https://digi.kirjastot.fi/items/browse?advanced%5B0%5D%5Belement_id%5D=49&advanced%5B0%5D%5Btype%5D=is+exactly&advanced%5B0%5D%5Bterms%5D=hautausmaat&output=atom2024-03-28T13:41:26-05:00Omekahttps://digi.kirjastot.fi/items/show/123690
Ensimmäisessä kuvassa ovat Lauri Nurminen (vas.), Eino Nurminen, Selma Nurminen, Tyyne Greijula, Suoma Vainio ja Väinö Nurminen.]]>2016-09-14T01:45:38-05:00
Alikersantti Aarne Nurmisen (1916-1940) sankarihautajaiset.
Ensimmäisessä kuvassa ovat Lauri Nurminen (vas.), Eino Nurminen, Selma Nurminen, Tyyne Greijula, Suoma Vainio ja Väinö Nurminen.
Hintsan kartano oli kauppias Matts Cavenin omistuksessa vuodesta 1797 vuoteen 1831. Hän rakennutti tilan nykyisen päärakennuksen vuonna 1827. Perimätiedon mukaan uusklassilliseen tyyliin rakennettu päärakennus on C.L. Engelin suunnittelema. Caven rakennutti myös yksityisen hautakappelin Raision kirkkomaalle vuonna 1814. Vuodesta 1880 sitä käytettiin ruumishuoneena ja 1990-luvulla kappeli sisustettiin uurnien säilyttämistä varten. Tuhkaamisen jälkeen uurnat säilytetään kappelissa ennen maahan siunaamista.
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/123864
Ensimmäisessä kuvassa on oikealla Reino Nuuttila ja Alli Nuuttila (3. oik., musta hattu).
Knuutilan talo oli ensimmäisiä kaksikerroksisia taloja Kanteleella. Pohjalaiset rakentajat tulivat Kanteleelle rakentamaan sitä. Sisällissodan aikana punaiset laittoivat taloon kuularuiskuja (konekiväärejä).]]>2016-09-14T03:26:20-05:00
Emil Nuuttilan hautajaiset Knuutilan talossa. Arkun ympärille on laitettu kuusenhavuja, kenties henkien torjumiseksi? Kuva on otettu 1930-luvulla.
Ensimmäisessä kuvassa on oikealla Reino Nuuttila ja Alli Nuuttila (3. oik., musta hattu).
Knuutilan talo oli ensimmäisiä kaksikerroksisia taloja Kanteleella. Pohjalaiset rakentajat tulivat Kanteleelle rakentamaan sitä. Sisällissodan aikana punaiset laittoivat taloon kuularuiskuja (konekiväärejä).
Ahveniston kappeli sijaitsee Ahveniston hautausmaa-alueella. Vuonna 1925 rakennettu siunauskappeli on arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema. Myös kappelin Kristusta ristillä esittävä lasimaalaus on Launiksen tekemä. Kappeliin rakennettiin lisäsiipi vuonna 1986 ja samalla myös kappelin vanha osa peruskorjattiin. Urkurakentamo Matti Erolan tekemät yhdeksänäänikertaiset mekaaniset urut kappeliin saatiin vuonna 1987.
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.
Läntinen Viertotie johti Hämeenlinnan keskustasta Kuivansillan yli länteen päin 1900-luvun alussa. Tie tunnettiin myös Chaussé-katuna. Viertotie on vanha nimitys rakennetun kaupunkialueen ulkopuolisille maanteille, joilta vaadittiin kestävyyttä vilkkaan liikenteen tai raskaiden kuormien takia. Vuoteen 1908 asti viertoteiden hoito oli Hämeenlinnassa pääosin valtion vastuulla, vaikka kaupunki osallistuikin kustannuksiin. Talvisessa postikortissa Läntisen Viertotien kaupungin puoleisessa päässä häämöttää vuonna 1900 valmistunut ortodoksinen sotilaskirkko. Tien oikealla puolella on Suomenkasarmien aidattu alue ja vasemmalla puolella näkyy vanhan hautausmaan kiviaitaa. Kiviaidan rakensi tykistösotamies Eerik Rask Suomen sodan jälkeen vuonna 1809, ja se purettiin Turuntien leventämisen yhteydessä 1900-luvun puolimaissa. Hautausmaan laidassa puiden takana on Nordenswan-suvun empiretyylinen hautakappeli. Turuntie tuli nimeksi tälle Hämeenlinnasta länteen johtavalle valtaväylälle vuonna 1925.
Julkaistu painettuna: Hämeenlinna : Enok Rytkönen.
Identifiointitunnus
URN:NBN:fi-fe2019121147349
Provenienssi
Hämeenlinnan postimerkkikerho ry. (Matti Parkkosen yksityiskokoelma)
Oikeudet
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.
Taustalla näkyy Pukkilan vanha ruumishuone. Kuvasta on tunnistettu vaatturi Heikki Lampinen (vas.) ja Avilla Lampinen. Kuva on otettu n. 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.
Janakkalan kivikirkko vihittiin käyttöön vuonna 1520. Kirkon rakennuttajana pidetään aatelismies Aake Tottia. Kirkon kunnostus- ja rakennustöissä hyödynnettiin paikallisten työpanosta ja materiaaleja. Toimenpiteet saattoivatkin lykkääntyä, mikäli kaikki eivät hoitaneet osaansa. Vaativammat työt jouduttiin teettämään ulkopuolisilla. Istumajärjestys kirkossa oli tarkkaan määrätty yksilöiden sosiaalisen aseman mukaisesti. Osallistumista kirkonmenoihin ja käytöstä vahdittiin; rikkeistä rangaistiin sakoilla sekä häpeä- ja ruumiillisilla rangaistuksilla. Meluaminen, ryntäily ja ennen aikoja poistuminen mainittiin yleisimpinä ongelmina, mutta myös kirkkolaulun taso herätti keskustelua. Myös varkaat iskivät kirkkoon useamman kerran. 1800-luvun lopulla kirkkoon tehtiin merkittäviä uudistuksia, sillä sinne saatiin urut ja lämmitys. Ennen urkuja säestykseen oli käytetty välillä paperitehtaan torvisoittokuntaa. Kirja sisältää Janakkalan kirkon omaisuusluettelot sekä luettelot kirkkoherroista ja muusta henkilöstöstä.
Raision hautausmaalla oleva professori Juhana Bilmarkin hautamuistomerkki on maamme ensimmäinen julkisilla varoilla hankittu. Muistomerkin pystytti Turun yliopisto vuonna 1803. Sen on suunnitellut italialaissyntyinen arkkitehti Charles Bassi, joka johti silloin Turun yliopiston rakennustöitä. Professori Bilmark omisti Huhkon kartanon vuodesta 1776 aina kuolemaansa vuoteen 1801 saakka. Hän asui Huhkossa ainoastaan kesäisin harjoittaen karjanhoitoa ja puutarhanviljelystä.
Pukkilan suojeluskunnan pöytäkirjanote, joka koskee "vapaussodassa kaatuneen Jalmari Kaitokankaan ja Virossa kaatuneen Yrjö Knuuttilan haudalle pystytettävän sankaripatsaan paljastusjuhlaa". Juhla pidettiin toukokuussa 1921. Hautausmaalla vuonna 1928 otetussa kuvassa Pukkilan suojeluskuntalaiset ovat kunniakäynnillä Kaitokankaan ja Knuuttilan hautamuistomerkillä. Puhetta pitää Pukkilan kirkkoherra Adolf Werner Kyrö. Pukkilan suojeluskunta perustettiin 13. huhtikuuta 1918. Perustamispäivä nimettiin samalla "Pukkilan vapautuspäiväksi", koska punakaartin valta oli päättynyt. Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin marraskuussa 1944.
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/125937
Seurakunnan vanhin hautausmaa sijaitsi kirkon ympärillä, mutta siihen on luultavasti haudattu vain vähän ihmisiä maan ollessa kivikkoista ja kallioperäistä. Yleisenä tapana 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa oli haudata ihmisiä myös kirkon lattian alle, mutta vuonna 1751 kehotti tuomiokapituli lopettamaan ruumiiden hautaamisen kirkon alle vedoten haitalliseen hajuun, joka mätänevistä ruumiista tunkeutui lattian alta kirkkoon.
Kirkon ympäristöä käytettiin hautausmaana noin 160 vuotta eli vuoteen 1809 asti, jolloin ruumiita alettiin haudata Kajaaninjoen rannalla olevaan hautausmaahan. Artikkelissa on luettelo ennen vuotta 1809 kuolleista henkilöistä, jotka on haudattu joko Kajaanin vanhimpien kirkkojen alle tai niiden ympärillä olleeseen hautausmaahan, nykyiseen kirkkopuistoon.
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numero 85/1931. Kirjoittajana G. Enwald.]]>2018-10-23T01:30:58-05:00
Kajaanin seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin pian kaupungin perustamisen jälkeen, vuonna 1652. Tämän kirkon venäläiset polttivat 1716. Uusi kirkko rakennettiin entisen paikalle 1719, ja se oli käytössä vuoteen 1895 saakka, jolloin se purettiin ja nykyinen, J. Ahrenbergin suunnittelema puukirkko rakennettiin sen tilalle.
Seurakunnan vanhin hautausmaa sijaitsi kirkon ympärillä, mutta siihen on luultavasti haudattu vain vähän ihmisiä maan ollessa kivikkoista ja kallioperäistä. Yleisenä tapana 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa oli haudata ihmisiä myös kirkon lattian alle, mutta vuonna 1751 kehotti tuomiokapituli lopettamaan ruumiiden hautaamisen kirkon alle vedoten haitalliseen hajuun, joka mätänevistä ruumiista tunkeutui lattian alta kirkkoon.
Kirkon ympäristöä käytettiin hautausmaana noin 160 vuotta eli vuoteen 1809 asti, jolloin ruumiita alettiin haudata Kajaaninjoen rannalla olevaan hautausmaahan. Artikkelissa on luettelo ennen vuotta 1809 kuolleista henkilöistä, jotka on haudattu joko Kajaanin vanhimpien kirkkojen alle tai niiden ympärillä olleeseen hautausmaahan, nykyiseen kirkkopuistoon.
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numero 85/1931. Kirjoittajana G. Enwald.
Raision karjalaisten yhteistoiminta alkoi kirkkomaalle vuonna 1956 pystytetystä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkistä. Se merkitsi alkusysäystä oman karjalaisseuran Raision Karjalaiset ry:n perustamiseen Raisioon, joka toteutui vuonna 1959.
Keiteleen hautausmaan uudelleen kartoitusta ja mittausta. Vasemmalla Martti Saastamoinen, Matti Saastamoinen ja hortonomi Unto Uimonen. Pielaveden ja Keiteleen Sanomissa 19.7.1968.
Kirkkopyhä Keiteleellä. Veteraanijärjestöjen, sotainvalidien ja Keiteleen Karjalaisten seppeleen viime sotien muistomerkille laskivat vasemmalta Eelis Tirkkonen, Viktor Härkin, Arttu Laukkanen ja Eino Savolainen. Pielaveden ja Keiteleen Sanomissa 26.10.1978.
Lammi on vanhaa maanviljelysseutua kylineen, kartanoineen ja maatiloineen. Kirkonkylä on muodostunut neljän keskiaikaisen kylän - Hakkalan, Niipalan, Tirmulan ja Kirkonkylän - alueelle, maisemarakenteen solmukohtaan, missä Salpausselän reunamuodostuma, harjut ja laaksoalue vesistöineen risteävät. Lammin kirkon ympäristö koki suuren muutoksen vuonna 1918, kun kirkko ja sen läheisyydessä sijainneet rakennukset paloivat sisällissodan loppuvaiheissa. Tässä kuvassa näkyy kuitenkin vielä paloa edeltänyt kirkon seudun rakennuskanta. Vasemmassa reunassa on Lammin keskiaikainen harmaakivikirkko kellotapuleineen. Kirkon vasemmalla puolella näkyy Iso-Lukkarin tilan rakennuksia, jotka myös tuhoutuivat vuonna 1918. Etualan hautausmaan vieressä oleva vaaleakattoinen rakennus on maalari Kyllösen talo, ja sen takana näkyy Taivalsaaren kauppa. Kaupan ja kellotapulin välissä on Huovilan tilan päärakennus ja sen takana palolta säästynyt rakennus, josta tuli Huovilan päärakennus vuosiksi 1918–1929. Sen jälkeen talo oli Lammin osuuskaupan omistuksessa. Huovilan rakennusten taustalla näkyvä pitkä rakennus on Lammin seurahuone, joka ei myöskään säästynyt tulelta vuonna 1918. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Mikkolan tilan rakennuksia. Niiden edessä kaivetaan kätilö Hilda Brandtin talon perustuksia. Tummakattoisena taustalla näkyy myös Lammin osuuskaupan rakennus, jossa vielä vuonna 1905 toimi K. Lepän kauppa.
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/125942
Artikkeli on ilmestynyt Kainuun Sanomissa numeroissa 84, 90 ja 99 vuonna 1929. Kirjoittajana G. Enwald.]]>2018-10-23T01:30:58-05:00
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/125943
Artikkeli on ilmestynyt Kainuun Sanomissa numeroissa 87, 88, 90, 93 ja 94 vuonna 1926. Kirjoittajana G. Enwald.]]>2018-10-23T01:30:58-05:00
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/123681
Ensimmäisessä kuvassa ovat Pekka Rousi (oik.) ja Eino Nurminen (2. oik.).
Toisessa kuvassa kannetaan arkkua.
Kolmannessa kuvassa ovat omaiset Alli Hakkari (os. Hyrylä) (vas.), Heikki Hakkari, Suoma Hyrylä (o.s. Peltonen), Pertti Hyrylä, Aaro Hyrylä, Laina Hyrylä ja Heimo Hyrylä.
Alimmassa kuvassa on Mauri Hyrylä.]]>2016-08-17T05:08:16-05:00
Alikersantti Mauri Hyrylä oli ensimmäinen pukkilalainen sankarivainaja. Hän kaatui Muolaassa joulukuussa 1939. Hänet löydettiin ja haudattiin vasta jatkosodan aikana.
Ensimmäisessä kuvassa ovat Pekka Rousi (oik.) ja Eino Nurminen (2. oik.).
Toisessa kuvassa kannetaan arkkua.
Kolmannessa kuvassa ovat omaiset Alli Hakkari (os. Hyrylä) (vas.), Heikki Hakkari, Suoma Hyrylä (o.s. Peltonen), Pertti Hyrylä, Aaro Hyrylä, Laina Hyrylä ja Heimo Hyrylä.
Muistolehto sisältyy seurakunnan hautausmaan laajennusosaan, joka valmistui vuoden 2010 lopussa, käyttöönottojuhla oli 29.5.2011. Laajennusosassa on 432 arkkuhautaa, 630 uurnahautaa sekä muistolehto ja sirottelualue sekä hiljentymisalue. Suunnittelijana oli arkkitehti Bey Heng.
Luontiajankohta
2009, 2016 (kolme kuvaa)
Aineiston välittäjä
Nousiaisten kunnankirjasto
Provenienssi
Nousiaisten kunnankirjasto
Formaatti
Kuva/JPEG
Oikeudet
Lupa kaupalliseen käyttöön pyydettävä Nousiaisten kunnankirjastosta. Tekijä mainittava.
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/7191
Kirkossa otettu valokuva on huhtikuussa 1940 pidetyistä hautajaisista, joissa siunattiin samalla kertaa kuusi sankarivainajaa.]]>2016-07-08T02:45:54-05:00
Seppelaanlaskukuva on otettu Pukkilan sankarihaudan muistomerkillä. Airuina ovat Asko Saloranta (vas.) ja Tapio Santala. Pukkilan sankarihautausmaan ovat suunnitelleet arkkitehdit Aino Ericsson ja Reino Koivula. Hyvinkään Graniittiveistämön urakoima alue valmistui syksyllä 1948. Tuolloin sankarivainajien hautapaikoilla olleet valkoiset puuristit korvattiin graniittisilla hautakivillä ja kirkkopuistoon pystytettiin isokokoinen graniittiristi ja kaatuneiden muistopaasi. Risti on tehty Uudenkaupungin harmaaasta graniitista ja muistopaasi ja sankarivainajien hautakivet Hyvinkään mustasta graniitista. Seremoniapaikka on päällystetty liuskakivilaatoilla, samoin hautarivien reunat.
Kirkossa otettu valokuva on huhtikuussa 1940 pidetyistä hautajaisista, joissa siunattiin samalla kertaa kuusi sankarivainajaa.
Kustaa Viljami Elovaara toimi Rengon seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1929–1946. Hän laati vuonna 1931 numerojärjestyksessä etenevän luettelon seurakuntansa hautausmaan muistomerkeistä ja niissä olevista muistolauseista. "Kunnioitus menneitä polvia kohtaan, hellien verisiteiden vaaliminen ja kalmistojen synnyttämä hartaudellinen hiljentyminen" innoittivat kirkkoherraa luettelon laatimisessa. Kaikki numeroidut hautapaikat on julkaisussa käyty läpi nimettömistä puuristeistä pitäjän merkkihenkilöiden muistomerkkeihin. Kirjassa on myös joitakin kuvia ja lopussa vielä aakkosellinen nimihakemisto. Varsinkin 1800-luvulla, mutta joskus vielä 1900-luvun alkupuolellakin hautakiveen tai ristiin oli tapana kirjoittaa lyhyt muistolause. Liikuttavimpia näistä ovat pienten lasten hautakirjoitukset, kuten tämä puolivuotiaana kuolleen Anni-tytön rautapeltiseen muistomerkkiin kaiverrettu teksti: "Nyt ompi Anni poissa hän muutti Taivaaseen, siel ilon asunnoissa on Anni pienoinen."
Keiteleen uuden hautausmaan vihkijän rovasti A. A. Lindegrenin hauta, joka sijaitsee siunauskappelin vierellä. Hautausmaa vihittiin 26.10.1913. Pielaveden ja Keiteleen Sanomissa 23.8.1968.
Lapinlahden sankarihautausmaan puiset, valkoiset ristit vaihdettiin graniittisiin muistokiviin Arttu Halosen suunnitelmien mukaan vuonna 1946. Kuva otettu kyseisen vuoden jälkeen. Vasemmalla kuvanveistäjä Arttu Halosen sankaripatsas sotien 1918, 1939 - 40, 1941 - 44 muistomerkki. Taustalla on nimismies Räsäsen talo.
Jatkosotaan osallistui noin 730 lapinlahtelaista miestä ja heistä kaatui noin 175.
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/7576
Ensimmäinen kuva on otettu vuonna 1987 kaatuneitten muistopäivänä. Veteraaniyhdistyksen albuminlehti on talvisodan alkamisen 50-vuotispäivän vietosta 30. marraskuuta 1989, puhetta pitää kirkkoherra Pentti Anttila. Viimeinen kuva on sankarihautausmaan kunnostustalkoista. Mukana olivat Pauli Alander (edessä vas.), Vieno Lempälä, Eelis Haakana, Eino Lempälä, Kauno Mäenrinta (takana vas.), Leo Clewer ja Toivo Ovaska.]]>2016-07-07T04:25:52-05:00
Kuvat kertovat Pukkilan Sotaveteraanien kunniakäynneistä sankarihautausmaalla muun muassa itsenäisyyspäivänä ja kaatuneitten muistopäivänä. Jouluaattona sankarivainajien hautapaasille on sytytetty kynttilät.
Ensimmäinen kuva on otettu vuonna 1987 kaatuneitten muistopäivänä. Veteraaniyhdistyksen albuminlehti on talvisodan alkamisen 50-vuotispäivän vietosta 30. marraskuuta 1989, puhetta pitää kirkkoherra Pentti Anttila. Viimeinen kuva on sankarihautausmaan kunnostustalkoista. Mukana olivat Pauli Alander (edessä vas.), Vieno Lempälä, Eelis Haakana, Eino Lempälä, Kauno Mäenrinta (takana vas.), Leo Clewer ja Toivo Ovaska.
Kuvanveistäjä Jyrki Sailon harmaasta graniitista tekemä ratsastavaa sotilasta rukousasennossa esittävä sankarimuistomerkki kiinnitettiin sankarihauta-alueelle Raision kirkon ulkoseinään vuonna 1949. Talvi- ja jatkosodissa kaatui yhteensä 63 raisiolaista sankarivainajaa, joista Raision sankarihautaan on siunattu 39.