Suurten tekolampien kaivaminen aloitettiin Aulangolla talvella 1885. Joutsenlampena tunnettu lampi kaivettiin ensimmäisenä Suvussuo-nimiseen paikkaan, jonka eversti Standertskjöld oli edellisenä kesänä Aulangonvuorella käydessään huomannut lammelle sopivaksi. Lampi kaivettiin miestyövoimalla ja lapioilla, mutta turpeen ja mudan pois kuljettamisessa käytettiin hevosajoneuvoja. Kaivettu maa levitettiin tasoitukseksi ja maanparannukseksi metsään ja puistoalueelle. Kivistä rakennettiin reunuksia ja kiviaitoja. Joutsenlampeen tehtiin myös tekosaari, jonne rakennettiin lintuhuvila.
"2nen Joutsenlampi" eli Metsälampi valmistui entisen Linnasuon paikalle Joutsenlammen ja Aulangonjärven väliin jäävälle alueelle 1880-luvun lopulla. Lammen rannalle istutettiin hopeapajua ja rannat kivettiin, samoin kuin vähän aikaisemmin rakennetulla Joutsenlammella. Metsälammen pohjoispäähän rakennettiin kuvan goottilaistyylinen paviljonki, jota ympäröivään Ruusulaaksoon istutettiin jalopuita ja myös ruusuja, mutta ilmeisesti ruusut menestyivät siellä huonosti ja hävisivät nopeasti. Ruusulaakson paviljongin edessä oli laituri, josta saattoi lähteä soutelemaan lammelle. Metsälammen eteläpäässä oli vielä toinen, pienempi paviljonki.
Karlbergin ja Aulangon omistaja eversti Hugo Standertskjöld alkoi 1880-luvun puolivälissä panna toimeen "suurenmoisia kaunistustöitä Karlbergin kartanon seuduilla". Aulangonvuoren huipulle tehtiin uusi tie kartanosta ja rakennettiin kaksi kaunista huvimajaa vuonna 1886. Postikortin kuvassa on toinen näistä huvimajoista. Koristeellisesta paviljongista avautui kaunis näköala kohti kuvan taustalla näkyvää Aulangonjärveä ja Lusikkaniemeä ja aina naapuripitäjiin asti. Nykyisin samalla paikalla sijaitsee vuonna 1934 rakennettu kaksikerroksinen näköalatasanne.
Aulangonjärven rantapuisto oli 1900-luvun alussa hyvin avoin. Rannan luontaista puustoa oli harvennettu ja puiden alaoksia karsittu. Uudet puut oli istutettu kävelyteiden reunoille. Taustalla niemenkärjessä on huvimaja ja rantaan laskeutuvat portaat. Ylemmällä terassilla oli mahdollisesti vielä toinenkin huvimaja.
Aulangonjärven rantapuisto oli 1800- ja 1900-luvun vaihteessa hyvin avoin. Rannan luontaista puustoa oli harvennettu ja puiden alaoksia karsittu. Uudet puut oli istutettu kävelyteiden reunoille. Taustalla niemenkärjessä on huvimaja ja rantaan laskeutuvat portaat. Ylemmällä terassilla oli mahdollisesti vielä toinenkin huvimaja.
Ensimmäiset tiedot Aulangon joutsenista ovat vuodelta 1900, jolloin Arno Hohenthal myi kaksi joutsenta Karlbergiin. Tiedetään kuitenkin, että jo tätä ennen Joutsenlammella oli ollut ainakin australialaisia mustia joutsenia ja sorsia. Vuonna 1912 Joutsenlammella eleli neljä joutsenta. Vuodelta 1939 taas on tieto, että lammella oli edelleen kyhmyjoutsenten ohella myös mustia joutsenia, jotka olivat onnistuneet Aulangolla lisääntymäänkin. Viimeksi mustia joutsenia on nähty Joutsenlammella 1960-luvulla.
Joutsenlammen rakentaminen oli yksi varhaisimpia puistotöitä eversti Standertskjöldin Aulangolla. Lampi kaivettiin soistuneeseen notkoon keskelle metsää vuonna 1885. Rannat rajattiin kivireunuksella ja keskelle lampea rakennettiin pieni tekosaari. Lammen eteläpäähän tuli kanava-allas ja pohjoispäähän kanava, josta vesi pääsi laskemaan pois lammesta. Kanavien yli rakennettiin puiset sillat, jotka maalattiin valkoisiksi. Polut kiersivät lammen rantoja, ja rannoille istutettiin jalopuita. Pohjoisrannalle rakennettiin huvimaja, ja joutsenetkin saivat oman huvimajansa tekosaarelle. Vuonna 1886 rakennettiin vielä Metsälampi Joutsenlammen ja Aulangonvuoren väliselle alueelle.
Aulangonvuoren näkötorni ja graniittiset kiviportaat vuoren huipulta alas Karhuluolalle valmistuivat vuonna 1907. Askelmia jyrkkään rinteeseen rakennetussa portaikossa on yhteensä 322, joten pieni levähdystasanne kivisine penkkeineen ja pöytineen oli myös tarpeen.
Aulangon puistometsän korkein kohta on Aulangonvuori, joka oli aikoinaan osa hämäläisten muinaislinnojen ketjua. Vuoren kolmeen suuntaan jyrkästi viettävät rinteet tekivät siitä helposti puolustettavan suojapaikan. Vuoren laki on n. 150 metriä merenpinnan yläpuolella ja n. 70 metrin korkeudella viereisen Aulangonjärven pinnasta. Aulangonvuori oli tunnettu näköalapaikka jo varhain 1800-luvulla, jolloin kuvernööri Rehbinder teetti sinne ensimmäisen tien 1800-luvun puolivälissä. Aulangon alueen uusi omistaja Hugo Standertskjöld aloitti 1880-luvulla puistotyöt kunnostamalla vuorelle johtavaa tietä ja rakentamalla sinne kaksi paviljonkia maiseman ihailijoille. Näkötorni ja portaat Aulangonvuorelle rakennettiin kuitenkin vasta 1907.
Aulangonvuorella näkötornin juurella on Matti Välikankaan suunnittelema näköalatasanne, josta aukeaa maisema kohti Aulangonjärveä. Kaksikerroksinen betoniterassi valmistui vuonna 1934 samalla paikalle, jossa aikaisemmin sijaitsi koristeellinen puusta rakennettu paviljonki. Terassin alatasanteella on taiteilija Lennart Segerstrålen maalama metsästysaiheinen seinämaalaus. Segerstråle suunnitteli myös Aulangon opastekylttejä 1930-luvulla.
Vuosisadan vaihteessa Suomessa julkaistiin ns. kuutamokortteja vastalauseena ensimmäisen sortokauden (1899–1905) venäläistämispyrkimyksille. Näkymä Aulangonvuorelta Lusikkaniemeä kohti on tässä sovitettu tummemman värityksen ja kuun avulla öiseen tunnelmaan. Alkuperäinen kuva on luultavasti 1890-luvun puolelta ja tämä kuutamokortti 1900-luvun alusta.
Lusikkaniemi on yksi Aulangon tunnetuimmista maamerkeistä ja valokuvatuimmista kohteista. Niemi on saanut nimensä lusikkamaisesta muodostaan, joka Aulangonvuorelta alas katsellessa näkyy selvästi. Tässä postikortissa Lusikkaniemestä on käytetty nimeä Aulangon niemi. Myös Hiidenniemi-nimitys tunnetaan varhaisemmilta ajoilta. Mahdollisesti niemessä on esihistoriallisena aikana sijainnut uhripaikka.
Karlbergin tilan uuden omistajan Hugo Standertskjöldin ensimmäisiä töitä 1880-luvulla oli uuden tien tekeminen Aulangonvuoren laelle, joka oli jo vanhastaan ollut upean näköalansa vuoksi suosittu retkikohde. Standertskjöld rakennutti vuoren laelle myös kaksi näköalapaviljonkia maiseman ihailijoita varten. Toinen niistä purettiin ilmeisesti jo varhain, mutta kuvan paviljonki säilyi 1930-luvulle asti.
Lemmenluolana tunnettu pieni kivinen rakennus sijaitsee hotellin lounaispuolella lähellä Vanajaveden rantaa. Lemmenluola on rakennettu jo eversti Hugo Standertskjöldin aikana, jolloin se oli myös sisustettu patsain ja kasvein. Myös rakennuksen ulkoseinän syvennyksissä oli kreikkalaistyylisiä patsaita. Luolan ulkopuolella kasvoi kuusia. Aikoinaan luolan yläpuolella kasvoi visakoivu, jonka vieressä oli hevosenkengän muotoinen penkki. Luolarakennus on säilynyt nykypäiviin asti. Säilynyt on myös luolan seinällä oleva allas ja sen yläpuolella oleva leijonan päätä esittävä veistos.
Karlbergin kartanon edustapuisto kunnostettiin Standertskjöldin aikana upeaksi muotopuutarhaksi: "Kartanon suurta puutarhaa on suuresti laajennettu ja kaunistettu. Siinä kasvaa kaikenlaatuisia puita, vielä useampia lajeja kuin kaupungin parkissa, esim. hopeapoppelia ja cypressiä, paitsi tammia ja lehmuksia y.m. ... Itse kartanon edessä kasvaa monta lajia kukkia monenmuotoisissa rabateissa. Täällä on myöskin suurista kallion lohkareista muodostettu luola, jossa on kalvetta suven helteellä ja jossa suihkulähde vielä ilmaa virkistää. ... Monta muutakin veistokuvaa on puutarhassa sekä kauniita vaaseja. Reflexionipalloja on useita sekä suuria erivärisiä vedellä täytettyjä lasipalloja, jotka auringon paisteessa näyttävät mahdottomilta kastehelmiltä."
Karlbergin kartanon edustapuiston suihkulähde oli pyöreä ja sen keskellä oli pilarin päässä torveen puhaltavaa lasta esittävä patsas. Torvesta suihkusi vettä. Suihkulähteen kivistä allasta ympäröi hiekkapolku, jota rajaavan nurmikon reunassa oli samaa pyöreää muotoa toistava kukkaistutus. Suihkulähde rakennettiin viimeistään vuonna 1886, jolloin sanomalehti Hämäläinen ihasteli sitä näin: "Yksi niistä (suihkulähteistä) on täydellinen taideteos, muhkeaan stiiliin laitettu, suuri ja komea, useilla etevillä veistokuvilla kaunistettu."
Karlbergin kartanon ja Vanajaveden rannan väliin jäävässä puistossa oli edelleen 1920-luvulla hyvinhoidettuja käytäviä, tasaista ruohikkoa ja upeita kukkaistutuksia. Lämpiminä kesäpäivinä saattoi levähtää mukavilla penkeillä puiden alla suojassa auringolta. Etualan pienten ruukkupuiden taakse jää puiston suihkulähde. Hopeapajut reunustavat Vanajaveden rantaviivaa seurailevaa kävelytietä, ja taustalla näkyy vuonna 1924 valmistunut järven ylittävä rautatiesilta.
Valokuva on otettu Karlbergin vanhan kartanon tornista pohjoiseen päin kohti Hattulaa. Etualalla näkyy osa kartanon pienehköstä edustuspihasta. Rakennuksen tällä puolella piha oli korotettu ja tuettu kivimuurilla tasaiseksi. Kartanorakennukseen rajautui puoliympyrän muotoinen hiekkakenttä, jonka keskellä oli pyöreä kukkaistutus. Hiekkakenttää ympäröivät nurmikkoalueet kukkaistuksineen ja ruukkukasveineen. Ruukuissa kasvatettiin mm. agaveja ja palmuja, jotka viettivät talven kartanon kasvihuoneissa. Pihan pengerryksen reunalta alkoi kartanon talouspiha monine rakennuksineen. Taustalla näkyy Vanajaveden rannan peltomaisemaa ja Mäntykärki, jonne Standertskjöldin aikana istutettiin puukujanteita.
Aulangon hotellin ja rannan välisellä alueella on jo Hugo Standertskjöldin aikana rakennettu, pohjamuodoltaan nelikulmainen luola. Kivirakennuksen sisällä sanotaan olleen aikanaan saniaisia ja liljoja Venuksen kuvien kera. Katosta riippui punaista valoa antava lamppu. Takaosaan oli sijoitettu sypressejä ja seiniin vettä suihkuttavat jalopeuran päät. Polut Lemmenluolan yläpuolelta kaartuivat alas kohti rantaa.
Karlbergin kartano puistoineen siirtyi Hämeenlinnan kaupungin omistukseen vuonna 1926. Seuraavana vuonna perustettiin Matkailukeskus Karlberg-Aulanko Oy, jolle kaupunki vuokrasi päärakennuksen ja muutamia sivurakennuksia. Vanhaan päärakennukseen avattiin hotelli-ravintola. Karlbergin päärakennus tuhoutui kuitenkin jo seuraavana vuonna tulipalossa. Samalle paikalle rakennettiin uusi, arkkitehti Matti Välikankaan suunnittelema hotelli- ja ravintolarakennus. Aulangon suosio matkailukohteena kasvoi kuitenkin niin, että kymmenen vuotta myöhemmin rakennus oli jo käynyt liian pieneksi. Se purettiin ja pystytettiin uudestaan Tyrvännön Heralaan. Vuonna 1938 valmistui nykyinen funktionalistinen hotellirakennus, jonka arkkitehteina olivat Märta Blomstedt ja Matti Lampén.
Karlbergin kartanoa ympäröivän puiston suunnitelmia ei ole säilynyt. Kartanon puutarhureina toimineiden ruotsalaisten veljesten, Erik ja Karl Zetterlöfin arvellaan vaikuttaneen suuresti puiston ja puutarhan muotoutumiseen. Erik Zetterlöf tuli everstin palvelukseen vuonna 1898, ja häntä seurasi Karl, joka oli puutarhamestarina vuosina 1897–1913. Karl Zetterlöf loi myös Karlbergin mittavat kasvihuoneet. Pääpuutarhurin lisäksi kartanossa työskenteli kesäisin sekä suomalaisia että ruotsalaisia puutarha-apulaisia ja -oppilaita.
Eversti Hugo Standertskjöldin aikana Aulangon puistoon kaivettiin kaksi lampea ja niistä kertyneestä irtomaasta tehtiin Mäntykärkeen Vanajaveden rannan lähelle kaksi tekosaarta. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy osa tekosaarille johtavaa siltaa. Tekosaarten kohdalle rakennettiin 1930-luvulla funkkistyylinen kioski. Kioskin lähellä oli uimaranta ja pukeutumiskoppeja uimareita varten. Täällä Mäntykärjen pohjoiskulmassa sijaitsi everstin aikana yksi Aulangon lukuisista huvimajoista.
Aulangonvuoren juurelta otetussa kuvassa näkyy vuonna 1907 valmistunut graniittinen portaikko, joka mutkittelee vuoren jyrkkää rinnettä ylös. Portaita on kaikkiaan 322 kappaletta. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy Aulangonvuoren päällä sijainnut puinen paviljonkirakennus, jonka paikalle 1930-luvulla rakennettiin betoninen näköalatasanne.
Tammikuussa 1928 tulipalossa tuhoutuneen Karlbergin päärakennuksen paikalle rakennettiin nopeassa tahdissa klassistinen ja hyvin maisemaan sopiva puinen ravintola-hotelli, joka avattiin jo vuoden 1928 kesäkuussa. Rakennus oli arkkitehti Matti Välikankaan suunnittelema, samoin kuin kuvassa näkyvä vuonna 1933 valmistunut ravintolan laajennusosa, puolipyöreä ruokasali rakennuksen länsipäässä. Kuvassa näkyy myös ravintolan edustapuistoa, jossa on Standertskjöldin ajalta peräisin oleva suihkulähde. Puiston istutukset olivat yksinkertaisemmat kuin everstin aikana, mutta puistoa hoidettiin edelleen huolellisesti. Ruukuissa kasvatettiin kesäisin palmuja, agaveja ja kaktuksia ja nurmikentillä oli runsaita kukkaistutuksia. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Karlbergin kartanon koristeellinen kylpylaitos eli eversti Standertskjöldin aikana rakennettu saunarakennus.
Maaherra Rehbinder oli jo 1850-luvulla rakennuttanut tien Sairiosta Aulangonjärven rantaan ja aloittanut siellä puiston rakennuttamisen. Puistotyöt jäivät Rehbinderilta kesken, mutta eversti Standertskjöld jatkoi hoidetun puistoalueen rakentamista Aulangonvuoren alapuolelle Aulangonjärven niemeen. Hiekkapolut kiersivät niemen keskelle raivattua aukiota rantapuistossa. Niemen kärjessä oli huvimaja ja kiviportaat rantaan ja laiturille. Graniittiset portaat Aulangonvuorelta alas rakennettiin vuonna 1907. Portaat johtavat vuoren huipulla sijaitsevan näkötornin luota alas Karhuluolalle, jossa on kuvanveistäjä Rober Stigellin karhuperhettä esittävä patsas.
Vuonna 1936 Hämeenlinnan kaupunki myi Aulangon hotellin ympäristöineen Suomen Matkailijayhdistykselle, joka perusti yhdessä Oy Alkoholiliike Ab:n ja Suomen Höyrylaiva Oy:n kanssa Aulanko-osakeyhtiön. Uusi yhtiö rakennutti vuonna 1938 uudenaikaisen suurhotellin, jonka suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Matti Lampén ja Märta Blomstedt. Hotellin moderni, funktionalistinen arkkitehtuuri herätti paljon kiinnostusta, myös ulkomailla. Hotellirakennus ja sen sisustus oli suunniteltu kokonaistaideteokseksi huonekaluja, tekstiileitä ja astioita myöten. Hotellihuoneita uudessa päärakennuksessa oli 56, ja niissä oli yhteensä 83 vuodepaikkaa. Jokaisella huoneella oli oma parveke, josta aukeni kaunis näköala kohti Vanajavettä. Ravintolasaliin mahtui kerralla jopa 760 ruokailijaa, ja ravintolaan liittyi myös laaja ulkoterassi. Hotellin huippukoneistetut keittiötilat ja leipomo edustivat alan uusinta tekniikkaa. Aulanko olikin aikoinaan todellinen loistohotelli, jossa lomailu oli mahdollista vain varakkaammalle väelle.
Aulangon omistaja Hugo Standertskjöld rakennutti 1880-luvun puolivälissä puistometsän soistuneisiin kohtiin kaksi tekolampea, Joutsenlammen ja Metsälammen. Molempien tekolampien rantaan rakennettiin mm. venelaiturit, jotka olivat muodoltaan neliömäisiä aitauksia. Laitureihin oli kiinnitetty veneitä, jotka kuka tahansa puistossa vierailija sai ottaa käyttöön ja lähteä lammelle soutelemaan.
Aulangonvuorelta alas Karhuluolalle laskeutuvat portaat on kuvattu tähän postikorttiin luultavasti melko pian niiden valmistumisen jälkeen vuonna 1907, koska portaiden vierusta on vielä hyvin paljas kaikesta kasvillisuudesta. Myös Karhuluolan yläpuolella oleva jyrkkä rinne on paljaana. Aulangonvuoren päällä sijaitseva näkötorni rakennettiin samaan aikaan portaiden ja Karhuluolan kanssa. Näkötorni ympäristöineen oli Standertskjöldin viimeinen suuri rakennushanke Aulangolla.
Karlbergin kartanon päärakennuksen pohjoispuolella oli tukimuurilla rajattu pienehkö edustuspiha nurmikenttineen ja kukkaistutuksineen. Tukimuurin alapuolella kasvoi muutamia kuusia, ja kartanon talouspiha alkoi välittömästi pihan vierestä. Eversti Standertskjöld istututti rantaa kiertävän polun varrelle hopeapajurivistön, joka kuvassa myötäilee Aronlahden rantaviivaa. Vuonna 1926 Standertskjöld myi kartanon Hämeenlinnan kaupungille. Karlbergiin perustettiin matkailijahotelli ja ravintola, jotka olivat kuitenkin ehtineet toimia vain vajaan vuoden, kun tulipalo tuhosi talvella 1928 kartanon päärakennuksen kokonaan.
Katajiston kartano on rakennettu 1800-luvun alkupuolella ratsutilan päärakennukseksi. Aulangon perustaja eversti Hugo Standertskjöldin sai kartanon omistukseensa 1880-luvulla. Standertskjöldin aikana rakennuksessa oli lähinnä majoitustiloja everstin vieraille. Katajisto oli matkailijoiden käytössä myös everstin ajan jälkeen. Kartanon toinen kerros tuhoutui tulipalossa talvella 1949. Toista kerrosta ei koskaan rakennettu uudelleen, koska rakennus piti korjata kiireesti vuoden 1952 olympialaisten viisiottelijoiden majoitustilaksi. Nykyään rakennuksessa toimii ravintola- ja matkailuyritys Katajistonranta.
Aulangon puistometsän länsilaidalla sijaitseva Graniittilinna eli Rauniolinna on rakennettu vuonna 1887. Graniittilinnan piirustukset laati insinööri F. W. von Schultz. Linnarakennelmaan kuuluu kolme tornia, joista yksi on muita korkeampi. Matalampiin torneihin pääsee kiipeämään ulkokautta ja korkeammassa tornissa portaat ovat sisäpuolella. Kun Karlbergin kartanossa oli juhlat, liput liehuivat torneissa ja tervetulolaukaukset kaikuivat linnakkeelta. Graniittilinna oli myös tärkeä näköalapaikka vuosisadan vaihteessa, kun puusto sen ympärillä ei vielä peittänyt näkymiä.
Karlbergin kartanon rantapuistossa oli kävelyteiden varsilla penkkejä, joissa saattoi levähtää ja ihailla puiston istutuksia ja muita kaunistuksia, kuten antiikin veistoksia mukailevia kuvapatsaita. 1800-luvun puolella puistoon hankittiin mustia, valurautaisia penkkejä, jotka olivat kasviaihein koristeltuja. Myöhemmin valurautapenkeissä oli puinen istuinosa. Näitä kuvassakin näkyviä penkkejä oli vielä 1930-luvullakin väliaikaisen hotellin puistossa. 1930-luvulla puistoon hankittiin myös yksinkertaisia valkoisia puupenkkejä.
Karlbergin kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1928. Seuraavana vuonna sen tilalle rakennettiin arkkitehti Martti Välikankaan piirustusten mukaan uusi klassistinen hotelli- ja ravintolarakennus. Rakennuksessa oli 12 huonetta ja suuri pylväiden kannattelema ravintolaterassi julkisivun puolella. Vuonna 1933 ravintolaa jatkettiin rakentamalla sen länsipäähän uusi kaarevanmuotoinen ruokasali, joka oli myös arkkitehti Välikankaan suunnittelema. Koko rakennus purettiin uuden hotellin tieltä vuonna 1937 ja siirrettiin Heralan tilalle Tyrväntöön. Samalle paikalle valmistui uusi ja paljon suurempi funktionalistista tyyliä edustava hotellirakennus vuonna 1938.
Vuonna 1934 ilmestynyt Hämeenlinnan matkaopas kuvailee Aulangon väliaikaisen ravintolarakennuksen kuistilta avautuvaa näkymää näin: "Pääravintolan kuistilta aukeaa eteemme ainutlaatuinen näky: suurenmoinen puisto suihkukaivoineen, oikealla loivasti kaartuva, kivetty ranta ja edempänä taustalla Birger Jarlin linna ja sen takana kohoutuva Hämeenlinna. Siinä on näköalan ihanuutta, joka etsii vertojaan."
Hugo Standertskjöldin aikana Karlbergin kartanon päärakennus uudistettiin barokkityyliin. Kesävieraita varten arkkitehti Waldemar Aspelin suunnitteli samaa tyyliä edustavan erillisen Ritarimajan eli Kavaljeerirakennuksen, joka valmistui vuonna 1890. Rakennuksessa oli kahdeksan huonetta, joihin oli kulku keskellä rakennusta sijaitsevasta hallista. Sisäänkäyntiä vartioivat haarniskapukuiset ritarit. Kavaljeerirakennuksen takana näkyy osa vuosina 1928-1937 Aulangolla olleesta ravintola- ja hotellirakennuksesta.
Aulangon teitä, polkuja ja lampia raivattaessa jäi yli paljon kaikenlaista kiviainesta. Kaupunginpuistossa oli jo "rauniolinna", ja ehkä se innoitti Hugo Standertskjöldiä vastaavanlaisen, mutta paljon suuremman linnakkeen rakentamiseen Aulangollekin. Aulangon graniittilinnan rakennustöistä kertoi sanomalehti Hämäläinen vuonna 1887 seuraavasti: "Läntiselle vierteelle rakennetaan muutamia graniti-penkereitä, 2,000 sylen pitkiä. Sen ohessa rakennetaan kolme tornia näköalan katselemista varten, nekin granitista. Suurin niistä, jonka pitäisi valmistuvan tässä kuussa, tulee olemaan 100 jalkaa korkea sekä 30 jalkaa läpimitaten. Huipun rajalle tehdään tykki-ikkunoita, joihin pikku-kanuunoita sovitetaan. Niillä hälyytetään sitte Hämeenlinnaa joka kerta kuin Karlbergissa vietetään jotain nimi- tai syntymäpäivää."
Arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema näkötorni valmistui Aulangonvuoren huipulle vuonna 1907. Samaan aikaan rakennettiin myös tornin luota alas rinnettä vievät kiviportaat ja karhuluola vuoren juurelle. Tornin toiselle puolelle valmistui metsänvartijan talo, joka myöhemmin laajennettiin kahvilaksi. Näkötornia oli tekemässä 300 miestä hevosineen.
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.
Suomen matkailijayhdistyksen Hämeenlinnan haaraosasto Yleisen autoliiton Hämeenlinnan seudun osaston avustamana julkaisi vuonna 1934 matkaoppaan Hämeenlinnasta ympäristöineen. Opas esittelee runsaiden kuvien kera kaupungin ja ympäröivän maaseudun nähtävyyksiä. Erityisesti Aulanko oli 1930-luvulla suosittu matkailukohde, ja se saa tässäkin oppaassa paljon huomiota. Tärkeimpinä nähtävyyksinä luetellaan Hämeen linnan lisäksi kaupungin kirkko, Hämeenlinnan museo, kirjastotalo ja Wetterhoffin kotiteollisuusoppilaitos sekä puistoista Toripuisto, Tähtipuisto ja Kaupunginpuisto.
Kasviaiheisilla piirroksilla koristeltu sommitelmakortti Hämeenlinnan nähtävyyksistä on lähetetty 1890-luvulla joulukorttina Turusta. Kuvien aiheina ovat näkymä Kaupunginpuistosta kohti Hämeen linnaa, Keinusaaren lääninsairaala ja kruununmakasiini sekä Aulangonvuoren paviljonki taustanaan Lusikkaniemi ja Aulangonjärvi.
Monikuvakortissa on näkymiä Hämeenlinnasta kahdessatoista pikkukuvassa, jotka kortin lähettäjä on numeroinut ja nimennyt. Pikkukorteissa on kuvattuna mm. Hämeen linna, Pitkäsilta, Kaupunginpuisto, Karlbergin kartano ja Aulangonjärven Lusikkaniemi. Kuvan kortit ilmestyivät myös erillisinä, ja osa niistä on digitoituna Lydiassa.
Piirretyssä sommitelmakortissa 1890-luvulta on kuvattuna Hämeenlinnan Pitkäsilta ja Keinusaaren empirerakennukset, näkymä Kaupunginpuistosta Hämeen linnaa kohti sekä Aulangonvuoren paviljonki Aulangonjäven maisemissa. Kuvan keskellä on Venäjän lipun ohella punakeltainen Suomen suuriruhtinaskunnan lippu. Virallista suuriruhtinaskunnan lippua ei ollut, mutta kuvan punakeltaista lippua suosivat etenkin ruotsinkieliset. Lippujen edessä on Hämeen vaakuna.
Hugo Standertskjöldin aikana 1880-luvulla rakennetun graniittilinnan pihalle oli kylvetty nurmikko ja istutettu pieniä puita, pensaita ja perennoja. Nurmea kiersivät hiekkapolut ja muurin vieressä oli kukkaistutuksia. 1930-luvulle tultaessa polkuverkostoa oli jo yksinkertaistettu ja kasvirunsautta karsittu. Linnanpihan pienet puutkin olivat jo ehtineet kasvaa pituutta.
Vanajaveden ranta Karlbergin kartanon ja Aulangon kohdalla oli jo Standertskjöldin aikana tuettu graniittimuurilla. Kävelytie rakennettiin seurailemaan rantaviivaa ja tien varrella oli valkoisia antiikin kuvapatsaiden kopioita. Runsaat kukkaistutukset koristivat kävelytien reunaa puiston puolella. Rantamuuri purettiin tai jäi täyttömaan alle jo 1930-luvulla. Muutkin Standertskjöldin aikaiset elementit ovat myöhemmin puistosta hävinneet. Patsaat ovat kadonneet, polut linjattu uudelleen ja kukkaistutukset poistettu.
Eversti Standertskjöld rakennutti Aulangonvuoren laelle vanhan muinaislinnan paikalle 33 metriä korkean graniittisen näkötornin. Arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnitteleman tornin rakennustyöt valmistuivat vuonna 1907. Vanha Hämeenlinnan matkaopas kuvailee Aulangon näkötornia näin: "Ensin kiertävät portaat ulkopuolella, ja niiden päätyttyä on koko tornia kiertävä lepotaso. Siitä siirtyvät portaat tornin sisään ja nousevat ne niin lepotasojen katkaisemina ja mukavina tornin huippuun saakka. Sinne saavuttuamme emme kadu sitä vaivaa, joka kiivetessämme on ollut, sillä sieltä avautuva näky korvaa sen moninkerroin. Maassamme on näkötorneja, joista ehkä näkee laajemmalle kuin Aulangolta, mutta niin vaihtelevaa näköalaa ei avaudu mistään."
Eversti Standertskjöldin viimeisiä rakennustöitä Aulangolla oli muinaisen linnavuoren laelle rakennettu graniittinen näkötorni. Arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema 33 metriä korkea torni valmistui vuonna 1907. Näkötornin ulkoseinässä olevaan muistolaattaan on kaiverrettu kirjoitus: "Eversti Hugo Standertskjöld 1844-1931 on luonut Aulangon puiston vv. 1882-1926 ja jättänyt sen jälkipolville". Aulangonvuorelta tornin kohdalta alas Aulangonjärven rantaa kohti laskeutuvat portaat ja niiden alapäässä oleva karhuluola patsaineen rakennettiin samaan aikaan kuin tornikin.
Karlbergin kartanon barokkityylinen päärakennus sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinen hotellirakennus. Rakennusta ympäröi hyvinhoidettu puisto. Kartanon edustapuistoon oli istutettu mm. palmuja, sypressejä ja seetripuita. Puistokäytävät oli reunustettu punertavilla simpukankuorilla, ja samettimaiselle ruohomatolle oli sijoitettu suuria lasipalloja heijastelemaan valonsäteitä. Pääportaiden edustaa koristi komea suihkulähde. Päärakennuksen pohjoispuolella oli tukimuurilla korotettu pieni edustuspiha, jossa oli puoliympyrän muotoinen hiekkakenttä, runsaita kukkaistutuksia ja ruukuissa kasvavia palmuja ja agaveita.
A. Alopaeuksen kirjakauppa toimi Hämeenlinnassa vuodesta 1888 maaliskuuhun 1900. Alopaeus julkaisi omalla kustannuksellaan myös postikortteja. Tässä piirretyssä sommitelmakortissa on kuvattuna kaupungin tärkeimmät nähtävyydet 1800-luvun lopussa: Raatihuone, kirkko ja Aulanko. Raatihuoneen katolla liehuu Venäjän lippu. Keskimmäisessä pikkukuvassa on näkymä idästä Vanajaveden yli kohti keskustaa. Kortin piirtäjä on ruotsalaistaiteilija Anna Palm (1859-1924).
Hämeenlinnan vanhimman matkaoppaan toimitti Hämeenlinnan matkailijayhdistys ja kustansi Arvi A. Karisto osakeyhtiö vuonna 1915. Oppaan alkuosa sisältää melko laajan katsauksen Hämeenlinnan kaupungin historiaan. Sen jälkeen esitellään matkailijoille palvelujaan tarjoavat liikkeet ja kaupungin nähtävyydet. Hämeenlinnassa esim. majoituspalveluja tarjosi vuonna 1915 kaksi hotellia ja peräti seitsemän matkustajakotia. Halvimmillaan matkustavainen saattoi yöpyä O. Lahtisen vieraskodissa yhdellä markalla ja kahdellakymmenelläviidellä pennillä, kun taas vaativampi matkailija maksoi Kaupunginhotellin parhaasta huoneesta kahdeksan markkaa. Oppaan lopuksi esitellään Hämeenlinnasta Kangasalle ulottuva laivareitti, jolla "uudet ajanmukaiset laivat välittävät säännöllistä liikennettä kesäiseen aikaan". Opas jakaa tietoa reitin varrella vastaan tulevista nähtävyyksistä alkaen Hämeenlinnan puistoista ja päätyen Kangasalan harjuille. Hugo Standertskjöldin omistama Karlbergin kartano eli Aulanko mainitaan maankuuluna matkailukohteena, ja myös muut reitin varrella olevat kartanot esitellään tarkasti omistajatietoineen.
Hämeen läänin kuvernööri Otto Carl Rehbinder rakennutti 1850-luvulla ajotien Sairiosta Aulangonniemeen. Niemen raivaamista puistoalueeksi aloiteltiin jo Rehbinderin aikana. Työ jäi kuitenkin Rehbinderiltä kesken, kun hän erosi virastaan vuonna 1863. Puistotyöt jatkuivat eversti Standertskjöldin tultua Karlbergin ja Aulangon omistajaksi 1880-luvulla. Aulangonjärven rantapuistoon tehtiin polkuja, jotka kiersivät keskellä olevaa pientä hiekkakenttää. Polkujen välissä oli istutuksia ja nurmikenttiä ja varsinkin rannan puolella harvaa puustoa. Postikortti on kuvattu vuosisadan vaihteen tienoilla, jolloin portaita Aulangonvuorelta alas puistoon ei vielä ollut rakennettu. Näkötorni, rinteen kiviportaat ja Karhuluola valmistuivat vuonna 1907.
Hämeenlinnan vapaaehtoinen palosammutus- ja korjausjoukkio oli perustettu vuonna 1873, niinpä se sai juhlia jo neljäkymmenvuotisjuhliaan Aulangolla vuonna 1913. Palokuntalaisten yhteiskuva on otettu Aulangonvuoren paviljongilla, jonka Hugo Standertskjöld rakennutti vuonna 1886.