Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> uskontokritiikki]]> metsätyöntekijät]]> hautajaissaatot]]> Viimeinen matka käsikirjoitus.

Metsätyömies sairastuu erämaassa, mutta ei pääse ajoissa hoitoon ja menehtyy. Novelli vertailee kansanmiehen ja yhteiskunnan merkkihenkilön hautajaissaattoja; työmies samaistaa uskonnon taikauskoon. Novellin otsikko "Eräs ruumissaatto" on korjattu "Viimeiseksi matkaksi". Kahdeksannella liuskalla on tekijän nimikirjoitus, teksti on ilmeisesti tarjottu johonkin lehteen.

Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoitusaikaa ei varmuudella tiedetä
Ilmestynyt novellikokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kodittomuus]]> sosiaaliset ristiriidat]]> Viheriä penkki -novellin käsikirjoitus, jossa joitakin oikeinkirjoituskorjauksia.

Novelli on allegoria yhteiskunnassa käytävästä elintilan taistelusta. Tarinassa juopunut herrasmies kutsuu poliisin karkottamaan paikalta kodittoman miehen, joka on päätynyt nukkumaan puiston penkille.

Laajuus neljä sivua
Ilmestynyt teoksessa Lauma (1937 Gummerus). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> lapuanliike]]> yhteiskuntaluokat]]> Mäntsälän kapina]]> Vierailu käsikirjoituksen. Tekstin paikoittainen katkonaisuus osoittaa, että joitakin liuskoja saattaa olla hukassa. Käsikirjoituksen teksti alkaa kesken: "(1) Sattuikin niin etten joutunut palvelemaan maatani ainoastaan asennoilla, kivääritempuilla, maastoharjoituksilla ja maaliinampumisella". Kolmannen sivun alareunasta on repeytynyt palanen. 

Novellin Vierailu poliittinen aihe liittyy Mäntsälän kapinaan. Minäkertoja kommennetaan yksikkönsä mukana kukistamaan kapinaa. Vartiomiehiltä otetaan kovat patruunat pois, jotta he eivät hermostuksissaan ampuisi ihmisiä. Sotamiehet epäilevät upseerien tosiasiassa sympatisoivan lapualaiskapinallisia. Tapausta kutsutaankin herrojen kapinaksi. Se kuivuu kasaan laukaustakaan ampumatta: "konjakkipullon korkinmaiskaus oli vienyt tarmon kapinallisten kenraalilta". Tämä viittaa legendaan, että kapinan sotilaallinen johtaja, kenraali K. M. Wallenius olisi antautunut autossa juotujen viinaksien voimalla. Tosiasiassa hän juopotteli suojeluskuntapäällikkö Lauri Malmbergin kanssa vasta matkalla Helsinkiin poliisin hoteisiin. Kun kertojan yksikkö on kotiutettu varuskuntaansa, hän tapaa rahattomana iltalomalla asetoverinsa sisaren ja vierailee tämän luona. Tyttö ihailee kapinallisia isänmaallisena väkenä, mutta kertoja tokaisee vähättelevänsä sellaista sotapäällikköä, joka antautuu laukauksetta, vain konjakkipullon pamahtaessa. Sotamies kysyy, kenen etua kapina palveli ja olisi palvellut varsinkin onnistuessaan. Vastaus on, että tukkiyhtiöitä: "Ettei vain puutavarayhtiö laske isanmaallisuuttaan prosenteissasi". Poika huomaa luokkaeron tytön ja tämän perheen sekä itsensä välissä.

Kirjoitusajasta ei ole varmaa tietoa. Teksti saattaa olla kirjoitettu 1930-luvulla pian Mäntsälän kapinan jälkeen.
Novellin Vierailu ensimmäinen versio on julkaistu vuonna 1930 Työläisnuorison joululehdessä. Uudessa versiossa korostuu aiheen poliittisuus, kun novelli tapahtuu Mäntsälän kapinan aikana.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Muistiinmerkintöjä]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> sosiaaliset ristiriidat]]> luokkaristiriidat]]> ilmavaivat]]> shakki]]> Vierailu käsikirjoitus sekä muistiinpanoja.

Novellissa Vierailu Severi tutustuu Juhaniin ja tämän sisareen. Myöhemmin tyttö pyytää hänet vierailulle. Maalaispoika joutuu kärsimään kaikki luokkaerosta johtuvat vaivat, kuuntelemaan tytön pianonpimputusta sekä vanhempien ruotsinkieltä ja saa hänelle oudoista herkuista vatsa- ja ilmavaivoja. Severi tuntee suurta helpotusta päästyään pois ja pieraisee mahtavasti. Novelli edustaa Haanpään tuotannon groteskia puolta, jossa navanalaistoiminnot palvelevat valtaapitävien häpäisyä.

Haanpää on kirjoittanut samannimisen novellin 5.9.1930. Dokumentissa on novellin uusi versio, joka on ilmeisesti kirjoitettu julkaistavaksi jossakin lehdessä tai valikoimassa. Novellin aihe (ilmavaivat) lienee estänyt sen julkaisemisen. Uuteen versioon Haanpää on muuttanut minä-kertojan hän-kertojaksi, ja myös sanamuotoja on hiukan varioitu.

Matti Salminen on julkaissut valikoimassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja novellista päiväämättömän version, joka on löytynyt Haanpään tyttären Elsa Hyvärisen jäämistöstä. Siinä on sama juoni: Severi pelastaa komppaniassa herraspojan, ylioppilas Johan Nybergin kiusaamiselta ja pojat ystävystyvät. Johanin sisar Margit kutsuu Severin kotiinsa, jossa tämä joutuu kuuntelemaan pianonpimputusta ja kärsimään herkkuihin tottumattoman mahan kapinointia.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 25.4.1946
Novellin ensimmäinen versio on julkaistu teoksessa Vanha voiman mies (Otava 1995). Toinen versio on julkaistu kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014).

Ensimmäisessä vihkossa ennen novellia ja jälkeen on Haanpään shakkikaverien nimiä ja osoitteita sekä kirjeshakkipelien siirtoja. Toisessa vihkossa on osoitteita ja shakkimerkintöjä.
Laajuus yhteensä parisenkymmentä sivua]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> vallankäyttö]]> asepalvelus]]> simputus]]> hierarkia]]>
Romaani kertoo korpraali Kärnän suorittamasta asepalveluksesta. Kärnä kapinoi käytöksellään ja mielipiteillään rankkoja koulutusmenetelmiä ja suhteetonta esimiesvaltaa vastaan. Hän ajautuu tahtojen taistoon erityisesti vääpeli Sadon kanssa. Tilannetta mutkistaa myös Kärnän seksisuhde vääpelin vaimoon. Kärnän omaa tahtoa ryhmäpaineen alla testataan tarinan lopussa, kun vääpeli Sato joutuu oikeudenkäyntiin asevelvollisten lavastaman pahoinpitelyn myötä.
Lukujen nimet on numeroituihin käsikirjoitusliuskoihin muutettu käsin: s. 1 Öinen paraati > Yöherätys; s. 8 Verraton vääpelin rouva ja öinen kohtaus > Vääpelin rouva; s. 16 Alokas Simo Kärnä ja kusiherätys > Alokas Simo Kärnä; s. 86 Oikeudenistunto ja pari kansanlaulua > Kuolemantuomio; s. 90: Epilogi > Tapaaminen. Sivut 16-18 on pyyhitty yli, aiheena on Simo Jussinpoika Kärnän lapsuus; teksti muistuttaa Rannan Simon lapsuus -novellia.

Laajuus 14 liuskaa
Kirjoitusaika 16.7.1935-24.1.1936
Romaani Vääpeli Sadon tapaus on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Teokset 3 (Otava 1956). Se sisältyy teokseen Kootut teokset 4 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> pasifismi]]> kirkko]]>
Novellissa Urakkakirkonkävijä eletään vuoden 1865 jälkeisen kunnallishallinnon aikaa, joka oli kirkon kontrolloimaa. Mäen isäntä ja kunnallislautakunnan esimies ei halua huonoilla talvikelillä ajaa kirkkoon kuulemaan saarnastuolista välitettyjä ilmoituksia. Kylän isännät palkkaavat urakkapalkalla miehen menemään kirkkoon joka sunnuntai ja tuomaan ilmoitukset. Vanha rovasti ihmettelee kävijää, joka ei aiemmin ole kirkonpenkkiä painanut. Kun kevät tulee, mies lyö velvollisuutensa laimin eikä saakaan palkkaansa. Rovasti palaa vanhaan rauhaansa. Juttu perustuu sukutarinaan, jonka mukaan Haanpään isoisä, originelli isäntä ja valtiopäivämies Juho Haanpää oli palkannut tällaisen kirkonkävijän joka sunnuntaiksi Pulkkilan kirkkoon, koska hän itse asui Leskelässä.

Laajuus 22 sivua.
Kirjoitusaika ja -paikka 23.1.1946 Piippola
Urakkakirkonkävijä on ilmestynyt teoksessa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellin Aapeli Metsän sotaa päähenkilö Aapeli Metsä ei tahdo lähteä jatkosotaan vetämään Hitlerin reslaa, vaan pakenee metsään välttääkseen palvelukseenastumismääräyksen. Metsä pitää kansaa tyhmänä sen uskoessa Saksan voittavan heikkona pidetyn Neuvostoliiton. Metsän veli järjestää ruokahuollon, mutta hän lopettaa yhteistyön, kun kylässä aletaan puhua Aapelin piileskelevän lähimetsässä. Aapeli lähtee tavoittamaan lähistöllä olevaa metsäkaartiyhteisöä.

Tämä sodanvastainen ja käpykaartilaista ymmärtävästi kuvaava novelli julkaistiin ensimmäisen kerran kirjailijaryhmä Kiilan 40-luku-lehdessä. Haanpää oli Kiilan perustajajäsen vuodelta 1935-36. Teksti ei soveltunut Haanpään kumpaankaan sodanjälkeiseen novellikokoelmaan. Teoksissa novelli on sisällytetty osaan 6, ja vuodeksi ilmoitetaan 1945, mikä on luultavasti virhe, koska se lehtiössä seuraa välittömästi Urakkakirkonkävijää.

Laajuus 40 sivua, teksti loppuu kesken repliikkiin: "Saisithan tuota antaa tietää itsestäsi".
Kirjoituspaikkaa ja -aikaa ei ole mainittu, koska teksti  päättyy lehtiön loppuessa kesken.
Aapeli Metsän sotaa on ilmestynyt ensimmäisen kerran 40-luku-lehdessä (3/1946), sen jälkeen teoksessa Teokset 1 (Otava 1956), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> luontosuhde]]> sivilisaatio]]> vapaus]]>
Novelli Tunturit kertoo kahden miehen oleskelusta autiossa tunturimaastossa, jossa he käyvät keskustelua sivilisaation turmeluksesta. Miehet miettivät, onko mahdollista paeta luontoon ja saavuttaa vapautta kaukana sivilisaatiosta. Kyseessä on novelliksi irroitettu luku Noitaympyrästä. Paten ja Raunion nimiä ei ole mainittu.

Laajuus neljä liuskaa
Ilmestynyt kokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> korttipelit]]> hiihto]]> ajankäyttö]]>
Pentti Haanpää merkitsi muistiin erilaisia henkilökohtaisia tilastoja, jotka käsittelivät hänen ajankäyttöään, pelitilastoja, hiihtotuloksia jne.

Laajuus 14 sivua
Kirjoitusaika 1927
Aineistoa ei ole julkaistu missään]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> veijariromaanit]]> identiteetti]]> moraali]]> valehtelu]]> Taivalvaaran näyttelijä kokonaan ja pätkiä toisesta versiosta: kansakoulunopettajan vierailu Lauri Säpin luona, kehotus ryhtyä näyttelijäksi, Vaaran Arvon lapsuus enon luona, Raamatun lueskelua. Liuskat loppuvat kesken lestadiolaisseurojen kuvauksen.

Taivalvaaran näyttelijä
on veijariromaani, kertomus sisämaan kylässä syntyneestä hassahtavasta huijarista Arvo Lehikoisesta, jonka pää muistuttaa pilkkaa herättävän tarkasti kylän maisemaa hallitsevaa korkeaa vaaraa. Hän vaihtaa nimeä ja roolia, on milloin saarnamies, milloin geologi tai insinööri, milloin Amerikasta palannut aviomies tai perheen kadonneeksi uskottu poika. Haanpää kuvaa romaanissa poikkeusyksilön yritystä elää vapaana työn ja yhteiskunnan rajoituksista.

Laajuus 153 sivua
Romaani on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1938 (Gummerus). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (1989, Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti ]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sotilaskuri]]> simputus]]> Kenttä ja kasarmi -kokoelmassa.

Novellit kertovat 1920-luvun Suomen armeijasta ja ne on kirjoitettu Haanpään oman asevelvollisuuden ja siihen liittyvien kokemusten pohjalta. Pentti Haanpää kuvaa sotalaitosta rehellisen kriittisesti, kyynisesti ja humoristisesti. Molemmat novellit ovat kirjailijan allekirjoittamia.

Sotavanhus-novellissa Askolan akan poika on kolmatta joulua kasarmin arestiputkassa. Hänen sotilasuraansa on kuulunut tottelemattomuutta, monen kuukauden karkaaminen, josta hän sai sotaoikeuden tuomion Kauhajoen rangaistuspataljoonaan. Tämän jälkeen hänet passitettiin yksikköön, jossa hän sai uuden arestimääräyksen. Luteet raavituttavat, mutta mies nukkuu lattialla Raamattu päänalusena.

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Kiviniemi 10.10.1926

Novellissa Kostoa harjoitusaliupseeri Sulo Laine on sadistinen alokkaiden höykkyyttäjä. Alokkaat ovat Laineen epäonnistuneen uran sijaiskärsijöitä. Laine uneksuu siitä, että kenttä olisi täynnä silputtua ihmislihaa ja pirskuvaa verta.

Laajuus kuusi sivua (puuttuu sivut 2-4 ja lopusta neljä riviä)
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 6.12.1926

Novellit ilmestyivät kokoelmassa Kenttä ja kasarmi (Kansanvalta 1928). Sisältyvät teokseen Kootut teokset 2 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> pakkanen]]> mieskuva]]> itsepäisyys]]>
Novelli Sisu on lyhyt tarina perheriidasta, itsepäisyydestä ja periksiantamattomuudesta. Ville Vehviläinen seisoo ulkona pakkasessa riidan seuraksena ja aikoo itsepäisesti olla siellä vaikka jäätymiseensä asti. Lopulta hän kuitenkin luovuttaa ja hoippuu sisään kuuntelemaan vaimonsa nuhteet. 

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 25.8.1945
Julkaistu ensimmäisen kerran kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> veijariromaanit]]> romaanit]]> jatkosota]]> huumori]]> Yhdeksän miehen saappaat käsikirjoituksesta. Lehdellä 47 paperi muuttuu kapean ruutupaperilehtiön liuskoiksi (kaksi lehteä eli neljä sivua). Lehdet 49-63 ovat viivoitetussa vihkossa, jotka on kirjoitettu molemmin puolin. Lehdeltä 64 palataan pieneen ruutulehtiöön, jossa otsikko "Paluu". Tämä on Kasperi Ahvenen osiota. Loppu tekstistä on yhdeksällä paperilla. Sivu 72 on taas keskikokoista lehtiöpaperia, siinä on kirjailijan allekirjoitus, eli teksti on aiottu lehdessä julkaistavaksi. Lehdillä 74-79 saapaspari lepää suutarinverstaan nurkassa, kunnes sotasuutari, korpraali Isolintu ottaa saappaat korjattavakseen. Lopussa 10 lehteä samaa keskikokoista lehtiötä. Otsikko "Matti Nokkasen joulu" pyyhitty yli, mutta tämän tarinaa kertomus on.

Romaanin yhdeksää kertomusta yhdistävät saapaspari ja jatkosota. Samaa paria käyttää vuorollaan yhdeksän eri sotilasta, josta viimeinen saa ne jalkaansa juuri kun sota päättyy. Sotilaat ovat niin ihmisenä kuin sotilasarvoltaan erilaisia. Vaikka teos ei sisällä suoranaista sodan kuvausta, se rinnastaa saapasparin kohtalon ihmiseen sodassa missä tuleva saattaa olla pelkästään sattuman oikun käsissä.

Ensimmäisessä osassa vääpeli Soro ottaa haltuunsa upouudet saappaat varusvaraston naulasta. Soro saa kuulla varuskersantti Pensaalta tämän muistavan hänen tulleen ylennetyksi vänrikiksi, ja niin miehet lähtevät juhlimaan. Soro lähtee lomalle, matkustaa rouva Katariina Puhdin luo, joka on Soron kirjeenvaihtotoveri. Rouvan pistäytyessä soittamaan Soro tapaa kohtalotoverinsa, huoneeseen piiloutuneen alokkaan. Pian Soro kaivaa esiin rouvan kirjanpidon. Tämän sotakirjeenvaihto käsittää toista komppaniaa. Rouvan palattua Soro sanoo hellät jäähyväiset, muttei katkaise kontaktia. Hänen viisaan elämänfilosofiansa mukaisesti on aina hyvä olla suhteita ja yhteyksiä. Soro matkustaa kotiin, joka vaihteeksi sekin maistuu hyvältä. Aikanaan hän saa rangaistuksen ja luopuu upseerisaappaista. Alussa teoksen päähenkilön nimi on Pessari; liuskalta seitsemän lähtien se on muutettu Soroksi. Soron esikuvana oli Haanpään ystävä, pyhäntäläinen Pessarin talon isäntä Heikki Luttinen, joka oli itse muuntautunut upseeriksi sodan aikana. Kirjailija on korrektiussyistä muuttanut nimen.

Toisessa osassa Luutnantti Jopperi saa saappaat, käy kotilomalla ja jää palaamatta partioretkeltä.

Kolmannessa osassa saappaat saa haltuunsa hevosaliupseeri, kersantti Nirva, joka kaatuu vihollisen hyökkäyksessä tukikohtaan.

Neljännessa osassa jalkineet ottaa kaatuneelta haltuunsa sotamies Kasperi Ahven. Palattuaan lomalta hän jättää saappaat varushuoltoon, eikä saa niitä koskaan takaisin.

Viidennessa osassa sotamies Matti Nokkanen tapaa nuoruudenrakastettunsa Kaijan, mutta tämän mies tuleekin joululomalle.

Viidennnen osan jälkeen teksti jatkuu: "Romaanin alku. Otsikko: Seitsemän miehen saappaat".

Laajuus 90 sivua
Romaani on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (s. 283-337 ja 370-375 Nokkanen) (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> sotakirjallisuus]]> huumori]]> petos]]> Yhdeksän miehen saappaat. Otsikko lehtiön alussa on Seitsemän miehet saappaat (juttu jatkuu).

Vääpeli Soro on kuuullut kersantti Pensaalta saaneensa ylennyksen vänrikiksi. Soro ei tarkista asiaa, vaan ostaa natsat, koska on menossa lomalle tutustumaan kirjeenvaihtoystäväänsä, rouva Katariina Puhtiin. Kun Soro tapaa naisen tämän talossa, hän saa selville kirjeenvaihtoharrastuksen laajuuden; sängyn alta nousee toinenkin sotilas. Soron into lopahtaa ja hän matkaa kotitilalleen lomille ja sieltä takaisin yksikköönsä. Kaupungissa hakiessaan yksikön palkkarahat Soro alkaa juopotella. Myöhemmin myös natsapetos paljastuu, ja Soro saa komennuksen toiseen yksikköön. Matkalla sinne hän tapaa luutnantti Jopperin, ja miehet vaihtavat saappaita.
Soron nimi oli alussa Pessari. Henkilöhahmon mallina oli Pessarin tilan isäntä Heikki Luttinen Pyhännältä. Haanpää muuttaa nimen Soroksi ollakseen viittaamatta liian läheltä ystävänsä sodanaikaiseen seikkailuun. Jakso alkaa siitä, kun Pessari kiinnittää hotellissa vänrikin ruusukkeet kauluslaattoihinsa.

Kirjoituspaikka ja -aika  9.5.1944 (3 ja 39 sivua), 11.5.1944 (viisi sivua), 13.5.1944 (20 sivua). Kaikissa merkitty kirjoituspaikaksi Sairaala. Lonkan kenttähevossairaala muutti helmikuussa 1944 Lonkasta Juntusrantaan Suomussalmelle.

Jopperi on lomareissulla tapaamassa evakoitua äitiään. Hän saa siellä päälleen isännän huonosti istuvat siviilivaatteet, koska omat on putsattava täistä. Juttu katkeaa kohdassa, jossa mainitaan Jopperin seurustelevan (ei eroottisessa mielessä) vaalean serkkunsa kanssa, josta on tullut talon emäntä äitinsä kuoltua välirauhan aikana.
Jopperi-episodin keskellä on kolmen sivun teksti "Välimietteitä tästä kirjoituksesta" (Sairaala 16.5.1944). Siinä Haanpää pohtii, millaisia hahmoja käyttää saappaiden miehinä. Tässä vaiheessa suunnitelmissa oli vielä seitsemän miestä.

Kirjoituspaikka ja -aika 14.5.1944 (13 sivua), 18.5.1944 (18 sivua). Kaikissa merkitty kirjoituspaikaksi Sairaala.

Ilmestyneet teoksessa Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945). Sisältyvät teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Päiväkirjaa kesäkuu 1944]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> sotakirjallisuus]]> aseveljeys]]> kaukopartiot]]> kotiinpaluu]]> Yhdeksän miehen saappaat -teoksen käsikirjoituksesta ja sota-ajan sotapäiväkirjaa. Yhdeksän miehen saappaat on ilmestynyt vuonna 1945 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Ensimmäisessä käsikirjoitusotteessa luutnantti Jopperi on lomalla maalaistalossa, johon hänen äitinsä on evakuoitu. Jopperi ihastuu eroottisesti serkkuunsa Hannaan, mitä äiti katsoo hiukan huolissaan. Äitiä huolestutti säätyero, hänen poikansa oli kansakoulunopettaja ja sukujuuriltaan säätyläistöä. Varakkaan talon tytärkin on leskirouvan silmissä alempaa säätyä. Tekstin otsikko on "Seitsemän miehen saappaat (juttu jatkuu)".
Laajuus kuusi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 19.5.1944

Toisessa otteessa luutnantti Jopperi palaa yksikköönsä, jossa kapteeni kertoilee hyökkäysvaiheen taisteluista. Kapteeni arvostaa liikkuvan sodankäynnin jälkeen asemasodan rauhallisuutta, mutta Jopperi ilmoittautuu kaukopartioon ja tekee useita retkiä linjojen taakse. Kevättalvella 1942 luutnantti ei enää palaa retkeltään ja saappaat jäävät pölyttymään sängyn alle. Tämä kohta on ainoa kerta, kun Haanpää personifioi saappaat: "Mutta ehkä hyvinkin voivat seurata huokosillaan isäntänsä kotielämää".
Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 20.5.1944

Kolmannessa katkelmassa kersantti Nirva vaatii toiselta kersantilta, Lintuselta, saappaita omien risojensa tilalle ja saakin kadonneen luutnantti Jopperin saappaat. Nirva muistelee elämäänsä ennen sotaa. Hänen luottamuksensa saksalaisten salamasotaan ja sotamenestykseen on romahtanut ja Nirva kaipaa kotiin peltojen kevättöihin. Teksti on kirjoitettu saman päivän aikana kahteen otteeseen.
Laajuus 19 ja 6 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 25.5.1944

Neljännessä katkelmassa kersantti Nirva ja muu huoltokylä herää tuliaseiden ääniin, kun venäläinen sissiosasto hyökkää kahdelta suunnalta. Taistelun jälkeen Nirva lähtee katsastamaan kaatuneiden vihollisten varusteita, mutta haavoittunut vihollissotilas ampuu häntä. Nirva haavoittuu vakavasti ja kuolee sairaskuljetuksen aikana. Kenttäsairaalassa sotamies Ahven takavarikoi Nirvan saappaat. Teksti on kirjoitettu saman päivän aikana kahteen otteeseen.
Laajuus 14 ja 5 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 31.5.1944

Viidennessä episodissa sotamies Ahven anoo lääkintäkapteeni Kolalta lomaa muuttaakseen perheensä takaisin erämaamökkiin Lapukkaan. Ahven lähtee poikansa kanssa viemään kahta lehmäänsä Lapukkaan. Teksti on kirjoitettu kolmeen otteeseen, näistä 7.6.1944 kirjoitetussa jaksossa on seitsemän rivin ylipyyhitty jakso, joka on palautettu julkaistuun versioon. 16.5.1944 kirjoitetussa jaksossa on 14 rivin lisäys. 
Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 1.6.1944, 7.6.1944, 16.6.1944

Haanpään päiväkirjaa otsikoilla Tilinteko ja Juhannusaattona. Haanpää oli juovuspäissään tapellut ja mietti masentuneena parannuksen mahdollisuuksia. Haanpää myös valittaa, etteivät saapasjutut ota jatkuakseen ja pelkää pommituksia ja aavistelee muutosta sodankäynnissä jopa  syrjäisessä Juntusrannassa, jonne kenttäsairaala on siirretty.
Laajuus neljä sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 7.6.1944, 18.6.1944, 23.6.1944
Julkaistu kokoelmassa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2016).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> jatkosota]]> sotakirjallisuus]]> huumori]]> Yhdeksän miehen saappaat.

Kirjoituksen otsikko on "Seitsemän miehen saappaat (juttu jatkuu)". Tämä oli kokoelmaromaanin alkuperäinen nimi ja idea, mutta Haanpää luopui siitä välttääkseen yhdistämisen Kiven Seitsemään veljekseen. Lehtiön kellertävän takakannen kääntöpuolella on allekkain saappaiden isäntien nimet: Soro, Jopperi, Nirva, Ahven, Norppa, Korppi, Nokkanen, Jaara, Lehto. Käsikirjoituksessa on lopullisesta versiosta poistettu, kustantajan liian provokatiivisena pitämä kappale, joka on aitoa sotilasperinnettä. Lehto huomasi härkävaunun seinästä liitukirjoituksen "Risto Ryti ja Olympia-orkesteri soittavat jenkan Kusessa ollaan, sävel Ryti, sanat Ryti. Väinö Lehto sanoi, että se oli mitä melkoinen laulu. Se tuntui lähteneen sydämen pohjasta."

Työvelvollinen Norppa on kieltäytynyt jatkosodan alussa ylittämästä vanhaa rajaa, koska on heimosotien aikana ollut jo toisella puolen ja saanut sieltä äkkilähdön. Norppa on joutunut suonkuokintaan ja Itä-Karjalaan rakentamaan kirkkoa. Norppa epäilee suuryhtiöiden eniten hyötyvän miehityksestä, Syvärillä olemisesta, muutenkin koko homma on varmaan väliaikaista. Norppa luo seksisuhteen  naiseen, pääsee lomalle, ja vaihtaa lopulta saappaita korpraali Korpin kanssa ryyppyä vastaan.
Laajuus 24 sivua. Alkaa kohdasta: "Hän piti puutyöstä. Niinkuin tikka, sanoi hän". Sivuilla 9-10 pyyhitty 10 riviä, muuallakin virkkeen mittaisia poistoja.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 17.10.1944

Korppi lähtee kelirikkoaikana kohti erämaatukikohtaansa, tapaa siellä kersanttiveljensä, Paja-Vatulan ja Lipottimen. Episodista puuttuu tämän pääsiäisenvietto rouva Risun luona, joka on mukana lopullisessa versiossa.
Laajuus yhdeksän sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 19.10.1944

Luutnantti Purnu saa jälleen pelikaverin ja tilaa Korpille uudet saappaat, vanhat lähtevät korjaukseen.
Laajuus kaksi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 19.10.1944

Saappaat makaavat pitkään jalkinekasassa, josta ne varusvaraston kautta päätyvät sotamies Nokkaselle. Rintamalla Nokkanen vaihtaa saappaat patologisen pelurin, Peli-Jaaran kanssa. Tekstistä puuttuu Nokkasen joulukokemus entisen rakastettunsa kanssa, joka on mukana lopullisessa versiossa, siihen vain viitataan tässä.
Laajuus kuusi ja yhdeksän sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 20-21.10.1944

Jaara pelaa Pelihelvetti-nimisessä korsussa yötä päivää ja lopettaa vain, jos häviää rahansa. Jaara kirjoittaa vaimolleen, että tämä lähettäisi rahaa myytyään hevosen. Pelit viimein loppuvat, kun Suomen armeija vetäytyy Aunuksesta. Jaara hylkää saappaat ja palaa Suomeen avojaloin (vertaus sodan hävinneestä Suomesta).
Laajuus neljä, viisitoista ja kahdeksan sivua.
Kirjoituspaikkaa ja -aikaa ei mainita, oletettavasti Piippola 23-24.10.1944

Lehto löytää hylätyt saappaat, matkaa junalla pohjoiseen. Asemalla sotamies Ahven tunnistaa vanhat saappaansa.
Laajuus 18 sivua, päättyy lehtiön loppuessa Ahvenen sanoihin: "Ja muutenkin niitä on aika leikannut..."
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 25.10.1944

Julkaistu teoksessa Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945). Sisältyvät teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Päiväkirjaa syyskuu 1944]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> päiväkirjat]]> sotakirjallisuus]]> jatkosota]]> korttipelit]]> Yhdeksän miehen saappaat -teoksen käsikirjoituksesta sekä Haanpään päiväkirjaa vuodelta 1944. Käsikirjoituksen välissä on yhdellä sivulla ylösalaisin Viertola [sotamies?] -nimisen henkilön varusteluettelo. Käsikirjoitusteksti jatkuu dokumentin lopussa kahden sivun verran.

Korpraali Isolintu korjaa sotamies Ahvenen saappaat, ja aikoo myydä ne Berliinin torilla saksalaisille viinaa vastaan. Tekstin otsikko on "Seitsemän miehen saappaat (juttu jatkuu)". Kertomus jatkuu Isolinnun tarinana, kuinka hänen pyykkärirakastajattarellaan näkö on heikko, mutta hajuaisti vahva.

Laajuus 2 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 13.10.1944
Yhdeksän miehen saappaat ilmestynyt 1945 (Otava) ja sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Työvelvollinen Norppa tulee suutarinverstaaseen ja ottaa saappaat haltuunsa Isolinnun estelyistä huolimatta. Norppa on kieltäytynyt ylittämästä itärajaa jatkosodan alettua ja tämän takia joutunut vankilaan ja kuokkimaan suota. Työvelvollisena hän on rakentamassa luterilaista kirkkoa Itä-Karjalassa. Norppa kritisoi Suur-Suomi-vouhotusta ja yleensäkin sotaa. Työvelvollisena hän kuitenkin tuntee tyytyväisyyttä siitä, että kaiken tuhoamisen keskellä hän edes itse rakentaa jotain.

Laajuus 14 + 15 sivua, välissä tekstiä Jaaran pelihimosta. 15 sivun tekstin alussa merkintä: "(juttu edemmäs)".
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 13.-14.10.1944 ja 16.10.1944
Yhdeksän miehen saappaat ilmestynyt 1945 (Otava) ja sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Sotamies Nokkanen käy linjojen takana olevassa korsussa, niin sanotussa Pelihelvetissä, jossa pokeri ja ventti ovat käynnissä yötä päivää. Peli-Jaaraa riivaa sammumaton, paholaismainen pelihimo. Osan otsikko on "Pelaaja".

Laajuus 20 sivua
Kirjoituspaikka ja aika Piippola 14.10.1944
Yhdeksän miehen saappaat ilmestynyt 1945 (Otava) ja sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Ylösalaisin oleva päiväkirja ajalta 8.-30.9.1944 alkaa siitä, että on tullut määräys seuraavana päivänä marssia Kannaksen Rautjärvelle. Matkaan lähtevät eläinlääkintäkapteeni Yrjö Kokko, kahdeksan miestä ja yksi lotta aikeena perustaa kenttähevossairaala (S Hev Kp. 3). Viimeinen merkintä saapumisesta 30.9.1944 Toppilan asemalle.

Laajuus 10 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Rautjärvi 8.9.1944, Oulu (Toppila) 30.9.1944
]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Päiväkirjaa helmi-maaliskuu 1944]]> Haanpää, Pentti]]> päiväkirjat]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> petos]]> sotakirjallisuus]]> ironia]]> Yhdeksän miehen saappaat -romaanin ideointia ja romaanin alkua ja tämän jälkeen Haanpään päiväkirjaa.

Venäläisten lisääntyneen toimeliaisuuden takia kenttähevossairaala oli siirretty Lonkasta Suomen puolelle Suomussalmen Juntusrantaan. On luontevaa, että itse sairaalan rättimikkona ollut Haanpää kiinnitti huomionsa jalkarätteihin, sukkiin ja saappaisiin nähdessään niitä joka päivä varastossaan. Tästä hän sai loistavan idean miestä vaihtavista saappaista.

Alkuaan romaani oli Seitsemän miehen saappaat, mutta Haanpää lisäsi myöhemmin kaksi miestä välttääkseen mielleyhtymät Aleksis Kiven Seitsemään Veljekseen. Vääpeli Pessari vaihtui myöhemmin Soroksi, koska upseeriksi muuntautuminen perustui tositapaukseen, Haanpään kaverin, pyhäntäläisen Pessarin talon isännän Väinö Luttisen tempaukseen. 

Vihkossa on romaanin alkua 19 sivua. Jonkin verran muutaman rivin ja sanan ylipyyhkimisiä. Jakso päättyy sanoihin: "Myyjä onnitteli". Tekstissä kuvataan sitä, kun upouusi saapaspari roikkuu varaston orrella, kunnes vääpeli Pessari tulee tuttavansa, varastokersantti Pensaan kanssa ottaen haltuunsa jalkineet. Miehet menevät kapakkaan ja juopottelevat, jolloin Pensas muistaa jostakin lukeneensa Pessarin saaneen ylennyksen vänrikiksi. Kirjetuttavansa Katariinan luo lomalle lähdössä oleva Pessari näkee kaupan ikkunassa upseerin arvomerkkejä ja ostaa vänrikin tähdet uusiin kauluslaattoihin.

Laajuus 23 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 18.-21.2.1944, Sairaala 5.5.1944
Romaani Yhdeksän miehen saappaat on ilmestynyt vuonna 1945 (Otava).

Päiväkirjamerkinnässä 21.2.1944 on ironinen toteamus otsikon "Sodan syyt" jälkeen. Saksalaisia oli majoittunut sairaalan kankaalle ja aseveljet olivat vieneet suomalaisilta pöydän ja penkin. Juho Kankaan kommentti tähän oli, että "siksi ne saksalaiset ovat tämän sodan aloittaneetkin, että saisivat oikein haluksestaan varastaa." Tämä merkintä on julkaistu Matti Salmisen toimittamassa teoksessa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2016). Päiväkirjamerkinnät 16.-27.3.1944 on kirjoitettu lehtiö käännettynä toisin päin. Näiden jälkeen on vielä kolme sivua varaston varus- ja tavarakirjanpitoa. 

Laajuus 6 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Juntusranta 21.2.1944, Sairaala 16.-27.3.1944]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Korpraali Isolintu saa joululahjan]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> veijariromaanit]]> jatkosota]]> huumori]]> Yhdeksän miehen saappaat. Lisäksi on ruutulehtiöön kirjoitetut kolme sivua tekstiä, joiden otsikko on "Seitsemän miehen saappaat (juttu jatkuu)", mikä oli romaanin alkuperäinen nimi.

Konekirjoitetun tekstin otsikko on "Korpraali Isolintu saa joululahjan". Korpraali Isolintu tapaa lomallaan kadulla talvisodan aikaisen esimiehensä, kapteeni Nenäsen; mennään kapakkaan ja juopotellaan, kunnes portieeri heittää Isolinnun ulos. Tämä alkaa vihellellä kettupuuhkaisen naisen perään, poliisi aikoo pidättää Isolinnun, mutta varakas vanhempi nainen, kauppias ja talonomistaja, pelastaa korpraalin kotiinsa ja tarjoaa tälle vieraanvaraisuutta ilman seksuaalisia pyyteitä, pelkästä myötätunnosta maanpuolustajaa ja sotivaa armeijaa kohtaan. Ikäero ja yhteiskunnallinen asema alkavat muutaman päivän päästä vierastuttaa Isolintua, joka loman loppuessa tuntee helpotusta. Viimeisellä liuskalla on kirjailijan allekirjoitus, juttu on siis tarkoitettu johonkin lehteen. Tekstissä useita käsinkirjoitettuja lisäyksiä.
Isolinnun nimi on korjattu käsin Korpiksi, muutaman kerran nimenvaihdos on unohtunut. Romaanissa tapahtuma-aika on muuttunut joulusta pääsiäiseksi. Korpraali Isolintu esiintyy julkaistussa romaanissa vain ohimennen, hänestä on muutamia novelleja teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Dokumentin lopun käsinkirjoitetussa osassa kerrotaan Kasperi Ahvenesta ja hänen lomastaan tiettömän taipaleen takana olevassa korpimökissään: "Loma loppui ja vain Mari kuusine tekemineen jäi asumaan Lapukan tantereita ja harmaata ja mustaa saunaa". Poltetun maan taktiikan mukaisesti Lapukan muut rakennukset on poltettu. Juttu katkeaa kesken lauseen.

Laajuus yksitoista sivua
Romaani Yhdeksän miehen saappaat on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1945 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> ihmisarvo]]> vanhuus]]> katumus]]> Riitakaija. Tekstissä on pieniä lyijykynäkorjauksia.

Novelli käsittelee ihmisarvoa riippumatta ihmisen iästä tai fyysisestä ulkomuodosta. Tarinan minäkertoja katuu omaa tylyyttään Riitakaijan kuoleman jälkeen. Sama motiivi esiintyy romaanin Isännät ja isäntien varjot avausepisodissa Kirkkomaalla.

Laajuus kolme sivua
Kirjoitusaika 10.10.1934
Ilmestynyt teoksessa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> lapsuus]]> talokaupat]]> väärennökset]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Rannan Simon lapsuus. Tekstissä on Gummeruksen merkintä "Haanpää, ladotaan, Rannan talo, Lauma, Gummerus 1937".

Novelli kertoo Amerikkaan paenneesta päähenkilön isästä, joka on myynyt velkojensa takuuna olleet talon paperit keinottelevalle kauppiaalle. Tämä käy oikeutta vanhaa emäntää vastaan, joka väittää kauppakirjaa väärennökseksi. Asia varjostaa päähenkilön lapsuutta. Kyseessä oli alunperin romaanisuunnitelma.

Tekstistä on muutamia kappaleita pyyhitty yli (ilmeisesti tekijä itse) ja tehty pieniä korjauksia (esim. kirjain t muutettu d:ksi). Viimeisellä liuskalla 23 on kaksi pois pyyhittyä kappaletta. Liuskan yläosa korvattu valkoisella liuskanpuolikkaalla, jossa olevassa tekstistä pyyhitty kolme riviä: "Niinä vuosina oli isossa maailmassa [kun ihmiskunta jännitti tarpeensa lennättääkseen toisiinsa vaarallisia metallinkappaleita ja onnistuikin siinä suunnattomalla varojen tuhlauksella jossain määrin pääsemään tuumansa perille]. Virke on korjatussa muodossa: Niinä vuosina oli isossa maailmassa sotaa ja sodan sanomia". Jälkiosa virkkeestä on pyyhitty: "Kansan kasvot kapenivat [ja ulostukset pusertuivat nurkkajuuriin punertavina ja pihkantuoksuisina]". Koko tekstin toiseksi viimeinen lyhyt kappale pyyhitty (mahdoton sanoa, onko Haanpään vai kustantajan): "Se oli sotaisin elämys siinä kylässä kansalaissodan aikana, jonka loputtua maa oli vapaa ja itsenäinen".

Laajuus 23 sivua
Kirjoitusaika 7.2.-7.6.1934
Ilmestynyt novellikokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> maanviljely]]> lestadiolaisuus]]> metsätyö]]> tukkilaiset]]> Puut, joka on ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Luvussa Irlantilainen muhennos puukauppajoppari Artturi Paksupohja istuu vanhapoikaisäntä Lekusen kanssa pirtin pöydän ääressä. Lekunen kertoo laittaneensa lehteen ilmoituksen emännöitsijän paikasta. Taloon saatu ruma ja kyssäselkäinen nainen teki ensi töikseen sekasotkuruokaa kutsuen sitä irlantilaiseksi muhennokseksi. Paksupohja yrittää saada isäntää myymään maatilansa. Isäntä vastaa Paksupohjan myyntikehotukseen kiertäen mutta torjuen. Tämän talot metsät eivät humise Paksupohjalle. 
Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 26.7.1954

Seuraava osio on hahmotusta lukuun Keväällä ja sen otsikkona on "Alkusuunnitelmaa "Puut" varten". Tekstin lopussa on huomautus: "Loppu ei ole vielä selvillä".
Laajuus 2 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 27.9.1954

Luvussa Keväällä Artturi Paksupohjan pirttiin tulee tuntematon nainen, jolla on asiaa isännälle. Nainen on Artturin Lapin sodan aikainen lemmitty, joka vaatii elatusrahaa yhteiselle lapselle. Välikohtaus sysää Artturin metsäjobbauksen käyntiin. Tekstillä ei ollut alunperin otsikkoa, Esko Viirret [EV] on lisännyt otsikon käsikirjoitukseen.
Laajuus 52 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 30.3.1955

Luku Metsää ja uskoa taustoittaa sitä, miksi ennen varakkaasta Aatu Tervassavusta on tullut resuinen jätkä. Lestadiolaisisä on taivasosansa pelossa myynyt omaisuuttaan. Aatu yrittää pelaamalla saada lisää rahaa, mutta onni ei ole myöten, hän häviää aina. Esko Viirret [EV] on lisännyt otsikon käsikirjoitukseen.
Laajuus 52 sivua
Kirjoituspaikka ja aika Piippola 14.1.1955

Nimeämätön luku kertoo Aatusta, joka törmää työnjohtajaan ja työtarjoukseen. Aatu saa samalla yöpaikan. Teksti katkeaa kesken lehtiön loppuessa: "Myöskin hän oli menettänyt isäinsä maan, kuten Aatu Tervassavukin. Sitä ei oltu saarnailtu." Koko luvun nimi on Aatu Tervassavun taivallusta.
Laajuus 5 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika ei ole tiedossa]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kivet. Osa käsikirjoituksesta vuodelta 1941]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> puukauppa]]> huijaus]]> malminetsintä]]> Pilapuu ja Kivet osittaiset käsikirjoitukset.

Ensimmäisessä novellissa ei otsikkoa, se alkaa kesken tekstin: "Sitä ei tuollaista runkoa joka päivä ajeta...". Pilapuu on tarina Virsun ukosta, joka on hyvillään, kun Raahen patruunat kilpailevat hänen ylipitkästä mastopuustaan. Hän saa sen kaupattua rikkaalle Soviolle. Kun kaupat on tehty, Virsu saa konttorissa tavanomaiset viinaryypyt, piipputupakkaa ja mälliä. Kun kirjanpitäjä poistuu hetkeksi, Virsun ukko kehuu mukana olevalle pojalleen saaneensa pilapuun kaupaksi. Konttorin papukaija kuulee tämän ja alkaa hokea pilapuuta. Patruuna tarkastaa puun ja todettuaan sen ontoksi tiputtaa hinnan puoleen. Virsun ukko on menettänyt rahaa ja kunniansa. Novellin aihe on lainattu Samuli Paulaharjun teoksesta Vanha Raahe (1925).
Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 30.1.1941
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Kivet oli alunperin suunniteltu elokuvakäsikirjoitukseksi, mutta elokuvaaja Nyrki Tapiovaaran kadottua talvisodassa Haanpää muunsi tekstin pitkäksi kertomukseksi. Teksti alkaa kesken tekstin, alussa on huomautus "(juttu jatkuu)". Lauri Väri kulkee kevätyössä ja nousee sisävesilaivaan löytäen taskuistaan Anna-Liisa Pilton antamat kivet.
Laajuus 1,5 sivua
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Sananparsia]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> urheilu]]> sananparret]]>
Novellissa Pesäpallo jokiperäläiset pelaavat kauneimpina heinäntekopäivinä pesäpalloa, niin että heinät jäävät korjaamatta, ja talvella on valtion avustettava heitä karjan ruokinnassa. Iisakin johtopäätös on, että urheilu on vaarallisempaa päähän menevää ainetta kuin viinankeiton tuote. Tekstistä puuttuu alku, se alkaa: "Van/hat ja huonosaattoiset istuskelivat kentän reunamilla, --" (jatkuen tästä loppuun). Teksti on jatkoa digitoidussa dokumentissa Novellien käsikirjoituksia. Helmikuu 1952 olevalle katkelmalle.

Laajuus 15 sivua
Kirjoitusaika 25.2.1952
Novelli Pesäpallo on julkaistu kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Sananparsia 9 sivua. Ei lähdeviitteitä, luultavasti Haanpään ympäristöstään kuulemia kansanviisauksia.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Jauhot. Osa käsikirjoituksesta heinäkuu 1949]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> taiteilijat]]> kirkkokritiikki]]> pontikka]]> ruumiinkieli]]> Jauhot.

Pätsi kiertää tukkikämpillä esittäen ruokapalkalla naamaliikkeitä, omaa taiteen korvikettaan. Kun Pätsi syö toisen miehen muonarepun tyhjäksi, hänet määrätään rangaistukseksi näyttämään naamaliikkeitä epäsuositulle työnjohtajalle joka ajaa lopulta Pätsin pieksäen ulos. Pätsi häipyy toiselle työmaalle ja oppii että ihmisen elämä on narrinpeliä. Juttu perustuu todelliseen henkilöön, posiolaiseen viihdyttäjään Naamaliike-Pätsiin.

Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka- ja aika Piippola 10.7.1949
Sisältyy novellikokoelmaan Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), julkaistu myös teoksessa Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Jauhot-romaanissa Rämeen Mari on tuonut esikoisensa kirkolle kastettavaksi, mutta ahne kirkkoherra Borgh käännyttää hänet, koska Marilta puuttuu kasterahoista 80 penniä. Mari hiihtää takaisin 40 kilometriä mökilleen. Jaako Kortteinen ja Juhani Lunki kohtaavat ja päättävät ryhtyä keittämään pontikkaa kruununjauhoista. Katkelma päättyy miesten maistaessa tuoretta pontikkaa.

Laajuus 10 + 13 sivua (katkeaa kesken)
Kirjoitusaika 11.7.1949, toinen episodi on päiväämättä.
Romaani Jauhot on julkaistu 1949 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Haanpää, Pentti]]> amerikansuomalaiset]]> häpeä]]> vastuuntunto]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Pako ja Paluu. Teksti on kirjoitettu koneella ja siinä on pieniä kynällä merkittyjä korjauksia. Tekstiin on lisätty viimeinen lause käsin: "Ensimmäisessä tilaisuudessa hän ryömisi pois häkistään, palaisi ja nöyrtyisi kohtalonsa edessä".

Novelli kertoo ylioppilas Jamu Koskesta, joka pakenee New Yorkista piikatytön tultua raskaaksi. Jamu piiloutuu, mutta jää vangiksi veturin lumiauraan. Hän päättää lopulta palata tytön luo ottaakseen vastuun teostaan.

Laajuus viisi sivua
Ilmestynyt kokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Novelleja. Käsikirjoituksia helmi-toukokuu 1941
]]>
Joutavan jäljillä
Arkisotaa
Rouva Aalholm sairastaa
Haudalla
Nykyaikaa]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> talvisota]]> alkoholi]]> siirtolaisuus]]> huutolaiset]]> sankarivainajat]]>
Päiväkirja kuvaa Haanpään kotiuttamisvaiheita ajalta 10.3.-19.4.1940 sekä viinanhakumatkaa Iisalmeen 16.4.1941, kun Oulun Alko oli markkinoiden takia suljettu.

Laajuus kuusi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika 26.8.1940 ja Iisalmi 16.4.1941
Päiväkirja on julkaistu teoksessa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2016).

Ensimmäisen sivun yläreunassa on sitaatti Samuli Paulaharjun teoksesta Ruijan suomalaisia: "Jumala on luonut nämäkin maat, vaikka ne onkin rumat". Sitaatti pohjustaa novellia Ruijaan, jossa 13-vuotias täysorpo Soron Jussi tuntee olonsa huutotalossa kurjaksi tylyn kohtelun takia. Kun Jussi on hakkaamassa koivuhalkoja pakkasessa, ohi hiihtävä mieskaravaani houkuttelee hänet mukaansa Ruijaan, leveän leivän ääreen ja merikalan pyyntiin. Jussi jää Ruijaan ja pyytää siellä merikalaa seitsemänkymmentä vuotta.

Laajuus 16 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 21.2.1941
Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa Kevätmyrsky (1941). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Joutavan jäljillä on tarina Mäen ökytalon pojasta Sampasta. Hän tulee kateelliseksi nähdessään Amerikasta palanneen Takalon Antin, joka on rikastunut rapakon takana. Samppa päättää itsekin lähteä yrittämään onneaan. Perillä hän kauhistelee New Yorkin vilinää, mutta vielä enemmän kaivosmiesten työoloja. Samppa päättää lähteä takaisin Suomeen, mutta matkarahat eivät riitä perille asti. Samppa joutuu tarpomaan kotiin syysloskaisia teitä toistasataa kilometriä. Aamulla herätessään uuninpankolta hän toteaa, että "terveisiä joutavan jälijiltä". Dokumentissa novellin otsikko on Mäen Sampan matka tahi joutavan jäljillä.

Laajuus 16 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 28.2.1941
Julkaistu nimellä Joutavan jäljillä ensimmäisen kerran julkaisussa Seura (23/1941). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Arkisotaa-novelli kuvaa talvisodan hirmupakkasia, vartiomiesten ahdinkoa ja venäläisten yllätyshyökkäystä. Tämä Korpisodan aihepiiriin liittyvä, myöhemmin kirjoitettu irrallinen teksti on mahdollisesti tarkoitettu julkaistavaksi jossakin lehdessä.

Laajuus 7 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 23.4.1941
Novellia ei ole julkaistu

Myöhemmin nimetyssä novellissa Rouva Aalholm sairastaa pappi yrittää saada kuolemansairaan kauppiaan testamenttaamaan omaisuutensa kirkolle. Kauppias kuitenkin parantuu ja testamenttaa varansa rautatien rakentamista varten. Vihkossa novellilla ei ole otsikkoa.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 17.5.1941
Novelli on julkaistu vasta Haanpään kuoleman jälkeen Kootuissa teoksissa (Otava 1956), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Novellissa Haudalla kertoja näkee sankarivainajien hautarivissä Sorrin Lekon ristin. Kertoja muistelee Lekon kertomuksia ja sotasankaruutta. Leko on kutien loputtua hakannut venäläisiä hengiltä paljain nyrkein. Kotouttamisen jälkeen Leko on kuollut keuhkotautiin, mutta hän kuitenkin päätyi itse kaivamaansa sankarihautaan. Tekstillä ei ole otsikkoa, Esko Viirret [EV] on tekstannut sen nimeksi "Haudalla". Tekstissä on elementtejä Haanpään omista kokemuksista, muun muassa Lekon repliikki, jonka mukaan sankarivainajien haudat olisi kannattanut kaivattaa jo syksyllä, sulan maan aikaan, kun kuitenkin tiedettiin sodan tulevan. Haanpää on kirjoittanut päiväkirjamerkinnässään 12.4.1940 seuraavasti: "Tuntematon sotamies" roudan jyystämiseen työlästyen: "olisivat kaivaneet nämäkin jo syksyllä: tiesihän sen, että niitä tarvitaan." (Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954, Into 2016)

Laajuus 8 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 21.5.1941
Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa Työväen kalenteri (1942) sekä teoksissa Nykyaikaa (Otava 1942) ja Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kuvauksia Kiinan matkalta kesä-heinäkuu 1954
Puut. Osa käsikirjoituksesta kesä-heinäkuu 1954]]>
Ruoskanisku
Kiinalaiset jutut ]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> sairaalahoito]]> matkakertomukset]]> päiväkirjat]]> kulttuurimatkailu]]> väkivalta]]> Kiinalaiset jutut sekä kaksi lukua romaaniluonnoksesta Puut. Lehtiön lopussa lehtiö on käännetty toisin päin. Siinä on myös kaksi kolmen rivin pätkän lisäystä kertomukseen Junaan. Viimeisellä sivulla on lisäys Kiinalaisiin juttuihin "Teh'in Shih - Kiinanmuurin rakennuttaja ja tyranni Huang".

Haanpää joutui sairaskohtauksen takia Oulun piirimielisairaalaan, kuuluisaan "Vompakkiin" lähinnä arveltujen aivoinfarktioireiden takia. Siellä hän oli ylilääkäri Konrad von Baghin potilaana. Haanpäällä ilmeni myös sisäelinvaivoja jatkuvan alkoholinkäytön takia sekä vaurioita sydämessä, maksassa ja aivoissa. Haanpää kuvaa sairaalan arkea, tutkimuksia ja muita potilaita. Oulussa asuneet lankomiehet kävivät vierailuilla, samoin Aili ja Elsa-tytär Piippolasta. Sairaalapäiväkirja jatkuu lehtiön lopussa ja se on kirjoitettu lehtiöön ylösalaisin. Sen nimeksi on annettu Hullujenhuoneessa.

Laajuus kuusi + neljä sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Oulu 30.5.-5.6.1954 ja 7.-12.6.1954
Julkaistu koosteessa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2016).

Suomalainen kulttuurivaltuuskunta vieraili Kiinassa keväällä 1953. Lehtiössä on kuvaukset jokimatkasta Nankingissa sekä vierailusta valtion ja yksityisen yhteisyrityksessä, lannoite- ja typpitehtaassa. Lehtiön alussa on luvut Meno ja Paluu ja loppuosa Jangtsea. Tekstit on julkaistu teoksessa Kootut teokset (Otava 1989) sekä teoksessa Kiinan-matkan päiväkirja (Otava 2001).

Meno
Laajuus kuusi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Oulun piirimielisairaala 6.6.1954, kolmen rivin lisäys myöhemmin vihkossa 12.6.1954

Paluu

Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Oulun piirimielisairaala 10.6.1954

Kertomuksessa Metsänantia tukkijoppari Artturi Paksupohja hiihtelee keväthankia ja kiertää tavoittelemansa metsäpalstan. Paksupohja tulee sen omistavaan Laitilan taloon, jossa keskustelee eläväisen emännän kanssa kuppia tehden, kun isäntä ei ole kotona.

Laajuus 16 + 2 sivua lisäyksiä + 12 sivua lisäyksiä lehtiön lopussa
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 16.6.1954, Korpelainen 25.6.1954 , lisäykset 11.-15.7.1954
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Kertomuksessa Ruoskanisku Paksupohja ajelee maantietä pitkin ja muistelee esi-isälleen, ensimmäiselle Artturi Paksupohjalle, sattunutta tapausta. Esi-isä Artturi oli ajanut valiohevosellaan ja sivaltanut ruoskalla mielestään laiskasti maleksinutta maantiensälliä. Tämä oli hypännyt kyytiin ja alkanut vaatia aikanaan saamatta jääneitä palkkarahoja ja uhannut kääntyä kruununmiesten puoleen. Tällöin saita isäntä oli joutunut maksamaan vaaditun summan.

Laajuus kaksi sivua, erillinen seitsemän rivin lisäys
Kirjoituspaikasta ja -ajasta ei merkintöjä
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Jangtsea
Laajuus 16 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.7.1954, lisäykset Piippola 9.7.1954 ja Korpelainen 11.7.1954]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Puut. Osa käsikirjoituksesta heinä-syyskuu 1955
]]>
Aatu Tervassavu ja sota
Ukko Puu]]>
Haanpää, Pentti]]> päiväkirjat]]> metsätyö]]> vankeus]]> rauhanliikkeet]]> ratsastajapatsaat]]> Puut. Dokumentti on tallennettu kahteen keskikokoiseen ruskehtavakantiseen Kariston lehtiöön. Takakannessa merkintä: "Pentti Haanpään Piippola (kautta Aili Haanpää)".

Päiväkirjamerkinnät ovat vuodelta 1955, jolloin Helsingissä pidettiin kansainvälinen rauhankongressi. Haanpää oli Kiinan matkan osanottajana kutsuttu mukaan Suomen valtuuskuntaan. Haanpää tapasi muun muassa Arvo Turtiaisen, Väinö Tigerin ja Jaan Kiivitin (Viron luterilainen arkkipiispa); Geneven hengessä myös uskonnolliset johtajat oli otettu mukaan rauhantyökongresseihin.
Laajuus 3 sivua
Kirjoitusaika 28.7.1955

Romaaniluonnoksessa Aatu Tervassavu menee puoleksi vuodeksi linnaan Matti Korpelaisen puolesta, joka on Aatun vanhempien menettämän talon uusi isäntä. Saatuaan tästä korvausrahat, Aatu häviää ne saman tien korttipelissä.
Laajuus 30 sivua
Kirjoitusaika 28.7.1955
Julkaistu nimellä Aatu Tervassavu pyyhkii syntejä teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Aatu Tervassavu viedään nostomiehenä sotaan Vienan korpeen. Sodan jälkeen Aatu jatkaa metsätöitä Kairanmaassa. Tauolla pitäjän lukkari tulee keräämään rahaa Mannerheimin ratsastajapatsaaseen, mutta Aatun mielestä marsalkka on hävinnyt kaikki sotansa sekä Venäjän palveluksessa että Suomen armeijan ylipäällikkönä; sisälllissodan oikeita voittajia olivat saksalaiset.
Laajuus 13 + 7  sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 1.8.1955
Julkaistu nimellä Aatu Tervassavu ja sota teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Ensimmäisen vihkon lopussa on kolme sivua "Lisäyksiä". Viimeisellä laskelmia viinasta, taloudesta ja Suomi-Kiina-seurasta. Ilmeisesti seuran sihteeri Aune Laurikainen, Haanpään rakastettu, maksoi matkasta rauhankongressiin tai oli lainannut rahat siihen ja Haanpää maksoi takaisin.

Toisessa vihkossa on kuvaus siitä, kuinka Artturi Paksupohja yrittää ostaa Ukko Puulta metsäpalasta. Ukko vain muistelee sisällisotaa, jossa hänen vaimonsa ammuttiin oikeuden päätöksellä 2-1. Ukko itse pääsi kovana työmiehenä elinkautisella ja muistelee yhä punakaartia ja utopioi paremmasta hallituksesta. Teksti on romaaniluonnoksen viimeinen luku, osittain keskeneräinen ja samalla viimeinen Haanpään sanataiteellinen teksti.
Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 1.9.1955
Julkaistu nimellä Ukko Puu teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Viimeisen sivun alle on liimattu lappunen: "Luulisin tätä sivua Pentin viimeiseksi, mutta sieltähän asia selviää. AH".]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Korpraali Puksun papinsäkki. Käsikirjoitus elokuu 1944
Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta elokuu 1944]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> sotakirjallisuus]]> huijaus]]> seksuaalinen käyttäytyminen]]> metsästys]]> Seitsemän miehen saappaista.

Vihkon alussa on katkelma päiväkirjaa, novellin jälkeen tekstiä on lisää. Päiväkirjaosuudet on kirjoitettu kenttähevossairaalassa. Päiväkirjamerkinnässä 23.7. Haanpää siteeraa tunnettua sota-ajan sanontaa: "Risto Ryti ja Olympiaorkesteri esittävät kappaleen Kusessa ollaan. Sanat: Mannerheim. Sävel: Linkomies." Viimeisellä lehdellä puoli sivua ylösalaisin käännettynä vielä lyhyt pätkä päiväkirjaa.
Laajuus yhteensä noin 25 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika sairaala 4.7.-11.8.1944.

Korpraali Puksun papinsäkki -tarinan Haanpää on kirjoittanut vartiopäällikkönä putkassa. Upseerit kerätyttävät vallatun alueen kanat suureen kolhoosiin, vahdiksi asetetaan sotamies, joka ei saa luovuttaa munia muille. Korpraali Puksu rakentaa pesien alle putken, jota pitkin munat vierivät kanalan alla olevaan varastoon, josta Puksu hakee ne. Kanalan vartija hermostuu ja hänen rehellisyyttään epäillään, kunnes upseerit havaitsevat Puksun järjestelmän. Puksun herkuttelu loppuu ja vartijan rehellisen miehen maine palautuu.

Laajuus 15 sivua
Kirjoitusaika 4.8.1944
Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Romaanikatkelma on vielä nimellä Seitsemän miehen saappaat. Sotamies Kasperi Ahven löytää lomallaan talvisodassa kaatuneen  venäläissotilaan jäännökset ja ottaa haltuunsa tämän erinomaisen kiväärin, ampuu sillä hirven ja vie lihat kotiinsa. Kun loma loppuu, Ahven toimittaa kuluneet saappaansa huoltokeskuksen suutarinverstaaseen toivoen saavansa ne korjattuina takaisin. Verstaalla korpraali Isolintu kertoo, kuinka oli auttanut lestadiolaista ja kirjoitustaidotonta aseveljeä kirjoittamalla tämän kotiin ja pyytämällä voita ja rahaa tai käy huonosti.

Vihkossa on myös 35 rivin jakso, joka on poistettu julkaistuista versioista. Siinä suutarien asuinkämpän ja viereisen pesulan johtajalotan asuinhuoneen väliseinään on tehty reikä, josta Isolintu ja muut seuraavat lottakomentajan elämää. Tämän luona käy yhtenään miesvieraita upseereista sotamiehiin. Yhden lähdettyä hän soittaa toisen paikalle. Viinaa juodaan ja ryske käy. Heti sodan jälkeen tällainen naturalistinen ja lottia halventava episodi ei ollut sovelias.

Laajuus 10 sivua
Kirjoitusaika 30.8.1944
Yhdeksän miehen saappaat ilmestynyt ensimmäisen kerran 1945 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
]]> Haanpää, Pentti]]> päiväkirjat]]> sotapäiväkirjat]]> muistiinpanot]]> Pentti Haanpään käsikirjoitukset.

Haanpää kirjoitti päiväkirjaa ollessaan kenttähevossairaalassa Lonkan kylässä Vienassa ja jatkoi sitä myös sairaalan muutettua helmikuussa 1944 Juntusrantaan Suomussalmelle. Vihkossa on merkitty päiväysten yhteydessä "S:la [sairaala]." Haanpää siteeraa merkinnässä 23.7.1944 ironista sotasananpartta "Kusessa ollaan. Sanat: Mannerheim. Sävel: Linkomies. Risto Ryti ja Olympiaorkesteri." Ajanjaksona 4.-11.8.1944 Haanpää oli arestiputkan vartiopäällikkönä.

Laajuus 64 sivua
Kirjoitusaika 4.7.-11.8.1944]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta elokuu 1944
Kirje. Elokuu 1944]]>
Haanpää, Pentti]]> päiväkirjat]]> sotakirjallisuus]]> rangaistukset]]> kirjeenvaihto]]> Yhdeksän miehen saappaat sekä Haanpään ja Ragna Ljungdellin kirjeenvaihtoa.

Haanpää sai häätalossa kuokkavieraana humalassa käydystä tappelusta 10 vuorokautta yksinkertaista arestia, jonka hän suoritti yksikön putkassa, hirsimökissä Räisälän pitäjässä Karjalan Kannaksella elokuussa 1944. Pian tämän jälkeen hänet kotiutettiin.
Laajuus 23 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Räisälässä 17-26.8.1944. Viimeinen merkintä kenttähevossairaalassa "S:la".
Julkaistu teoksessa Kirjeitä kahdesta sodasta (Otava 1977).

Matti Nokkanen on palaamassa toipumislomalta jouluaattona takaisin sotaan, komennettuna uuteen yksikköön. Rautatieasemalla Matti tapaa entisen tyttöystävänsä Kaija Holmin ja ihastuu taas tämän hymykuoppiin. Into hieman lopahtaa kun Matti saa tietää Kaijan olevan lotta. Kaksikko suuntaa Kaijan asunnolle ja he viettävät yön yhdessä. Matti järkyttyy kuullessaan, että Kaija onkin naimisissa. Aviomies, vänrikki, saapuu yllättäen paikalle saatuaan joululoman. Piilotellessaan vuokraemännän puolella Matti joutuu kuulemaan sukupuoliaktin äänet, saman jonka hän itsekin koki aikaisemmin. Matti tuntee menettäneensä jotain arvokasta, lopullisesti nuoruutensa. Ikkunasta jouluyön tähti vilkuttelee kuin vänrikin tähti...
Laajuus 20 sivua
Kirjoitusaika 23.8.1944
Ilmestynyt teoksessa Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Ragna Ljungdell oli ruotsalainen vasemmistolainen kirjailija, joka tahtoi Haanpäältä uutta käännettävää ja julkaistavaa. Ljungdell oleskeli tuohon aikaan Helsingissä, Kulosaaressa Huvila Stolzessa Parlandien vieraana. Parlandin veljekset Oscar ja Ralf olivat molemmat sodanvastustajia ja liittyivät lyhyeksi aikaa kirjailijaryhmä Kiilaan. Haanpää lähetti yhden jutun Yhdeksän miehen saappaat -teoksesta.
Laajuus kaksi sivua
Kirjoitettu 27.8.1944
Julkaistu teoksessa Kirjeitä kahdesta sodasta (Otava 1977).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Muistiinmerkintöjä vuosilta 1953-1955]]> Haanpää, Pentti]]> kulttuurimatkailu]]> päiväkirjat]]> muistiinpanot]]> Kiina]]> Peking]]>
Matkapäiväkirjamerkintöihin pohjautuen Esko Viirret on toimittanut teoksen Kiinalaiset jutut ja Kiinan-matkan päiväkirja (Otava 2001). Tässä teoksessa on myös Haanpään matkan varrelta perheelleen lähettämiä kirjeitä ja postikortteja.

Ensimmäinen lehtiö sisältää mm. Suomi-Kiina-Seuran, Erkki Tantun ja Tuure Lehénin puhelinnumerot. Tanttu oli Otavan taiteilija ja Haanpään kirjojen kansikuvien tekijä, jonka luona Haanpää vieraili Kiinan matkaa edeltävänä iltana. Vierailusta syntyi legenda, jonka mukaan Haanpää olisi lähtenyt matkalle mukanaan alkon paperikassi, jossa kalossit ja kaksi pulloa jaloviinaa. Lehén oli Suomen kommunistisen puolueen pääideologi ja kustantamo Kansankulttuurin johtaja. Vihkossa on merkintöjä ruoka-ajoista Kiinassa sekä delegaation jäsenten puhelinnumeroja hotellissa.

Päiväkirja alkaa päiväämättömällä muistivetäisyllä, joka on jatkoa lopussa olevalle muistiinpanon alulle. Varsinaiset merkinnät alkavat lentokoneen noustua ilmaan Seutulasta kohti Leningradia. Lehtiön loppupuolella on kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ja lyhyitä muistiinpanoja liittyen käytännön asioihin matkan aikana.

Laajuus 93 tekstisivua
Kirjoituspaikka ja -aika 17.4.-11.5.1953

Vihkojen välissä digitoiduilla irrallisilla paperiliuskoilla on merkintöjä liittyen matkaan ja joihinkin novelliaiheisiin.
Laajuus kaksi sivua

Toisen lehtiön alussa on kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ja merkintä shanghailaisesta näyttelijättärestä.

Laajuus 74 sivua.
Kirjoitusaika 12.5.-27.5.1953

Kolmas muistiinpanovihko on vihreään sidottu viivoitettu muistikirja, jonka kannessa on kiinalaisia kirjainmerkkejä, lintufiguureja ja vihreä tähti. Ensimmäisen aukeaman vasemmalla sivulla on kirjainmerkkejä ja oikealla sivulla Maon kuva. Vihko alkaa Kiinan matkan päiväkirjalla.

Laajuus 70 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika 28.5.-13.6.1953, viimeinen merkintä tehty Suomessa

Päiväkirjan jälkeen on muistiinmerkitty laulu sekä useita muistiinpanoja tuttavilta, juttuja ja junttalauluja, jotka on osittain tarkoitettu tekstien aiheiksi ja ideoiksi. Merkintöjen jälkeen lehtiössä on Aholan Antin sisaren sulhasesta ristiinpukeutumisjuttu ja Eetu Heiskalalta saatu aihe lestadiolaismiehestä, jota Haanpää käytti romaaniluonnokseen Puut. Teksti jatkuu jutuilla Eetu Heiskalan kokemuksista armeija-ajoilta, joita Haanpää käytti Puut-teoksessa sekä muuta materiaalia, josta selviää hyvin että Eetu Heiskala oli Aatu Tervassavun mallina. Päiväkirjamerkinnöissä myös Isaak Tabellin jaarituksia. Hän oli Iisakki Vähäpuheisen mallina. Haanpää käytti Iisakin kokemuksia hiihtokilpailuista novellissa Hiihtourheilijana kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953).

Seuraavaksi vihkossa on viisi sivua shakkisiirtoja, välissä oululaisen taidemaalarin Väinö Tigerin karikatyyri Paavo Leinosesta Helsingissä 1954 ja kirjeluonnos kansanhuoltoministeriön hintaosastolle koskien Johnson-ulkolaitamoottorin käypää hintaa. Loppuosassa on merkintöjä menoista Kiinan matkaan liittyen, osoitteita ja puhelinnumeroita sekä runositaatti.

Laajuus parikymmentä sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 18.10.1953 ja 15.9.-29.11.1954 ja 4.7.1955]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Makuusäkki
Tuokioita
Korpimailla]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sotakirjallisuus]]>
Kirjeet on kertomus vääpeli Sohjusta, joka on kirjeenvaihdossa Kirje-Kaarinan kanssa. Sohju epäilee, että hän taitaa olla vain yksi monista kirjekumppaneista. Sohju lähtee lomalle. Kotona käytyään ja nähtyään sairastelevan vaimon ja tuskastuttavat lapset, hän suuntaa kaupunkiin. Kaarina yhyttää Sohjun asemalla ja vie tämän kotiinsa, jossa on myös vanha palvelijatar. Vanhus pyytää Sohjua, ettei tämä kajoaisi Kaarinaan, Suur-Suomen tyttöön. Sohju viettää yön hotellissa ja tuntee eksistentiaalista yksinäisyyttä: sosiaaliset siteet ovat liian vahvat uusille romanttisille avauksille. Monen miehen kanssa kirjeenvaihtoa harrastavan naisen motiivi esiintyy täyteläisempänä Yhdeksän miehen saappaiden (1945) Kirje-Katariinassa; tämä Kaarina on vaatimaton alkujuttu.
Laajuus 16 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 22.7.1942

Luonnoksia novelleihin Makuusäkki ja Sotavankileiri. Näistä jälkimmäistä ei sisällytetty Nykyaikaa-kokoelmaan.
Laajuus neljä sivua
Kirjoitusaika 17.8.1942

Novellissa Makuusäkki sotamies Rimpi ampuu korsun ulkopuolella teeren, mutta nähtyään samalla hirvisonnin, rupeaa jäljestämään sitä. Ammuttuaan hirven Rimpi kääriytyy pakkasessa nylkemäänsä taljaan ja aamulla huomaa olevansa vankina kutistuneen taljan sisällä. Rimpi leikkaa itsensä vapaaksi puukolla, ottaa mukaansa ison kuorman hirvenlihaa ja hiihtelee takaisin. Paavo Haavikko on käyttänyt Rauta-ajassa (1982) Lemmingin hirvenhiihdon episodissa samaa hirvennahan sisään puristuvan miehen motiivia.
Laajuus 23 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 31.8.1942
Makuusäkki on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1942 julkaisussa Työväen Joululehti.

Novellissa Tuokioita kaksi sotilasta, isäntä ja hänen entinen renkinsä, kohtaavat Karjalan korvessa. Isännällä on nälkä, mutta rengillä on vain ammuksia. Renki kuitenkin antaa isännälle kuolleelta venäläiseltä otettua tupakkaa. Myöhemmin tykistökeskitys keskeyttää rengin pokeripelin ja tämä hakee turvaa poterosta. Rengin päälle tupsahtaa samainen isäntä, joka itse asiassa on poteron kaivanutkin, eikä hunsvottimainen renki. Nimimotiivin mukaisesti tuokio jää molempien mieleen. 
Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.10.1942
Tuokioita on ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa Aseveli (nro 51-52/1942).

Korpimailla on kertomus emäntä Anna Teerivaarasta, joka odottaa miestään Tuomasta savotoilta kotiin jouluksi. Mies tulee tytär mukanaan, eletään vuoden 1938 vaatimatonta jouluidylliä. Seuraavana vuonna, talvisodan alussa, heidät evakuoidaan sodan tieltä. Rauhan tultua perhe huomaa, että heidän nautansa on jätetty nääntymään. Onneksi saadaan uusi lehmä vasikoineen, mutta kun mökin viereen tehdään huoltotie jatkosodan joukoille, Anna tuntee korpi-idyllin tuhoutuneen. Mies ja tytär kokevat sen nykyajan tulemisena.
Laajuus 22 sivua
Novellissa ei ole päiväystä, koska se katkeaa kesken lyhyeen kappaleeseen: "Ja se oli"!
Korpimailla on ilmestynyt ensimäisen kerran vuonna 1942 vuotuisjulkaisussa Työläisnuorison Joululehti.

Kaikki novellit ovat ilmestyneet teoksessa Nykyaikaa (Otava 1942), ja ne sisältyvät teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kirje marraskuu 1941]]> Miina ja helvetinkone
Syysilta teltassa
Pyhiinvaellus
Sotamies kyntää
Loma
]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> jatkosota]]> sankarivainaja]]> uskottomuus]]> lotat]]> Nykyaikaa (Otava 1942).

Novellissa Vanki hevoskersantti Tannertöminä odottaa levottomana lauttaa viemään asevelvolliset ja hevoset järven yli. Moottorivene tuo lotjaa, jossa on venäläisiä sotavankeja. Kun haavoittunutta vankia kannetaan maihin, tämä ryntää nuotion luokse lämmittelemään. Toinen kantajista suuttuu, mutta toinen ihailee vangin uskallusta ja tarjoaa tälle tupakan. Katkelma alkaa kesken tekstin.

Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 8.8.1941
Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Novelli Miina ja helvetinkone kuvaa asemasodan arkea miehitetyssä Karjalassa. Sotamies näkee toisen sotilaan viikatteen osuvan kesken heinänteon miinaan, eikä miehestä jää mitään jäljelle. Hän oivaltaa silloin, ettei mitään rauhaa ole, se on vain näennäistä. Bunkkerissa sotamies kuulee tikitystä epäillen vihollisen asettaneen helvetinkoneen, jonka kellolaite tikittää. Hän ryntää ulos, kunnes muistaa kuulleensa tuon äänen  ennenkin. Kyseessä oli vain hyönteinen, seinäseppä, jota kutsutaan kuolemankelloksi.

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 15.8.1941
Julkaistu ensimmäisen kerran Seurassa (41/1941). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Novellissa Syysilta teltassa sotamiehet tappavat aikaa kosteassa teltassa hiirien seassa. Miehet profetoivat sodan loppumista ja kirjuri suunnittelee omatekoista kunniamerkkiä, Lonkan ristiä, mutta asetoverit muistuttavat paljon yleisemmästä rististä niille, jotka ovat päässeet perille sankarivainajan hautaan. Miehet keksivät vaihtoehtoisia tapoja keittää kahvit. Kahvi virkistää profetoimaan, että sota loppuu pian, mutta niin on ennustettu usein ennenkin. Sotamies miettii, että rauhan työhön ei tahdo löytyä polttoainetta, mutta ihmisten tappamiseen kyllä säästelemättä.

Laajuus 9 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 12.9.1941
Julkaistu ensimmäisen kerran Seurassa (45/1941). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Novellissa Pyhiinvaellus autosotamies ottaa kyytiin lääkintälotan, joka on menossa katsomaan sulhasensa hautaa. Tulee ilta ja partisaanivaaran takia he joutuvat yöpymään tyhjässä automiesten majapaikassa. Lotta ja sotamies viettävät yön yhdessä, ja vaikka lotta on aamulla katuvainen, miehen mielestä sota muutenkin sysää kaikki arvot pois paikoiltaan ja tapahtuu laskemattomia asioita. Lopussa mies miettii, näkeekö hän enää tyttöä, jolle hänellä oli vakavaa sanottavaa.

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 13.10.1941
Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Sotamies kyntää on tarina sotamiehestä, joka kyntää aurallaan maata ja katselee sodan tuhoamaa maisemaa. Tapahtumapaikkana on rajantakainen Karjala, tarkasti ottaen Lonkka ja siinä viitataan Martiskaan ja Lönnrotiin. Sotilaan mielestä auran jälki on sittenkin väkevämpi kuin pommin. Haanpää on tulkinnut väärin nimen Martiska puhuessaan Martiska-muorista laulamassa Lönnrotille. Lonkan suuri runonlaulaja Martiska Karjalainen oli partasuu uros, joka porovarkauden takia tuomittiin Oulussa ja kuoli vankeudessa Helsingissä.

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 16.10.1941
Julkaistu ensimmäisen kerran Kuluttajain lehdessä (48/1941). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Novellien Sotamies kyntää ja Loma välissä on kuuden rivin muistiinpano rintaman tosielämästä. Kenttäapteekkari sanoo Lonkassa Martalle, että "en minä enää sinusta välitä, sinä olet aina tiellä kädet levällään, että kolonna seisattukoon minun perääni".
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 2.11.1941.

Loma on novelli sotamiehestä, joka on lähdössä lomalle. Junassa mies kuulee jonkun olevan huolissaan naisten moraalista, nämä kun roikkuvat saksalaisten kainalossa ja iskevät silmää jopa ryssäsotavangeille. Miehelle asia ei kuulu, hän on menossa tapaamaan vaimoansa Lyyliä. Mies päättää yllättää vaimonsa ja löytää tämän istumasta toisen miehen polvella. Mies suuttuu ja suuntaa kapakkaan räyhäämään, hän alkaa kaivata ikuista sotaa ja aseveljiensä seuraa. Hän kuitenkin ajattelee olevansa myös itse syyllinen. Jos hän olisi soittanut etukäteen, vaimo olisi ottanut hänet asianmukaisesti vastaan. Mies ei enää edellytä ehdotonta uskollisuutta, vaan sitä, ettei hänen tarvitsisi tietää pettämisestä.

Laajuus 27 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 19.-23.11.1941
Julkaistu ensimmäisen kerran Seurassa (5/1942). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Novellin Loma teksti keskeytyy kesken virkkeen, kun Haanpää kirjoittaa kirjeen vaimolleen. Syynä oli se, että hän oli kotipuolen lomalaisen ilmoituksesta saanut tiedon, että "sinun eukkosihan on paksuna". Tyly kirjeteksti sisältää vakuutuksen, ettei Haanpää tahdo isäksi, koska jälkeläisten saattaminen maailmaan on rikos, josta hän itse on kärsinyt Jobin tavoin vanhempiensa takia. Hän kehottaa Ailia teettämään abortin. Kirjettä ei ole ehkä koskaan lähetetty.

Laajuus kuusi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika 19.11.1941
Julkaistu teoksessa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2015).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Korpisotaa. Osa käsikirjoituksesta heinäkuu 1940]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sotakirjallisuus]]> talvisota]]> katkeruus]]> tuberkuloosi]]> Nuori Narkaus ja sota sekä osan romaanin Korpisotaa käsikirjoituksesta. Teksti on kirjoitettu lyijy- ja kosmoskynällä kansiltaan violetinväriseen, 16 cm leveään kouluvihkoon. Vihkon kannessa valkoisella lapulla "no. 462". Paperi on osittain kastunut, jolloin kosmoskynän väri on levinnyt. Vihkon takakannessa merkintä "Piippolassa 11. päivänä heinäkuuta 1940". Vihko on otsikoitu Sotakuvausta (juttu jatkuu).

Novellissa Nuori Narkaus ja sota kuolemansairas, tuberkuloottinen nuorimies iloitsee kohtalontovereistaan, miehistä, jotka joutuvat sotaan ja ehkä kaatuvatkin siellä. Näin henkilökohtainen kärsimys ja haavekuvat muuttuvat katkeruudesta osaksi laajempaa merkitystä eli kunniallista kuolemaa taistelukentällä.
Laajuus 11 sivua
Kirjoitupaikka ja -aika Leskelä 23.9.1939
Nuori Narkaus ja sota on ilmestynyt kokoelmassa Ihmiselon karvas ihanuus (Otava 1940), se sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).

Korpisotaa
on kollektiiviromaani talvisodan taisteluista, sotilaiden selviytymistaistelusta niin vihollista kuin armotonta talvista luontoakin vastaan.
Vihkossa on kolme osaa, joissa 17 sivua, viisi sivua ja kaksi sivua.
Kirjoitusaika 10.7.1940, 11.7.1940, 5.7.1940
Korpisotaa ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1940 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Väinö Matias maksaa häiringin
Vierailu
Metsäkissan tarina
Erämies Laru
Lasta ristille
Yhä lännemmäksi
Pulveri]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Tekstit on kirjoitettu lyijy- ja kosmoskynällä palkkakuittilehtiöön, jossa on merkintä "RAAHE OY Halosenniemen saha".

Eräs helsingiläisromaani on kirjoitettu Gummeruksen antologiaan Meistä tuli kirjailijoita (1947).
Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.5.1947

Novellissa Väinö Matias maksaa häiringin päähenkilö on juoppo ja rahantunteva ukko.
Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Pakokangas 22.5.1947
Väinö Matias maksaa häiringin on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1940-luku -lehdessä (nro 5-7/47). Novelli sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (1989).

Novellissa Vierailu ukkovaari ilmestyy haudan takaa kaimalleen Aatu Maalle. He tekevät yhdessä kaupunkireissun, jonka jälkeen ukko taas palaa hautaansa. Yhdessä ihmetellään modernisoitumisen rajua rientoa, sähkövaloja ja tehopommeja. Novelli on kirjoitettu alunperin New York Herald Tribunen Euroopan painoksen julistamaa suurta kansainvälistä novellikilpailua varten, jonka Suomessa järjesti Helsingin Sanomat.
Laajuus 32 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.8.1947 Piippola
Vierailu on ilmestynyt kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellin Metsäkissan tarina teema on darvinistinen olemassaolontaistelu eläinmaailmassa.
Laajuus kolme sivua, suluissa merkintä "jatkoa"
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 12.8.1947
Metsäkissan tarina on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novelli Erämies Laru käsittelee metsästystä, ketunpyyntiä ja huiputusta.
Laajuus 28 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 25.9.1947
Erämies Laru on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Heta Rahkon esittelyä Otavan mainoslehteen.
Laajuus kolme sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 3.10.1947

Novellissa Lasta ristille Rämeen Mari hiihtää matkojen takaa kirkonkylään ja kantaa esikoistaan repussa rovastin kastettavaksi. Tämä kieltäytyy, kun kasterahasta puuttuu 70 penniä. Niin Mari palaa tyhjin toimin mökkiinsä. Novellin teemana on kirkon ahneus. Kyseessä on luonnoksesta romaaniin Jauhot.
Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 26.10.1947
Lasta ristille on julkaistu romaanissa Jauhot (Otava 1949), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Yhä lännemmäksi -novellissa aiheina on lakkotaistelu, tappo ja pako.
Laajuus 40 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 18.2.1948
Yhä lännemmäksi on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Pulveri käsitellään lumelääkkeen plasebovaikutusta.
Laajuus 13 sivua, teksti katkeaa kesken
Kirjoitusaika ja -paikka ei ole tiedossa.
Pulveri on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Apuraha-anomus elokuu 1950]]> Atomintutkija ja muita juttuja
Veikkaaja
Syöntiä ja muisteluita
Pullojänis]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> alkoholismi]]> riippuvuus]]>
Novellissa Pitkä matka Erkki Komu lähtee tietöihin Lappiin mittausmestarin apulaiseksi, mutta mestari ratkeaakin ryyppäämään päiväkausiksi. Sahtitorpassa juhlat jatkuvat ja Erkkikin pääsee viinan makuun. Kesken kaiken vanha mies löytyy kuolleena nurkasta, mutta juomingit jatkuvat silti. Lopulta miehet suuntaavat takaisin ja mestari vaatii kyytiä pyytäneeltä tytöltä seksuaalista kanssakäymistä vastineeksi. Erkki tarkkailee tytön ja mestarin puuhia ja oppii elämän karuja lainalaisuuksia.
Laajuus 34 sivua 
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.8.1950
Novelli Pitkä matka on ilmestynyt kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellin Veikkaaja päähenkilö on Ville Veneheitto, joka on veikkauskuumeen uhri. Hän ei lannistu, vaikka onni menee aina hiukan ohitse. Työkaveri seuraa tätä maniaa ironisen huvittuneesti.
Laajuus kymmenen sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Pessari 17.8.1950
Veikkaaja on ilmestynyt ensimmäisen kerran Työväen Joululehdessä vuonna 1950, sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Syöntiä ja muisteluita isäntä Jussi Pihka pitää perheensä ja palvelusväkensä otteessaan aterioiden aikana, itse ahmien ja puhuen taukoamatta. Isäntä myös huvittelee naapurinsa, Aatami Puun, hajamielisyyden kustannuksella. Nuori renkipoika nolaa isäntänsä jätettyään pöydälle korjaamansa kengän vanhan kantalapun, josta isäntä toistuvasti haukkaa syytellen asian paljastuttua talon naisväkeä. Kukaan ei uskalla nauraa vitsille, tosin isäntä itse hiljenee samalla.
Laajuus kaksitoista sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Pessari 20.8.1950
Syöntiä ja muisteluita sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Pullojänis on tarina Tikasta, joka kehuskelee metsästystaidoillaan. Tikan kaksi kaveria haluavat nolata tämän. He jättävät polun varteen jäniksen, jonka mahan sisään on ommeltu viinapullo. Tikka ampuu jäniksen ja hänen suolistaessaan sitä puukko karahtaa pullon kylkeen. Kaverit sieppaavat pullon ottaen siitä ryypyn, mutta Tikka ei vasten tapojaan ota. Kavereilla on nyt aina keino hiljentää Tikka muistuttamalla häntä Suomen jahtihistorian ainutlaatuisesta jäniksestä.
Laajuus kolmetoista sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 29.8.1950
Pullojänis on ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa TUL joulu vuonna 1950. Se sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Vihkon lopussa oleva apuraha-anomuksen luonnos on päivätty 21.8.1950.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Sokean talutus
Poika kivimiehen ja oppaan uralla
Valittujen lasten kyyti
Jokiperäläiset oppivat pesäpallopelin
Iisakki Vähäpuheinen]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> urheilu]]> metsästys]]> kerjäläiset]]> huutolaiset]]> Digitoitu dokumentti on leveä ruuduttamaton lehtiö, jossa on viisi novellia.

Novelli Kierros kertoo ruotiukon elämäntarinan. Ukko on ollut huutolaispoikana, nainut piian ja päässyt talon isännäksi ja vanhana muistelee kunnalliskodin asukkinan kokemaansa väkivaltaa ja nöyryytystä ruotitalossa.
Laajuus 10 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 14.2.1952

Sokean talutus kertoo 11-vuotiaasta kerjäläispojasta, joka tapaa sokean Vinolan talon isännän. Vanhus pestaa pojan taluttajakseen. Ukko pyytää turhaan vastaantulijoita sylkemään naamalleen. Hän myös kehuu vietelleensä nuorena ja näkevänä pappilan neidin, minkä vuoksi papin perhe muutti maan toiselle puolelle.
Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 17.2.1952

Poika kivimiehen ja oppaan uralla on tarina nuoresta pojasta, joka on rakennustöissä lapiomiehenä, mutta karkaa välillä vaeltamaan tunturille. Vanhempi kivimies pyytää häntä työtoverikseen kivisillan tekoon, mutta ensi töikseen poika  lyö vahingossa lekalla miestä polveen. Poika tietää sen jälkeen, ettei hänestä ole kivimieheksi. Poika pestataan hääparin oppaaksi Haltiatunturille, mutta kyllästyy seuraamaan seksuaalisesti aktiivisen nuoren parin toimintaa. Poika nimittääkin heitä "ihoihmisiksi". 
Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 23.2.1952

Valittujen lasten kyyti on novelli Iisakista, joka metsästää hirvisonnia. Ammuttu hirvi ei kuitenkaan kuole heti, vaan Iisakki jää sen sarviin roikkumaan repustaan. Alkaa hurja rymistys läpi metsän ja Iisakki haavoittuu pahoin. Lopulta Iisakki saa hirven kurkun viillettyä auki, ja hirvi kuolee. Murjottu Iisakki alkaa nylkeä saalistaan.
Laajuus 10 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 26.2.1952

Jokiperäläiset oppivat pesäpallopelin on tarina valtion palkkaamasta ohjaajasta, joka tulee opettamaan jokiperäläisille uutta kansalaistaitoa, pesäpallon pelaamista.
Laajuus 3 sivua (katkeaa kesken), tekstin jatko on digitoidussa dokumentissa Pesäpallo. Osa käsikirjoituksesta helmikuu 1952. Sananparsia.

Novellit Valittujen lasten kyyti ja Jokiperäläiset oppivat pesäpallopelin (nimellä Pesäpallo) ovat ilmestyneet teoksessa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953). Kaikki novellit ovat ilmestyneet teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Vanha Eera
Hevonen ja Bileamin aasi
Puut
Kylpyhoitoa
Iisakki Vähäpuheinen
Matka ja vedennäköinen]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> karnevalismi]]> aarrelöydöt]]> väkivalta]]> alkoholinkäyttö]]>
Novellissa Ensimmäinen kaivo nuori mies kuulee Rosvo-Perttusen aarteesta. Kaivonkatsojaksi tekeytyneenä nuorukainen iskeekin todelliseen aarteeseen, vesisuoneen. Rosvo-Perttunen oli Oulun seudun kuuluisa jalo rosvo, tavarantasaaja 1800-luvulla. 
Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 18.2.1951
Ensimmäinen kaivo on julkaistu teoksessa Teokset 3 (Otava 1956), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Vanha Eera -novellissa nuori mies koittelee voimiaan patologisen tappelupukarin, Eeran, kanssa. Vanha-Eera ei ole iältään vanha, vaan hän vertautuu oikeaan Vanha-Eeraan, piruun.
Laajuus kymmenen sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 16.5.1951
Vanha Eera on julkaistu teoksessa Teokset 3 (Otava 1956), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Hevonen ja Bileamin aasi sijoittuu romaanikatkelmaan Puut, jossa Aatu Tervassavun ostama hevonen kuolee. Aatu ymmärtää kuunnellessaan Paavalin saarnaa puhuvasta hevosesta, että hevosen edeltävä omistaja oli kohdellut tätä huonosti. Tässä luonnoksessa ja julkaistussa versiossa on joitakin eroja: Aatun nimi on Antti, eikä eläin kuole.
Laajuus seitsemän sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 8.5.1951
Puut on julkaistu teoksessa Teokset 3 (Otava 1956), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Novellissa Kylpyhoitoa Iisakki ottaa reumatismiinsa lämpöhoitoa ja hautautuu ulkovessan jätöksiin tarkkaillen samalla naisten takapuolia. Tarina ironisoi herrasväen kylpyläharrastusta.
Laajuus yhdeksän sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 6.5.1951
Kylpyhoitoa on julkaistu kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Novellissa Matka ja vedennäköinen Iisakki matkustaa kaupunkiin viinanhakuun. Paluumatkallaan hän nauttii kaikki juomansa.  
Laajuus viisi sivua, alusta ja lopusta pari riviä edellisellä ja seuraavalla sivulla
Kirjoitusaika 25.8.1952
Matka ja vedennäköinen on julkaistu kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).
]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Muistiinmerkintöjä vuosilta 1951-1953]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> shakki]]> kirjanpito]]>
Ensimmäisen lehtiön alussa on lyhyitä kuvauksia novellien aiheista. Otsikoissa on roomalaiset numerot. Kaikista otsikoista ei saa selvää. Otsikoita ovat mm.
I. Miten se piki kiehuu?
II. Sahtitorppa, tekstin päälle on kirjoitettu poikittain "Pitkä matka".
III. Nätti-Jussi ja hänen juttunsa, tekstin päälle on kirjoitettu poikittain sinikynällä "Iisakki Vähäpuheinen saarnamiestä kyytissä".
VIII. Ojalan Iikan helvetti tarina
IX. Arvossapidetty mies kylässä
X. Nuori mies ja nuoren miehen vaimo, joka elättelee tätä
Laajuus kahdeksan sivua

Lisää novelliaiheita ja yksittäisiä repliikkejä ja sanontoja otsikolla "Sanoja". Useiden sivujen päälle on kirjoitettu novellien nimiä.
Laajuus seitsemän sivua
Kirjoitusaika 2.4., 25.5., 18.6.1951

Muistelu Kinnusen kohtaloita
Laajuus yksi sivu
Kirjoitusaika 22.1.1952

Luonnos novelliin Iisakki Puhemiehenä. Jatkuu otsikolla
Hirvipoliiseja, tekstin päälle kirjoitettu "Hirviasioissa".
Laajuus 6 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 27.8.1952

Luonnokset Eetusta, joka turmelee sotilaspassinsa sekä sydänmaalaisesta Marja Yppäristä, joka kauhistuu sisävessaa uudessa ja hienossa kaupunkitalossa.
Laajuus kolme sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 12.11.1952

Luonnos juttuun Tarkastajana
Laajuus 3 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 18.11.1952

Otsikoimaton tekstinpätkä, jonka päälle kirjotettu poikittain Hallantorjuntatykki.
Laajuus yksi sivu
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 3.2.1953

Sanontoja ja sananparsia
Laajuus kolme sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 24.9.1953

Marja-Yrjön repliikkejä
Laajuus kaksi sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 2.11.1953

Toisessa lehtiössä on sekalaisia muistiinpanoja mm. viina- ja talouskirjanpitoa, perunapellon mittausta, talouden puutelista, Korpelaisen mitat ja varusteluettelo. Lehtiön lopussa on merkintöjä kirjeshakkipeleistä mm. E. G. Ansellin, Rune Carssonin ja Aran Thalmayn kanssa.
Laajuus 17 sivua
Kirjoitusaika 30.7.-2.8.1952]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Muistiinmerkintöjä ja sitaatteja vuosilta 1945-1946]]> Haanpää, Pentti]]> sitaatit]]> muistiinpanot]]> aiheet]]>
Ensimmäinen vihko
Otsikolla Aiheita ja ajatuksia on aihelmia juttuihin Rukous, 
Kuoleva mies, jossa mies tunnustaa persoutensa viinaan ja Pulverin-syöjä muori sydänmaalla. Näiden jälkeen vihkossa on arvoituksia jostakin arvoituskirjasta.
Laajuus kymmenen sivua
Kirjoitusaika 18.2.1947

Toinen vihko
Sekalaisia muistiinpanoja mm. J. F. Cajanin teoksesta Suomen historia sekä sitaatteja Aarne Anttilan Lönnrot-elämäkerrasta. Cajan-sitaatteja on vihkossa myöhemmin lisää.
Laajuus kymmenen sivua
Kirjoitusaika 31.10.1945

Sitaatteja Rabindranath Tagorelta, Romain Rollandin suurromaanista Jean Christophe, Charles Readen romaanista Luostari ja kotiliesi,
Émile Zolan romaanista Naisten aarreaitta, Leo Tolstoin romaanista Anna Karenina, Kaarle Krohnin teoksesta Muinaisrunoja, Knut Hamsunin romaanista Maankiertäjä, Blaise Pascalin mietekirjasta, Ralph Waldo Emersonilta, Maksim Gorkilta ja Jussi Tenkun teoksesta Alaston ihminen murrosajan kuvastimessa.
Laajuus 15 sivua
Kirjoitusaika 1.11.-12.12.1945, 6.2. ja 22.6.1946

Lehtiön lopussa on lista numeroita sarakkeissa.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Atomintutkija muita juttuja
Sanan seurauksia
Renki ja hevonen
Kämpän rakentajat
Metsäkissan tarina
Kanava
Sata körttiläistä
Herätyksiä]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> petos]]> tukkilaiset]]> maailmankatsomus]]> herännäisyys]]> pula-ajat]]> novellit]]> Kämpän rakentajat ja Metsäkissan tarina ovat kokoelmasta Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), muut kokoelmasta Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947).

Novellissa Heta Rahko korkeassa iässä Heta Rahko potee asiakaskatoa ja jättää Nevalan kylän ja talon, missä on asunut nyt jo kuolleen Ansalan Annan kanssa. Kierrellessään ja harjoittaessaan hierojan ja kupparin tointa Heta saa eräässä kirkonkylässä vanhan muorin hoidettavakseen. Jutustellessaan muorin kanssa Heta saa idean väittää olevansa yli yhdeksänkymmenvuotias Pehkos-Pekan leski ja kotoisin Tornionjokilaaksosta Ruotsin puolelta. Heta hankkiutuu vähitellen varakkaan Pehkosen suvun tuttavaksi. Kun juhlitaan Hetan väitettyä satavuotissyntymäpäivää, ohi kulkeva nevalalainen isäntä tunnistaa Hetan ja ilmoittaa tämän oikean iän. Ensimmäinen särö Hetan huolellisesti rakentamaan identiteettiin on syntynyt. Novelli liittyy Kauneuden kirous -romaanin Ansalan Annan tarinaan. Heta on Haanpään tunnetuin muunnelma naisveijarista, pikarasta.

Laajuus 24 sivua pitkiä kuittilomakkeita, teksti loppuu kesken lauseen ja jatkuu dokumentin lopussa olevilla kuitinkannoilla, joita on 50 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.3.1946
Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Sanan seurauksia on tarina mustanpörssin kauppiaasta Eetusta, joka matkustaa Järven pitäjään ruumisarkussa ja pelästyttää muut kuorma-autossa matkaavat. Kun aletaan olla kotikulmilla, Eetu sanoo arkusta kolealla äänellä: "Jokohan tuo olisi pysäysaika?". Seuraa yleinen kauhistus ja Eetu laskeutuu huomaamatta arkusta alas siksikin, ettei tarvitsisi maksaa kyydistä ja välttääksen poliisien tarkastuksia. Tapaus jää kummittelemaan seudun kansanperinteeseen. Näin Eetu sai kostetuksi mukana matkaavalle Mäen emännälle, joka on kauan sitten loukannut häntä, pientä orpopoikaa (nimimotiivin sanan seuraus). 

Laajuutta ei pysty arvioimaan, koska teksti on vihkossa niin epämääräisessä järjestyksessä
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 26.11.1946
Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa 100: novellilukemisto (1/1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Renki ja hevonen Aapelus kyntää kylmässä syksyisessä rankkasateessa, kunnes isäntä tulee keskeyttämään työn, koska säälii hevostaan. Aapeluksen isäntä määrää jäämään työhön. Isännän maailmankatsomus on sellainen, että hevonen on hänelle arvokas, rengistä ei ole väliä; tälle maksetaan vain tehdystä työstä.

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 22.3.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Työnjuhlassa (1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989). Novelli on julkaistu saksaksi nimellä Aapelusse kosten nichts (Aapelit eivät maksa mitään), novellin julkaisutiedot puuttuvat.

Kämpän rakentajat on juttu Hyöky-Hanneksesta, joka on määrätty rakentamaan nuoren kaverin kanssa kesäaikaan tukkikämppää tulevaa talvea varten. Yksinäinen mies nauttii luonnosta ja rauhasta, eikä voi ymmärtää nuorempaansa, jonka silloin tällöin pitää soutaa järven yli kylille huvituksia etsimään. Hannes on nuoruudessaan menettänyt toisen silmänsä, kun hänellä tytön aittaan pyrkiessä ja sen lukkoa auki räplätessä lipsahti puukko silmään. Hannes tietää, että talvella kämpässä on elämää ja luteitten armeijakin saapuu lainomaisesti.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 23.7.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Demokraattisen Kansan Kalenterissa (1948). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Metsäkissan tarina
on novelli metsään siirtyvästä kotikissasta, joka tappaa heinäsuovassa majailleen pässin rajussa taistelussa. Kissan syötyä muutaman päivän jäistä lihaa, kanahaukka huomaa sen ja seuraa kaksintaistelu. Kissa kuolee ja haukka haavoittuu ja jää liikkumattomana lumituiskuun. Luonnon armoton kiertokulku jatkuu. Kuuluu korpin ääni ja kettu saa etäällä vainun. Teksti loppuu kesken virkkeeseen "Se alkoi tuskissaan pyöriä lumessa, omituista, päätöntä kulkua, pientä ympyrää." Tämä on Lumirimpan ohella Haanpään tunnetuin eläintarina, jota pidetään näytteenä hänen biologisesta maailmankatsomuksestaan.

Laajuus 43 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 12.8.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Työväen Joululehdessä (1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Kanava Jupe-niminen mies muistelee toverilleen aikaa, kun mistään ei saanut töitä. Lopulta valtio ojensi auttavan kätensä varatyönä teetettävän kanavan kaivuun muodossa. Se pelasti monet; nyt jo männyntaimi versoo suolla ja kuokkaukko on rouhaissut peltotilkun aukean laitaan. Jupe ei silti voi ymmärtää pulan loppua muuten kuin sillä, että ihmiskunta ryhtyi valmistamaan suurta lahtiaan, toista maailmansotaa.

Teksti on niin epämääräisessä järjestyksessä, että sen laajuutta on mahdoton määrittää.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.2.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa Vappu : Demokratian vappujulkaisu (1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Sata körttiläistä körttiläiset ryhtyvät auttamaan köyhää uskonveljeään laventamalla kuokkien hänen peltoalaansa. Tilannetta tarkkaileva maankulkija, jolla ei ole uskonnollista vakaumusta, myöntää näyn olevan niin mahtava, että se on tehdä hänestäkin körttiuskovaisen.

Vihkossa teksti on niin epämääräisessä järjestyksessä, että sen laajuutta on mahdotonta sanoa.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.3.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Kiilan aikakauslehdessä 40-luku (3/1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Herätyksiä seitsemän jätkän ryhmä saapuu rankkasateessa tukkikämppään. Vanha Juntunen kertoo kummitustarinan metsäpirusta, joka aikoinaan herätti hänet iskemällä niin napakasti, että näkyi kuin piiskan jälki kantapäästä päälakeen. Liiaksi lämmitetty reikäinen kamina sytyttää kämpän tuleen. Jätkistä nuorin, Rannan Simo, huomaa unohtaneensa kämppään liivinsä, jonka taskuissa olivat savotasta tienatut rahat. Kokeneemmat miehet lohduttavat rahan olevan roskaa, jota tienataan lisää, mutta ei säästellä. Simo heittää saappansakin tuleen alkaen tallustella avojaloin kohti Kairan kirkonkylää. Novelli kuuluu Rannan Simosta kertovaan sarjaan, josta Haanpää suunnitteli 1930-luvulla romaania tai laajaa kertomusta, mutta tarinat jäivät irrallisiksi novelleiksi.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.3.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Kansan Kuvalehdessä (7/1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Komentajan sotataito
Kassun kessukaupoissa
Vuosisadan ottelu
Viimeinen puu
Omalla haudallaan]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> pula-ajat]]> siirtolaisuus]]> metsätyö]]>
Novelli Vaari muistelee on kertomus pula-ajasta ja aikakausien muuttumisesta. Vaari muistelee omia kokemuksiaan pula-ajoista, miten hän yritti kaupata vihanneksia ravintolaan, mutta tuotteiden hintojen romahduttua ja ylitarjonnan takia ne eivät kelvanneet edes ilmaiseksi.
Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.5.1945 (Kirjekuoressa on väärä päiväys 4.VIII -45)
Vaari muistelee on ilmestynyt ensimmäisen kerran Kansan kuvalehdessä (21/1945), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Komentajan sotataito
kertoo komentajasta, joka rakennuttaa uljasta paraatikorsua Karjalassa, mutta työ menee hukkaan, kun tulee vetäytymisen aika. Novellia ei ole otsikoitu.
Laajuus 20 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 5.5.1945
Komentajan sotataito
on ilmestynyt julkaisussa 40-luku (5/1945). (Kirjekuoressa on merkintä, että novelli olisi julkaistu Kootuissa teoksissa, mutta tieto ei pidä paikkaansa)

Kassun kessukaupoissa
Kassun tupakkasato menee hallan takia pilalle. Kauppahenkinen Eetu ostaa jäätyneet lehdet ja myy ne kauppiaalle. Näin Kassu joutuu lopulta ostamaan kiskurihintaan omat tupakkansa takaisin. Novellia ei ole otsikoitu.
Laajuus 17 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 16.5.1945
Kassun kessukaupat on ilmestynyt julkaisussa Työnjuhla (1945), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Vuosisadan ottelu on novelli Pankka-ukon viimeisistä vaiheista siirtolaisena Amerikassa, 90-vuotiaana patriarkkana. Otsikoksi merkitty "Vuosisadan ottelu (juttu jatkuu)".
Laajuus 7 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.4.1946
Vuosisadan ottelu sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Viimeinen puu kertoo Juho Pernusta, joka tajuaa tulleensa 50-vuotiaana metsätyöntekijänä tiensä päähän. Valtavat puumäärät ovat kuin läpileikkaus hänen elämästään. Hän on kaatanut monta puuta, myös hänen neljä poikaansa ovat kaatuneet sodassa. Työ on ollut raskasta, mutta puut ovat olleet myös ystäviä tietyllä tavalla, antaneet edes jonkinlaisen elannon. Yksin mökissään Pernu tuntee suurta olemassaolon yksinäisyyttä. 
Laajuus 24 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 16.4.1946
Viimeinen puu on ilmestynyt julkaisussa Työnjuhla (1946), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Omalla haudallaan
on tarina Matti Leväisestä, joka ottaa kaatuneen työvelvollisen identiteetin saatuaan tämän paperit ja asusteet. Kaatunut vihollinen taasen puetaan Matin univormuun ja haudataan suomalaiseen sankarihautaan. Tämä on Haanpään tuotannon suurimpia provokaatioita: venäläisen sotilaan ruumis suomalaisessa sankarihaudassa. Novelli käsittelee ennen kaikkea identiteetin ongelmaa. Muistivihkoon novellin nimen on kirjoittanut ilmeisesti Esko Viirret, nimen jälkeen on merkitty sulkeissa (E V).
Laajuus 45 sivua.
Tekstissä ei ole päiväystä, koska se katkeaa kesken lehtiön loppuessa.
Omalla haudallaan on ilmestynyt julkaisussa Suomen kirjallisuuden vuosikirja 1946, sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Löytö
Katkennut rukous
Kivet
Heta Rahko korkeassa iässä]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> talvisota]]> amerikansuomalaiset]]> malminetsintä]]> ikävystyminen]]>

Katkelmassa Sodan jälkeen kuvataan talvisodan taistelujen jälkeistä ikävystynyttä luppoilua, jota oli välirauhan jälkeen kestänyt yli kuukauden. Tekstissä on merkintä "(jatkuu etempänä)". Katkelmasta ei saa selvää, oliko tarkoitus liittää se romaanisuunnitelmaan, joka sai nimen Korpisotaa vai johonkin novelliin. Päiväkirjaa se ei ole, koska siinä käytetään he-muotoa. Haanpää oli palveluksessa vuoden 1940 helluntaihin asti, osan aikaa sotasairaala Tilkassa Helsingissä, lopun aikaa Kuusamossa.
Laajuus 1 sivua

Jälleenrakennuskesä on novelli, jossa Masa on päässyt talvisodan jälkeisenä kesänä maanviljelyshommiin. Hän kyntää parihevosilla peltoa syysrukiin kylvämistä varten, kun kunnan mies Rantalainen ilmoittaa, että toinen hevonen otetaan armeijan palvelukseen. Kolmen viikon kuluttua Masa näkee taas hevosensa, jota oli pidetty liekaan sidottuna vähällä ruualla. Masa sanoo jälleenrakennuksen näköjään viipyvän, kun laukin syöttäminen työkuntoon ottaa viikkoja. Teksti on hyvin kriittinen ja sen olisi sensuurin jatkuessa ollut vaikeuksia päästä julkisuuteen, sillä jälleenrakennuksen aikana valmisteltiin jo jatkosotaa.

Laajuus
12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 20.9.1940
Julkaistu vuonna 2014 kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into).

Novellissa Löytö suomalainen hiihtopartio etenee erämaassa. Partio löytää autiotalon, josta asukkaat on sodan alettua komennettu pois. Navetasta löytyy viisi nälkään kuollutta nautaa. Kaatuneiden ruumisröykkiöt eivät ole kaameinta, mitä miehet ovat nähneet, vaan tämä kauhujen talon näkymä. Välirauhan aikana vasemmistolaisen Kiilan albumissa julkaistu teksti on täynnä katkeraa ja groteskia ironiaa sodan hulluutta vastaan.

Laajuus 10 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 25.4.1940
Julkaistu ensimmäisen kerran Kiilan albumissa (1940). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Kertomuksessa Katkennut rukous Amerikasta palannut Parkki-ukko pitää pyhäkoulua. Pikku-Topi pelkää kultahampaista ja kaljupäistä äijää. Loppurukouksen aikana isommat pojat virnuilevat ukon sinisuonista kaljua, jolloin Parkki kiroaa ja ajaa kaikki ulos. Haanpää soveltaa lyhyeen juttuun runsaasti raamatullista käsitteistöä. Nimimotiivin mukainen käänne toimii kiroilun ja uskon koomisen ristiriidan kautta. Ajan tavan mukaan Haanpääkin on lyhentänyt kirosanan muotoon: -Kele! Novellin päähenkilö lienee sama Parkki, jonka nuoruuden lakkokokemuksista lännen kaivoksilla Haanpää kertoo novellissa Yhä lännemmäksi (Atomintutkija ja muita juttuja, Otava 1950).

Laajuus 8 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 30.10.1940
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Kivet novellissa Vasakka-Leko nauraa Joron malminetsintäpuuhille, kunnes Joron lähettämä näyte tuo kiviherrasmiehen paikalle. Tämä ja Joro löytävät myöhemmin kunnon malmisuonen. Leko jatkaa pilkkaansa, kunnes vuorityö alkaa ja paikalle nousee kaivos. Nyt hän väittää itse tehneensä löydön.

Laajuus 16 sivua
Kirjoituspaikka ja aika Leskelä 30.12.1940
Ilmestynyt ensimmäisen kerran teoksessa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Neljässä jaksossa kirjoitettu teksti Kivet katkeaa kesken. Alun perin kyseessä oli suunnitelma elokuvakäsikirjoituksesta, josta Haanpää oli alustavasti sopinut tammikuussa 1939 ryypätessään Nyrki Tapiovaaran kanssa Helsingissä. Nyrki Tapiovaara kuitenkin katosi talvisodassa, minkä jälkeen Haanpää alkoi kirjoittaa laajaa novellia. Haanpää oli tajunnut, ettei hän osaa kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta. Hahmotelmaa on alussa kaksi sivua otsikolla: "Kivet (Suunnitelma jonkinlaiseen filmaattiseen seikkailukertomukseen eli "etsijän tarinaan)". Nuori työmies Lauri Väri pestautuu taloon rengiksi ja yrittää heilastella kauniin talontyttären kanssa. Tyttö kuitenkin löytää rikkaamman kosijan. Kosmoskynätekstiä on pitkin matkaa korjattu punakynällä. Lehtiön loppuun on lisätty nurinpäin viisi riviä, jossa puhutaan kaappikellosta ja ajan kulumisesta.

Laajuus 39 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 6.-26.1.1941
Julkaistu teoksessa Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Atomintutkija ja muita juttuja
Muisti
Nuorimies perehtyy maanviljelykseen ja karjanhoitoon
Sakat]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> kummitukset]]> tietäjät]]> taikausko]]> uskottomuus]]>
Novellissa Vierailu Antti Maa miettii elokuun yössä juopuneena maailmankaikkeuden ja elämän perusasioita, modernisaation muutosta ja maanluovutusten ongelmia. Maa eksyy hautausmaalle ja päättää kutsua isoisänsä takaisin maan päälle. Ukko ilmestyy ja kaksikko lähtee tallustamaan kylänraitille. Miehet menevät Maan taloon ja ryyppäävät, kunnes sammuvat. Aamulla talon naisväki ei näe vanhaa ukkoa, vaikka tämä yrittääkin lähennellä naisia. Miehet lähtevät kirkonkylälle, jossa vanhus kritisoi nykyajan menoa kuten koneellisia työmenetelmiä, moottoriajoneuvoja ja elokuvia. Lopulta kaksikko suuntaa takaisin hautausmaalle ja ukko katoaa takaisin maan alle. Novelli on Haanpäälle harvinainen fantasianovelli. Tarinassa varioidaan maan käsitettä 17 eri tavalla: muun muassa pitäjän, kylän, talon ja suvun nimellä. Haanpää on käyttänyt osittain isoisänsä Juho Haanpään piirteitä vanhaan Aatu Maahan. Juho Haanpää oli aikanaan talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivillä.

Novelli on kirjoitettu New York Herald Tribunen Euroopan painoksen julistamaa suurta kansainvälistä novellikilpailua varten, jonka Suomessa järjesti Helsingin Sanomat.

Laajuus 40 + 20 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 13.6.1950 ja 15.6.1950
Julkaistu Helsingin Sanomissa 16.7.1950 ja teoksessa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7.

Muisti on tarina Salon ukosta, joka on hukannut lompakostaan setelin ja epäilee vaimoaan, poikiaan ja palkollisiaan tämän johdosta. Kukaan ei tunnusta, joten ukko menee tietäjän luokse ja tämän ohjeiden mukaan järjestää testin, jossa täytyy hypätä köyden yli. Tietäjän mukaan syyllinen kiljaisee hypätessään. Kukaan ihmisistä ei jää kiinni, mutta pikku possun hypättyä ja kiljaistua, isäntä muistaa ostaneensa possun ja siten menettäneensä setelinsä. Liittyy väljästi Haanpään käyttämään Hätämaan tietäjä -motiiviin.

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Pakokangas 15.6.1950
Julkaistu ensimmäisen kerran NVL:n 30-vuotisjulkaisussa Nuori Ikaros (1951), sitten Matti Salmisen toimittamassa kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014).

Nuorimies perehtyy maanviljelykseen ja karjanhoitoon on kertomus nuoresta miehestä, joka on pahan ihottuman takia sokean tietäjän talossa sekä potilaana että työmiehenä. Nuorimies ihmettelee tietäjän käyttämiä vanhan kansan taikamenoja. Tietäjän mielestä taikuutta tarvitaan, hän vertaa taikamenoja kirkonmenoihin. Myöhemmin nuorimies edustaa tietäjää aitauskokouksessa vaatien, että karjan vapaata kulkua ei saa estää.
Yksi variaatio Hätämaan tietäjä -motiivista, esiintyy Hota-Leenan pojassa (1929) ja  Iisakki Vähäpuheisen novellissa Muistomerkki kohdittain identtisenä tämän teksin kanssa. Aihepiiri näkyy myös Atomintutkijan novellissa Hätämaasta.

Laajuus 14 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 28.7.1950
Julkaistu sikermässä Kierros, Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Sakat on novelli Santerista, joka on Amerikasta kotiutuneen siirtolaisemännän rakastaja. Aina kun isäntä on asioillaan, emäntä laittaa tunnusvaatteen pyykkinarulle. Nuorella miehellä on täysi työ tarkkailla merkkiä, niin ettei hän ehdi juuri töitäkään tehdä. Suhdetta on jatkunut parisen vuotta. Viimeisen kerran Santeri vierailee emännän luona ja löytää piilopaikasta palkkionsa; leipää, lihaa ja maitoa. Nauttiessaan näitä hän huomaa  isännän ulostekikkaran maitokannun pohjalla: isäntä on siis saanut asian selville.
Tekstin otsikkona: "Sakat (jatkuu)". Tarina alkaa kesken juttua ja virkettä: "Vaikka ei niille lopultakaan mitään ollut tapahtunut...". Tämä decameronelainen uskottomuus-, nolaus- ja häpäisyjuttu on osoitus Haanpään halusta rakentaa rohkeasti rajoja rikkovia tekstejä.

Laajuus 10 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 21.11.1950
Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa Kevättervehdys (1951), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kiveä ja kukkia
Hyväntekeväisyyttä
Atomintutkija ja muita juttuja
Radioihme
Iisakki Vähäpuheinen]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> lakot]]> väkivalta]]> ydinaseet]]> hyväntekeväisyys]]> modernisaatio]]>
Novelli Topias Aatsingin kapina kertoo Topiaksesta, joka seuraa lakkolaisten marssia. Topias ajattelee olevansa sivullinen, mutta joutuu silti lakkolaisten ohella poliisin väkivallan kohteeksi. Novellissa viitataan suoraan elokuussa 1949 tapahtuneeseen Kemin Lautiosaaren lakkomarssiin, jonka poliisit tukahduttivat väkivaltaisesti ja jossa kuoli kaksi lakkoilijaa. Novelli on Haanpään suorimpia poliittisia kannanottoja, joskin se on verhottu hänelle ominaiseen ironiaan. Periaatteellinen kysymys onkin siinä, voiko suurissa tapahtumissa olla sivullinen.

Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika ei ole tiedossa
Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa Vappu: Demokratian vappujulkaisu (1950). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Kiveä ja kukkia kaksi herrasmiestä keskustelee hautausmaan penkillä sodan välttämättömyydestä ja sen mahdollisuudesta ydinaseiden aikakaudella. Toinen miehistä näkee sodan olevan ihmisen luonnossa, toinen esittää rauhanohjelman sodasta sotaa vastaan, aseiden vääntämisestä sotahullujen käsistä.

Laajuus 6 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 31.3.1950
Julkaistu teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Hyväntekeväisyyttä kertoo liikemies Hyvöläisestä, joka kohtaa tiellä raahustavan vanhan ukon. Hyvöläinen ottaa ukon rattailleen ja yhdessä he kiertävät taloja. Hyvöläinen huijaa taloista rahaa tekaistulla tarinalla ukon kurjaan kohtaloon vedoten. Kyllästyttyään puuhaan Hyvöläinen lähettää ukon tiehensä ja pitää saadut rahat ja toteaa vielä, että oikeastaan hänen olisi pitänyt vaatia ukolta ruoka- ja kyytirahaa. Tekstissä ei ole otsikkoa ja se katkeaa kesken virkkeen lähellä loppua. Vihkossa ei ole julkaistun novellin viimeistä virkettä.

Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika ei ole tiedossa
Julkaistu ensimmäisen kerran Kansan Tahdossa (30.4.1950). Ilmestynyt myös kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950) ja teoksessa Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Radioihme kauppias Polso on ensimmäisenä kyläläisenä hankkinut radion. Iisakki Vähäpuheinen lähtee katsomaan tätä ja palattuaan väittää kuulleensä radiosta, mitä  hänen vaimonsa ja naapurin eukko ovat hänestä juorunneet. Tämän jälkeen naiset kulkevat viikkokausia suut supussa, kunnes totuus paljastuu. Huumoristinen tarina tematisoi salakuuntelua, minkä George Orwell toi  esille vuonna 1949 ilmestyneessä romaanissaan Vuonna 1984. Haanpää saattoi olla asioista tietoinen esimerkiksi tilaamansa The Observer-lehden kautta.

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 22.1.1950
Julkaistu nimellä Iisakki Vähäpuheinen ja radioihme ensimmäisen kerran Yhteisvoimin-lehdessä (2/1950), myös kokoelmissa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953) ja Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Päiväkirjaa huhtikuu 1942]]> Nykyaikaa
Korpimailla
Lintukauppaa
]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> päiväkirjat]]> aseveljeys]]> sotakirjallisuus]]>
Novelli Jouluna v. 1941 kuvaa junamatkaa kohti rintamaa, junanäkymiä, ääniä ja hajuja, saksalaisen sotilaan ihmettelyä. Lomautuskeskuksessa vietetään joulujuhlaa, kunnes keittiörakennus kinkkuineen palaa poroksi. Huhutaan jopa desanttien tuhopoltosta. Aamuvarhain tie käy taas kohti Vienaa. Tekstin huomattavin piirre on ironia saksalaisia, maailmanvalloittajia ja elintilan etsijöitä kohtaan. Toistuva kodin kynttilöiden motiivi liittyy englantilaiseen lauluun, jota laulettiin rintaman molemmin puolin. Laulun kertoma Jeesuksen syntymä on sodan todellisuuden vastakohta.

Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja aika Lonkka 14.4.1942
Ilmestynyt kokoelmassa Nykyaikaa (Otava 1942), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Novellissa Korpimailla yksinäisen salomökin emäntä, Teerivaaran Anna odottaa miestään Tuomasta savotoilta jouluksi kotiin. Tämä saapuukin takanaan heidän tyttärensä, helsinkiläispiika Anna, joka jakaa vanhemmilleen ja sisaruksilleen tuomisia. Kuvataan vaatimatonta jouluidylliä, jossa saunotaan ja syödään. Pariskunta sai sittenkin hyvän joulun. Tekstissä otsikko on kirjoitettu versaalikirjaimin "KORPIMAILLA". Tässä dokumentissa on vain novellin alkuosa, joka päättyy virkkeeseen: "Äiti Anna ajatteli, että armahti toki Luoja vielä: antoi hyvän joulun Teerivaaraan." Koko novelli on digitoidussa dokumentissa Nykyaikaa. Osa käsikirjoituksesta huhti-lokakuu 1942.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 1.5.1942
Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa Työn Joulu (1942), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Lintukauppaa on tarina, jossa korpraali Puksu harrastaa vaihtotaloutta saksalaisten aseveljien kanssa. Puksu huijaa ja myy ammuttuja korppeja metsoina ja saa näin kaksi konjakkipulloa. Huijaus tulee kuitenkin ilmi, eikä kauppa enää seuraavalla kerralla onnistu. Juttu on täynnä ironiaa saksalaisia kohtaan. Sotasensuuri vähensi jonkin verran Nykyajan sisältämiä letkautuksia saksalaisista.

Laajuus 20 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 17.5.1942
Ilmestynyt kokoelmassa Nykyaikaa (Otava 1942), sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).

Haanpään päiväkirjaa kotiloman jälkeisestä kolme vuorokautta kestäneestä paluusta Lonkkaan kevään kelirikon aikana. Päiväkirjassa kerrotaan mm. pirtun juonnista kuskien hakiessa bensiiniä autoihin.

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Hyrynsalmen Hiltusenvaaran torppa 22.4.1942, Lonkka 25.4.1942
Julkaistu teoksessa Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954 (Into 2016).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta vuosilta 1943-1944 ]]> Korpraali Isolintu ja Selänpään leski
MInisteri ja maaherra sivuuttavat korpraali Isolinnun tukikohdan
Maailman äänet tulevat Kivelän korpimökkiin
Lapukkalaiset eivät lähteneet
Hiljainen kenttävartio]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> sotakirjallisuus]]> modernisaatio]]> sissisota]]> pitkästyminen]]> mielenterveys]]> Yhdeksän miehen saappaat käsikirjoituksesta.

Korpraali Isolintu ja Selänpään leski -novellissa Isolintu odottaa lomavuoroaan, kun Selänpään leski on kutsunut hänet luokseen. Isolinnun veijarimaisuuden takia lomaa ei myönnetä, kunnes hän sanoo luutnantille loma-anomuksen syyn. Maan väestöpolitiikasta innostunut upseeri myöntää loman oitis ja Isolintu tekee pitkän matkan Selänpään lesken luokse. Novellissa Haanpää rinnastaa tapansa mukaan luonnon voittoisan keväthyökkäyksen armeijan vastaaviin, jotka yleensä epäonnistuvat. Tekstin otsikko on alleviivattu: "Korpraali Isolintu (juttu jatkuu)". Ilmeisesti Haanpäällä oli aikomus jatkaa novellia Isolinnun ja lesken kohtaamisesta, mutta sitä ei käsikirjoituksesta löydy. Romaanin Yhdeksän miehen saappaat kirjoittaminen syrjäytti hankkeen. Teksti on jatkoa digitoidussa dokumentissa Korpimailla. Osa käsikirjoituksesta lokakuu 1942. Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta vuosilta 1942-1943. Päiväkirjaa vuosilta 1942-1943 olevalle katkelmalle.

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 15.8.1943
Ilmestynyt kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014).

Ministeri ja maaherra sivuuttavat korpraali Isolinnun tukikohdan -novellissa teksti kuvaa asemasodan pitkäveteisyysttä vuodenaikojen vaihdellessa. Kahta siivilimiestä kuljettava auto pysähtyy vartiossa seisovan Isolinnun kohdalle kysyen, miten pojat tukikohdassa viihtyvät. Isolintu vastaa, että eihän tämä leipä niin leveä ole, vaan pitkä. Pian selviää että herrat olivat rintamaa tarkastamaan tulleet ministeri ja maaherra.

Laajuus seitsemän sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 21.8.1943
Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa Pohjolan Työn Joulu (1943). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Maailman äänet tulivat Kivelän korpimökkiin -novellissa korpimökkiläiset Kusti ja Liisa ovat raivanneet korpeen pientilan ja onnistuneet parhaiten pirttiviljelyssä. Vanhimmat lapset ovat jo lähteneet maailmalle. Kolme vuotta omilla teillään ollut Neeri saapuu kotiinsa jouluaattona tuoden mukanaan radion. Radiosta kuuluu taianomaisia ääniä kuten kirkonmenoja, musiikkia ja vieraskielistä puhetta. Tämä on Kivelän mökin historian suurimpia tapauksia.

Laajuus 10 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 13.9.1943
Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa Aseveljen Joulu (1943). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Korpraali Isolintu on jouluna lomalla jossakin pohjoisen kaupungissa. Isolintu tapaa aseveljensä, kapteeni Nokkasen, kaksikko juopottelee ja lopulta Isolintu heitetään kapakasta ulos. Ulkona vanhempi rouvashenkilö pelastaa Ilolinnun joutumiselta putkaan ja vie tämän kotiinsa. Isolintu viettääkin joulunpyhät rouvan kanssa, käy teatterissa ja kävelyllä, mutta kyllästyy ja on loman loppuessa tyytyväinen, kun pääsee takaisin yksikköönsä. Suuresta ikä- ja luokkaerosta johtuen heidän välilleen ei synny eroottista suhdetta. Hyväntekeväisyys on rouvan lahja "tuntemattomalle sotilaalle", sotivalle armeijalle.

Katkelmalla ei ole otsikkoa. Yhdeksän miehen saappaat -romaanissa Haanpää on korvannut Isolinnun korpraali Korpilla, kapteeni Nokkasen Nenäsellä ja muuttanut loman ajankohdan joulusta pääsiäiseksi. Koska Isolintu on romaanissa sivuhenkilö, Haanpää sijoitti tämän decameronelaisen seikkailun Korpin kokemukseksi. Muuten teksti on kutakuinkin identtinen. Romaanin ensipainoksessa 1945 episodi on sivuilla 104-115.

Laajuus 25 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 2.10.1943
Ilmestynyt teoksessa Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945), julkaistu teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989),

Novellissa Lapukkalaiset Lapukan ukko tulee 70 kilometrin päässä olevasta korpimökistään kirkonkylään ja ihmettelee suuren maailman ja modernisaation komeutta. Palattuaan mökkiinsä ukko kuulee, että partisaanit ovat iskeneet naapurikylään ja surmanneet sen asukkaat ja polttaneet talot. Niinpä Lapukan ukon oma kylä käsketään evakuoida. Ukko jää kuitenkin muorinsa kanssa piileskelemään mökkiinsä. He eivät välitä, vaikka kuolisivat, ainakin he saisivat olla lehmänkantturoineen kotona.

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 28.10.1943
Novelli on julkaistu ensimmäisen kerran nimellä Lapukkalaiset eivät lähteneet julkaisussa Liiketyöläinen (12/1943). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novelli Hiljainen kenttävartio kuvaa kenttävartion yksinäisyyttä keskellä suuria salomaita. Kerran viikossa tuleva muonakaravaani todistaa, että miehet sentään kuuluvat sotivaan armeijaan. Vartion esimies luutnantti Purnu ja sotamies Lippo istuvat kaiken vapaa-aikansa shakkilaudan ääressä. Eristyneisyys saa miehissä aikaan jopa mielenterveydellisiä oireita. Välillä Lippo siirtää Purnun huomaamatta nappuloita vastoin sääntöjä. Esimies suuttuu tästä ja lyö nappulat hajalle, mutta leppyy pian ja peli jatkuu. Lippo on sittenkin ainoa, joka hänen lisäkseen osaa pelin säännöt. Yhdeksän miehen saappaat - teoksessa Haanpää on muuttanut Lipon korpraali Korpiksi ja liittänyt episodin tämän vaiheisiin.

Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 6.1.1944
Julkaistu novellina Suomen Kuvalehdessä (8/1944). Katkelma on teoksessa Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945), julkaistu teoksessa Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Kauneuden Kirous. Osa käsikirjoituksesta vuodelta 1946]]> Silkkijakku
Atomintutkija ja muita juttuja
Kylpyurheilija Kemppainen]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> saunominen]]> seksuaalinen käyttäytyminen]]> maaseutuväestö]]> Kauneuden kirous käsikirjoituksesta.

Novellissa Heinäkuu isäntä Jaako Kortteinen ja kaunis piika Anna Ansala ovat heinänteossa ulkoniityllä. Helle enteilee ukkosta. Jaako alkaa tehdä suovaa hangoten heiniä yhä ylemmäs Annan ottaessa niitä ylhäällä vastaan. Miehellä on näkymä alhaalta hänen hameensa alle. Kun suova on valmis, ukkonen alkaa nousta. Anna soljuu hangon varassa maahan ja hänen reitensä paljastuvat. Ukkosen jyristessä ja sateen siuhutessa seuraa seksiakti. Isäntä on tyytyväinen ja helpottunut, mutta Anna on pettynyt, sillä naiminen vanhemman isännän kanssa ei ollut kuulunut hänen suunnitelmiinsa.

Novellin Silkkijakku ohella tämä on Haanpään eleganteimpia eroottis-seksuaalisia tekstejä, jossa ukkonen, salaman energia ja ihmisen seksuaalinen halu rinnastuvat. Jaakon heinähanko, jota myöten Anna liukuu heinäsuovan päältä maahan ja miehen alle on maailmankirjallisuuden luontevimpia fallossovelluksia. Novelli kuuluu Kauneuden kirouksen aihepiiriin, mutta Haanpää ei ole sisällyttänyt tätä novellia romaanin kokonaisuuteen. Se toki sopisi siihen hyvin Annan ja Jaakon yhteen liittymisen alkuna. Vihkossa novellilla ei ole otsikkoa, nimi annettu myöhemmin.

Laajuus 10 sivua
Kirjoitusaika 6.5.1946, kahdeksan sivun jälkeen pari sivua päiväämätöntä tekstiä
Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa Pohjan Liekki (1947). Sisältyy teoksiin Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950) ja Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Kylpyurheilija Kemppainen uusi työnjohtaja tulee savottaan ja saa kuulla Kemppaisen kylpyurheilijan maineesta. Itsekin kovia löylyjä rakastava kymppi arvelee pärjäävänsä Kemppaiselle löylynotossa, mutta häviää kilpailun. Hän kaataa suutuspäissään korvollisen vettä kiukaalle, jolloin kaikki muut karkaavat saunasta, vain Kemppainen istuu yhä ylhäällä. Seuraavaksi Kemppaista koettaa kammeta valtaistuimelta yhtiön pääpomo. Lyödään vetoa kahdesta litrasta konjakkia, mutta pomi luopuu kilpailusta syyttäen vilustumistaan. Konjakit kuitenkin juodaan. Saunomisen tulkitseminen urheilukäsittein toimii Haanpäällä tällaisen julkisuusmuodon ironiana.

Laajuus 11 sivua
Kirjoitusaika 20.5.1946
Julkaistu ensimmäisen kerran albumissa Joulusauna (1949), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).  

Katkelmassa Pohjoiseen Ansalan Anna ihastuu Eetu Törmään, Kortteisen talossa vierailevaan hevostenostajaan pohjoisesta. Anna suostuu karkaamaan tämän kanssa miehensä Jaakon nukkuessa humalaansa. Teksti jää kesken Annan ja Eetun karkumatkaa. Kauneuden kirous on Pentti Haanpään isänsä Mikko Haanpään käsikirjoituksesta Ansalan Anna muodistama versio, jota ei julkaistu Haanpään elinaikana.

Laajuus 8 sivua
Romaani Kauneuden kirous on julkaistu vuonna 2015 (Into).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Pyöräurheilija Saikansalo valmentautuu
Kenraali Impola
Vierailu]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> käsikirjoitukset]]> sotakirjallisuus]]> urheilu]]> Omalla haudallaan, Pyöräurheilija Saikansalo, Kenraali Impola ja Vierailu.

Novellissa Omalla haudallaan Matti Leväinen kauhistuu Vienan korven hyökkäystä kesällä 1941. Matti tapaa veljensä Antin, joka on Kaatuneiden evakuointikeskuksen autonkuljettaja. Veljekset sopivat, että Matti saa kaatuneen työvelvollisen puvun, paperit ja nimen Matti Nieminen. Matin oma univormu puetaan kaatuneen venäläissotilaan ylle. Antti-veli lähettää Matin pois rintamalta tuntemansa lesken pienelle kotitilalle töihin. Matti viihtyy uudessa identiteetissään hyvin, kunnes tuntee tarvetta lähteä käymään kotiseudullaan. Sen sankarihaudalla makaa vierekkäin kaksi veljestä, joista toinen on hän itse. Antti on kaatunut vihollispartion iskussa. Sankaruutta kyseenalaistava teksti on Haanpään suurimpia provokaatioita: venäläisen sotilaan ruumis suomalaisessa sankarihaudassa. Novelli käsittelee kuitenkin ensisijaisesti identiteetin ongelmaa. Tekstissä on muutamia virkkeen mittaisia poistoja.

Laajuus 22 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 19.4.1946
Julkaistu ensimmäisen kerran Suomen Kirjallisuuden vuosikirjassa (1946), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Pyöräurheilija Saikansalo-novellissa maan paras kilpapyöräilijä saa tietää, että urheiluherrat aikovat lähettää hänet kilpailemaan Italiaan ja Ranskaan samalla varoittaen, että etelässä saattaa olla kuuma ja lämpö on tottumattomalle rasittavaa. Saikansalo ripustaa pyöränsä saunan kattoon polkien siellä, samalla kun hänen kaverinsa heittää löylyä. Alun perin 1930-luvulla kirjoitetun jutun pohjana on haapavetinen mestaripyöräilijä ja suksien tekijä Juho Jaakonaho.

Laajuus 5 sivua
Kirjoitusaika 24.4.1946
Julkaistu nimellä Pyöräurheilija Saikansalo valmentautuu julkaisussa Työläisnaisten urheilulehti (1936). Ilmestynyt muokattuna teoksessa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947).

Novellissa Kenraali Impola kylähullu pilkkaa olemuksellaan upseereita, joilla kuten Impolallakin on puvussaan monenlaisia killuttimia ja hihnoja. Kylässä on sotamuistomerkin paljastustilaisuus, ohjelmana soittoa ja puheita. Impola menee sotaherrojen jatkoksi vastaanottamaan paraatia. Lopulta poliisi poistaa Impolan paikalta ja toimittaa hourulaan. Tarina perustuu tositapaukseen, kun Suomen sodan aikaisen Siikajoen taistelun muistomerkin paljastustilaisuudessa esiintyi lumijokelainen kylähullu. Novellin viimeiseltä sivulta on noin viisi riviä poistettu. Haanpää ehdotti novellia Otavan julkaisemaan valikoimaan Jutut (1946), mutta se karsittiin sodanvastaisuuden takia. Kari Sallamaan artikkelissa Pentti Haanpää ja kustantajat (Kulttuurivihkot 7/1980) todetaan, että Kenraali Impolan kohtalo oli jäädä pois myös kokoelmista Heta Rahko korkeassa iässä, Atomintutkija ja muita juttuja sekä Jutut kokoelman uusista laitoksista (ks. lisää Kari Sallamaa: Kaksisuuntaiset silmät, 1996: 75-76).

Laajuus 7 sivua
Kirjoitusaika 24.4.1946
Ensimmäinen verio julkaistu Työläisnuorison joululehdessä (1935). Uusi versio julkaistu teoksessa 40-luku (9/1946), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).  

Novellissa Vierailu sotamies tapaa tytön ja huomaa, että yhteiskuntaluokkien välillä on aatteiden ja käytöstapojen erottama kuilu. Katkelman kolmannen sivun alareuna on revitty muihin tarkoituksiin. Koko vihko loppuu tekstiin "Severin kanssa ystävykset, jotka vapaa-aikoina oli".
Laajuus 2 sivua, teksti kahdessa osassa. Novellin käsikirjoitus digitoidussa dokumentissa Vierailu. Käsikirjoitus huhtikuu 1946. Muistiinmerkintöjä.]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>