Sata muistelmaa Pohjanmaalta

1800-luvun alun Oulua. Sara Wacklinin piirroksen mukaan tehty litografia. Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat.

Sata muistelmaa Pohjanmaalta on ryhmitelty neljään osaan: kuvauksiin ja anekdootteihin 1700-luvun lopun Oulusta, Suomen sodasta (1808–09) kertoviin muistoihin, kuvaukseen keisari Aleksanteri I:n matkasta Pohjanmaalle sekä hajakuviin Oulun palosta vuonna 1822.

Wacklin toi Oulun Suomen kirjallisuuteen: hän loi mielikuvan kaupungista, joka oli ajoittain Turun jälkeen Suomen suurin, eikä mikään tavaton paikka elää, vaikka hedelmäpuiden viran täyttivät pihlajat ja satakielen laulun sijaan saattoi kuulla susien ulvontaa.

Muistelmien kertomuksista kenties tunnetuin on Vapaa valinta. Siinä "höperö vanha tyttö", Shaggin Huppa-Leena valitsee sotilassairaalan ruumiskasasta itselleen sulhasen. Leena sulattelee ruumiin saunassa ja muutamassa minuutissa valekuollut nuorukainen virkoaa henkiin. Tarinan loppu on onnellinen: sotamies ja Leena menevät naimisiin ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Kirjailija Anu Kaipainen lainasi Vapaata valintaa romaaniinsa Arkkienkeli Oulussa 1808–1809 (1967), ja onkin pitkälle Kaipaisen ansiota, että Wacklinin elämäntyö tunnetaan nykyään niin hyvin. Kaipainen toi esiin Muistelmien moniäänisyyden ja ironian sekä pasifismin ja humanismin aatteet.

Sata muistelmaa Pohjanmaalta sai myönteiset arvostelut, mutta oli niitäkin, jotka pitivät teosta omalaatuisen kirjailijattaren päähänpistona. Kirjailijaa syytettiin skandaalinhakuisesta juoruilusta ja valehtelusta, sillä monelle Muistelmien henkilölle löytyi helposti tunnistettava vastine elävästä elämästä. Wacklin vastasi arvostelijoilleen sarkastiseen tyyliinsä: ”Enhän ole niitä pelkäksi todeksi väittänytkään. Kun tahtoo keittää soppaa rautanauloista, täytyy siihen toki panna mehuakin sekaan.”