Yhdistelmä kahdesta kuvasta. Samat kuvat julkaistu Karjalan Maa -lehdessä 10.2.1974. Tässä yhteydessä kuvaajaksi mainittiin Joensuussa toiminut eläinlääkäri.]]> Pyhäselkä]]> Höytiäinen]]> järvenlasku]]> kanavat]]> Höytiäisen järvenlasku oli aikanaan pienimuotoinen katastrofi. Pyhäselkään alettiin kaivaa kanavaa vuonna 1854. Tarkoituksena oli saada lisää viljelysmaata, mutta vuonna 1859 hiekkamaalle kaivettu pato alkoi vuotaa. Ensimmäisen päivän aikana järven pinta laski 20 senttimetriä, mutta huima lopputulos oli yli 9 metriä. Valloilleen päässyt vesi vei mukanaan tukun rakennuksia ja katkoi puita.

Oheinen kuvapari (tässä nämä kaksi kuvaa yhdistetty kuvankäsittelyllä) on julkaistu Karjalan Maa -lehdessä vuonna 1977. Kuva on yhdistetty Höytiäisen järvenlaskuun. Asiaa vastaan puhuu kuitenkin useampikin seikka.

Historioitsija Terho Könönen huomautti, ettei maasto sovi Höytiäisen kanavasuuhun, sillä vasta lasku on kaivertanut kanavan jyrkät muodot ja Puntarinkosken kalliot esiin. Kuvat ovat lisäksi epäilyttävän hyvälaatuisia. Puissa ei myöskään ole lehtiä, vaikka Höytiäinen purkautui elokuun alussa ja voimakkain virtaus oli jo ohi 18.8.1859.

]]>
Kosunen, Liisa]]> Peiponen, Sinikka]]> Keitele]]> valokuvat]]> asuinrakennukset]]> 1850-luku]]> Keiteleen kunnankirjasto]]> fi]]> Adler & Dietze, painaja Kruskopf Pehr Adolf, alkuperäisen kuvan tekijä]]> Laatokan Karjala]]> luostarit]]> ortodoksinen kirkko]]> Valamo]]> Valamon luostari on Venäjän ortodoksisen kirkon luostari Valamon saarella Laatokan järven pohjoisosassa. Nykyään siitä puhutaan Suomessa vanhana Valamon luostarina.]]> Helsingfors: A. W. Gröndahl & A. C. Öhman]]> Adler & Dietze, painaja Kruskopf Pehr Adolf, alkuperäisen kuvan tekijä]]> Laatokan Karjala]]> Laatokka]]> Ruskeala]]> maisema]]> Helsingfors: A. W. Gröndahl & A. C. Öhman]]> sv]]> Adler & Dietze, painaja Kruskopf Pehr Adolf, alkuperäisen kuvan tekijä]]> Pohjois-Karjala]]> Kitee]]> Puhos]]> Helsingfors: A. W. Gröndahl & A. C. Öhman]]> sv]]> Adler & Dietze, painaja Kruskopf Pehr Adolf, alkuperäisen kuvan tekijä]]> Laatokan Karjala]]> Jaakkima]]> Jaakkimanvaara]]> pappilat]]> Helsingfors: A. W. Gröndahl & A. C. Öhman]]> sv]]> Joensuu]]> käsityöläiset]]> Viipuri]]> Petter Pakarinen pestasi vuonna 1850 oppipojakseen 19-vuotiaan Abel Koposen. Rahapalkaksi sovittiin kahdesta vuodesta kuusi hopearuplaa. Koponen kävi antamassa kisällinäytteet Viipurissa ja vuokrasi 1855 Pakarisen liikkeen. Vuonna 1862 Koponen hankki Kuopiosta räätälimestarin valtakirjan. Koponen johti liikettään vuoteen 1901 saakka.

Abel Koposella oli luottamustoimia monessa yhdistyksessä. Hän toimi myös kaupungin eri elimissä:  kaupunginvanhimpana, kaupunginvaltuuskunnan jäsenenä, kaupunginpalvelijana, rahatoimikamarin jäsenenä, neuvosmiehenä maistraatissa, raastuvanoikeudessa ja kaupungin valitsemana paloarviomiehenä.]]>
sv]]>
Enwald, Gustaf]]> Kajaani]]> historia]]> paikallishistoria]]> 1800-luku]]> asuinpaikat]]> Lönnrot, Elias]]> Kajaani (sanomalehti)]]> artikkelit (julkaisut)]]>
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numero 53/1936. Kirjoittajana G. Enwald.]]>
Kajaani (sanomalehti)]]> fi]]> http://digi.kirjastot.fi/items/show/125882.]]> Kajaani]]>
rakennuspiirustus]]> rakennukset]]> liikerakennukset]]> värjäämöt]]> värjärit]]> karvarit]]> Hämeenlinna]]> 1850-luku]]> Värjärien ja karvarien, Hämeenlinnan kahden huomattavimman käsityöammatin harjoittajien talot muodostivat 1800-luvun puolivälissä lähes oman kaupunginosansa nykyisten Palokunnankadun, Rauhankadun, Hallituskadun ja Arvi Kariston kadun rajaamiin kahteen kortteliin sekä nykyisen Arvi Kariston kadun reunan rantatonteille. Värjärit ja karvarit olivat varakkaampia käsityöläisiä kuin esim. suutarit ja räätälit. Heitä tarvitsi maaseudunkin väki veran ja lankojen värjäykseen, kun suutareiden ja räätäleiden asiakkaina olivat etupäässä kaupunkilaiset. Värjäreiden tarvitsemat välineetkin olivat arvokkaita, niin että ammatin harjoittaminen edellytti alkupääomaa.]]> Hämeenlinnan kaupunginkirjasto]]> sv]]> Viipuri]]> häät]]> kutsukortit]]> Laura Hornborgin ja Woldemar Örnin vihkiäisiin.]]> sv]]> Juuka]]> vuosipäivät]]> kutsukortit]]> Karolina ja Lauri Tuhkasen vuosipäiväjuhlaan.]]> fi]]> Europaeus, Anders Josef]]> Ilomantsi]]> Karjala]]> historia]]> 1500-luku]]> Karjala]]> 1000-1300-luku]]> Aschanin ja kumpp. (kirjapaino)]]> fi]]> Lagervall, Jakob]]> Lagervall]]> Jacob Fredrik]]> Jaakko (Jacob) Fredrik Lagervall (ent. Oxeman, 1787—1865) syntyi Kontiolahdella. Hän oli majuri ja suomalainen näytelmäkirjailija. Lagervallin vanhemmat olivat Kontiolahden kappalainen Fredrik Johan Oxman ja Hedvig Katharina Brusin. Lagervall otti osaa Suomen sotaan kersanttina vuosina 1808—1809 ja julkaisi sodasta muistelmateoksen En Karelsk jägares sorgliga minnen. Hänen kirjoittamansa näytelmä Ruunulinna (1834), joka on mukaelma Shakespearen Macbethista, on ensimmäinen suomenkielinen murhenäytelmä. Lagervall on varhaisin pohjoiskarjalainen kirjailija.

Lagerwall avioitui vuonna 1815 Sortavalan kollegioasessori Carl Tawastin tyttären Anna Catharina Tawastin (1778—1858) kanssa.]]>
J. C. Frenckellin ja Pojan Kirjapainosta; A. C. J. Wesander R:n kustannuksella]]> fi]]>