Karlbergin kartanon ja Vanajaveden rannan väliin jäävässä puistossa oli edelleen 1920-luvulla hyvinhoidettuja käytäviä, tasaista ruohikkoa ja upeita kukkaistutuksia. Lämpiminä kesäpäivinä saattoi levähtää mukavilla penkeillä puiden alla suojassa auringolta. Etualan pienten ruukkupuiden taakse jää puiston suihkulähde. Hopeapajut reunustavat Vanajaveden rantaviivaa seurailevaa kävelytietä, ja taustalla näkyy vuonna 1924 valmistunut järven ylittävä rautatiesilta.
Vuonna 1934 ilmestynyt Hämeenlinnan matkaopas kuvailee Aulangon väliaikaisen ravintolarakennuksen kuistilta avautuvaa näkymää näin: "Pääravintolan kuistilta aukeaa eteemme ainutlaatuinen näky: suurenmoinen puisto suihkukaivoineen, oikealla loivasti kaartuva, kivetty ranta ja edempänä taustalla Birger Jarlin linna ja sen takana kohoutuva Hämeenlinna. Siinä on näköalan ihanuutta, joka etsii vertojaan."
Postikortin kuvassa on ilmeisesti Evon metsäopiston silta, joka yhdisti Evon opiston vanhan ja uuden puolen alueet toisiinsa. Kuvan ottamisaikana, 1920-luvulla, oppilaitoksen nimenä oli Evon metsäkoulu. Myös Huokausten sillaksi kutsutulla paikalla "tyttöjä tansseista saatellessa erottiin joko hymyssä suin tai kyynel silmäkulmassa".
Ylinen, Keskinen ja Alinen Rautjärvi sijaitsevat Lammilla nykyisellä Evon luonnonsuojelualueella noin 14,5 kilometrin päästä Lammin taajamasta pohjoiseen. Järvistä on käytetty myös nimityksiä Ylimmäinen, Keskimmäinen ja Alimmainen Rautjärvi. Alinen Rautjärvi on näistä pinta-alaltaan suurin, noin 49 ha ja sen rantaviivan pituus on 3,8 km. Aliseen Rautjärveen laskee Ylisen Rautjärven ja Keskisen Rautjärven kautta Saukonoja koillisesta ja Luutajoki pohjoisesta. Järvien väliselle kannakselle perustettiin 1850-luvulla Evon metsäopisto, ja metsäopetuksen perinteitä jatkaa samalla paikalla edelleen Hämeen ammattikorkeakoulun Evon yksikkö.
Hämeen heimoliitto järjesti 16.-17. kesäkuuta 1934 Hämeen heimojuhlat Hämeenlinnassa. Koristeellinen portti toivotti juhlaväen tervetulleeksi Pitkänsillan Keinusaaren puoleisessa päässä. Myös Heimojuhlien ohjelmalehtinen vuodelta 1934 on digitoituna Lydiassa.
Hämeen linnaa ympäröivä kivetty vallihauta on peräisin 1770-luvulta. Se rakennettiin silloin osana Axel Magnus von Arbinin laatimaa Hämeen linnan linnoitussuunnitelmaa. Vallihaudan seinämät rakennettiin luonnonkivistä ilman laastia, ja reunojen tukemisessa käytettiin myös mm. hirsiä ja risukimppuja. Kaivanto on molemmista päistään yhteydessä Vanajaveteen. Linnan vallihautoja kunnostettiin 2010-luvulla.
Valtionarkkitehti C. L. Engelin suunnittelemat Hämeenlinnan lääninsairaalan empiretyyliset rakennukset valmistuivat Keinusaaren rantaan vuosina 1840–1844. Sairaalan sivurakennukset korotettiin 1880-luvulla kaksikerroksisiksi. Myös päärakennusta laajennettiin tämän kuvan ottamisen jälkeen vuonna 1929. Vuonna 1838 käyttöön otettu kruununmakasiinin rakennus on samoin intendentinkonttorissa Engelin johdolla suunniteltu. Rakennus toimi valtion viljavarastona aina vuoteen 1925 asti, jolloin siihen muutti puolustusvoimien nahkaverstas. Vuodesta 1952 lähtien vanhassa viljamakasiinissa on toiminut Hämeenlinnan taidemuseo. Vanajaveden yli kuljettiin 1900-luvun alkuvuosina vielä puurakenteista Pitkäsiltaa pitkin.
Keinusaaren rannasta otetussa kuvassa erottuvat Hämeenlinnan keskustan maamerkkeinä kirkontorni ja lyseorakennus. Vanajaveden yli kuljetaan vielä puurakenteista Pitkääsiltaa pitkin. Uusi silta tälle paikalle rakennettiin vuonna 1909. Rantakadun itäpuolella, nykyisen Ystävyydenpuiston paikalla oli vuosisadan alkupuolella taloja. Kuvan vasemmassa reunassa olevassa talossa toimi 1890-luvun alusta lähtien Gust. R. Fältmarsin tupakkatehdas. Rakennus siirtyi Fältmarsin perillisiltä kaupungin omistukseen 1950-luvulla. Fältmarsin talon oikealla puolella sijaitsevan rakennuksen suunnitteli 1880-luvulla lääninarkkitehti C. A. Caween oman perheensä asuintaloksi. Arkkitehti perheineen asui talossa 1910-luvulle asti. Myöhemmin 1950-luvulla rakennus tuli tunnetuksi Verkatehtaan johtajan mukaan Amberlan talona. Rantakadun ja järven välissä olevat talot purettiin 1960-luvulla.
Piirretyssä sommitelmakortissa 1890-luvulta on kuvattuna Hämeenlinnan Pitkäsilta ja Keinusaaren empirerakennukset, näkymä Kaupunginpuistosta Hämeen linnaa kohti sekä Aulangonvuoren paviljonki Aulangonjäven maisemissa. Kuvan keskellä on Venäjän lipun ohella punakeltainen Suomen suuriruhtinaskunnan lippu. Virallista suuriruhtinaskunnan lippua ei ollut, mutta kuvan punakeltaista lippua suosivat etenkin ruotsinkieliset. Lippujen edessä on Hämeen vaakuna.
Vanajaveden jäältä otetussa talvisessa kuvassa järven keskustan puoleisella rannalla näkyy vuonna 1902 valmistunut oluttehtailija Schmausserin jugendhuvila. Huvilan arkkitehteinä olivat C. A. Caween ja H. R. Helin. Järven yli johtaa vuonna 1909 rakennettu kaarisilta, ja toisella rannalla näkyvät Hämeenlinnan lääninsairaalan 1840-luvulla valmistuneet rakennukset, kruununjyvästö vuodelta 1838 sekä ns. Pinellan huvilat 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneneltä.
Kirkon tornista itään päin otetussa kuvassa näkyy keskustan rakennusten lisäksi Vanajaveden ylittävä vanha puinen Pitkäsilta. Keinusaaren makasiini- ja sairaalarakennukset jäävät enimmäkseen puiden taakse, mutta oikealla rannassa näkyy vanhempi ns. Pinellan huviloista. Vasemmassa yläkulmassa näkyvä punatiilinen rakennus oli venäläisen sotaväen varasto. Keinusaaren kaakkoispuolella on Pikkujärvi, josta Vanajaan laskevan ojan varrella sijaitsi kaupungin yksityinen, mutta viranomaisten valvoma teurastushuone. Vuonna 1912 perustettiin kunnallinen teurastuslaitos lähelle entistä teurastamoa. Pikkujärvi täytettiin 1950- ja 1960-luvuilla hiekalla, soralla, savella ja rakennusjätteillä.
Näkymää Kuivansillan länsipäästä keskustaan päin noin vuonna 1909 hallitsee aivan vuosisadan alussa rakennettu ortodoksinen sotilaskirkko. Sillan takana kadun vasemmalla puolella on vuonna 1906 valmistunut Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun jugendtyylinen lisärakennus ja vanhempia puisia koulurakennuksia. Koulua vastapäätä olevat nikkarityyliset puurakennukset ovat 1880- ja 1890-luvuilta. Kuivasilta ja sitä reunustavat jalkäytävät on jo kivetty mukulakivillä, ja 1800-luvun puukaiteiden tilalle siltaa reunustamaan ovat tulleet kivipylväät.
Turuntie sai nykyisen nimensä vasta 1925. Vuosisadan alussa Hämeenlinnan keskustasta Kuivansillan yli länteen päin johti Läntinen Viertotie, joka tunnettiin myös Chaussé-katuna. Viertotien keskustan puoleisessa päässä näkyy vuonna 1900 valmistunut ortodoksinen sotilaskirkko ja sen vasemmalla puolella vuonna 1906 rakennetun Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun jugendrakennuksen nurkka. Myllymäen puolella tien oikealla puolella on Suomenkasarmien aidattu alue ja vasemmalla puolella vanhan hautausmaan eteläreunaa. Ahveniston hautausmaa oli vihitty käyttöön vuonna 1872, jolloin vanha hautausmaa oli jäänyt puistoksi. Kaupungin vastuulle puiston hoito tuli vuonna 1906.
Läntinen Viertotie johti Hämeenlinnan keskustasta Kuivansillan yli länteen päin 1900-luvun alussa. Tie tunnettiin myös Chaussé-katuna. Viertotie on vanha nimitys rakennetun kaupunkialueen ulkopuolisille maanteille, joilta vaadittiin kestävyyttä vilkkaan liikenteen tai raskaiden kuormien takia. Vuoteen 1908 asti viertoteiden hoito oli Hämeenlinnassa pääosin valtion vastuulla, vaikka kaupunki osallistuikin kustannuksiin. Talvisessa postikortissa Läntisen Viertotien kaupungin puoleisessa päässä häämöttää vuonna 1900 valmistunut ortodoksinen sotilaskirkko. Tien oikealla puolella on Suomenkasarmien aidattu alue ja vasemmalla puolella näkyy vanhan hautausmaan kiviaitaa. Kiviaidan rakensi tykistösotamies Eerik Rask Suomen sodan jälkeen vuonna 1809, ja se purettiin Turuntien leventämisen yhteydessä 1900-luvun puolimaissa. Hautausmaan laidassa puiden takana on Nordenswan-suvun empiretyylinen hautakappeli. Turuntie tuli nimeksi tälle Hämeenlinnasta länteen johtavalle valtaväylälle vuonna 1925.
Julkaistu painettuna: Hämeenlinna : Enok Rytkönen.
Identifiointitunnus
URN:NBN:fi-fe2019121147349
Provenienssi
Hämeenlinnan postimerkkikerho ry. (Matti Parkkosen yksityiskokoelma)
Oikeudet
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.
Pikkutorin näkymää vuodesta 1900 alkaen hallitsi ortodoksinen varuskuntakirkko. Pikkutorin alue syntyi Saaristen virkatalon paikalle, kun asemakaavaa vuonna 1826 laajennettiin länteen päin ja keskimmäinen kortteli jätettiin rakentamattomaksi. Pikkutoriksi (Lilla torget) tätä aluetta nimitettiin ensimmäisen kerran Hämeenlinnan palon jälkeisessä, vuoden 1831 asemakaavassa. Aluksi Pikkutori, jota myös Hevostoriksi kutsuttiin, oli vain luonnontilainen kenttä, jolle hevoset jätettiin kaupunkiin tultaessa ja jossa pidettiin hevos- ja eläinmarkkinoita. Vuonna 1835 hevosmarkkinat siirrettiin Poltinaholle ja Pikkutori tasoitettiin ja ympäröitiin aidalla. Seuraavalla vuosikymmenellä alueelle istutettiin vaahteroita ja siitä muodostui puistomainen alue. Ortodoksikirkko keskelle puistoa on merkitty ensimmäisen kerran Wileniuksen kaavaehdotuksessa vuonna 1868. Turuntien vasemmalla puolella näkyy Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun rakennusryhmä ja oikealla puolella nikkarityylisiä puutaloja 1800-luvun lopulta.
Tämän postikortin kuva on myös vuonna 1927 ilmestyneen Hämeenlinnan matkailuoppaan kuvituksena. Teoksen kirjoittaja A. Th. Böök kuvailee kaupungin vuonna 1909 valmistunutta siltaa näin: "Kiistalan kaupunginosan yhdistää muuhun kaupunkiin Vanajaveden poikki vievä, graniittitukimuureilla lepäävä kaksijänteinen ristikkosilta. ... Korkealta sillalta on kaunis näköala eri suuntiin, ja se on muutenkin sopiva lähtökohta niille matkailijoille, jotka tahtovat 'Hämeen helmeen' tutustua." Vanha hevosuittolaituri 1800-luvun puolivälistä oli vielä 1920-luvulla paikallaan sillan Keinusaaren puoleisessa päässä, Pinellan puiston rannassa.
Väritetyssä 1910-luvun kortissa Vanajaveden ylittävä puinen Pitkäsilta on jo korvattu teräsrakenteisella uudella sillalla. Uusi silta avattiin käyttöön 15.11.1909. Vanhaa puusiltaa kehuttiin yleisesti kauniiksi, mutta rautasiltaa monet kaupunkilaiset pitivät sekä rumana että epäkäytännöllisenä. Tohtori Manner kirjoitti: "Vanhan sirorakenteisen ja kauniin sillan asemesta saatiin ruma kaarisilta, jota on etenkin siinä suhteessa moitittu, ettei sitä rakennettaessa ole ensinkään otettu huomioon karttuvan liikenteen tarpeita, vaan tehty tavallaan kapeammaksi kuin vanha silta.”
1900-luvun alun postikortissa on kuvattuna Vanajaveden ylittävä vanha puinen Pitkäsilta, joka purettiin vuonna 1909. Keinusaaren puolelta otetussa valokuvassa häämöttää kirkon torni kaupungin keskustassa. Raastuvankadun varrella näkyy myös ympäröiviä puutaloja korkeampana vuonna 1899 rakennettu Hämeenlinnan anniskeluyhtiön jugendtalo.
Uusi silta Vanajaveden yli keskustasta Keinusaareen avattiin juhlallisesti liikenteelle 15. marraskuuta 1909. Sillan piirustukset laati insinööri Karl Lindberg, joka oli aikansa merkittävimpiä terässiltojen asiantuntijoita Suomessa. Uusi silta oli muodoltaan ns. paraabeliristikkosilta. Kahta kaarta tukivat kauniisti muotoillut graniittiset maatuet ja yksi virtapilari. Silta oli varustettu betonikannella, joka oli verhoiltu mukulakivillä. Graniittiset tukirakenteet ovat edelleen osa myös vuonna 1963 rakennettua nykyistä siltaa. Osa sillan valaisimista on säilynyt Pinellan puistoon siirrettyinä.
"Eikö tämä ole kaunein maisemakortti H:linnan ympäristöltä?" kysyy postikortin lähettäjä vuonna 1908. Vuonna 1878 valmistunut Hämeenlinnan vanha puinen Pitkäsilta on tässä kuvassa vielä paikallaan. Vanha silta oli myös kaupungin nuorison kokoontumispaikka, mikä herätti ajoittain paheksuntaa paikallisten lehtien palstoilla. Hämeen Sanomat kirjoitti syksyllä 1883: "Poliisin tulisi valvoa, etteivät asevelvolliset sotamiehet ja kaupungin piiat, kun pitävät siltaa yhtymispaikkanaan, häiritse muita ihmisiä, joiden tarvitsee sillan yli kulkea." Vuonna 1909 Pitkäsilta korvattiin uudella rautaisella kaarisillalla.
Vanajaveden yli Keinusaaresta keskustaan vei vielä 1900-luvun alkuvuosina puinen Pitkäsilta. Vanha silta oli valmistunut vuonna 1878 ja sillan kupeessa Pinellan rannassa näkyvä hevosuittolaituri 1850-luvulla. Sillan tuleva purku on jo kortin kirjoittajalla tiedossa: "...et sinä tule sitä näkeen enää tän laisena, sitä vastoin oikeen komeena ja paljo isompana ...", hän kirjoittaa. Vanha silta korvattiin uudella rautaisella kaarisillalla vuonna 1909.
Rautatiesilta Vanajaveden yli rakennettiin 1870-luvulla, kun rataa jatkettiin Hämeenlinnasta Tampereen suuntaan. Silta oli matala, mutta se oli rakennettu käännettäväksi, niin että suuremmatkin laivat pääsivät kulkemaan sen kohdalta. Sisällissodan aikana punaiset yrittivät räjäyttää rautatiesillan. Silta säästyi, mutta sen kääntökoneisto vahingoittui räjähdyksessä. Seuraavina vuosina Tampereen suunnasta tulevat laivat eivät enää päässeet Hämeenlinnan laivalaituriin. Rautatiehallitus päättikin sitten rakentaa sillan kokonaan uudelleen. Uusi silta valmistui vuonna 1924.
Hämeenlinnan 1870-luvulla rakennettu rautatiesilta on tässä postikortissa kuvattuna Vanajaveden länsirannan puolelta 1900-luvun alkuvuosina. Alkuperäinen rautatiesilta oli käännettävä, mutta sen kääntökoneisto vaurioitui sisällissodan aikaisessa räjäytysyrityksessä. Tämä aiheutti haittaa laivaliikenteelle, mutta asiaa pohdittiin kuitenkin muutama vuosi, ennen kuin rautatiehallitus päätti rakennuttaa uuden sillan. Uudesta sillasta ei tullut enää kännettävää, mutta se oli sen verran vanhaa korkeampi, että suuremmatkin laivat pääsivät kulkemaan sen alitse. Uusi silta valmistui vuonna 1924.
Talvisessa postikorttikuvassa 1930-luvulta on näkymä Rantapuistosta kohti Vanajaveden ylittävää Pitkääsiltaa. Laivaranta on hiljentynyt talveksi, ja lumi peittää satamakonttorin kojuja koristavat tornit. Satamakonttorin ja vesimyymälän sisältävä kaunis rakennus nousi Hämeenlinnan laivarantaan vuonna 1911 A. Rankan piirustusten mukaan. Rautainen kaarisilta valmistui vuonna 1909.
Talvisena päivänä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Hämeenlinnan Pitkälläsillalla on liikkeellä vain hevosajoneuvoja eikä ruuhkasta ole tietoakaan. Liikenne sillalla kuitenkin vilkastui koko ajan mm. autoistumisen myötä, ja silta tuntui kaupunkilaisista liian kapealta jo pian valmistumisensa jälkeen vuonna 1909. Sillan takana Keinusaaressa ovat meneillään Hämeenlinnan lääninsairaalan korjaus- ja laajennustyöt. Sairaalan päärakennusta mm. korotettiin yhdellä kerroksella vuonna 1929. Valkoinen talo vasemmalla on asunto-osakeyhtiö Possen rakennuttama asuin- ja liikerakennus, jonka ensimmäisessä kerroksessa toimi Hämeenlinnan rautatiehotelli. Arkkitehti Arvo Hännisen suunnittelema talo valmistui vuonna 1929. Rautatiehotellin toimintaa jatkoi 1950-luvulta lähtien Martkustajakoti Vanaja,
Uusi silta Vanajaveden yli keskustasta Keinusaareen valmistui marraskuussa 1909. Vanha puinen Pitkäsilta ei enää kestänyt lisääntynyttä liikennettä, joten tilalle rakennettiin uusi rautainen kaarisilta, jonka osat tilattiin Saksasta. Silta oli ainoa yhteys kaupungin itäosiin ja mm. Tuulokseen ja Lammille, joten liikennemäärät olivat suuria jo 1900-luvun alkupuolella. Uuttakin siltaa moitittiin heti uutuuttaan liian kapeaksi ja joitakin korjauksia siihen tehtiin jo vuonna 1922. Pysyvämpi apu ruuhkiin saatiin vasta vuonna 1963, jolloin nykyinen silta valmistui. Nimitys Pitkäsilta on jäänyt jo aikaa sitten pois käytöstä. Nykyisin silta tunnetaan Vanajaveden siltana tai Viipurintien siltana. Kuvassa näyttää olevan käynnissä lääninsairaalarakennuksen laajennustyö, joka valmistui vuonna 1929.
Sotilaat marssivat soittokunta etunenässä Hämeenlinnan Pitkäsiltaa pitkin luultavasti kohti jotakin kaupungin torilla pidettävää juhlaa tai katselmusta. Taustalla näkyy E. J. Laakson verhoilu- ja huonekaluliike Raatihuoneenkadun alkupäässä. Kariston toimitaloa kadun toiselle puolelle ei ole vielä alettu rakentaa, joten kuva on otettu ennen vuotta 1927.
1900-luvun alussa keskustasta Läntiselle Viertotielle (nyk. Turuntielle) kuljettiin Kuivansillan yli. Vasemmalla kuvassa näkyy Suomenkasarmien puurakennuksia. Vuosina 1881–1901 Suomella oli asevelvollisuuteen perustunut oma armeija, ns. vanha sotaväki. Hämeenlinnaan sijoitettiin 7. tarkk'ampujapataljoona, jonka kasarmialue rakennettiin 1882–1883 Kuivansillan länsipuoliselle alueelle, jossa aiemmin sijaitsivat puutarhuri Vikmanin ja kaupungin apteekkarien kasvi- ja yrttitarhat. Kasarmien suunnittelutyöstä vastasi pääasiassa arkkitehti August Boman. Keskuspihan ympärillä oli neljä samanlaista U:n muotoista komppaniarakennusta, joista yksi on säilynyt nykypäiviin. Pataljoonan komentajan ja komppanianpäälliköiden asuintalot sijaitsivat rivissä kasarmialueen itäreunassa. Suomalaisen sotaväen lakkauttamisen jälkeen vuonna 1901 kasarmialue jäi venäläisen sotaväen käyttöön.
Ortodoksisen sotilaskirkon edestä Turuntielle päin otetun kuvan oikeassa reunassa näkyy osa 1830-luvun alussa rakennettua puista empiretaloa, johon Hämeenlinnan suomalainen tyttökoulu majoittui 1880-luvulla. Tähän rakennukseen kiinnittyy viereinen jugendtalo, joka rakennettiin vuonna 1906 silloisen yhteiskoulun lisätilaksi. Uudempi koulurakennus on arkkitehti H. R. Helinin suunnittelema, ja se oli yksi Suomen ensimmäisistä jugendtyylisistä koulutaloista. Turuntien toisella puolella sijaitsevat vuosina 1883 ja 1898 rakennetut puutalot, joissa oli sekä liike- että asuinhuoneistoja.
Vanajaveden yli johtava Hämeenlinnan vanha Pitkäsilta oli käytössä vuosina 1878–1909. Pitkäsilta edusti perinteistä puurakentamistapaa tukiansaineen. Pian rakentamisen jälkeen 1880-luvulla puusillan kestävyys alkoi herättää suuria epäilyksiä. Kuvernööri antoikin kuulutuksen, jossa määrättiin, että sillalla ei saanut ajaa hevosella kuin ”jalasta jalkaan käyden” eikä sotaväki saanut marssia tahdissa, vaan ”sekajaloin”. Vanha silta korvattiin uudella rautasillalla vuonna 1909. Postikorttikuvassa 1900-luvun alussa näkyvät hyvin sillan kauniit puiset tukirakenteet. Silta-aiheisen postikortin on lähettänyt kirjailija Hilja Haahti äidilleen kirjailija Theodolinda Hahnssonille eli vapaaherratar Theodolinda Yrjö-Koskiselle vuonna 1907.
Hämeenlinnan vanha puinen Pitkäsilta korvattiin kuvassa näkyvällä uudella rautarakenteisella kaarisillalla vuonna 1909. Taustalla Keinusaaren puolella on Hämeenlinnan lääninsairaalan rakennuksia. Uuden sillan avajaisjuhlallisuuksista kertoi sanomalehti Hämetär 16.11.1909 seuraavasti: "Eilen oli täällä Hämeenlinnassa pikku juhlapäivä; eilen tapahtui näet uuden "pitkän sillan" avaus liikenteelle. Klo 12:lta päivällä se tapahtui itse paikalla... Uudella sillalla oli mustanaan väkeä. Siltarakennuskomitea aloitti juhlatoimituksen. Sen puheenjohtaja ruununvouti Tötterman ilmoitti, että sillanrakennustyöt ovat nyt ennättäneet siksi pitkälle, että silta on ajokunnossa." Tämän jälkeen kuvernööri Gordie otti sillan vastaan, julisti sen avatuksi ja ajoi pika-ajuri Toivosen kyydissä seurueineen edestakaisin sillan yli yleisön eläköön-huutojen saattelemana. Illalla järjestettiin vielä Teatteritalolla illalliset juhlan kunniaksi."
Yksi Inarin alueen saksalaisten vankileireistä sijaitsi Ivalossa lossituvan ja Ivalon ruokoushuoneen välistä kulkevan tien päässä. Sotavangit työskentelivät Ivalon siltatyömaalla. Vankeja ei saanut ruokkia, mutta joskus naiset laittoivat lepäpalasia työmaalle menevän polun varteen. Saksalaisten tukikohdat olivat hyvin varustettuja ja Ivalossakin heillä oli ruokala, jossa koululaiset saivat käydä syömässä.
Joensuun kaupungin valtioneuvostolle jättämä uudistettu anomus valtionavustuksen myöntämisestä vuoden 1931 meno- ja tuloarviossa tielain 91 §:n nojalla neljältä eri suunnalta maanteitse kulkevaa läpikulkuliikennettä Pielisjoen yli Pohjois-Karjalassa välittävän rappeutuneen Itäsillan uudestaan rakentamiseen.
Lähde
Jns:n seutukirjaston maakuntaosasto – PKKO 66.6 JOE
Hämeenlinnan Kaupunginpuiston perusti maaherra Rehbinder 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Kaupunginpuisto on jyrkällä mäellä, joka itäpuolella laskee kohti Vanajavettä. Vain puistoravintolan eteen sai ajaa 1920-luvulla autolla, kaikilla muilla teillä ja poluilla oli autolla ja myös polkupyörällä ajo kielletty. Yksi puiston lukuisista kävelyteistä seurailee Vanajaveden rantaa. Puiston rannasta saattoi 1920-luvulla ihailla sisällissodan jälkeen uudelleen rakennettua rautatiesiltaa.
Kabinettikuvassa on näkymä Hämeenlinnan keskustan länsilaidalta Kuivansillan yli kohti Myllymäkeä. Kuvan taustalla näkyy vuosien 1881–1883 välisenä aikana rakennettuja Suomen kasarmien puurakennuksia Läntisen viertotien (nykyisen Turuntien) eteläpuolella. Myllymäen päällä on vielä mylläri Sirénin vuonna 1883 rakennuttama hollantilaistyylinen tuulimylly, joka purettiin vuonna 1891. Sillan kaupungin puoleisessa päässä seisoo sotilasasuinen nuori mies, luultavasti kaupungissa vuosina 1881–1901 toimineen Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoonan sotilas. Mylläri Sirénin poika Akseli Salokannel kuvailee 1880-luvun Kuivansillan tienoita seuraavasti: "Pikkutorin puistosta laskeuduttiin melko jyrkkää myötälettä ns. Kuivallesillalle, 'Silta' oli jonkin verran pengerretty, joten se kohosi sivuilla olevasta, vesiperäisestä suosta metrin verran. Sillan alitse oli kaivettu leveä oja , 'karnaali', joka kaartaen jatkui pohjoiseen päätyen linnan ja kaupungin välillä Vanajaveteen. Sillan molemmin puolin oli maaherra Rehbinderin aikana istutettuja piilipuita, jotka tuuhealatvaisina kohosivat taivasta kohti. Sillan sivuilla oli matala, punaiseksi maalattu, pylväisiin kiinittetty parru, jota me pojat koulumatkoilla käytimme punnerruspuuna."