Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> Leino, Eino]]> 1893]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino kirjoitti runon "Tuiskusäällä" marraskuussa 1893 . Runo ilmestyi Nuori Suomi -lehden vuoden 1895 numerossa. Nuori Suomi oli Päivälehden "kirjallis-taiteellinen joulualbumi", jonka kirjoituksia kuvittivat Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Pekka Halonen.]]>
Renqvist, Alvar]]> kirjeet]]> Leino, Eino]]>
Leino on tarjonnut hallussaan olevaa 80 runon kokoelmaa julkaistavaksi Otavalle ja Söderströmille 25.9.1893, mutta saa torjuvan vastauksen molemmilta kustantajilta.]]>
Renqvist, Alvar]]> kirjeet]]> brev]]> Leino, Eino]]> Renqvist, Alvar]]> kustantajat]]> förläggare]]> 1893]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Helsinki, 28 p. syysk. 1893

K. Herra Eino Lönnbohm.

Hämeenlinna.

Arv. kysymyksenne johdosta saamme kunnian ilmoittaa ettemme voi vastata mitään ennekuin olemme saaneet nähdä kokoelmanne ja pyydämme Teitä siksi lähettämään sen nähtäväksemme.

Kunnioituksella
Kustannusosakeyhtiö Otava
Alvar Renqvist]]>
Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Leino, Eino]]> paikallishistoria]]> kirjallisuudenhistoria]]> Kainuu]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Kainuu]]> Paltaniemi]]> Vuokatti]]> Oulujärvi]]> Kajaani]]> Leino, Eino]]> kirjeet]]> Leino, Eino]]> Söderström, G. L.]]> kirjeet]]> Leino, Eino]]> Söderström, G. L.]]> kirjeet]]> brev]]> kustantajat]]> förläggare]]> Leino, Eino]]> Söderström, G. L.]]> 1895]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
---

Borgå, den 30 juni 1895.
Herr studeraden Eino Lönnbohm,

Kajana & Paldamo

Genom vännen Alb. Hortling härstädes har fröken Olga Kyrenius å Edra vägnar anhållit om mitt meddelande, huruvida jag vore hugad för lägga den af Eder verkstälda öfversättningen till finskan af Runebergs Kung Fjalar.

Till svar härå får jag meddela, att jag i början af denna månad af professor Arvid Genetz avhöll Edert manuskript, men då har, ehuru detsamma redan af honom och lektor Cajander blivit genomsedt, påpekade att jag skulle låta någon ytterligare intresserad, kompetent person genomögna öfversättningen, så lyckades jag få doktor Kaarlo Krohn att lofva granska densamma under sommarferierna. Han innehar derföre nu manuskriptet, hvilket jag är villig köpa emot ett honorär af [...] 200.–. Konvenerar anbudet Eder, så anhåller jag om benäget svar jemte meddelande under hvilken adress penningarne skola Eder tillsändas. Såsom ni troligen känner, har uppå mitt förlag tidigare utgifvits uppå finska Runebergs arbeten, med undantag af Fänrik Ståls sägner, och har jag för afsigt att förbereda utgifvandet af en ny upplaga för att kunna få denna upplaga i så tidsenligt skick som möjligt har jag afsett att anlita nya öfversättare eller bearbetare, hvilkas öfversättningar komma att granskas af en nämnd af tre à fyra kompetenta och för saken intresserade personer. Ibland dessa har professor Genetz lofvat blifva en och trodde han att lektor Cajander icke skulle vägra att, så länge hans tid medgifver, medverka. Af doktor Krohn har jag ännu icke fått definitivt löfte, men intresserad var han för företaget och skulle, efter feriens slut, sedan han hunnit återhämta nya krafter, af mig åter vidtalas. Af Runebergs arbeten har professor Genetz förut öfversatt Elgskyttarne, lektor Cajander Hanna och Julqvällen samt doktor Forsman de smärre lyriska och episka dikterna och komma dessa herrar att sjelfva först genomse sina öfversättningar. Förutom den af Eder öfversatta Kung Fjalar, skulle återstå Kan ej!, Nadeschda och Salamiin kuninkaat. Skulle ni önska att vidtaga med öfversättningen af någon af dessa tre, så underrätta mig om med hvilken. Då jag af den redan förefintliga öfversättningarna har, i synnerhet af en del arbeten, större antal exemplar osålda och gerna, för att sprida kännedomen af Runebergs arbeten, vore villig att låta gratis utdela i Edra trakter desamma, så tager jag mig friheten förefråga, om Ni sjelf skulle kunna åtaga Eder fördelningen eller uppgifva lämplig person med uppgift å adress för försändningen.

Emotseende Edert benägna svar, teckna Högaktningsfullt G. L. Söderström]]>
Enwald, Gustaf]]> Kajaani]]> Sotkamo]]> historia]]> henkilöhistoria]]> 1700-luku]]> 1800-luku]]> sukunimet]]> Mustonen (suku)]]> Leino, Eino]]> Leino, Kasimir]]> Kainuun Sanomat]]> artikkelit (julkaisut)]]>
1800-luvun alkupuolella Liperissä asuvan Jaakko Mustosen pojat olivat Anders ja Karl Mustonen. Anders Mustonen, myöhemmin Lönnbohm, syntyi Liperissä 2.1.1824. Hänen puolisonsa oli kapteenin tytär Anna Emilia Kyrenius, syntynyt 5.12.1834.

Andersin ja Annan lapsista on artikkelissa mainittu muutama, esimerkiksi heidän toinen poikansa Kasimir Agaton Lönnbohm, syntynyt Paltamossa 17.11.1866, joka käytti kirjailijana nimeä Kasimir Leino, sekä Andersin ja Annan kolmas poika, Armas Eino Leopold Lönnbohm, joka runoilijana otti itselleen taiteilijanimen "Eino Leino".

Artikkeli on ilmestynyt Kainuun Sanomissa 13.6.1934. Kirjoittajana G. Enwald.]]>
Kainuun Sanomat]]> fi]]> Kajaani]]>
Leino, Kasimir]]> kirjeet]]> brev]]> Leino, Eino]]> Kyrenius, Olga]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]> Nykyaika-lehti]]>
---

Wiipurista 25 p. elokuu

Hyvä tätini & Rakkahin Eino veljeni!

Olen sinulle jo kirjoittanut monta kirjettä, mutta aina ne repinyt ja viskannut uuniin.

Tiedänhän minä, ettei minusta enää mihinkään ole, vaikka [...] olen ollut vielä jotakin toimivinani. Mutta nyt ei käy enää salaaminen, että tämäkin teaatteri on lopussa kohta. Täältä Wiipurista minun nyt kohta pitäisi päästä jonnekin mieluummin omaisten hoitoon siksi vähäksi aikaa, joka minulla vielä [...] olla voi. Kunpahan edes kuolisin! Mutta sekin viipyy, vaikka minun arveluni ja vakaumukseni mukaan minulla on jo selkäranka ja pää karstalle palanut, samoin hermot y. m. menneet, vatsakaan ei enää tahdo pitää mitään [...] ja ajatuskyky on pieninpäänsä supistunut. Tähän saakka on vielä jotakin ollut, vaan nyt ei enää tunnusta olevan enää paljo mitään. Ja ihmeistä ihmeellisintä on, että sydän kuitenkin lyö säännöllisesti, kuten valtimokin. Reumatismia on jo jaloissa, lanteissa ja toisinaan käsivarsissa. Minä palan nähtävästi siksi, kunnes kaikki kuivaa. Kaiken surkeuden huippu on se, ettei sitä edes osaa surra, ajattelee vain, että kun jollakin sopivalla tavalla loppu tulisi. Jos tietäisin kivuttoman tavan, millä tämä nopeammin loppuisi, niin sitä noudattaisin. Mistä tämä kaikki on tullut, en tiedä, vatsa se on kai syynä, peräsuolen tulehdus tai jokin sellainen.

Koeta rakkahin veljeni, pitää huoli siitä, että keskeytynyttä työtäni jatketaan ja että maineeni säilyy; raha-asioitani hoitamaan minusta ei enää ole ollenkaan, sen surusanoman saisit ilmoittaa [...], Erkolle ja Haloselle, joille sydämellisimmät terveiseni. Elok. 22 p. lankeaa vekseli [...], sitä varten [...] tässä Kallen vanha aksepti; häneltä kait ne rahat Rovaniemeltä ovat tätä varten.

Tädin asiaa en ole voinut suorittaa, kun tilausliput jäivät sinne. Sano hänelle tuhannet terveiset ja kiitokset kaikesta, vaikka onhan sekin mahdollista, että vielä teidänkin ristiksenne joudun, sillä muuksi kuin ristiksi ei minusta enää ole, olinpahan sitte missä tahansa. Voi jos olisi saanut loppuun edes sen ainoan draamansa! Ette näy jaksaneen Nykyaikaakaan saada ulos. Kaikki menee yhtä mukaa, kun kerran menemään rupeaa. Parastaanhan tuota on koettanut mutta enempäänsä ei jaksa. Kuolema olisi minulle voitto; isänmaastakin näkyvät lopun tekevän ja liika rasitus vie ihmisetkin ennenaikaiseen hautaan; muuta maalle, elä rasita itseäsi, elä, elä –, joka elää vielä voit, sillä kun ei ole lohtua uskonnostakaan, niin tyhjää ja kolkkoa on kaikki. Terveiseni, sydämeni tähteet teille! K. L.

Hanki valtakirjan todistajat sieltä, tuntevathan ne käsialani. K.L.

Huom! Elkää täti sentään antako tätä vielä Einon käsiin, kun ehkä liiaksi ottaisi surukseen.]]>
Nyman, Ossian]]> kirjeet]]> brev]]> Leino, Eino]]> 1895]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
---

Tammela 31/VIII 95.

Frater optimus Eino!

Nyt olisi minun vuoroni lukea, "minä vaivainen syntinen", kun en ole ennimmin kirjoittanut, mutta suonet anteeksi, kun kauvan "tjensten framför allt". Niin, työtä olen tehnyt nykyään jotenkin lujasti matematiikan kanssa. – Mutta ennen kaikkea kiitos viime kirjeestäsi ynnä puheesta. Puhe oli mainio tietysti ja otettiin se mitä suosiollisimmasti vastaan. Kiitoksia sain niin hyvin yhdeltä kuin toisteltakin puolen. Kiitos siis vielä kerran veli parahin. Koska sen päivän ja vielä seuraavan viikon nauroin partaani. Sillä viikolla sain näet kirjeitä toisilta veljiltä, ja kun olin kehunut heille pitäväni puheen, lausuivat he ihmettelynsä sen johdosta. Matti S. muiden muassa kirjoitti viime sunnuntaina näin: "Kiitos kirjeestäsi! Olihan se taas hauska kuulla miehestä. Ja mikä vielä on kummempaa, kun sinä, niin sinä vielä kerran pidät puheen iltahuvissa. Mitäs pirua sinä oikein juttelit niille ihmisille puheessasi ja mitäs p–skaa syötit kansalle, olis hauskaa tietää. Ehkä pidit väkijuomien turmiollisesta vaikutuksesta ihmisruumiille. Vedit tietysti todistukseksi oman elämän kokemuksesi asiassa ja Yrjön äksiisin niiden 70:nen plaskun kanssa." Ei vähemmän hämmästynyt ja ihmeissään ollut veli Pietari, joka siihen aikaan oleskeli täällä minun luonani. En ole näet heille lainkaan sanonut, kenen puhe oli, vaikka sen tietävät kuka sen piti. On hauska kuulla, mitä he tuumivat kun tapaan. On siinä kerran ihmettelyä ja selityksiä. Lähemmän ilmoituksen olen tuuminut jättää siksi, kun taas ensi kerran ollaan yhdessä koossa. Silloin sinä voit lausua niinkuin entinen piika: "Se pieru, jonka rouva pieraisi, oli minun." Tavatessa myöskin tyhjennetään niin hyvin puheen tekijän, kun sen pitäjänkin maljat, pitäjän kustannuksella. Se on selvä se, sano maisteri.

Kuten sanottu olen jotenkin ahkeraan tämän pitänyt päälle matematiikan kanssa. Yli parin viikon ajan olen joka päivä käynyt Mustialassa 5 tuntia päivässä, ensin aamulla, ja sitten iltapäivällä. Sitä paitsi on vielä tietysti kotityötä. Luja on opettaja ja hyvän se tekeekin. Paljon on asioita selvinnyt. Luulisi sen nyt lopultakin luistavan. Ensi keskiviikkona lähden H:linnaan, jolloin myöskin toiset tulevat. Minä tulen nyt sitte Matin kanssa pulakistiksi H:linnassa, niinkauvan kuin siellä ollaan. Siellä otamme tietysti tuntia kummassakin aineessa ja teemme lujasti työtä. Toivottavasti se silloin onnistuu.

Kuten sanottu oli veli Pietari täällä luonani. Viime maanantaina lähti hän Tampereelle. Terveisiä siis häneltä. Hän oli täällä osaksi katsomassa veljeään, joka oli Forssassa kotiopettajana erään rakennusmestarin luona, osaksi oleskeli hän sitten tietysti minun luonani. Hauskaa oli taas tavata miestä. Ja hauskaa me yritettiinkin pitää. Sinäkin päivänä, jolloin "minä pidin puheen" oli meillä jotenkin vaihtelevat eeventyyrit. Mutta niiden kertomiseen menisi kokonainen tunti. Arvaat että elämää sitä pidettiin, kun klo oli 5 aamulla, kun tulin kotiin. Pekka suvaitsi taas tulla neljännestä vailla 6. Seuraavana päivänä naurettiin ja muut ihmiset kertoivat, mitä olimme tehneet ja pitäneet iloa. Oli niin hyvä, kun ei ollut ketään vanhoja tonttuja kertomassa ja matuska poraamassa. Sunnuntai iltana pidettiin myöskin jotenkin tuimat läksiäiset Pekalle, Forssan hotellissa. Meitä oli siellä 8. nuorta miestä. Arvaat siis että oli hauskaa.

Mitäs minä vielä sinulle kertoisin. Enpä tiedä juuri mitään, sillä olen elänyt nykyään paljaassa matematiikassa ja toivossa että saan tuon kauvan kaivatun Apollon lyyryn. – Juttelimme Pekankin kanssa siitä hetkestä jolloin meillekin kovan onnen lapsille on suotu onni kokoontua vielä kerran Helsingissä, ja sinä, veli paras, pidät vielä kerran puheen kaikille, ennenkuin erotaan. Kun sitä ajattelimme ja puhuimme, me tulimme liikutuksen tuulelle. Samat ajatukse valtaavat nytkin minut, ajatellessani Sinia, sanojasi ja tunteitasi, meitä Sinun veljiäsi kohtaan. En tiedä mitä sanoisin ja tekisin. Sanotaan että "elämä on taistelua", ja [...] kyllä totta, mutta verrattain helpoksi minusta tekevät sen todelliset ystävät, joilla on sama mieli ja tunteet.

Arvattavasti lähdet heti Helsinkiin, kun yliopisto avataan. Sanoistasi näen myös että aiot myöskin ryhtyä heti hyvasti kiinni todelliseen työhön. Ja se on tietysti oikein se. En voi näin sanoa muuta, kuin onnea. Toivottavasti minäkin sitten ensi lukukaudella pääsen Helsinkiin ja silloin sitä taas ollaan lähemmässä yhteydessä. – Kirjoita nyt sieltä meille H:linnaan, niin kauvan kun siellä olemme, niin usein kuin vaan joudat. –

Ei, nyt minun taas täytyy lähteä Mustialaan. Terve siis veli ensi kirjeeseen, jota odotan piakkoin. Kirjoita, jos jaksat vielä kotona ollessasi ja anna osoitteesi Helsingissä. Voi paraiten.

Sinua aina kaipaava veljesi
Ossian [Nyman]]]>
Halonen, Pekka]]> kirjeet]]> brev]]> Leino, Eino]]> Halonen, Pekka]]> 1911]]> 1900-luku]]> 1900-talet]]>
Eino Leino tutustui taidemaalari Haloseen jo vuonna 1895. Halonen teki vuosien varrella kannet moniin Leinon teoksiin.

---

Järvenpää 2 Joulu 1911

Veli Eino!

nyt minulla on mieluisin velvollisuus Sinulle sanottavana, mitä yleensä voidaan ystävälle ja toverille sanoa: Olet tehnyt hyvän kirjan. Tämä ”Työn orjasi” paras suorasanaisistasi, mitä tähän asti olet tehnyt. Ja siinä on parasta, mitä yleensä on tehty. Elä nyt päästä lankoja käsissäsi löyhtymään. Virheetöntä hyvää taidetta Jumalan kiitos ei ole olemassa sentähden ei puhuta pikkuasioista. Mutta puhutaan, kun tavataan iloisesta ja suuresta asijasta, joka on nyt vallassasi. Lankoja on vielä punottava kireemmälle ja umpisolmu päähän, ettei jää mitään tietä ulos!

Mutta tämä ei ole kritiikkiä, se tulee itsestään, jos tuolla tiellä pysyt. Hirvenvarsan kun saa ikeen alle kesytetyksi sittepähän ihme lienee jos ei ura aukee.

Enempää en tarvinne tällä kertaa sanoa osoittaakseni iloani Työn orjassasi saavuttamastasi voitosta.

Hei vaan!

Tuostapa nyt tie menevi, ura uusi urkenevi!
Pekka]]>
Nevala, Maria-Liisa]]> Leino, Eino]]> Haapanen, Urho]]> runot]]> dikter]]> Leino, Eino]]>
---

Eino Leinolle.

Lennelköön sun laulusesi
säkeninä säihkyten
alle joka kurkihirren,
[...] jokaisen!

Lämmintä se liehtokohon,
niin tuulet keväällä;
sytytelköön sydämiä
nuorten sekä mieliä!

Kaikukoon sun kanteleesi
vielä kauan – toivon ma.
Pysyös kuin tähän asti
miesnä, miesten keralla!

Kiitos, kiitos laululoistas
kiitos taitohestasi!
Tiedän, että sulle lausun
kiitoksen mä kansani.

Urho Haapanen]]>
fin]]>
Söderström, Werner]]> kirjeet]]> brev]]> Leino, Eino]]> kustantajat]]> förläggare]]> 1893]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Porvoo 29 Syysk. 1893.

Neiti Eino Lönnbohm, Hämeenlinna.

Arv. kirjeenne johdosta t. k. 25 p:ltä pyydän saada vastata että kun runoilla yleensäkin on kehnonpuoleinen menekki ja minulla nyt niin kovin paljon kustannettavia, niin en voi suostua tarjoukseenne.

Kunnioituksella
Werner Söderström
Toivo Pekkalan kstä]]>