Hämeenlinnan kirkon ja toriaukion väliin valmistui 1910-luvun alussa Armas Lindgrenin suunnittelema Toripuisto, jonka molempiin päihin rakennettiin avoimet paviljonkirakennukset. Samassa yhteydessä tori kivettiin. Tässä ilmeisesti vuonna 1913 otetussa kuvassa päähuomion vie kuitenkin torin pohjoislaidan koristeellinen valaisinpylväs. Samoja tai ainakin hyvin samanlaisia valaisinpylväitä voi edelleen nähdä Sibeliuksenpuiston käytävien varrella. Keskustan katuvalaistus sähköistettiin vuodesta 1899 alkaen. Ensimmäiset sähkölamput olivat nopeasti kuluvia kaarilamppuja. Jo seuraavalla vuosikymmenellä saatiin kuitenkin Hämeenlinnassakin käyttöön Thomas Alva Edisonin uusi käänteentekevä keksintö, hehkulamppu.
Hämeenlinnan kustavilaista klassismia edustavan kirkon suunnitteli Kustaa III:n ranskalaissyntyinen hoviarkkitehti Louis Jean Desprez. Rakennustyö valmistui vuonna 1798. 1800-luvun loppupuolelle tultaessa seurakunnan väkiluku oli lähes sadassa vuodessa jo nelinkertaistunut ja kirkon ahtaudesta valitettiin toistuvasti. Vuonna 1890 kirkkoneuvosto tilasi arkkitehti Josef Stenbäckiltä suunnitelman kirkon laajentamiseksi perinteiseksi ristikirkoksi. Kirkon korjaustöiden yhteydessä luovuttiin samalla amfiteatterimaisesta penkkien asettelusta ja alttari siirrettiin kirkon itäpäähän. Kirkkoon rakennettiin lehterit ja saatiin uudet urut ja alttaritaulu. Uudistettu kirkko vihittiin käyttöön 25.9.1892.
Alun perin keskellä kirkkosalia sijainnut alttari siirrettiin vuoden 1892 korjaustöiden yhteydessä kirkon itäseinustalle, amfiteatterimaisesti nousevat penkkirivit purettiin ja lattia madallettiin. Kirkkoon rakennettiin myös lehterit, samalla kun kirkkoa laajennettiin perinteiseksi ristikirkoksi. Samana vuonna kirkko sai lahjoituksena Alexandra Såltinin maalaman alttaritaulun, joka kuvaa Vapahtajan ilmestymistä Maria Magdaleenalle. Taulun lahjoitti seurakunnalle neiti Amanda Helenius veljensä kauppias Vihtori Heleniuksen muistoksi. Seuraavan kerran sisätiloja uudistettiin vuonna 1912, jolloin muutokset suunnitteli hämeenlinnalaisarkkitehti Ilmari Launis. Kirkon ikkunoihin tuli värikkäät lasimaalaukset ja seinien kaariin ornamenttikuviointi. Tässä postikorttikuvassa kirkon sisustus on arkkitehti Launiksen suunnittelemassa asussa. Vuoden 1964 uudistuksissa ornamentit, lasimaalaukset ja lehterit sitten poistettiin. Kuvassa näkyy myös kaksi kirkon seitsemästä kristallikruunusta.
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.
Hämeenlinnan kirkon pääsisäänkäynnin yläpuolella päätykolmion koristeena oleva risti erottuu hyvin tässä postikorttikuvassa. Ristin pystyttämisestä sovittiin kirkonkokouksessa elokuussa 1830. Ristin keskikohtaan päätettiin kiinnittää vielä messinkilevystä valmistettu säteilevä aurinko, joka kullattiin. Kirkon laajennustöiden yhteydessä vuonna 1892 muidenkin sisäänkäyntien yläpuolelle kiinnitettiin ristit, mutta ne jäivät ilman kullattua aurinkoa. Keskellä kattoa oleva rautaristikolla ympäröity lyhtymäinen koriste on peräisin vuodelta 1847, jolloin kirkon katto uusittiin ja päällystettiin rautapeltilevyillä. Vanha kuparikatto myytiin. Vuonna 1849 pääoven yläpuolelle lisättiin kirkon rakennusvuodesta kertova teksti: År 1798. År-sana poistettiin kuitenkin vuonna 1913, jolloin messinkinumerot kunnostettiin ja kiillotettiin kirkon ulkomaalauksen yhteydessä.
Kirkon kellotorni rakennettiin sakastin päälle vuonna 1837, kun kirkonmäelle siirretty vanhan kaupungin kirkon tapuli oli palanut Hämeenlinnan palossa syksyllä 1831. Tornin piirustukset oli laadittu intendentinkonttorissa Helsingissä, ja sen rakentamisen sai tehtäväkseen raatimies Johan Fredrik Bastman. Valmiina torni kohosi 34,5 metrin korkeuteen. Uudessa kellotornissa oli aluksi kaksi kelloa, ja vuonna 1848 sinne sijoitettiin kolmaskin kello, joka painoi 640 kiloa ja oli kelloista suurin ja painavin. Aikaa näyttävän kellon kaupungin maistraatti tilasi Tukholmasta P. O. Nordinilta, joka kävi itse asentamassa valmistamansa kellon paikalleen. Tornin jokaiselle neljälle sivustalle tuli oma kellotaulu. Tämä kello korvattiin kuitenkin jo vuonna 1851 mustasaarelaisen kelloseppä Karl Glasbergin valmistamalla kellolla, joka ilmaisi lyönnein tasa- ja puolitunnit. Glasbergin kello oli paljon kestävämpää tekoa, ja se on kullattuine osoittimineen edelleen tallella kirkon tornissa. Postikorttikuvassa kirkon edustalla näkyy Armas Lindgrenin suunnittelemaan Toripuistoon kuuluva pohjoisenpuoleinen paviljonkirakennus, joka valmistui vuonna 1911. Hallituskadun erottaa Toripuistosta matala kiviaita, jonka nurkkia koristavat kivestä veistetyt maljat.
Toripuisto valmistui Hämeenlinnan kirkon ja Kirkkopuiston edustalle arkkitehti Armas Lindgrenin suunnitelman mukaisesti 1910-luvun alussa. Puiston keskellä sijaitsevan maljamaisen suihkulähteen paikalla voisi olla paljon näyttävämpikin veistos, jollei rahapula olisi jälleen kerran ohjannut kaupungin päätöksentekoa. Kuvanveistäjä Eemil Halonen valmisti Toripuiston suunnittelijan arkkitehti Armas Lindgrenin ehdotuksesta kaksi veistosluonnosta: Hämäläiset kalastajat ja Lähteellä istuva äiti. Valtuuston mielestä veistoshanke oli kuitenkin liian kallis ja luonnokset palautettiin taiteilijalle. Lindgreniltä tilattiin piirros yksinkertaiseen suihkulähteeseen. Säästömielessä myös lähdettä ympäröivä kivetty käytävä jätettiin pois ja suihkulähteen ympärille istutettiin sen sijaan kasveja.
Hämeenlinnan kirkko rakennettiin 1700-luvun lopulla Katajamäki-nimiselle alueelle, jossa alun perin nimensä mukaisesti kasvoi tiheässä katajia. Jo 1800-luvun alussa kirkon ympärillä oli ollut jonkinlainen puistikko. Hämeenlinnan palon jälkeen 1830-luvulla siirrettiin lähinnä kirkkoa sijainneet rakennukset paloturvallisuussyistä kauemmas ja raivattiin nykyisen Kirkkopuiston alue. Apteekkari Bjuggin puutarhuri Kustaa Reinhold Sonntag suunnitteli ns."Katajamäen puistojen" tai "Kirkkopuistikoiden" istutukset, ja kesällä 1838 puistoon istutettiin vaahteroita, jalavia ja lehmuksia. Myös pensasmajoja istuimineen oli puistossa vielä ainakin 1800-luvun loppupuolella, jolloin vanhat kaupunkilaiset mielellään istuskelivat kesäiltoina ja pyhäpäivinä puistossa seurustelemassa. Pyhäaamuisin myös jumalanpalvelukseen saapuneet maalaiset istuivat puistossa odottamassa unilukkaria avamaan kirkon ovet.
Jean Louis Desprez'n suunnittelema Hämeenlinnan uusklassistinen pyöreä kirkko valmistui vuonna 1798 ja muutettiin perinteiseksi ristikirkoksi vuonna 1892. Hämeenlinnalaissyntyinen arkkitehti Armas Lindgren sai 1900-luvun alkuvuosina tehtäväkseen suunnitella kirkon edustalle torin laitaan puistoalueen paviljonkeineen, istutuksineen ja suihkulähteineen. Paviljonkien rakentaminen tilattiin V. Fr. Alaselta, ja muurit kivimaljoineen teetettiin paikallisessa Heinäsen kiviveistämössä. Puistoalue valmistui syksyllä 1911. Samassa yhteydessä aiemmin hiekkapäällysteinen tori sai pintaansa säteittäin ladotun kiveyksen.
A. Alopaeuksen kirjakauppa toimi Hämeenlinnassa vuodesta 1888 maaliskuuhun 1900. Alopaeus julkaisi omalla kustannuksellaan myös postikortteja. Tässä piirretyssä sommitelmakortissa on kuvattuna kaupungin tärkeimmät nähtävyydet 1800-luvun lopussa: Raatihuone, kirkko ja Aulanko. Raatihuoneen katolla liehuu Venäjän lippu. Keskimmäisessä pikkukuvassa on näkymä idästä Vanajaveden yli kohti keskustaa. Kortin piirtäjä on ruotsalaistaiteilija Anna Palm (1859-1924).
Hämeenlinnan torin itälaidalle, kaavan mukaiselle paikalle, valmistui arkkitehti Louis Jean Desprez'n suunnittelema kirkkorakennus vuonna 1798. Alun perin kirkko oli pyöreä torniton rakennus, mutta 1800-luvun aikana se sai kellotornin ja muutettiin perinteisemmäksi ristikirkoksi. 1900-luvun alun postikortissa ei ole vielä Toripuistoa eikä paviljonkeja, jotka valmistuivat vuonna 1911. Toria ei myöskään ole vielä kivetty, vaan kirkon edessä levittäytyy pelkkä hiekkakenttä. Vasemmalla torin pohjoislaidalla näkyvät lääninhallituksen empirerakennus ja puutalo, jossa toimi Kaupunginhotelli vuoteen 1929 asti.
Kuivaltasillalta keskustaan päin katsottaessa suoraan edessä kohosi 1900-luvun alussa ortodoksinen sotilaskirkko. Turuntien vasemmalla puolella näkyy Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun jugendrakennus vuodelta 1906 ja oikealla puolella kaksi nikkarityylistä puurakennusta. Lähempänä siltaa oleva rakennus on peräisin vuodelta 1883, ja sen jatkona on arkkitehtitoimisto Helin & Nyströmin suunnittelema vuonna 1898 rakennettu talo. Vanhemmassa rakennuksessa toimivat 1910-luvulla mm. E. Stierin jälkeläisten valokuvaamo, Kustaa Vallisen ruumisarkkuliike ja A. Kinnarin kotileipomo.
Toripuiston perustamisen yhteydessä vuonna 1911 istutetut puut olivat ehtineet jo vähän kasvaa 1930-luvulle tultaessa. Torille Hämeenlinnan kirkon edustalle on pysäköity autoja, mahdollisesti takseja. Torin pohjoisreunassa Uuden hotellin kohdalla toimi jonkin aikaa näihin aikoihin Uusi Vuokra-autoasema Torilla -niminen pirssi, jota pitivät Hyökkäysvaunupataljoonan aliupseerit. Toiminta ei kuitenkaan kannattanut, koska torilla oli jo ennestään kaksi pirssiasemaa ja rautatieasemalla vielä kolmas.
Arkkitehti Armas Lindgreniltä tilattiin suunnitelma torialueen kohentamiseksi vuonna 1908. Hämeenlinnalaissyntyinen arkkitehti otti suunnittelutyössään huomioon torin ympäristön kolme merkittävää julkista rakennusta: kirkon, raatihuoneen ja lääninhallituksen talon. Hän jakoi torin kahdeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, jossa torin kirkonpuoleinen yläosa toimi puistona ja edustusaukiona ja alempi osa arkisena kauppapaikkana. Toripuiston Lindgren suunnitteli muotopuistoksi istutuksineen, nurmikenttineen ja hiekkakäytävineen. Puiston etelä- ja pohjoispäissä on Lindgrenin piirtämät paviljonkirakennukset, joista kuvassa näkyy vain etelänpuoleinen. Puistoa ympäröimään Lindgren suunnitteli matalan kiviaidan. Torin puolelle tuli kivimaljojen ympäröimä portaikko, jonka kohdalle keskelle puistoa sijoitettiin suihkulähde. Avoimeksi jäänyt torin alaosa tuli kivettäväksi mukulakiveyksellä. Armas Lindgrenin torisuunnitelma hyväksyttiin joiltakin osin korjattuna vuonna 1910 ja rakennustyöt valmistuivat seuraavan vuoden syksyllä.
Vuonna 1798 valmistunutta Hämeenlinnan kirkkoa on sanottu Pohjolan pikku Pantheoniksi, ja sen esikuvana onkin ollut antiikin Rooman Pantheon-temppeli. Itse kuningas Kustaa III osoitti suurta kiinnostusta pienen sisämaakaupungin kirkkoa kohtaan. Hän valitsi oman hoviarkkitehtinsa Jean Louis Desprez’n suunnittelemaan antiikin ihanteiden mukaisen kirkon. Hämeenlinnan kirkosta tulikin yksi maan tärkeimmistä kustavilaisen klassismin muistomerkeistä. Kirkko koostui runkohuoneesta, jonka yläpuolella kaartui kuparipäällysteinen kupolikatto. Sisäänkäyntiä kehystivät doorilaiset pylväät ja päätykolmio. Alttari sijaitsi kirkon keskellä ja penkit kaaririveissä sen ympärillä kahdeksassa lohkossa. Lattia ja penkit kohosivat seiniä kohti amfiteatterimaiseen tapaan. Saarnatuoli oli seinustalla pääovea vastapäätä, sakaristoon johtavan oven ulkopuolella. Hämeenlinnan kirkon juhlallisen vihkimisen suoritti Hämeenlinnan seurakunnan kirkkoherra Zach. Cygnaeus ensimmäisenä adventtina, 2. joulukuuta 1798.
Venäläinen sotilaskirkko valmistui Pikkutorille Turuntien päähän vuonna 1900. Kirkko korkeine torneineen edusti ajan ortodoksiselle kirkkoarkkitehtuurille tyypillistä bysanttilaisvaikutteista rakennustapaa. Vaikka uusi kirkko oli kaunis ja arvokas, sen rakentaminen ajoittui aikaan, jolloin Suomen itsehallintoa oltiin kaventamassa. Niinpä kirkko nähtiin alusta asti kaupungissa vieraan sortovallan symbolina. Venäläiset sotilaat poistuivat Hämeenlinnasta vuoden 1918 alussa, ja sotilaskirkko jäi Suomen valtion omaisuudeksi. Se oli käyttämättömänä aina tammikuuhun 1923 asti, jolloin rakennus luovutettiin korvauksetta kaupungin haltuun. Tällöin todettiin, että kirkko oli tyhjä lukuun ottamatta ikonostaasia, marmorisia alttaripöytiä ja kahdeksaa kirkonkelloa. Ikonostaasi luovutettiin Hämeenlinnan ortodoksiselle seurakunnalle ja kirkonkellot otettiin alas. Kellot myytiin tai luovutettiin luterilaisille seurakunnille, mm. Vesilahdelle ja Tyrväälle. Kirkontornit ja kupolit vedettiin köysien avulla alas ja kaikki kirkolliset piirteet rakennuksesta hävitettiin. Seuraavana vuonna rakennuksessa avautui kaupunginkirjasto.
Suurin piirtein lounaan suunnasta otetussa ilmakuvassa näkyvät keskiaikainen Hattulan Pyhän ristin kirkko ja kirkkopiha. Kirkkopihaa ympäröi harmaakiviaita, johon liittyy kaksi porttirakennusta ja kellotapuli. Oikeassa reunassa on kirkon etelänpuoleinen porttirakennus ja sen takana kirkon seinustalla asehuone. Porttirakennukset ovat keskiajalta, vaikkakin etelänpuoleinen on osittain rakennettu uudelleen 1700-luvulla, samoin kuin asehuoneen etelä- ja länsiseinä. Kirkkopihan taustalla näkyy Hurttalan kylän rakennuksia ja peltoja Vanajaveden rannassa.
Hattulan keskiaikainen kirkko on omistettu Pyhälle Ristille. Se on rakennettu 1400-luvun puolivälissä lähelle Vanajaveden rantaa, Hattulanselän kohdalle. Kirkkorakennukseen kuuluu suorakaiteen muotoinen runkohuone, jonka pohjoispuolella on sakaristo ja eteläpuolella asehuone. Kirkon ympärillä on harmaakiviaidan rajaama kirkkopiha, jota on käytetty myös hautausmaana. Kuvassa näkyvä pohjoisenpuoleinen porttirakennus on myös keskiajalta. Sen sijaan oikealla näkyvä puinen kellotapuli on peräisin uusklassismin ajalta, vuodelta 1813, vaikkakin sen harmaakivinen alaosa on ollut aikoinaan yksi porttirakennuksista. Erikoisen Hattulan Pyhän ristin kirkosta Suomen keskiaikaisten kirkkojen joukossa tekee se, että se on rakennettu punatiilistä, kun taas muut keskiaikaiset pitäjänkirkot ovat harmaakivikirkkoja.
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.
Honkajoen kirkko tienristeyksestä kuvattuna (3_25 Honkajoki, Kirkonkylä). Ohi kulkeva maantie on kapea hiekkatie. Kiviaidan edessä seisoo viisi tuntematonta miestä ja koira. Kirkon oven kohdalla on kiviaidassa porttina asehuone (?), jota ei useimmissa muissa kirkkoa esittävissä kuvissa ole. Kuva liimattu taustapahville. Haalistunut. Kuvattu mahdollisesti 1900-1920-luvulla.
Joulukuusi pystytettiin Hämeenlinnan torille ensimmäisen kerran 17.12.1932. Kuusen pystytyksen lumettomalle torille kuvasi silloin kirjakauppias Enok Rytkönen. Tämäkin postikorttikuva on Rytkösen ottama, mutta se lienee peräisin joltakin myöhemmältä 1930-luvun joululta, koska lunta näyttää olevan runsaasti. Kuva on otettu lännen suunnalta, jolloin taustalla näkyvät talviasuinen kirkko ja lumen peittämä Toripuisto.
Kaatuneitten muistopäivä 1969. Seppelettä laskemassa kirkkoherra Lauri Lehmuskoski ja maanviljelijä Arvi Vesterinen. Pielaveden ja Keiteleen Sanomissa 23.5.1969.
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/125861
Kajaani oli pieni talonpoikaiskylä Kajaanin pitäjässä, kunnes se pitäjien eroamisen jälkeen liittyi osaksi Paltamoa. Itsenäistyttyään kaupungiksi tultuaan vuonna 1651 toimi sen kirkkona yhä Paltamon kirkko, mutta kreivi Pietari Brahe, Kajaanin kaupungin perustaja, ryhtyi heti toimenpiteisiin kirkon aikaansaamiseksi kaupunkiin.
5. helmikuuta 1652 pidetyillä kihlakunnankäräjillä annettiin rahvaalle määräys tuoda kirkkoa varten hirsiä ja alkaa rakennustyö. Kaupungin ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1656.
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä 23.6.1934. Kirjoittajana Henrik Vilhelm (Wille) Claudelin.]]>2018-10-23T02:18:00-05:00
Kajaani oli pieni talonpoikaiskylä Kajaanin pitäjässä, kunnes se pitäjien eroamisen jälkeen liittyi osaksi Paltamoa. Itsenäistyttyään kaupungiksi tultuaan vuonna 1651 toimi sen kirkkona yhä Paltamon kirkko, mutta kreivi Pietari Brahe, Kajaanin kaupungin perustaja, ryhtyi heti toimenpiteisiin kirkon aikaansaamiseksi kaupunkiin.
5. helmikuuta 1652 pidetyillä kihlakunnankäräjillä annettiin rahvaalle määräys tuoda kirkkoa varten hirsiä ja alkaa rakennustyö. Kaupungin ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1656.
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä 23.6.1934. Kirjoittajana Henrik Vilhelm (Wille) Claudelin.
]]>https://digi.kirjastot.fi/items/show/125937
Seurakunnan vanhin hautausmaa sijaitsi kirkon ympärillä, mutta siihen on luultavasti haudattu vain vähän ihmisiä maan ollessa kivikkoista ja kallioperäistä. Yleisenä tapana 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa oli haudata ihmisiä myös kirkon lattian alle, mutta vuonna 1751 kehotti tuomiokapituli lopettamaan ruumiiden hautaamisen kirkon alle vedoten haitalliseen hajuun, joka mätänevistä ruumiista tunkeutui lattian alta kirkkoon.
Kirkon ympäristöä käytettiin hautausmaana noin 160 vuotta eli vuoteen 1809 asti, jolloin ruumiita alettiin haudata Kajaaninjoen rannalla olevaan hautausmaahan. Artikkelissa on luettelo ennen vuotta 1809 kuolleista henkilöistä, jotka on haudattu joko Kajaanin vanhimpien kirkkojen alle tai niiden ympärillä olleeseen hautausmaahan, nykyiseen kirkkopuistoon.
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numero 85/1931. Kirjoittajana G. Enwald.]]>2018-10-23T01:30:58-05:00
Kajaanin seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin pian kaupungin perustamisen jälkeen, vuonna 1652. Tämän kirkon venäläiset polttivat 1716. Uusi kirkko rakennettiin entisen paikalle 1719, ja se oli käytössä vuoteen 1895 saakka, jolloin se purettiin ja nykyinen, J. Ahrenbergin suunnittelema puukirkko rakennettiin sen tilalle.
Seurakunnan vanhin hautausmaa sijaitsi kirkon ympärillä, mutta siihen on luultavasti haudattu vain vähän ihmisiä maan ollessa kivikkoista ja kallioperäistä. Yleisenä tapana 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa oli haudata ihmisiä myös kirkon lattian alle, mutta vuonna 1751 kehotti tuomiokapituli lopettamaan ruumiiden hautaamisen kirkon alle vedoten haitalliseen hajuun, joka mätänevistä ruumiista tunkeutui lattian alta kirkkoon.
Kirkon ympäristöä käytettiin hautausmaana noin 160 vuotta eli vuoteen 1809 asti, jolloin ruumiita alettiin haudata Kajaaninjoen rannalla olevaan hautausmaahan. Artikkelissa on luettelo ennen vuotta 1809 kuolleista henkilöistä, jotka on haudattu joko Kajaanin vanhimpien kirkkojen alle tai niiden ympärillä olleeseen hautausmaahan, nykyiseen kirkkopuistoon.
Artikkeli on ilmestynyt Kajaani-lehdessä numero 85/1931. Kirjoittajana G. Enwald.
Keiteleen kirkko valmistui 1876. Käyttöönottovihkiminen oli 17.12. Suunnitellut arkkitehti W.Westling ja rakentamista valvoi Mikko Karjalahti. Kuva Ilkka Paananen 1976.
Kirkon 100-vuotisjuhla ja urkujen käyttöön vihkiminen 1976. Piispa Paavo Kortekangas, Jukka Malmivaara ja Paavo Kuoppala. Pielaveden ja Keiteleen Sanomissa 16.9.1976
Kirkon uusi lattia 1966. Vasemmalla rakennusmestarit Arvo Konttinen ja Seppo Korhonen ja kirvesmies Yrjö Malinen. Pielaveden ja Keiteleen Sanomissa 3.6.1966.
Postikortti Hämeenlinnan kirkosta on luultavasti painettu 1900-luvun alussa, mutta valokuva on otettu jo aikaisemmin, mahdollisesti vuonna 1888. Samasta kuvasta on ilmestynyt muitakin postikorttiversioita, mm. A. Alopaeuksen kirjakaupan painattamana 1890-luvulla. Kirkko on kuvassa vielä alkuperäisessä asussaan. Ruotsin kuningas Kustaa III lahjoitti 1700-lopulla köyhälle Hämeenlinnan seurakunnalle 4000 riikintaaleria hallintokaupungin arvolle sopivan kirkon saamiseksi vastikään uudelle paikalle siirrettyyn kaupunkiin. Kirkon paikaksi oli Axel Magnus Arbinin laatimassa asemakaavassa määrätty torin ylälaita. Aluksi paikalle suunniteltiin keskitornillista ristikirkkoa, mutta kuningas valitsi lopulta oman hoviarkkitehtinsa Louis Jean Desprez’n suunnitelman. Hämeenlinnan kirkosta tulikin antiikin esikuvien mukainen rotunda, pyöreä, kupolilla varustettu kirkkorakennus, jossa myös alttari oli keskellä kirkkosalia ja porrasmaisesti kohoavat penkit sen ympärillä. Kirkon sisämaalaus toteutettiin vuonna 1828. Arkkitehti Desprez oli tehnyt suunnitelmia myös kellotorniksi, mutta torni rakennettiin kuitenkin vasta vuonna 1837 intendentinkonttorissa tehdyn suunnitelman mukaan. Ennen sitä kellotornin tilalla oli vanhasta kaupungista siirretty tapuli, joka tuhoutui Hämeenlinnan palossa vuonna 1831.
Hämeenlinnan kirkossa ei enää 1930-luvulla ollut kylmä talvellakaan, mutta edellisellä vuosisadalla kirkossakäyntiin piti varautua pukeutumalla lämpimiin vällyihin. "Lämmityslaitoksen" tarpeellisuutta käsiteltiin vuonna 1880 kirkonkokouksessa, mutta ehdotus kaatui vielä maaseurakuntalaisten vastustukseen ja varojen puutteeseen. Kirkkoon päätettiin kuitenkin teettää sisäikkunat ja kaksinkertaiset ovet. Myös sakaristossa oleva uuni luvattiin pitää kunnossa. Kolme vuotta myöhemmin kirkkoherra Karl Fredrik Öllerin aloitteesta asetettiin kuitenkin komitea, joka päätti hankkia kirkkoon kaksi suurta kaminaa, yhden pääoven kummallekin puolelle. Lämmityslaitteiden piiput näkyvät kirkon katolla päätykolmion molemmin puolin.
Kirkonkello 1986. Kirkonkello on samanikäinen kuin kirkkokin. Kellon on valanut Helsingissä v.1876 Rosberg ja Bade. Kello tuotiin rautateitse Lahteen ja sieltä hevosella Keiteleelle.
Kolme miestä Kirkonkylän raitilla (3_6 Honkajoki, Kirkonkylä). Henkilöt tuntemattomia. Takana Honkajoen kirkko, vasemmalla tien varressa maatalousnaisten kioski, oikealla Hietaojan talo. Kuva otettu mahdollisesti 1930-luvulla.