Haanpää, Pentti]]> pula-ajat]]> talonpojat]]> pakkohuutokauppa]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> yhteiskunnalliset romaanit]]> köyhtyminen]]> sukupolvet]]> Isännät ja isäntien varjot -teoksen koneella kirjoitetun käsikirjoituksen sivut 43-146. Konekirjoitustekstissä on useita lyijykynäkorjauksia. Liuskoja 2-4 on leikelty ja liimailtu paloina uusille liuskoille Tulenkantajat-lehteen ladottaviksi. Liuska 76 on viimeinen, teksti katkeaa kesken virkkeen: "Tunsivatko nämäkin ihmiset vielä / kevään?" Kohta on julkaistu alkuperäisteoksessa (s. 165) ja Kootut Teokset osa 4:ssä (s. 146) hiukan muutettuna. Tekstin jatko puuttuu.

Romaani kuvaa Haanpäälle tyypillistä teemaa, yhteiskunnallisten olojen vaikutusta yksilöön ja yhteisöön. Entinen mahtava maatilan isäntä Jopi Herneinen poikineen kokee henkisen ja aineellisen arvonalennuksen hätäaputöiden ja pakkohuutokaupan vuoksi. Jopi Herneinen tarraa viimeiseen miehiseen voimantunteeseen, suhteeseen myyjätär Lyyli Kaislan kanssa, mutta tulee torjutuksi. Raivosta sokeana Jopi päätyy peruuttamattomaan ja väkivaltaiseen ratkaisuun surmaten Lyylin.

Laajuus 103 sivua
Kirjoitusaika 7.6.1934-4.4.1935
Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1935 (Kirjailijain kustannusliike). Sisältyy teokseen Kootut teokset 4 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Sirkussankari. Osa käsikirjoituksesta maalis-heinäkuu 1945
Ihme. Käsikirjoitus heinäkuu 1945]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> huijaus]]> pula-ajat]]> nälkä]]> alkoholijuomat]]> Sirkussankari käsikirjoituksesta ja kahden novellin käsikirjoitukset.

Novellissa Jono kerrotaan siitä, kuinka Alkon myymälä eli niin sanottu pitkäripainen on avattu sotavuosien jälkeen. Jo aamuyöstä ennen avaamista on ovelle alkanut muodostua jonoa. Entinen korpraali, nyt pelkkä Antti Isolintu hyödyntää tilannetta ja onnistuu myymään paikkansa jonossa useaan kertaan tienaten runsaat tuhat markkaa, jolla voi elää mukavasti. Teksti kuuluu korpraali Isolintu -sarjaan sen viimeisenä tekstinä. Tekstissä oleva maininta torista viittaa Ouluun. Haanpää oli itse jonottamassa viina-annostaan Oulun torin laidassa olleessa Alkon myymälässä. 

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 6.2.1945
Julkaistu ensimmäisen kerran Kansan kuvalehdessä (9/1945). Sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Romaani Sirkussankari on Pentti Haanpään kirjailijauran erikoisin tapaus, josta on kerrottu pääpiirteissään Vesa Karosen teoksessa Haanpään elämä (SKS 1985) ja Matti Salmisen teoksessa Pentti Haanpään tarina (Into 2013). Sirkussankarissa kerrotaan akrobaatti, ilmavoimistelija ja hammastaiteilija J. E. Huttusesta, joka esiintyi sirkuksissa ja myös itsenäisesti seisoen käsillään kolmen olutpullon päällä ja laulaen tässä asennossa ooppera-aarioita. Erityisen tunnettu hän oli hammasvoimistaan. Huttunen kiskoi kokonaisia linja-autoja vahvalla purukalustollaan.

Huttunen kirjoitti omaelämäkertansa, mutta arveli tarvitsevansa stilisointiapua ja pyysi Haanpäätä tähän työhön. Haanpään päiväkirjan mukaan kirjailija vastasi pyyntöön myöntävästi 21.2.1945, luki tekstin 23.-24.2.1945 ja ilmoitti 25.2.1945, että haluaa tekijänpalkkiosta 90 prosenttia. Huttunen palautti sopimuksen 9.3.1945, ja Haanpää aloitti kirjoitusprosessin 10.3.1945. (Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät, Into 2016). Sodanjälkeinen aika oli Haanpäällä runsaan viinankäytön aikaa ja päiväkirjan päiväyksissä on ristiriita: käsikirjoituksen ensimmäinen päiväys on 9.3.1945 ja siinä merkintä "Sirkussankarin suunnittelua (J. E. Huttusen mukaan)".

Kirjoitusprosessin kulkua voi seurata päiväkirjasta. Haanpää lähti 22.5.1945 matkalle Oulun kautta Iisalmeen, Savonlinnaan ja Kuopioon. Taskulehtiöt olivat mukana ja romaani eteni. Haanpää palasi Piippolaan 5.6.1945. Syynä matkaan oli riitaisa avioelämä ja odotettavissa oleva tyttären syntymä. Haanpää ei ollut hyväksynyt Ailin raskaaksi tuloa. Lehtiöiden viimeinen päiväys on 6.7.1945. Lopputarkastus oli 10.7.1945, käsikirjoitus lähti eteenpäin 18.7.1945. Välillä oli pitkiä taukoja Haanpään ryyppyreissujen takia.

Laajuus noin 500 lehtiönsivua
Kirjoituspaikka ja -aika 10.3.-6.7.1945
Sirkussankari julkaistiin J. E. Huttusen nimellä vuonna 1946 (Matkakirja).

Novelli Ihme kertoo voimamies ja akrobaatti Kalle Laksosta, joka yhyttäytyy Taikuri-Jussin mukaan. Rahattomat miehet menevät kahvilaan lämmittelemään. Taikuri-Jussi pyytää sisään astuvaa vanhempaa körttiläismiestä antamaan taskustaan korttipakan. Körttiläismies vastaa loukkaantuneena, ettei hänellä milloinkaan ole ollut kortteja. Kun hänen taskustaan kuitenkin löytyy korttipakka, mies lähtee naurunremahduksen saattelemana ulos. Jussi vaatii tästä tempusta läsnäolijoilta kolehtia, jolla miehet saavat ostettua kahvia ja voileipiä. Kun Kalle kuulee tempun salaisuuden, hän kuitenkin pettyy suuren ihmeen kutistuttua pieneksi vilungiksi.

Novelli on irrotettu romaanista Sirkussankari erilliseksi novelliksi ansaintamielessä. Kirjailija lähetti jutun 11.7.1945 Ensio Rislakille (Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät, Into 2016). Todennäköisesti ajatus oli, että se julkaistaisiin Kansan Kuvalehdessä, jonka vakituinen avustaja Haanpää silloin oli, mutta tiettävästi juttua ei ole julkaistu. Kukaan ei havainnut, että Huttusen nimellä julkaistun romaanin päähenkilö on juuri Kalle Lakso, teksti meni täytenä Haanpään juttuna.

Laajuus 14 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 11.7.1945
Julkaistu ensimmäisen kerran kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Claudelin, Henrik Vilhelm]]> Kainuu]]> historia]]> paikallishistoria]]> 1860-luku]]> suuret nälkävuodet]]> katovuodet]]> pula-ajat]]> ulosotto]]> Kainuun Sanomat]]> artikkelit (julkaisut)]]>
Artikkeli on ilmestynyt Kainuun Sanomissa numerossa 78/1932. Kirjoittajana Henrik Vilhelm (Wille) Claudelin.]]>
Kainuun Sanomat]]> fi]]> Kainuu]]>
Lehtola, Laura Leonoora]]> Inari]]> pula-ajat]]> katekeetat]]> vuosi 1918]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> metsätyö]]> vapaus]]> vieraantuminen]]> pula-ajat]]> yhteiskuntajärjestelmät]]> Noitaympyrä konekirjoitettuja käsikirjoitusliuskoja. Tekstissä on runsaasti lisäyksiä, muutoksia ja poistoja. Teksti alkaa liuskalta 71 ja päättyy liuskaan 133, josta on pyyhitty yli Pate Teikan itsemurha. Kaksi viimeistä liuskaa, jossa kerrotaan Paten loikkauksesta, on kirjoitettu käsin.

Noitaympyrän päähenkilö on metsätyömies Pate Teikka, joka etsii omaa paikkaansa ja ideologiaansa 1930-luvun suomalaisessa pula-ajan yhteiskunnassa. Teikka osaa katsoaa olosuhteita ja käytäntöjä laajemmin ja kohoaa tukkijätkästä työnjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan voi hyväksyä sitä, kuinka yhtiö painostaa työntekijöitään vallitsevan maailmanpulan varjolla. Teikan etsintä jatkuu ja suuntautuu myös Lappiin kullanhuuhdontaa harjoittamaan maisteri Raunion kanssa. Raunio tekee itsemurhan loukkaannuttuaan auto-onnettomuudessa. Teoksen lopussa Teikka suuntaa kohti Neuvostoliittoa kuitenkin epävarmana siitä, ovatko rajan takana lopultakaan asiat yhtään paremmin.

Laajuus 62 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 21.10.1932
Romaani Noitaympyrä on ilmestynyt ensimmäisen kerran teoksessa Teokset 2 (Otava 1956), sisältyy teokseen Kootut teokset 3 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Komentajan sotataito
Kassun kessukaupoissa
Vuosisadan ottelu
Viimeinen puu
Omalla haudallaan]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> pula-ajat]]> siirtolaisuus]]> metsätyö]]>
Novelli Vaari muistelee on kertomus pula-ajasta ja aikakausien muuttumisesta. Vaari muistelee omia kokemuksiaan pula-ajoista, miten hän yritti kaupata vihanneksia ravintolaan, mutta tuotteiden hintojen romahduttua ja ylitarjonnan takia ne eivät kelvanneet edes ilmaiseksi.
Laajuus 11 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.5.1945 (Kirjekuoressa on väärä päiväys 4.VIII -45)
Vaari muistelee on ilmestynyt ensimmäisen kerran Kansan kuvalehdessä (21/1945), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Komentajan sotataito
kertoo komentajasta, joka rakennuttaa uljasta paraatikorsua Karjalassa, mutta työ menee hukkaan, kun tulee vetäytymisen aika. Novellia ei ole otsikoitu.
Laajuus 20 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 5.5.1945
Komentajan sotataito
on ilmestynyt julkaisussa 40-luku (5/1945). (Kirjekuoressa on merkintä, että novelli olisi julkaistu Kootuissa teoksissa, mutta tieto ei pidä paikkaansa)

Kassun kessukaupoissa
Kassun tupakkasato menee hallan takia pilalle. Kauppahenkinen Eetu ostaa jäätyneet lehdet ja myy ne kauppiaalle. Näin Kassu joutuu lopulta ostamaan kiskurihintaan omat tupakkansa takaisin. Novellia ei ole otsikoitu.
Laajuus 17 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 16.5.1945
Kassun kessukaupat on ilmestynyt julkaisussa Työnjuhla (1945), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Vuosisadan ottelu on novelli Pankka-ukon viimeisistä vaiheista siirtolaisena Amerikassa, 90-vuotiaana patriarkkana. Otsikoksi merkitty "Vuosisadan ottelu (juttu jatkuu)".
Laajuus 7 sivua.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.4.1946
Vuosisadan ottelu sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Viimeinen puu kertoo Juho Pernusta, joka tajuaa tulleensa 50-vuotiaana metsätyöntekijänä tiensä päähän. Valtavat puumäärät ovat kuin läpileikkaus hänen elämästään. Hän on kaatanut monta puuta, myös hänen neljä poikaansa ovat kaatuneet sodassa. Työ on ollut raskasta, mutta puut ovat olleet myös ystäviä tietyllä tavalla, antaneet edes jonkinlaisen elannon. Yksin mökissään Pernu tuntee suurta olemassaolon yksinäisyyttä. 
Laajuus 24 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 16.4.1946
Viimeinen puu on ilmestynyt julkaisussa Työnjuhla (1946), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Omalla haudallaan
on tarina Matti Leväisestä, joka ottaa kaatuneen työvelvollisen identiteetin saatuaan tämän paperit ja asusteet. Kaatunut vihollinen taasen puetaan Matin univormuun ja haudataan suomalaiseen sankarihautaan. Tämä on Haanpään tuotannon suurimpia provokaatioita: venäläisen sotilaan ruumis suomalaisessa sankarihaudassa. Novelli käsittelee ennen kaikkea identiteetin ongelmaa. Muistivihkoon novellin nimen on kirjoittanut ilmeisesti Esko Viirret, nimen jälkeen on merkitty sulkeissa (E V).
Laajuus 45 sivua.
Tekstissä ei ole päiväystä, koska se katkeaa kesken lehtiön loppuessa.
Omalla haudallaan on ilmestynyt julkaisussa Suomen kirjallisuuden vuosikirja 1946, sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
Atomintutkija muita juttuja
Sanan seurauksia
Renki ja hevonen
Kämpän rakentajat
Metsäkissan tarina
Kanava
Sata körttiläistä
Herätyksiä]]>
Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> petos]]> tukkilaiset]]> maailmankatsomus]]> herännäisyys]]> pula-ajat]]> novellit]]> Kämpän rakentajat ja Metsäkissan tarina ovat kokoelmasta Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), muut kokoelmasta Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947).

Novellissa Heta Rahko korkeassa iässä Heta Rahko potee asiakaskatoa ja jättää Nevalan kylän ja talon, missä on asunut nyt jo kuolleen Ansalan Annan kanssa. Kierrellessään ja harjoittaessaan hierojan ja kupparin tointa Heta saa eräässä kirkonkylässä vanhan muorin hoidettavakseen. Jutustellessaan muorin kanssa Heta saa idean väittää olevansa yli yhdeksänkymmenvuotias Pehkos-Pekan leski ja kotoisin Tornionjokilaaksosta Ruotsin puolelta. Heta hankkiutuu vähitellen varakkaan Pehkosen suvun tuttavaksi. Kun juhlitaan Hetan väitettyä satavuotissyntymäpäivää, ohi kulkeva nevalalainen isäntä tunnistaa Hetan ja ilmoittaa tämän oikean iän. Ensimmäinen särö Hetan huolellisesti rakentamaan identiteettiin on syntynyt. Novelli liittyy Kauneuden kirous -romaanin Ansalan Annan tarinaan. Heta on Haanpään tunnetuin muunnelma naisveijarista, pikarasta.

Laajuus 24 sivua pitkiä kuittilomakkeita, teksti loppuu kesken lauseen ja jatkuu dokumentin lopussa olevilla kuitinkannoilla, joita on 50 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.3.1946
Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Sanan seurauksia on tarina mustanpörssin kauppiaasta Eetusta, joka matkustaa Järven pitäjään ruumisarkussa ja pelästyttää muut kuorma-autossa matkaavat. Kun aletaan olla kotikulmilla, Eetu sanoo arkusta kolealla äänellä: "Jokohan tuo olisi pysäysaika?". Seuraa yleinen kauhistus ja Eetu laskeutuu huomaamatta arkusta alas siksikin, ettei tarvitsisi maksaa kyydistä ja välttääksen poliisien tarkastuksia. Tapaus jää kummittelemaan seudun kansanperinteeseen. Näin Eetu sai kostetuksi mukana matkaavalle Mäen emännälle, joka on kauan sitten loukannut häntä, pientä orpopoikaa (nimimotiivin sanan seuraus). 

Laajuutta ei pysty arvioimaan, koska teksti on vihkossa niin epämääräisessä järjestyksessä
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 26.11.1946
Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa 100: novellilukemisto (1/1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Renki ja hevonen Aapelus kyntää kylmässä syksyisessä rankkasateessa, kunnes isäntä tulee keskeyttämään työn, koska säälii hevostaan. Aapeluksen isäntä määrää jäämään työhön. Isännän maailmankatsomus on sellainen, että hevonen on hänelle arvokas, rengistä ei ole väliä; tälle maksetaan vain tehdystä työstä.

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 22.3.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Työnjuhlassa (1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989). Novelli on julkaistu saksaksi nimellä Aapelusse kosten nichts (Aapelit eivät maksa mitään), novellin julkaisutiedot puuttuvat.

Kämpän rakentajat on juttu Hyöky-Hanneksesta, joka on määrätty rakentamaan nuoren kaverin kanssa kesäaikaan tukkikämppää tulevaa talvea varten. Yksinäinen mies nauttii luonnosta ja rauhasta, eikä voi ymmärtää nuorempaansa, jonka silloin tällöin pitää soutaa järven yli kylille huvituksia etsimään. Hannes on nuoruudessaan menettänyt toisen silmänsä, kun hänellä tytön aittaan pyrkiessä ja sen lukkoa auki räplätessä lipsahti puukko silmään. Hannes tietää, että talvella kämpässä on elämää ja luteitten armeijakin saapuu lainomaisesti.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 23.7.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Demokraattisen Kansan Kalenterissa (1948). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Metsäkissan tarina
on novelli metsään siirtyvästä kotikissasta, joka tappaa heinäsuovassa majailleen pässin rajussa taistelussa. Kissan syötyä muutaman päivän jäistä lihaa, kanahaukka huomaa sen ja seuraa kaksintaistelu. Kissa kuolee ja haukka haavoittuu ja jää liikkumattomana lumituiskuun. Luonnon armoton kiertokulku jatkuu. Kuuluu korpin ääni ja kettu saa etäällä vainun. Teksti loppuu kesken virkkeeseen "Se alkoi tuskissaan pyöriä lumessa, omituista, päätöntä kulkua, pientä ympyrää." Tämä on Lumirimpan ohella Haanpään tunnetuin eläintarina, jota pidetään näytteenä hänen biologisesta maailmankatsomuksestaan.

Laajuus 43 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 12.8.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Työväen Joululehdessä (1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Kanava Jupe-niminen mies muistelee toverilleen aikaa, kun mistään ei saanut töitä. Lopulta valtio ojensi auttavan kätensä varatyönä teetettävän kanavan kaivuun muodossa. Se pelasti monet; nyt jo männyntaimi versoo suolla ja kuokkaukko on rouhaissut peltotilkun aukean laitaan. Jupe ei silti voi ymmärtää pulan loppua muuten kuin sillä, että ihmiskunta ryhtyi valmistamaan suurta lahtiaan, toista maailmansotaa.

Teksti on niin epämääräisessä järjestyksessä, että sen laajuutta on mahdoton määrittää.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.2.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa Vappu : Demokratian vappujulkaisu (1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Sata körttiläistä körttiläiset ryhtyvät auttamaan köyhää uskonveljeään laventamalla kuokkien hänen peltoalaansa. Tilannetta tarkkaileva maankulkija, jolla ei ole uskonnollista vakaumusta, myöntää näyn olevan niin mahtava, että se on tehdä hänestäkin körttiuskovaisen.

Vihkossa teksti on niin epämääräisessä järjestyksessä, että sen laajuutta on mahdotonta sanoa.
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.3.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Kiilan aikakauslehdessä 40-luku (3/1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Herätyksiä seitsemän jätkän ryhmä saapuu rankkasateessa tukkikämppään. Vanha Juntunen kertoo kummitustarinan metsäpirusta, joka aikoinaan herätti hänet iskemällä niin napakasti, että näkyi kuin piiskan jälki kantapäästä päälakeen. Liiaksi lämmitetty reikäinen kamina sytyttää kämpän tuleen. Jätkistä nuorin, Rannan Simo, huomaa unohtaneensa kämppään liivinsä, jonka taskuissa olivat savotasta tienatut rahat. Kokeneemmat miehet lohduttavat rahan olevan roskaa, jota tienataan lisää, mutta ei säästellä. Simo heittää saappansakin tuleen alkaen tallustella avojaloin kohti Kairan kirkonkylää. Novelli kuuluu Rannan Simosta kertovaan sarjaan, josta Haanpää suunnitteli 1930-luvulla romaania tai laajaa kertomusta, mutta tarinat jäivät irrallisiksi novelleiksi.

Laajuus 19 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.3.1947
Julkaistu ensimmäisen kerran Kansan Kuvalehdessä (7/1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]>
Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>
kahvi]]> korvikkeet]]> pula-ajat]]> sotaveteraanit]]>
Korviketta on myyty mm. Kanteleen kylänäyttelyssä Pukkilan Sotavetaraanien osastolla sekä juotu Sotaveteraanien 40-vuotishistoriikin "Veikko mun vierelläin" julkistamistilaisuudessa. ]]>
Pukkilan kunnankirjasto]]> fi]]>
Niemi, Kerttu]]> Petsamo]]> Liinahamari]]> Trifona]]> pula-ajat]]> kahvilat]]> Jefremoff, Irja]]> Lukkari, Selma]]> Törmänen]]> Inari]]> pula-ajat]]> vuosi 1918]]> perunanviljely]]> ohra]]> Nykänen, Irmeli]]>