Jouko Mattila muistelee Ivalojoen suuria tulvia ja pohtii, miten mahdolliseen suurtulvaan voitaisiin varautua. Ensimmäinen mummolta kuultu muistitieto suurtulvista ajoittuu 1800-luvulle, jolloin koko Kyrönpuoli peittyi veden alle. Lehmät ja asukkaat vietiin lautoilla turvaan Taivalvaaraan. Kuusniemen mutkaan kertyi valtavan korkeita jäälauttoja, jotka näkyivät kauas. Itse koettuja suurtulvia oli vuosina 1952, 1966, 1981, 2001 ja 2005. Monet näistä tulvista olivat patotulvia, mutta vuosi 1952 oli sikäli erikoinen, että vesi alkoi nousta vasta jäiden lähdön jälkeen. Tulva on koetellut erityisesti Ivalojoen eteläpuolta, jossa sijaitsee kunnan nykyinen keskus. Tulvapenkkojen rakentaminen aloitettiin vuonna 1981 aluksi keskustaajaman ympärille ja myöhemmin niitä on rakennettu myös kylän pohjoispuolelle.

Luontiajankohta

2012-05-11

Julkistamisajankohta

2013-07-10

Lähde

http://tarinoideninari.fi/tarina/184

Provenienssi

Inarin kirjastotoimen haastatteluaineisto: Tarinat talteen -hanke 2011-2013

Kattavuus

10:41

Ääni Item Type Metadata

Haastattelija

Vaattovaara, Merja

Haastateltava

Mattila, Jouko Kalervo

Paikka

Ivalojoki

Kyrönkylä

Pikkusaajo

Korkeasaajo

Taivalvaara

Kuusniemi

Kiimakumpu

Korkeamännikkö

Saarineitamonvaara

Akupää

Paldoselänpää

Kohdehenkilö

Mattila, Kaisa Aurora

Kaapin, Jouni

Kokoelma

Tarinoiden Inari

Viittaus

Mattila, Jouko Kalervo, “Ivalojoen suuret tulvat,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 21. marraskuuta 2024, https://digi.kirjastot.fi/items/show/122917.