Aineisto
"Juhlaruno" 10.10.1897
Dublin Core
Tekijä
Nimeke
"Juhlaruno" 10.10.1897
Kuvaus
Eino Leinon "Juhlaruno".
Kaunokirjailijaliitto perustettiin Aleksis Kiven päivänä 1897. Juhlatilaisuudessa Leino luki kirjoittamansa "Juhlarunon Kaunokirjailijaliiton perustavaan kokoukseen 10 p.lokak.1897". Runon julkaisi Uusi Suometar. - Runo löytyy mm. kokoelmasta Leino, Eino: Runot 1, Otava 1985 (nimellä Syntysanat).
---
Juhlaruno
Me tiedämme, miksi me yhdyttiin,
kädet liittohon vankkaan luotiin,
me tiedämme, miksi me riemuittiin,
miks huuto se raikkaasti raikui niin,
kun juhlamme maljoa juotiin.
Me tiedämme, mikä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
mitä kertovat keijuset toiveiden,
me tunnemme voimamme, tunnemme sen
ja seisomme niinkuin vuoret.
Mut sydän jos kellä se sylkähtäis
punan nostaen poskipäille
ja kyynel jos silmähän vierähtäis
ja vieras sen näkis ja kysähtäis,
me vakaasti vastaamme näille:
Me tahdoimme koota tarmomme,
kevätvoimamme yhtehen kerran
ja ennen taistoa tahdoimme
me laskea, kuinka on laaja se
ja miehiä minkä on verran.
Me tahdoimme kuulla kaikuvan
oman kielemme korkealla.
Suomen toukohon, toivohon luotettavan,
johon pysty ei harmaja halla.
Me olemme lapsia oman maan
ja kansamme kallihin juurta,
se meitä on heijannut helmassaan,
sen luotamme päivähän valkenevaan,
me uskomme Suomea suurta.
Me uskomme Suomemme suuruuteen
yli maiden ja merten muiden,
sen tieteeseen, sen taiteeseen,
sen lauluhun, kuntohon, kantelehen
ja humuun sen honkapuiden.
Sen uskon sen taistossa sankari ties
tulen suihkeena suontensa päissä,
sitä laulavi laps, sitä haastavi mies,
se on pontemme pohja ja leimumme lies,
se on voimamme vastasäissä.
Niin, veikkoset, sepä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat nuoret,
sitä kertovat keijuset toiveiden,
me tiedämme voimamme, tunnemme sen,
ja seisomme niin kuin vuoret!
Eino Leino
Kaunokirjailijaliitto perustettiin Aleksis Kiven päivänä 1897. Juhlatilaisuudessa Leino luki kirjoittamansa "Juhlarunon Kaunokirjailijaliiton perustavaan kokoukseen 10 p.lokak.1897". Runon julkaisi Uusi Suometar. - Runo löytyy mm. kokoelmasta Leino, Eino: Runot 1, Otava 1985 (nimellä Syntysanat).
---
Juhlaruno
Me tiedämme, miksi me yhdyttiin,
kädet liittohon vankkaan luotiin,
me tiedämme, miksi me riemuittiin,
miks huuto se raikkaasti raikui niin,
kun juhlamme maljoa juotiin.
Me tiedämme, mikä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
mitä kertovat keijuset toiveiden,
me tunnemme voimamme, tunnemme sen
ja seisomme niinkuin vuoret.
Mut sydän jos kellä se sylkähtäis
punan nostaen poskipäille
ja kyynel jos silmähän vierähtäis
ja vieras sen näkis ja kysähtäis,
me vakaasti vastaamme näille:
Me tahdoimme koota tarmomme,
kevätvoimamme yhtehen kerran
ja ennen taistoa tahdoimme
me laskea, kuinka on laaja se
ja miehiä minkä on verran.
Me tahdoimme kuulla kaikuvan
oman kielemme korkealla.
Suomen toukohon, toivohon luotettavan,
johon pysty ei harmaja halla.
Me olemme lapsia oman maan
ja kansamme kallihin juurta,
se meitä on heijannut helmassaan,
sen luotamme päivähän valkenevaan,
me uskomme Suomea suurta.
Me uskomme Suomemme suuruuteen
yli maiden ja merten muiden,
sen tieteeseen, sen taiteeseen,
sen lauluhun, kuntohon, kantelehen
ja humuun sen honkapuiden.
Sen uskon sen taistossa sankari ties
tulen suihkeena suontensa päissä,
sitä laulavi laps, sitä haastavi mies,
se on pontemme pohja ja leimumme lies,
se on voimamme vastasäissä.
Niin, veikkoset, sepä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat nuoret,
sitä kertovat keijuset toiveiden,
me tiedämme voimamme, tunnemme sen,
ja seisomme niin kuin vuoret!
Eino Leino
Luontiajankohta
10.10.1897
Teksti Item Type Metadata
Original Format
käsinkirjoitettu teksti
Kokoelma
Viittaus
Leino, Eino, “"Juhlaruno" 10.10.1897,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 16. huhtikuuta 2024, https://digi.kirjastot.fi/items/show/122097.
Tiedostot
