Aukusti Isokääntä

Aukusti Isokääntä: Piekkon Aukko

Piekkon Aukko oli poikkeava henkilö, josta kerrottiin monenlaisia tarinoita. Jotkut näkivät hänet luonnonlapsena, jotkut taas omalaatuisena poikkeusyksilönä. Hänen kerrotaan olleen hyvin vilkas nuoruudessaan, ja hänellä oli ollut ongelmia mukautua isänsä, varakkaan Isokäännän isännän, vaatimaan säntilliseen elämäntapaan. Seuraus oli se, että hän teki oman ratkaisunsa, jätti yhteiskunnan, kotinsa ja perintönsä ja muutti asumaan meren rantaan Piekkon torppaan Rahjankylään.

Torppa, oikeammin kalamaja, sijaitsi äärimmäisen niemen kärjessä. Siellä Aukko hankki elantonsa metsästämällä ja kalastamalla. Vieläkin kerrotaan juttuja hänen pyyntitavoistaan ja ampumatarkkuudestaan. Hän tuli toimeen ja pystyi selviytymään puutteellisessa majassaan, jossa nukkumasijanakin olivat pelkät laudat sängynpohjalla ja päänalusena vanhoja verkkoja. Suuren luonnon keskellä yksin asuen hän sai vuosikymmenien kuluessa valtavat määrät omaperäistä tietoa luomakunnasta, ilmoista, eläimistä ja kasveista. Hän osasi tehdä ruutia ja valmisti nallejakin. Aukon välityksellä maakunta sai mainion perunalajikkeen ”Piekkon muikun”. Muikulaperunan Aukko oli kertoman mukaan saanut saksalaisesta laivasta, ja hän viljeli sitä mökkinsä nurkalla, josta se sitten levisi ympäristökyliin.

Syksyisillä metsästysmatkoillaan Aukko kävi kotonaan Käännänpuhdossa. Useimmiten hän yöpyi Isokäännässä, jossa hänen tätinsä Johanna oli emäntänä. Kovalla laverilla nukkumaan tottunut Aukko ei suostunut sielläkään menemään sänkyyn vaan nukkui tuvan penkillä. Aukon elämäntapa ja tarinat kiinnostivat ihmisiä, ja Piekkossa kävikin runsaasti vieraita. Aukko otti vieraat vastaan mutta ei sallinut heidän puuttuvan omiin tottumuksiinsa. Joku oli kerran tiskannut Aukon ruokailuvälineet, mutta hän ei kiitellyt vaan valitti, että kahvikin oli sen jälkeen viikon ajan maistunut posliinilta. Yksinäisyydessään Aukko oli säilyttänyt lapsuutensa kielen läpi seitsemän vuosikymmenen. Tarinoissaan hän toi terveisiä menneiltä kertojilta, ja niitä oli hänellä itselläänkin. Hän oli viimeinen luontaistaloutta elänyt kalajokinen.


Vanhemmat
talollinen Antti Isokääntä ja Liisa Pietintytär Kääntä

Puoliso
Aukusti Isokääntä ei ollut naimisissa.

Ammatti
”Piekkon Aukko”, erämies ja kalastaja

Syntymäaika ja -paikka
6.1.1846 Kalajoki

Kuolinaika ja -paikka
5.11.1928 Kalajoki

Kirjoittaja
Risto Isokääntä

Tekstin lähde
Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995