Leino, Eino]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1898]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino oli muuttanut Helsinkiin ja toimi Päivälehden vakituisena kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana. Keväällä 1898 hän vietti kuukauden Berliinissä ja tapasi Jean Sibeliuksen. Olga-tädille Berliinistä kirjoitetussa kirjeessä Leino mainitsee lisäksi nähneensä Bergbomin eli Kaarlo Bergbomin, joka oli suomalainen teatterinjohtaja, suomenkielisen teatterin perustaja ja näytelmäkirjailija. Evert Katila, johon EL tutustui jo kouluaikoina, oli suomalainen musiikkialan kriitikko, säveltäjä, toimittaja ja toimitussihteeri.

---

Berlin 25 p. toukok. 1898

Rakas täti!

Viimeiseksi pyysi täti minut teidät jättämään mitä rahoihin tulee, ja olin luullut, ettei minun ollenkaan olisi tarvinut tätiä kiristää. Mutta nyt ei auta. Päivälehden Reijoselle kirjoitin ja pyysin 200, ei peijakas ole lähettänyt eikä ole edes vastannut. Sen he tulevat saamaan kalliisti maksaa, samaiset päivälehteläiset! Lupasin heti palattuani toimittaa sen heti takaisin heille joko käteisellä rahalla tai kirjoituksilla, mutta kyllä nyt katson tästä lähtien itseni jo kavahdan siitä lehdestä.

Kasimirin lähettämät rahat sain, mutta en päässyt lähtemään, kun piti velkani maksaa ja taloon koko kuun edestä. Mieli teki, varsinkin kun kuulin hänen sairaana olevan ja ikäväpä tuo alkaa muutenkin jo kotiin olla. Paljon on mennyt rahaa, liian paljon, mutta hukkaan se ei ole mennyt. Paitsi omaa ruumiillista ja henkistä virkistystäni olen täällä ollessani kirjoittanut enempi kuin muistaakseni missään muualla m. m. kaksi pientä satunäytelmää, jotka yhdessä voivat koko illan täyttää. Ne tarjoan syksyllä teaatterille, Katila saa säveltää laulut. Bergbomin näin Deutsches teaterissa ollessani toista kertaa "Johannesta" katsomassa. Ei ollut peto näkevinäänkään! Ei tietenkään tahtonut itsekään tulla nähdyksi. Kyllä minä sen ymmärsin: "terveydellisistä syistä" se sanoo matkustavansa, mutta täällä se käy konstin ottamassa.

Sain Nykyajan. Hyvästipä oli Kassi osannut valita Berliini-uutiset, josta hänelle kiitos ja kunnia! Pelkäsin jo, että mitähän roskaa sinne mahtoi tullakaan. Työntäköön muun paperikoriin tädin käytettäväksi, ellei sitä jo lie tehnytkin. Kunhan hän nyt vielä jaksaisi tämän yhden viikon, niin kyllä sitten saa olla herroiksi koko kesän vaikka jouluun. Tunnen itseni taas niin voimakkaaksi ja työhaluiseksi, että oikein mielihyvällä ajattelen kesääni enkä minään pakkotyönä.

Keskiviikkoisin lähtevät laivat Stettinistä. Odotin tähän aamuun asti ennenkuin sähköitin, kun luulin Reijsen lähtevän. Synti oli tätiäkin kiristää, mutta hätä ei lue lakia. Kyllähän minä taas koen kotiinpäästyäni taas takaisinpäin työntää. Kunpa nyt vain jaksaisitte saada summan jostakin kopatuksi niin, että se olisi tiistaina täällä. Silloin voisin ehtiä Stettinin laivaan.

Terveiset paljon Kasimirille ja kiitokset lähetyksistä.

Eino]]>
Leino, Eino]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1909]]> 1900-luku]]> 1900-talet]]>
Eino Leino ja L. Onerva lähtivät Roomasta 25.2.1909. Paluumatkalla Leino pysähtyi Berliinissä ja kirjoitti sieltä usein L. Onervalle ja myös Olga-tädilleen. Kirjeessä mainittu Pikku Helka oli Leinon ja Freyan tytär Eya Helka Leino (1906–1987).

---

Rakas Täti. – kiitos kirjeestänne.

Usein olen aikonut pitkin matkani vartta Teille kirjoittaa, olen vain odotellut sitä rikastumisen hetkeä jolloin voisin kirjeeni myötä liittää jotakin puustaveja parempaa. Ei näy tulevan sitä täällä. Kirjoitin äsken eräälle ystävälleni Helsingissä, joka oli hiukan velkaa minulle, että hän sen sijaan että minulle lähettäisi, lähettäisi Tädille postin kautta, osoitteella Merilinna. Se on ainoa, mitä tällä hetkellä voin tehdä hyväksenne. Toivon, että se on edes jotakin tehonnut.

Pian tulen muuten itsekin sinne: jo vappua olisi tarkoitus viettää Helsingissä.

En kehoita Tätiä kuitenkaan aivan liikoja aineellisia toiveita tulostani kantamaan, sillä tämä talvi on tullut kovin kalliiksi minulle ja on yhtä toista järjestettävää minulla siellä, ennen kuin taas siunattuun alkuun siellä. Mutta jotakin luulen voivani aina hankkia Tädin huolien helpotukseksi.

Muuten on matkani ollut kylläkin opettava ja virkistävä. Terve olen ollut, työni ovat sujuneet pääasiallisesti hyvin, nälkään ei ole näännytty vierailla maila, kansoja ja kaupunkeja on nähty, niin että summassa ottaen voin olla kaikkeen siihen sangen tyytyväinen. Täällä Berlinissä on minulla vielä lopetettavina eräitä töitä, ennen kuin voin hyvällä omallatunnolla astua jalkani jälleen isänmaan kamaralle. Mutta arvattavasti noin kolmen viikon kuluttua lähden täältä. Sehän ei ole mikään aika enää, kun on jo kahdeksas kuukausi menossa siitä kuin viimeksi Helsingin rautatieasemalla kättä puristettiin.

Asun täällä erään vanhan ystävällisen rouvan luona, joka pitää hyvää huolta minusta, paikkaa sukkani, toimittaa pesuni j.n.e. Huone itse maksaa vain 30 saksan mk kuukaudessa. Siihen aamukahvi 6 mk ja lämmitys 20 pfennigiä päivältä. Ateriani tulevat läheisissä oluttuvissa maksamaan vain markan tahi, juomarahat siihen luettuina, suomanrahassa 10mk 20p kerralta. Jos siihen vielä tupakat, kahvit (kerran päivässä Café Bauerilta, jonne tulevat suomalaiset sanomalehdet) y.m. tilapäiset menotkin lasketaan, niin ei elämä täällä suinkaan kalliimmaksi tule kuin Helsingissä, pikemmin päinvastoin. Mutta kun siihen tulee lisäksi 250 mkan kuukausieläke sinne Hkiin, niin kohoaa budgetini sentään sangen korkealle. Kynän täytyy pyöriä ja tahdon voittaa vaikeuksia, jos mieli ollenkaan pärjätä päätäni tästä ensi syksyyn.

Suomalaisia on täällä, niin kuin Romassakin [...], pieni kolonia, jonka jäseniä tapaan silloin tällöin. Nuoria maistereita, laulajoita, soittotaiteilijoita (m.m. Heikki Halmen, joka kuitenkin juuri tänään matkusti Pariisiin).

Neuvotellaan nyt lähemmin niistä aineellisista asioista sitten kun olen itse siellä. Samalla voin kertoa myös hiukan enemmän matkakuulumisia. Terveisiä pikku Helkalle ja sanokaa, että nukke kyllä varmasti tulee. (s.o. Täti saa sen käydä minun puolestani ostamassa Passaasin leikkikalukaupasta).

Eikä sitten muuta kuin näkemiin ja hyvää voimista siihen saakka.

Eino
Berlin 4/5-1909
Donnervitzstr. 16,I,links.]]>
Leino, Eino]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1897]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
---

Paltamo 29/5 97.

Hyvä täti!

Otaksun tädin jo taas olevan poikiaan vastassa Helsingissä. Siellä jo kävin minäkin, kuten täti tietysti Wirtasen rouvalta y. m. lie kuullut, kävin Renqvistiä tapaamassa sen suuren ensi jouluksi ilmestyvän runovihkoni asioissa ja tulla huristin sieltä suoraan kotiin. Nyt olen ollut täällä kuukauden päivät, kalastellut Kallen kanssa, uinut, niittyä perkanut ja aurinkokylpyjä ottanut. Sitä vastoin on vähemmän tullut kirjoitetuksi sitä runoteosta, jolla taas olisi aikomus ensi talvi pärjätä. Kalle, Artturi ynnä Inkeri lapsineen ja piikoineen lähtevät täältä tällä viikolla, jään kai vähän heidän jälkeensä, mutta en kauvaksi, sillä ei näy kotona tulevan työtä tehdyksi. Jos tädiltä poikien taskuista rahoista joku kymmenen liikenisi, niin olisin erittäin kiitollinen saadessani sen mitä pikimmin. Siten pääsisin liikkeelle.

Muuten on elämämme niin hiljaista kuin näin lapsitalossa (ajatelkaa, että taas voi sanoa Hövelöä lapsitaloksi!) voi olla. Sillä pikku Sören ja Eino Kasimir ovat aika hulivilejä, jotka vuoroin huutavat ja tappelevat ja mukiloivat toisiaan, niin että Olgakin jo kerran tuskastui ja ärähti omasta kamaristaan: "On noita ollut ennenkin herroja tässä talossa, vaan ei nuo ole tuollaista elämää pitäneet!" Yksi pitäisi olla tietysti heitä aina paimentamassa.

Riddelin on muuttanut täältä pois Ruovedelle ja Toivoniemi myöty Oulun Ravanderille. Ne ostelevat täältä päin kaikki maat mitä vain saavat – tietysti tulevan rautatien varalta. Pelkäämme ettei Toivoniemestäkin vain tulisi jonkunlainen lastauspaikka, se olisi hyvin ikävää Hövelön hiljaisuudelle.

Kasimir näyttää olevan Pietarissa Faure'n juhlallisuuksia katsomassa päättäen ainakin eräästä matkakirjeestä Päivälehteen, jossa luulin hänen stiiliään tunteneeni. Saapa nyt nähdä, mitä hän tuumii, aikooko tulla Helsinkiin, vai asettua muualle ja miten sitte järjestetään.

Mutta näistä kaikistapahan sitten saamme piakkoin puhua enemmän suullisesti. Voikaa hyvin ja terveisiä sylimäärin koko Hövelöstä, enin kuitenkin

Eino-pojalta.]]>
Leino, Eino]]> postikortit]]> postkort]]> Kyrenius, Olga]]>
Vuonna 1908 Eino Leino muutti erilleen vaimostaan Freya Schoultzista ja kirjoitti rakkauskirjeitä L. Onervalle. Elokuun lopulla Leino matkusti L. Onervan kanssa Roomaan, josta hän lähetti kortin Olga-tädille. Menomatka kesti useita kuukausia, Tukholmasta Malmön kautta Kööpenhaminaan ja sieltä Berliinin, Dresdenin ja Münchenin kautta Roomaan.

---

[kortin kuvapuoli: "Roma – s. Pietro"]

[kortin kääntöpuoli] 18/12 1908. Roma.
Hauskaa ja rauhallista joulujuhlaa toivottaa Tädille sydämellisesti

Eino.]]>
Kyrenius, Julia]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1890]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
---

Raisio den 31 januari 1890

Älskade Olga!

Tack så Mycket för dit sista brev jag fick det just Pauls dagen då var här mycket främman, samma dag hade vi läst på Tidningarna om Lönnbohms död, ungefär en väcka föredes så skref Elin till Hilda att Fadren var mycket siuk aldeles utan hopp, dä va skrivit den 14 de då hade han bara såvit, också skref hon att Emeli var också mycket siuk i styngn måtte hon nu helst till friskna hon som är så svag och klen så är jag red att hon också dukar under af bara sorg, vist hade han ju kunna leva ennu många år för att få sina yngsta gossar uppfostrade nu vad skall göra när döden kommer så skonar den ingen, nog har ju mången blivi i semre omstendiheter med flere små barn å skulder dertill, visserligen är det svårt men det är ju sådant som ej kan hjelpas man måste trösta sig med det hur var det när din far dog vad hade vi Två toma hender, jag fick gå och sy hos Eriksons för 10 kopek om dagen intet va det för ljusa tider det heller, jag inser det visst att det är sorligt att han skulle dö, men det är ju värdens gong hans tid var väl nu kommen mest är den stackars Olga att beklaga som ej har livnära sig på någåt sätt får nu Emeli leva så får hon ju pension att kosta på di tvenne gossana di andra sörier nog för sig det är ju gu nåd med dem mera Elin tycktes nu vara aldeles utom sig, mot mig är hon väl alt ennu grå merkte jag nog men sak samma; här leva vi som för Ida kom hem från kuopio der hon va att jula Emma är i joensu hos sin syster for ren före jul dit Nu skall hon gå i syskola för att lära sig sy kläder efter måt så vad är det nu för en Nöd när puts makerskan är hemma väver moderna tyger och syr sedan, jag är bara med mina stickningar jag sticka till Kuopio åt Helli ett täcke som innehöll 195 lappar och ett barntäcke af 30 lappar summa 225 28 mark fick jag för dem, garnet var Naturligtvis deras egit, som månas sticka på dem, Nu skulle Emma Nyman också villa ha ett sådant men hon har ej peningar så att det lär väl bli inte is jag sticka af mina egna[...] det nu holler jag på att sticka åt Eugen Bommolsstrumpor till färdigt när han blir ofiser sitt par [?] par har jag färdiga, ylle strumpor borde jag ju också få åt honom men då det hinner ju ennu, tills des är ju ennu över två år, åt Eder borde jag ju också sticka för han lär väl också behöva när han kommer bort hemifrån hvart må han nu hamna till. Hfors heller till Riga, i sommar slutar han sin skola i Reval så skref ju Calle när du skriver till Emili så helsa henne rett hjertligt af mig och säg att jag beklagar och deltager i hennes stora sorg, måtte vår herre ge henne styrka att bära den, och måtte hon bli frisk å få leva för sina barn

Nu ej vidare för denna gongän Många tusende helsningar af alla våra men mest af din gamla Mutter Julie]]>
1800-luku]]>
Leino, Kasimir]]> kirjeet]]> brev]]> Kyrenius, Olga]]> 1900]]> 1900-luku]]> 1900-talet]]> Nykyaika-lehti]]>
Kirjeen kirjoittamisen aikaan Kasimir oli sairaana ja Nykyaika-lehti lakkautettu. Kasimir murehti täyttämättä jääneitä tilauksia. - Lukkari Lüger on ilmeisesti hahmo Frans von Schönthanin näytelmässä Hullutusten hetki.

---

Kuopio 2 p. helmik. 1900.

Täti hyvä

Piru periköön, siis meidät itsekunkin, sillä kiittämättömyys on maailman palkka, sanoo lukkari Lüger "Hullutusten hetkessä". Se nyt näkyy olevan niin määrätty, että minun täytyy lempojen tautta – sillä tietysti ei Eino nytkään ole painattanut kiertokirjettä, jolla olisi Nykyajan kunnialliseen hautaan saanut – menettää maineeni tulevien polvien silmissä ja että minua kaikenlaiset "lorvit" pääsevät osoittelemaan raha-asioistani ja nylkemään vielä jälestäkin päin. Sille Haaviston lurjukselle lähetän tässä 125, vaikka rahani kyllä parempaankin tarvitsisin, mutta kirjapainosta saavat antaa spesifieeratun laskun, jota sitten hiljalleen maksetaan, mikäli jaksetaan.

Lempo tässä jaksaa enää ajatella kenenkään pääkivistyksiä, enemmän omia kuin muidenkaan, työtä on, kiire on, tekee minkä jaksaa ja kun ei jaksa, niin kaatuu ja kuopatkoot ne, jotka jälelle jäävät. Hyvästi vain ja kiitoksia vaivoista

Kasimirilta

Ottakaa Haavistolta kuitti ja lähettäkää se minulle]]>
Leino, Kasimir]]> kirjeet]]> brev]]> Leino, Eino]]> Kyrenius, Olga]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]> Nykyaika-lehti]]>
---

Wiipurista 25 p. elokuu

Hyvä tätini & Rakkahin Eino veljeni!

Olen sinulle jo kirjoittanut monta kirjettä, mutta aina ne repinyt ja viskannut uuniin.

Tiedänhän minä, ettei minusta enää mihinkään ole, vaikka [...] olen ollut vielä jotakin toimivinani. Mutta nyt ei käy enää salaaminen, että tämäkin teaatteri on lopussa kohta. Täältä Wiipurista minun nyt kohta pitäisi päästä jonnekin mieluummin omaisten hoitoon siksi vähäksi aikaa, joka minulla vielä [...] olla voi. Kunpahan edes kuolisin! Mutta sekin viipyy, vaikka minun arveluni ja vakaumukseni mukaan minulla on jo selkäranka ja pää karstalle palanut, samoin hermot y. m. menneet, vatsakaan ei enää tahdo pitää mitään [...] ja ajatuskyky on pieninpäänsä supistunut. Tähän saakka on vielä jotakin ollut, vaan nyt ei enää tunnusta olevan enää paljo mitään. Ja ihmeistä ihmeellisintä on, että sydän kuitenkin lyö säännöllisesti, kuten valtimokin. Reumatismia on jo jaloissa, lanteissa ja toisinaan käsivarsissa. Minä palan nähtävästi siksi, kunnes kaikki kuivaa. Kaiken surkeuden huippu on se, ettei sitä edes osaa surra, ajattelee vain, että kun jollakin sopivalla tavalla loppu tulisi. Jos tietäisin kivuttoman tavan, millä tämä nopeammin loppuisi, niin sitä noudattaisin. Mistä tämä kaikki on tullut, en tiedä, vatsa se on kai syynä, peräsuolen tulehdus tai jokin sellainen.

Koeta rakkahin veljeni, pitää huoli siitä, että keskeytynyttä työtäni jatketaan ja että maineeni säilyy; raha-asioitani hoitamaan minusta ei enää ole ollenkaan, sen surusanoman saisit ilmoittaa [...], Erkolle ja Haloselle, joille sydämellisimmät terveiseni. Elok. 22 p. lankeaa vekseli [...], sitä varten [...] tässä Kallen vanha aksepti; häneltä kait ne rahat Rovaniemeltä ovat tätä varten.

Tädin asiaa en ole voinut suorittaa, kun tilausliput jäivät sinne. Sano hänelle tuhannet terveiset ja kiitokset kaikesta, vaikka onhan sekin mahdollista, että vielä teidänkin ristiksenne joudun, sillä muuksi kuin ristiksi ei minusta enää ole, olinpahan sitte missä tahansa. Voi jos olisi saanut loppuun edes sen ainoan draamansa! Ette näy jaksaneen Nykyaikaakaan saada ulos. Kaikki menee yhtä mukaa, kun kerran menemään rupeaa. Parastaanhan tuota on koettanut mutta enempäänsä ei jaksa. Kuolema olisi minulle voitto; isänmaastakin näkyvät lopun tekevän ja liika rasitus vie ihmisetkin ennenaikaiseen hautaan; muuta maalle, elä rasita itseäsi, elä, elä –, joka elää vielä voit, sillä kun ei ole lohtua uskonnostakaan, niin tyhjää ja kolkkoa on kaikki. Terveiseni, sydämeni tähteet teille! K. L.

Hanki valtakirjan todistajat sieltä, tuntevathan ne käsialani. K.L.

Huom! Elkää täti sentään antako tätä vielä Einon käsiin, kun ehkä liiaksi ottaisi surukseen.]]>
Leino, Kasimir]]> kirjekuoret]]> kuvert]]> 1902]]> 1900-luku]]> 1900-talet]]>
---

Kasimirilta silloin kun hän oli sairas

[...] Neiti Olga Kyrenius
Helsinki
Antink. 30 / [...]

[leima osoitepuolella] Kuopio [...]

[leima kääntöpuolella] Helsinki 27.1.02]]>
Lönnbohm, Oskar]]> kirjeet]]> brev]]> Lönnbohm, Oskar]]> Kyrenius, Olga]]> 1900-luku]]> 1900-talet]]>
Kirje on kirjoitettu luultavasti 1907. Oskar ja kirjeessä mainittu Anni-vaimo menivät naimisiin vuonna 1906. Antero ja Annikki ovat perheen lapsia, ja Kalle on Kaarlo Lönnbohm.

---

Rakas Täti!

Seuraa se 325:n S.M:n aksepti. Mahtanee tulla ajoissa.

Jotenkin terveinä ollaan, päätäni kuitenkin usein kivistää iltapäivin ja joskus aamulla herätessä. Poika on vankka takki päällä painaa 16 kiloa. Oli kalossitkin jalassa, on aina touhussa. Nyt oppi vasta ääntämään k:n, viime kuussa r:n ja j:n, joista j ja k:ta käyttää hyvin vähän. Annikki sanoo monta sanaa: ottakee, antakee, auttakee (jo 11 kuisena). juoksee ja telmää, vetää alas pöytäliinoja: eilen vetäisi äitinsä nenän alta täyden kahvikupin silmilleen, onneksi ei palanut, oli huivikin otsalla suojana. Antero tuntee Suomettaren ja Savottaren otsikkokirjaimet. Annikki tuntee S:n ja R:n siitä. Kun lehti tulee, lukevat aina ensin pari kirjainta.

Lehmä on ummessa. Lela poikii huhtikuussa. 9 p tienoissa. Hyvä laatuaan. Maksoi 190 S.M. Sen vasikka kasvaa maalla syntynyt viime kesäk. alkupäivinä. Tekee kovasti lantaa Annin puutarhaa varten. Siellä on jo 1 omenapuu, jonka tohtori Johnsson lahjoitti ja kävi Edvard Hendusen kanssa istuttamassa syksyllä. Mökistä on maksettava 590, Edvard on Itä-Preussin kohdalla Kalvarian kaupungissa. Estlander on toinen suomalainen.

Hendusen rouva on ollut puutteessa. Tuomari Argillanderin rouva (o.s. Envald) keräsi listalla rahaa muutamia satoja. Uneton, laiha ollut, rouva Aholle valittanut, että söisi joskus muutakin kuin paksua ryssälimppua. Siten tuli asia ilmi. Olen omasta puolestani antanut mitä minulla on, lukenut 2–3 kuukautta ensin Ailin, sitten Arvin kanssa latinaa, että pääsisivät apteekkiin. Ehdolla että maksaisivat sitten kuin jaksavat vaikkapa lapsilleni.
Ei ole edes maalla mökki, eikä kaup. irtaimisto palovakuutettu, niin on elämä tiukkaa. Velkain lyhennyksiin on mennyt jo tänä vuonna 500, korkoihin ehkä sama, siihen henkivakuutuksia j.n.e. Olen etukäteen jo ottanut huhtikuun (1/4) palkasta muun paitsi 50 markkaa. On mietitty omaa asuntoa, että hyyryrahalla lunastaisi sen omakseen 10–15 vuoden kuluessa. Velkoja on vielä yli 12,000. – Ernst Bick, kituu, enimmikseen ulkomailla. Kallelle olen velkaa 1,000, pyytää alati lyhennystä.

Annin sisar on Moskovassa Granit yhtiön (Hangosta) palveluksessa olevan rakennusmestari Hämäläisen vaimo, Jenny. Hän on kivulloinen, oli täällä 2 kuukautta, tytär Ella oli 1/2 vuotta. Porstuasta koetetaan tehdä mökille kammari.

Joku sanoi Annia Anteron Mammaksi. Antero toisena päivänä sanoi äidilleen: Äiti elä ole Mamma! – Hän kutsuu hyvin lihavia rouvia Mammaksi. –

Lääninmaanmittari R[...]llä, Kallen hyvä ystävä, oli kirjuri, joka eroaa. Koetin siihen saada Hildaa. Se olikin vaan satunnaisen paikka, eikä mikään vak. virka. –

Annilla on privaattioppilaita, jotka lopettavat kurssinsa kohta ja saavat kansakoulunsa päästötodistuksensa kansakoulusta. – Kirjoittakaa sieltä asioista.]]>