mellinin (1826-1880) kirja edustaa varhaista kotimaista nuortenkirjallisuutta. 1800-luvun lopulla vaikutteita otettiin etenkin brittikirjallisuudesta ja Lassi Lunteniuksessakin on selviä yhtymäkohtia Charles Dickensin tarinaan A Christmas Carol (Joululaulu). ]]>
Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> urheilu]]> maailmankatsomus]]>  (eli Esko Viirteen merkitsemä). Lopusta revitty lehtiä pois. Sisältää novellin käsikirjoituksen.

Novellissa Lehtorin pyöräretki pikkukaupungin eläkkeellä oleva vanhapoikalehtori harrastaa urheilua ja voimailua ja ostaa ensimmäisenä polkupyörän. Lehtori ajaa maaseudulle, heittelee ilokseen sorakuopassa pikkukiviä, joita lentelee toisessa kuopassa olevien soranajajien niskaan. Miehet uhkaavat köyttää lehtorin ja viedä hänet prännärille eli pienpolttajalle. He eivät ymmärrä urheilun merkitystä. Lehtori pakenee ensin juosten ja sitten pyörällään, miehet eivät pysy perässä.

Pakinoitsija Siltavahti (Esko Viirret) kertoo Oulu-lehdessä 9.11.2008 julkaistussa pakinassa Jumalan juoksupoika, että lehtorin mallina on ollut oululainen uskonnon lehtori Georg A. Waenerberg (1865-1941), joka perusti Nuorten Ystävät ry:n ja jolla usein oli niin kiire, että hän juostessaan talutti pyöräänsä, kun ei kerinnyt hypätä satulaan.

Laajuus 24 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 2.7.1946
Ilmestynyt Työväen Joululehdessä (1946) ja kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kirkkokritiikki]]> ahneus]]> testamentti]]> Lotta Aalholm sairastaa. Tekstissä on vain yksi pieni korjaus käsin. Tekstin otsikko on kirjoitettu käsin. Tekstin lopussa on Haanpään nimikirjoitus, hän on ilmeisesti tarjonnut tekstiä johonkin lehteen.

Novellissa ahne pappi yrittää saada näennäisesti kuolemansairaan kauppiaan testamenttaamaan omaisuutensa kirkolle. Kauppias kuitenkin parantuu ja testamenttaa varansa rautatien rakentamista varten. Näin rautatie edustaa edistyksellisyyttä kirkon vanhoillisuutta vastaan. Aihe on otettu Samuli Paulaharjun teoksesta Vanha Raahe (1925).

Teksti on kirjoitettu ennen 22.10.1943, koska Haanpää mainitsee sen vanhana, painamattomana juttuna tuona päivänä päivätyssä kirjeessään vaimolleen (Kirjeitä kahdesta sodasta 1977).
Laajuus kuusi sivua
Novelli on julkaistu Kootuissa teoksissa (Otava 1956). Novelli sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989) nimellä Rouva Aalholm sairastaa. (s. 268)]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Tuoriniemi, Elias]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> arkkiveisut]]> kansanrunous]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Väänänen, Heikki
]]>
pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> arkkiveisut]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> kansanrunous]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]>
Korpelaisen päiväkirjaa toukokuu 1951]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> päiväkirjat]]> Matti sekä Korpelaisen päiväkirjaa.

Novellin Matti päähenkilö Matti Pikkula on lievästi kehitysvammainen. Hän tekee räsynukkeja ja leikkii niillä. Matti lähtee Kivelään, jossa on paljon tyttöjä. Tytöt ihailevat nukkea, mutta Matti on saanut uuden idean nähtyään kerjäläisen: hänkin tahtoo alkaa sellaiseksi. Niinpä Matti vaeltaa pakkasella talosta taloon saaden ruokaa ja yösijan. Kotona Matin äiti kuitenkin kurittaa tätä, koska kerjääminen on häpeällistä. Matin kerjäämä saalis kyllä kelpaa. Matti muistaa uskovaisen Aliinan sanoneen, että lapsen on hyvä kuolla, koska synnittömänä pääsee taivaaseen. Matti haluaa taivaaseen ja rojahtaa lattialle pelästyttäen äitinsä. Kun tämä huomaa, että Matti onkin elossa, Matti saa uuden kurituksen.

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.2.1951
Novelli Matti sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Päiväkirjamerkintöjä Korpelaisesta. Tekstistä puuttuu vuosiluku, mutta todennäköisesti on kyse vuodesta 1951, koska teksti seuraa välittömästi novellia Matti.
Laajuus neljä sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 2.-15.5.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>