Vuodet 1917 ja 1918 olivat levotonta aikaa. Myös ruoasta oli puute varsinkin vähäosaisilla ihmisillä. Törmäsen talollisilla ruokaa kyllä riitti omasta takaa, vain leivästä oli puute. Parempiosaiset auttoivat köyhempiä. Perunaa viljeltiin, ohra ei…
Inarilaiset kävivät Norjan puolella vaihtamassa voita ja poronlihaa suolaan, sokeriin ja kahviin. Inari oli tullivapaa alue, Norjasta tuotuja elintarvikkeita ei saanut viedä eteenpäin Sodankylään. Puhakka, joka jäi kiinni kahvin salakuljetuksesta…
Vilho Edvard Törmänen ja Tuomo Itkonen olivat luokkatovereita. Kirjailija Törmänen oli jo lapsena kova lukemaan ja hyvä oppilas koulussa. Hän muutti myöhemmin Lohjalle ja toimi opettajana ja toimittajana.
Haastateltavan perhe piti kievaria Ukonjärvellä yhteensä kuusi vuotta. Kievariin kuului asuinrakennus, jossa oli pirtti ja vieraskamari kahdelle hengelle, navetta, talli ja sauna rannassa. Oli myös kolme lehmää ja hevonen kyytejä varten. Valtio…
1930-luvulla kuivuus oli kova Inarissa kesäaikaan ja metsäpalot riehuivat ympäri kuntaa. Miehiä haettiin taloista sammutustöihin, vaikka oli heinäaika. Sammutuskeinoina olivat kuokka ja kirves.
Haastateltava muistelee sota- ja evakkoaikaa. Rintama oli Lutolla ja kotiväki evakuoitiin Ylivieskaan. Ylivieskassa heidät sijoitettiin isoon maataloon.
Inarissa oli ennen sotaa isot savotat. Pula-aikana haettiin töitä Sodankylän puolelta, mutta työvoimaa oli paljon ja töitä oli vaikea löytää. Inari oli 1920-luvulla pieni kylä, vain muutama talo. Tie tehtiin 1924, silloin tuli myös ensimmäinen auto.…
Tuomas Rönkkö oli harvinaisen kookas ja voimakas mies. Hän oli kotoisin Sonkajärveltä ja tuli Ivaloon maantien tekoon. Tarina kertoo kuinka hän nosti ojasta valtavan kiven miesvoimin. Tapaus oli sen verran harvinainen, että kiveä alettiin kutsua…
Haastateltava tuli töihin Riutulaan etelästä. Matka perille oli hankala, mutta itse paikka oli kaunis ja viehättävä. Riutulassa ei tunnettu työaikoja, töitä tehtiin paljon ja työtehtävät olivat moninaisia. Toisaalta osattiin myös palkita, esimerkiksi…
Kertoja meni äijän eli isän kanssa baariin. Isä ilmoitti, että nyt hän haluaa riisipuuron ja lihapullat. Riisipuuro tuli, mutta puuron alta löytyi perunankuoria ja lihanpaloja. Mari kutsuttiin paikalle. Hän kauhistui, koska annos oli tarkoitettu…
Pappi lähti kylästelemään Rahajärvelle, kun tiesi että siellä asui yksinäinen naisihminen. Kun ilta koitti niin Rahakaija lupasi lähteä viemään papin porokyydillä Inariin, kun oli itselläkin asiaa sinne. Hän pakkasi kuitenkin mukaan laavun, makaukset…
Ohraa viljeltiin Törmäsessä ja Ivalossa, paikoin se kasvoikin hyvin. Ohran puimiseen tarvittiin riihi. Katovuosina 1918 - 1919 perunakaan ei kasvanut ja jouduttiin lisäämään puusta jauhoa pettuleipään. Tulirokkoon ja espanjantautiin kuoli paljon…
Ivalojokivarren asukkailla ei ollut joutoaikaa. Joutessaan he rakensivat veneitä, rekiä ja saaveja. Tuotteet myytiin Norjaan, mutta ne piti jättää keskentekoisiksi, joilloin niistä ei tarvinnut maksaa tullimaksua. Myös karvakenkiä myytiin.
Hopeakäätyjen löytyminen aiheutti melkoisen mediapyörityksen. Aarteen löytyminen kiinnosti suomalaismedian lisäksi myös norjalaisia tiedotusvälineitä. Aarteen arvoakin pohdittiin ihan asiantuntijavoimin ja löytäjä tunsi jossain vaiheessa olleensa…
Kunnan koulutoimi alkoi Inarissa vuonna 1902. Heikki Mattus oli lukkarikatekeetta, kiertävä opettaja jolla oli erinomaisen hyvä lauluääni. Vuosina 1917-1919 oli pula-aika, elintarvikkeita ei juuri ollut. Ihmiset elivät kalalla, marjoilla ja…
Perheisiin syntyi paljon lapsia, mutta lapsikuolleisuus oli suuri. Lääkäri oli Inarissa asti, lääkkeitä tuotiin kuitenkin myös Törmäsen kylään. Sairaat hoidettiin pääosin itse miten osattiin. Lääkäri kävi joskus, mutta tarina kertoo lääkärin olleen…
Pellossa syntyneelle kunnanlääkärille Lappi erityisolosuhteineen oli tuttua, mutta vaimolle talvella jopa viikon kestäneet - 50 C:n pakkaset olivat liikaa. Inarissa oli tuohon aikaan kaksi lääkäriä, jotka hoitivat vastaanottotyön lisäksi satoja…
Haastateltava on tullut Lemmenjoelle kultaa kaivamaan isänsä kanssa vuonna 1948. Tuolloin niinsanottu kultaryntäys kesti noin 5 - 6 vuotta laantuakseen sitten ja alkoi uudelleen 1970-luvun loppupuolella kun kullan hinta nousi. Osa kullankaivajista…
Hakattavan palstan keskellä on korpin pesäpuu. Metsuri päättää jättää sen pystyyn ja kaataa muut puut. Korppi tottuu metsurin läsnäoloon ja tulee tekemään tuttavuutta.
Kolttien tullessa Sevettijärvelle siellä ei ollut juuri mitään, eivätkä he tienneet minkälaiseen paikkaan heitä oltiin kuljettamassa. Sevettijärvellä oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet kalastukseen ja poronhoitoon. Kuljetukset tehtiin autoilla…
Entiseen aikaan Inarissa kirkkopyhät kestivät 2 - 3 päivää, paikallista väkeä oli paljon liikkeellä eikä ihmisillä ollut kiire. Nyt paikalliset ihmiset käyvät vähemmän kirkossa ja aina on kiire.
Kesällä ja syksyllä Inariin kirkkoon pääsi kävellen ja vesiä myöten kulkemalla. Talvella kirkkomatkaan piti varustautua enemmän. Kirkolla oli usein myös kinkerit, jolloin ihmisiä opetettiin. Katekeettakoulu oli kirkon järjestämä kiertokoulu. Papit…
Kettu rauhoitettiin 1930-luvulla. Rauhoituksen seurauksena kettukanta lisääntyi huomattavasti ja rauhoitus jouduttiin kumoamaan. Ketusta alettiin maksaa tapporahaa.
Kirkkoherra Itkonen tuli koulua tarkastamaan ja totesi aamupuuroa syödessään, että jos viikonkin joutuisi tämmöisessä hiljaisessa paikassa olemaan, niin hulluksi tulisi. Laura vastasi tähän, että on niin paljon kaikkea tekemistä ettei jouda sellaisia…
Isä oli mäkitupalainen. Savotassa ollessaan 1930-luvulla hän osti hevosen, joka oli hiukan kallis, eikä hän sitten pystynyt hevosta maksamaan. Niin hän joutui välillä ilmaiseksi rengiksi. Isä oli hevosmies, hän piti paljon hevosista.
Inarissa oli vähän varsinaista ansiotyötä tekeviä ihmisiä. Ihmiset saivat toimeentulonsa kalastamalla, riekonpyynnillä ja harjoittamalla poronhoitoa. Inarin suolasiikaa toimitettiin puupytyissä Rovaniemelle myyntiin.
"Lapin luonto ja erämaat ovat matkailun vetovoima, jota ei vielä täysin ymmärretä", toteaa Lapin Luontolomat Oy:n perustaja Teuvo Katajamaa muistellessaan kymmeniä vuosia kestänyttä ohjelmapalvelu yrittäjätoimintaansa Saariselällä. Lapin Luontolomat…
Inarin kirkon alttaritaulu kastui evakkomatkalla ja se korjattiin Ateneumissa Helsingissä. Tarinassa muistellaan Inarin kirkonkylän ja Inarin seurakunnan historiaa.
Lehtolan pirtissä luettiin kirjallisuutta sekä lausuttiin sananlaskuja ja arvoituksia iltaisin puhdetöiden lomassa. Talossa asui toisinaan myös reipas huutolaisukko Rajalanäijä, joka intoutui kertomaan tarinoita. Eräässä talossa lehmiä oli vaivannut…
Tarinan kertoja muistelee, kuinka hän joutui pienenä huutolaislapseksi, kun äiti menehtyi ja isä sairastui. Lapsena hän osallistui kalastukseen ja monenlaisiin sisätöihin. Myöhemmin hän aloitti maantietyöt ja metsästi lintuja ja oravia myyntiin.
Inarissa riehui 1919-1920 espanjantauti, johon menehtyi yli 200 henkeä, jopa kokonaisia perheitä. Lapsia jäi paljon orvoiksi, eivätkä kaikki mahtuneet Riutulan lastenkotiin. Osa lapsista, kertoja mukaan lukien, sijoitettiin Toivoniemeen,…
Rukoushuone sijaitsi Nellimin ja Sulkusjärven välillä. Myöhemmin sotien jälkeen se paloi. Silloin kun pappi kävi, pidettiin kirkonmenot ja seurat. Lappalaisia tuli paikalle eri puolilta Inaria. Kun lapsi syntyi, hänelle annettiin hätäkaste ja oikea…
Ennen sotia Inarissa oli yksi lääkäri. Sairauksia hoidettiin paljon omin keinoin. Espanjantauti tappoi 1920-luvulla runsaasti ihmisiä, usein koko perhekunnan. Inarilaisten tavallinen asumismuoto oli mökki ja sauna. Sodan jälkeen oli rakennustöitä.
Haastateltava asui 70 kilometrin päässä Petsamosta pienessä kylässä. Petsamossa oli yksi pappi ja yksi lääkäri. Synnytyksiä ja sairauksia pyrittiin hoitamaan omin voimin. Evakkoon kylän väki lähti Kalajoelle. Evakon jälkeen haastateltava muutti…
Anna-Briita Mattus oli Karhu-Pekan sukua. Hän oli luonnonparantaja, kuppari ja hieroja. Kuppaus auttoi muunmuassa reumatismiin. Kuppaaminen tapahtui saunassa. Anna-Briitalla oli myös jonkinlaisia ennaltanäkemisen taitoja.
Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa