Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> 1897]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Kaunokirjailijaliitto perustettiin Aleksis Kiven päivänä 1897. Juhlatilaisuudessa Leino luki kirjoittamansa "Juhlarunon Kaunokirjailijaliiton perustavaan kokoukseen 10 p.lokak.1897". Runon julkaisi Uusi Suometar. - Runo löytyy mm. kokoelmasta Leino, Eino: Runot 1, Otava 1985 (nimellä Syntysanat).

---

Juhlaruno

Me tiedämme, miksi me yhdyttiin,
kädet liittohon vankkaan luotiin,
me tiedämme, miksi me riemuittiin,
miks huuto se raikkaasti raikui niin,
kun juhlamme maljoa juotiin.

Me tiedämme, mikä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
mitä kertovat keijuset toiveiden,
me tunnemme voimamme, tunnemme sen
ja seisomme niinkuin vuoret.

Mut sydän jos kellä se sylkähtäis
punan nostaen poskipäille
ja kyynel jos silmähän vierähtäis
ja vieras sen näkis ja kysähtäis,
me vakaasti vastaamme näille:

Me tahdoimme koota tarmomme,
kevätvoimamme yhtehen kerran
ja ennen taistoa tahdoimme
me laskea, kuinka on laaja se
ja miehiä minkä on verran.

Me tahdoimme kuulla kaikuvan
oman kielemme korkealla.
Suomen toukohon, toivohon luotettavan,
johon pysty ei harmaja halla.

Me olemme lapsia oman maan
ja kansamme kallihin juurta,
se meitä on heijannut helmassaan,
sen luotamme päivähän valkenevaan,
me uskomme Suomea suurta.

Me uskomme Suomemme suuruuteen
yli maiden ja merten muiden,
sen tieteeseen, sen taiteeseen,
sen lauluhun, kuntohon, kantelehen
ja humuun sen honkapuiden.
Sen uskon sen taistossa sankari ties
tulen suihkeena suontensa päissä,
sitä laulavi laps, sitä haastavi mies,
se on pontemme pohja ja leimumme lies,
se on voimamme vastasäissä.

Niin, veikkoset, sepä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat nuoret,
sitä kertovat keijuset toiveiden,
me tiedämme voimamme, tunnemme sen,
ja seisomme niin kuin vuoret!

Eino Leino]]>
Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> käännökset]]> översättningar]]> 1899]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino julkaisi kevättalvella 1899 useita routarunoja, mm. runon "Suomen laululinnut". Runon painetussa versiossa on kaksi käsikirjoituksesta puuttuvaa säkeistöä:

Mut missä me impysen huokaavan
näämme lehdossa, leppien alla,
me laulamme laulumme vienoimman:
"Oi, impynen leppien alla,
miks huokaat? Sulla on tehtävä myös,
katso, tuho on kansasi nieltä,
tytär Suomen, nouse oi, suuri on työs,
sytä sulhossas sankarin mieltä!"

Ja missä me poikasen istuvan
näämme vierellä virran laineen,
me laulamme laulumme uljaimman:
"Oi, kauniit on laakerit maineen!
Ovat sorjat ne umppuset unelmain,
mut sorjemmat tekojen tertut.
Käy, poikanen, poimi, ja haudallas ain
on laulava kevään kertut."

Runon "Suomen laululinnut" käsikirjoituksen kääntöpuolella on Eino Leinon käännösluonnos Viktor Rydbergin runosta "Athenarnes sång", joka Suomessa tunnetaan Sibeliuksen säveltämänä kappaleena. Runosta on useita suomenkielisiä versioita. Rydbergin alkuperäinen teksti:

Härlig är döden, när modigt i främsta ledet du dignar,
dignar i kamp för ditt land, dör för din stad och ditt hem.
Därför med eldhåg upp att värna fädernejorden!
Ila att offra med fröjd livet för kommande släkt!
Fram, I ynglingar, fram i täta, oryggliga leder!
Aldrig en känsla av skräck, aldrig en tanke på flykt!

Skam och nesa drabbar en här, då i fylkingespetsen
framom de unge man ser gubben förblöda och dö.
Detta höves ju främst en yngling, medan han ännu
älskligt i lockarna bär vårliga blommornas krans.
Fager för kvinnor, ståtlig för män må han synas i livet;
skön är han ännu som död, fallen i slaktningens mitt.

---

Ei saa painaa!

Suomen laululinnut.

Me laulamme laulua vapauden
sulon Suomemme taivahalla
ja vaikka Suomi on suruinen
ja kansa on kaipuun alla,
me laulamme vaan, emme muuta me voi,
miten raitis on metsän tuuli,
miten rakas on taivahan vapaus, oi,
ken kerran sen kuiskehet kuuli.

Me olemme lintuja pieniä vaan,
mut suustamme Jumala puhuu,
Hän käskevi kansansa valvomaan,
vaikka turmion huuhkajat huhuu,
me lennämme, laulamme ilmoille,
missä näämme me petturin, konnan,
mut sen maan kuuleko me kiitämme,
joka vaarass' on vankkumatonna.

Me lennämme, laulamme ympäri maan,
me lietsomme pyhää tulta,
me istumme linnojen ikkunaan,
joista kiiltävi päärlyt ja kulta,
maan mahtavilta me kysymme näin:
"Laps Suomen, sulla on kansa,
sit' oletko vienyt sä päivään päin
vai tallannut tuskassanasa?"

Me istumme vierelle opin tien,
jota tietoviisaat astuu:
"Muru anna, sen lohduks ma heille vien,
joiden silmät nyt surusta kastuu."
Ja kyntäjän korvaan me kuiskimme:
"Oi kynnä, oi ysyävä, kynnä,
on kuolohon tuomittu kansa se,
jonka aura on väsähtynynnä."

Me veisaamme laulua vapauden,
me Herran tahtoa teemme,
ja soipa korvissa sortajien
öin, päivin on säveleemme
se on nouseva niinkuin ukkonen,
se on kasvava kansan voimin,
ja kaikuva laulu on vapauden
täällä kerran töin sekä toimin.

Eino Leino]]>
Rydberg, Viktor]]>
Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> Leino, Eino]]> 1893]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino kirjoitti runon "Tuiskusäällä" marraskuussa 1893 . Runo ilmestyi Nuori Suomi -lehden vuoden 1895 numerossa. Nuori Suomi oli Päivälehden "kirjallis-taiteellinen joulualbumi", jonka kirjoituksia kuvittivat Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Pekka Halonen.]]>
Leino, Eino]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1898]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino oli muuttanut Helsinkiin ja toimi Päivälehden vakituisena kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana. Keväällä 1898 hän vietti kuukauden Berliinissä ja tapasi Jean Sibeliuksen. Olga-tädille Berliinistä kirjoitetussa kirjeessä Leino mainitsee lisäksi nähneensä Bergbomin eli Kaarlo Bergbomin, joka oli suomalainen teatterinjohtaja, suomenkielisen teatterin perustaja ja näytelmäkirjailija. Evert Katila, johon EL tutustui jo kouluaikoina, oli suomalainen musiikkialan kriitikko, säveltäjä, toimittaja ja toimitussihteeri.

---

Berlin 25 p. toukok. 1898

Rakas täti!

Viimeiseksi pyysi täti minut teidät jättämään mitä rahoihin tulee, ja olin luullut, ettei minun ollenkaan olisi tarvinut tätiä kiristää. Mutta nyt ei auta. Päivälehden Reijoselle kirjoitin ja pyysin 200, ei peijakas ole lähettänyt eikä ole edes vastannut. Sen he tulevat saamaan kalliisti maksaa, samaiset päivälehteläiset! Lupasin heti palattuani toimittaa sen heti takaisin heille joko käteisellä rahalla tai kirjoituksilla, mutta kyllä nyt katson tästä lähtien itseni jo kavahdan siitä lehdestä.

Kasimirin lähettämät rahat sain, mutta en päässyt lähtemään, kun piti velkani maksaa ja taloon koko kuun edestä. Mieli teki, varsinkin kun kuulin hänen sairaana olevan ja ikäväpä tuo alkaa muutenkin jo kotiin olla. Paljon on mennyt rahaa, liian paljon, mutta hukkaan se ei ole mennyt. Paitsi omaa ruumiillista ja henkistä virkistystäni olen täällä ollessani kirjoittanut enempi kuin muistaakseni missään muualla m. m. kaksi pientä satunäytelmää, jotka yhdessä voivat koko illan täyttää. Ne tarjoan syksyllä teaatterille, Katila saa säveltää laulut. Bergbomin näin Deutsches teaterissa ollessani toista kertaa "Johannesta" katsomassa. Ei ollut peto näkevinäänkään! Ei tietenkään tahtonut itsekään tulla nähdyksi. Kyllä minä sen ymmärsin: "terveydellisistä syistä" se sanoo matkustavansa, mutta täällä se käy konstin ottamassa.

Sain Nykyajan. Hyvästipä oli Kassi osannut valita Berliini-uutiset, josta hänelle kiitos ja kunnia! Pelkäsin jo, että mitähän roskaa sinne mahtoi tullakaan. Työntäköön muun paperikoriin tädin käytettäväksi, ellei sitä jo lie tehnytkin. Kunhan hän nyt vielä jaksaisi tämän yhden viikon, niin kyllä sitten saa olla herroiksi koko kesän vaikka jouluun. Tunnen itseni taas niin voimakkaaksi ja työhaluiseksi, että oikein mielihyvällä ajattelen kesääni enkä minään pakkotyönä.

Keskiviikkoisin lähtevät laivat Stettinistä. Odotin tähän aamuun asti ennenkuin sähköitin, kun luulin Reijsen lähtevän. Synti oli tätiäkin kiristää, mutta hätä ei lue lakia. Kyllähän minä taas koen kotiinpäästyäni taas takaisinpäin työntää. Kunpa nyt vain jaksaisitte saada summan jostakin kopatuksi niin, että se olisi tiistaina täällä. Silloin voisin ehtiä Stettinin laivaan.

Terveiset paljon Kasimirille ja kiitokset lähetyksistä.

Eino]]>
Leino, Eino]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1909]]> 1900-luku]]> 1900-talet]]>
Eino Leino ja L. Onerva lähtivät Roomasta 25.2.1909. Paluumatkalla Leino pysähtyi Berliinissä ja kirjoitti sieltä usein L. Onervalle ja myös Olga-tädilleen. Kirjeessä mainittu Pikku Helka oli Leinon ja Freyan tytär Eya Helka Leino (1906–1987).

---

Rakas Täti. – kiitos kirjeestänne.

Usein olen aikonut pitkin matkani vartta Teille kirjoittaa, olen vain odotellut sitä rikastumisen hetkeä jolloin voisin kirjeeni myötä liittää jotakin puustaveja parempaa. Ei näy tulevan sitä täällä. Kirjoitin äsken eräälle ystävälleni Helsingissä, joka oli hiukan velkaa minulle, että hän sen sijaan että minulle lähettäisi, lähettäisi Tädille postin kautta, osoitteella Merilinna. Se on ainoa, mitä tällä hetkellä voin tehdä hyväksenne. Toivon, että se on edes jotakin tehonnut.

Pian tulen muuten itsekin sinne: jo vappua olisi tarkoitus viettää Helsingissä.

En kehoita Tätiä kuitenkaan aivan liikoja aineellisia toiveita tulostani kantamaan, sillä tämä talvi on tullut kovin kalliiksi minulle ja on yhtä toista järjestettävää minulla siellä, ennen kuin taas siunattuun alkuun siellä. Mutta jotakin luulen voivani aina hankkia Tädin huolien helpotukseksi.

Muuten on matkani ollut kylläkin opettava ja virkistävä. Terve olen ollut, työni ovat sujuneet pääasiallisesti hyvin, nälkään ei ole näännytty vierailla maila, kansoja ja kaupunkeja on nähty, niin että summassa ottaen voin olla kaikkeen siihen sangen tyytyväinen. Täällä Berlinissä on minulla vielä lopetettavina eräitä töitä, ennen kuin voin hyvällä omallatunnolla astua jalkani jälleen isänmaan kamaralle. Mutta arvattavasti noin kolmen viikon kuluttua lähden täältä. Sehän ei ole mikään aika enää, kun on jo kahdeksas kuukausi menossa siitä kuin viimeksi Helsingin rautatieasemalla kättä puristettiin.

Asun täällä erään vanhan ystävällisen rouvan luona, joka pitää hyvää huolta minusta, paikkaa sukkani, toimittaa pesuni j.n.e. Huone itse maksaa vain 30 saksan mk kuukaudessa. Siihen aamukahvi 6 mk ja lämmitys 20 pfennigiä päivältä. Ateriani tulevat läheisissä oluttuvissa maksamaan vain markan tahi, juomarahat siihen luettuina, suomanrahassa 10mk 20p kerralta. Jos siihen vielä tupakat, kahvit (kerran päivässä Café Bauerilta, jonne tulevat suomalaiset sanomalehdet) y.m. tilapäiset menotkin lasketaan, niin ei elämä täällä suinkaan kalliimmaksi tule kuin Helsingissä, pikemmin päinvastoin. Mutta kun siihen tulee lisäksi 250 mkan kuukausieläke sinne Hkiin, niin kohoaa budgetini sentään sangen korkealle. Kynän täytyy pyöriä ja tahdon voittaa vaikeuksia, jos mieli ollenkaan pärjätä päätäni tästä ensi syksyyn.

Suomalaisia on täällä, niin kuin Romassakin [...], pieni kolonia, jonka jäseniä tapaan silloin tällöin. Nuoria maistereita, laulajoita, soittotaiteilijoita (m.m. Heikki Halmen, joka kuitenkin juuri tänään matkusti Pariisiin).

Neuvotellaan nyt lähemmin niistä aineellisista asioista sitten kun olen itse siellä. Samalla voin kertoa myös hiukan enemmän matkakuulumisia. Terveisiä pikku Helkalle ja sanokaa, että nukke kyllä varmasti tulee. (s.o. Täti saa sen käydä minun puolestani ostamassa Passaasin leikkikalukaupasta).

Eikä sitten muuta kuin näkemiin ja hyvää voimista siihen saakka.

Eino
Berlin 4/5-1909
Donnervitzstr. 16,I,links.]]>
Leino, Eino]]> kirjeet]]> Leino, Eino]]> Leino, Eino]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1897]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
---

Paltamo 29/5 97.

Hyvä täti!

Otaksun tädin jo taas olevan poikiaan vastassa Helsingissä. Siellä jo kävin minäkin, kuten täti tietysti Wirtasen rouvalta y. m. lie kuullut, kävin Renqvistiä tapaamassa sen suuren ensi jouluksi ilmestyvän runovihkoni asioissa ja tulla huristin sieltä suoraan kotiin. Nyt olen ollut täällä kuukauden päivät, kalastellut Kallen kanssa, uinut, niittyä perkanut ja aurinkokylpyjä ottanut. Sitä vastoin on vähemmän tullut kirjoitetuksi sitä runoteosta, jolla taas olisi aikomus ensi talvi pärjätä. Kalle, Artturi ynnä Inkeri lapsineen ja piikoineen lähtevät täältä tällä viikolla, jään kai vähän heidän jälkeensä, mutta en kauvaksi, sillä ei näy kotona tulevan työtä tehdyksi. Jos tädiltä poikien taskuista rahoista joku kymmenen liikenisi, niin olisin erittäin kiitollinen saadessani sen mitä pikimmin. Siten pääsisin liikkeelle.

Muuten on elämämme niin hiljaista kuin näin lapsitalossa (ajatelkaa, että taas voi sanoa Hövelöä lapsitaloksi!) voi olla. Sillä pikku Sören ja Eino Kasimir ovat aika hulivilejä, jotka vuoroin huutavat ja tappelevat ja mukiloivat toisiaan, niin että Olgakin jo kerran tuskastui ja ärähti omasta kamaristaan: "On noita ollut ennenkin herroja tässä talossa, vaan ei nuo ole tuollaista elämää pitäneet!" Yksi pitäisi olla tietysti heitä aina paimentamassa.

Riddelin on muuttanut täältä pois Ruovedelle ja Toivoniemi myöty Oulun Ravanderille. Ne ostelevat täältä päin kaikki maat mitä vain saavat – tietysti tulevan rautatien varalta. Pelkäämme ettei Toivoniemestäkin vain tulisi jonkunlainen lastauspaikka, se olisi hyvin ikävää Hövelön hiljaisuudelle.

Kasimir näyttää olevan Pietarissa Faure'n juhlallisuuksia katsomassa päättäen ainakin eräästä matkakirjeestä Päivälehteen, jossa luulin hänen stiiliään tunteneeni. Saapa nyt nähdä, mitä hän tuumii, aikooko tulla Helsinkiin, vai asettua muualle ja miten sitte järjestetään.

Mutta näistä kaikistapahan sitten saamme piakkoin puhua enemmän suullisesti. Voikaa hyvin ja terveisiä sylimäärin koko Hövelöstä, enin kuitenkin

Eino-pojalta.]]>
Leino, Eino]]> postikortit]]> postkort]]> Kyrenius, Olga]]>
Vuonna 1908 Eino Leino muutti erilleen vaimostaan Freya Schoultzista ja kirjoitti rakkauskirjeitä L. Onervalle. Elokuun lopulla Leino matkusti L. Onervan kanssa Roomaan, josta hän lähetti kortin Olga-tädille. Menomatka kesti useita kuukausia, Tukholmasta Malmön kautta Kööpenhaminaan ja sieltä Berliinin, Dresdenin ja Münchenin kautta Roomaan.

---

[kortin kuvapuoli: "Roma – s. Pietro"]

[kortin kääntöpuoli] 18/12 1908. Roma.
Hauskaa ja rauhallista joulujuhlaa toivottaa Tädille sydämellisesti

Eino.]]>
Leino, Eino]]> postikortit]]> postkort]]> Kyrenius, Olga]]> 1902]]> 1900-luku]]> 1900-talet]]>
---

Lungo Tevere Pratill, Buranelli.

["133 Fototipia dello Stab. Alterocca – Terni"]

[kortin etupuoli, kuvateksti: "Paltamo Hövelö”]

R. T.

Kiitos kirjeestä ja lähetyksestä. Kaikki hyvin. Terveisiä Oskarille ja Kasimirille. Oli tässä pari tyyntä, kaunista päivää. Muuten sateista, ikävä kyllä. – Eino

[kortin kääntöpuoli, "UNION POSTALE UNIVERSELLE. CARTE POSTALE Finlande." Leimat: "PALT 22" ja HELSINGFORS HELSINKI 23 VII.X5 8. F.]

Neiti Olga Kyrenius
Helsinki
Antink. 30.
]]>
Leino, Eino]]> kirjeet]]> brev]]> Lönnbohm, Artturi]]> 1895]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino pääsi 17-vuotiaana ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta kiitettävin tiedoin ja luokkansa parhaana oppilaana. Ylioppilaaksi päästyään hän kyläili Maaningalla isänpuoleisen serkkunsa Freken (opettaja Carl Frederik Mustonen) luona ja vietti kesää Hövelössä. Kesäkuussa hän kirjoitti siskojensa Hildan ja Elinin kanssa kirjeen veljelleen Artturille, joka oli Pohjanmaalla, mm. Maalahdessa, maanmittausharjoittelijana. Leinon äiti oli vuoteenomana; kirjeessä mainitut Pauli ja Kalle (Kaarlo) olivat Leinon veljiä.

---

Hövelö 14/6 95.

R.V!

Emme tiedä missä lienet, kussa kulkenet tälläkin hetkellä. Ehkä rämmit jossakin suorapakossa tahi säärystät kilpaa miesten kanssa yli kankaiden. Me taas elämme täällä ihan paikoillamme. Äiti makoilee, Elin ompelee paitojaan, Hilda puuhailee talouden ym. kanssa valitellen pakottavaa selkäänsä ja minä lueskelen ranskaa, saksaa, Schilleriä, Weckselliä ym.s. ja motioniksi käyn aina tietä korjaamassa. Àpropos, sinun ruotsinkielioppiasi ja sanakirjaasi en muistanutkaan antaa Helsingissä Kallelle, kun oli semmoinen hötäkkä ja minä tulin sinne illalla myöhään ja hän lähti sieltä heti seuraavana aamuna. Nyt ne ovat minulla muassa täällä ja kun tulet tänne nyt kesällä, niin saat ne. Koeta nyt jouduttautua tänne niin pian kuin mahdollista äidin iloksi, sillä häntä tahtoo ikävä vaivata, kun ei täällä ketään vieraita käy. Tosiaankaan ei oo koko aikana, kun olen ollut kotona, käynyt yhtään vieraasta, vaikka olen ollut täällä jo viikon päivät. Eikä ihmekään, sillä emmehän ole itsekään käyneet missään. Hiljaista on siis elämä, mutta näkyypä nuo päivät siinä menevän. Oikein onkin hauska levähtää taas niiden loppumattomien Maaninkakyläilyin perästä. Olin näet siellä pari viikkoa Freken luona ja arvaat, että hän kuljetteli minua joka paikkaan.

Se osa kirjeestä, joka on jätetty minun käytettäväkseni, on lopussa. Siskot täyttävät molemmat sivut! Äiti lähettää sinulle terveiset ja varoituksen, ettet liian vaivaisi itseäsi. Voi parhain!

veljesi Eino

Pitää minunkin [...] sulle muutama rivi veikkoseni!

Ensimmäistä vikkoa olen vasta kotona, tulin viime lauvantaina, kuten Einokin. Täällä ompelen itselleni yhtä ja toista ja korjailen entisiä tulevaksi syksyksi taas valmiiksi, sinne Lundiin kai menen sitten taas, käskivät ainakin tulla, en sitten tiedä miten käynee, mielelläni menisin Kallellekin apulaiseksi, mutta on tainnut suuttua ettei enää otakaan. Sinä siellä Kälviällä hommailet, oletko samoilla mailla kuin Verner Tervo, niin tervehdi. Mamma käskee varoittaa ettei sinun pitäisi hyvin rasittaa itseäsi, suossa kävellessä, pidä kuivat jalat aina. Mamma se sairastelee vaan, käskee pastillia ostaa itselleen samalla kuin menemme postia viemään. Emme ole kyläilleet missään vielä. Sutelan Eerikki on myös kipeänä, homaa kylpemään lähtöä, vaan ei kuulu luvanneen vielä. Hyvästi nyt, vasta lisää

siskosi Elli

Kirjoita kotiinkin

Rakas veljyt!

Suuret kiitokset kirjeistäsi, olemme usein muistelleet sua siellä yksinäisyydessäsi, hauska olisi nyt sinun olla kotosalla kun on rauhallisin aika eikä heinäntekoa vielä – kaikki on kauniimmillaan, nurmet vihannoivat, laiho tähkii komeana, ohra orastaa, tuomi on jo aikaa kukkinut, nyt jo lentelee valkolehdet sen juurille, haapakin lennättelee untuvia, jotta on miltei kuin lumituisku. Äiti vaan sängyssä viruu Isän kamarissa ei Einokaan saanut ylös – tule sinä koettamaan. – Työ on tehty – peltotyöt ylihuomenna viedään molemmat hevoset metsään heinäntekoon asti. Vanha ruuna – on se jonka Pauli vaihtoi pikku ruunalla – on komistunut ja lihonut. Pekka ei myöskään ole rumimpia, lihoo vaikka työt tekee. Herne on jo kepitettävä, nauris vasta kylvettiin tänään, Eino meni kylvöä pakoon maantietä korjaamaan, veneensä on myös tervannut, kastelee myös joskus puutarhaakin. Kirjoita usein kotiin Äidille ja Hilda siskollesi.]]>
Lönnbohm, Elin]]> Lönnbohm, Hilda]]>
Lindeqvist, K. O.]]> Blomqvist, A. W.]]> Leino, Eino]]> koulutodistukset]]> skolbetyg]]> kirjeet]]> brev]]> 1893]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
---

Herra V. Söderström
Porvoo

Kuultuani veljeltäni Kasimir Leinolta, että olisitte halukas ottamaan kustannettavaksenne suomennokseni "Kung Fjalarista", saan täten ilmoittaa, että aikomukseni alusta alkaen olikin tarjota sen teille. Valitettavasti en voi [...] sitä vielä nyt lähettää, sillä se on tätä nykyä vielä leht. Cajanderin hallussa saamassa viimeistä voitelua. Paitsi häntä ovat työtäni tarkastaneet prof. Genetz ja maist. Siegberg, jotka kaikki ovat [...] korjauksilla.

Kohtuulliseksi hinnaksi katson 350 mk.

Samalla pyydän myös teiltä kysyä, ottaisitteko ehkä kustannettavaksenne uutta ”Nadeschdan” suomennosta. Työskentelen nimittäin sen kanssa paraikaa ja toivon sen saavani myös tänä kesänä valmiiksi.

Jään odottamaan vastaustanne

Kaiun toimitus
Oulu

Lähettäen myötäseuraavan kyhäelmän lehtenne "kivijalkaa" varten, pyydän samalla kysyä, otatteko muitakin samanlaisia vastaan ja millä ehdoilla.

Jos katsotte tarjoukseni ansaitsevan yksityistä vastausta, niin sellaista pyydän.

Kunnioituksella:
Eino Leino
Osote: Paltamo]]>
Leino, Eino]]> jumaluus
]]>
kosto]]> kuolema]]> luonto]]> Kirjastot.fi]]> fi]]>
Leino, Eino]]> runot]]> Kajaani]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Kajaani]]> Leino, Eino]]> tekstit]]> texter]]> 1892]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
---

Kotimaisema.

Oi kotimaisema, milloin sinä olet kaunein! Silloinko kun tyynenä lepää lahdelma, tyynenä koko tuo mahtava Oulunjärvi ja kirkas on taivas. Ja aurinko luo iltapilvien välistä heleän loisteen vastarannan korkealle kuusikolle. Ja tuolta lahden perältä vanha mylly harmaine seinineen kuvautuu veteen. Eikä mikään häiritse…. Mutta! häiritseepäs! Venhe viiltää lahdelman pintaa, ja tervainen laita peilailee veden kalvossa. Ukko istuu perässä ja huopaa ja akka soutaa hyvin nopeilla vedoilla. Tuo kaikki on niin perinpohjaisen kodikasta…. Silloin nautin minä tuosta tyynestä rauhasta, tuosta kesän kukoistuksesta, jolta puuttuu kuumien maiden huumaavia tuoksuja. Silloin kävelen tuonne laiturin nokkaan ja unelmoin….
……..

Vai silloinko se olisi kauniimpi kun tummana kun tumman nousee lännen taivaalta ukkospilvi ja peittää helteisen auringon. Vielä on kaikki tyyntä, mutta tuommoista salaperäistä, pelottavaa elementtiä.... Silloin mietin minä armaan maani kohtaloa. Rintani painuu, suoneni tykkii – – ! – jo välähti säihkyvä salama! – –

Mutta syysyönä! Tumma on taivas ja tähtöset loistaa ja kuuhut kuonottaa. Tuosta se paistaa lahden perältä, hongikon välistä. Sieltä se valaisee tuon tumman hyisen usvan, joka leijaa veden päällä, sieltä se valaisee nienten kärjet ja vaihtelee valo ja varjo. Ja tummaan yöhön häviää lahdelman suu..... Mutta äkkiä välähtää tähdenlento, joka hetkeksi halkaisee öisen pimeyden näyttäen, että sielläkin on eleillä valon valta..... Silloin kutistuu koko sydämeni kokoon näkymättömästä, salamyhkäisestä tuskasta. Ja sieluni täyttää ristiriitaiset aatteet. Näinkö tämä loppui? – Näin! – Ei! –... –

Milloinka se on kaunein? Ei milloinkaan! Mutta minä tahdon pois tästä rauhanlahdelmasta, kauvas pois! Minä tahdon kuulla kosken pauhua, jonka kaiusta vuoret vapisee. Minä tahdon nähdä salamain säihkyvän yli taivaan kannen! Ja vahtona pärskyköön pohjiaan myöten valtava meri, ei! koko maapallon meret ja silloin laulan minä itse sydämeni säveltä.

Hövelö. 15 XI 92.]]>
1800-luku]]>
Leino, Eino]]> laulujuhlat]]> runoilijat]]> esiintyminen]]> Leino, Kasimir]]> Elämäni kuvakirja]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Kuopio]]> Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> 1893]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Kaarlo Lönnbohm vihittiin avioliittoon Ingrid Kolisin kanssa Vaasassa 5.9.1893 . Eino Leino matkusti veljensä Artturin kanssa Vaasaan Kaarlo ja Ingrid Lönnbohmin vieraaksi jouluna 1893. Matkallaan hän tutustui mm. kirjailija Aleksander Filanderiin eli Santeri Alkioon.]]>
Leino, Kasimir]]> Leino, Eino]]> pääkirjoitukset]]> aikauslehdet]]> Nykyaika]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Leino, Eino]]> runot]]> Oulujärvi]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Oulujärvi]]> Leino, Eino]]> runot]]> Paltamo]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Paltamo]]> Leino, Eino]]> runot]]> Kajaani -- Paltaniemi]]> Paltamo -- Paltaniemi]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Paltaniemi]]> Kajaani]]> Paltamo]]> Leino, Eino]]> runot]]> Kainuu]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Kainuu]]> Kajaani]]> Sotkamo]]> Paltamo]]> Kuhmo]]> Suomussalmi]]> Leino, Eino]]> Kirjastot.fi]]> fi]]> Leino, Eino]]> runot]]> Sotkamo]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Sotkamo]]> Leino, Eino]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> Suomi]]> 1900-1910]]> tiernapojat]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Leino, Eino]]> äänitteet]]> äänitiedostot]]> Hämeenlinna]]> 1890-luku]]> koulunkäynti]]> koulut]]> lyseot]]> muistelmat]]> rehtorit]]> Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX, lukija Antti Paranko.]]> Hämeenlinnan kaupunginkirjasto]]> fi]]>