Varsinais-Suomi]]> Nousiainen]]> Turku]]> Rusko]]> Masku]]> Mynämäki]]> Yläne]]> Säkylä]]> Köyliö]]> Kokemäki]]> 1980-luku]]> pyhiinvaellukset]]> vaellusreitit]]> käsiohjelmat]]> aikataulut]]> fi]]> Tiihonen, Paavo]]> Varsinais-Suomi]]> Nousiainen]]> 2000-2009]]> muistolaatat]]> pyhiinvaellukset]]> vaellusreitit]]> kaivot]]> Tiihonen, Paavo]]> Varsinais-Suomi]]> Nousiainen]]> 1990-luku]]> vaellusreitit]]> pyhiinvaellukset]]> kirkot]]> muistomerkit]]> ristit]]>
Pyhän Henrikin tien pisin osuus, Köyliön ja Nousiaisten välillä kulkeva muinaistie on tunnettu kautta vuosisatojen Sant Henrikin tienä. Nimensä se lienee saanut Henrik-piispan ruumissaatosta. Tieuran tarkka sijainti on paikoitellen unohtunut ja perimätietokin on osittain ristiriitaista, mutta tien kulku on kuitenkin voitu pääpiirteissään selvittää paikannimien ja löytöjen avulla.

Pyhän Henrikin tie on edelleen elävä pyhiinvaellusreitti ja -kohde. Suomen katolilaiset ovat 1950-luvulta lähtien järjestäneet joka kesä toivioretken, joka päättyy Henrikin muistomessuun Köyliön Kirkkokarilla juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Monet saapuvat messuun jalkaisin jopa useampien päivämatkojen takaa.

Pyhän Henrikin tiellä kulkee joka kesä luterilaisten, katolilaisten, ortodoksisten ja muiden kristittyjen pyhiinvaellusjoukko. Vuodesta 1983 lähtien muutaman vuoden välein järjestetyillä kansainvälisillä ekumeenisilla pyhiinvaelluksilla useista Euroopan maista saapuneet kristityt taivaltavat viikossa koko Pyhän Henrikin tien.
(Lähde: https://henrikin.wordpress.com/)

"Pyhän Henrikin kerrotaan Satakuntaan lähtiessään määränneen, että jos hän matkalla saa surmansa, on risti pystytettävä siihen missä hänen ruumistaan vetävät härjät pysähtyvät."
(http://www.teuvokuukarkku.fi/index.php?sivuID=23)

Tämä paikka on Repolassa ja se on merkitty puisella ristillä.]]>