Aineisto
Kasimir Leinon kirje Olga Kyreniukselle ja Eino Leinolle 25.8.1899?
Dublin Core
Tekijä
Nimeke
Kasimir Leinon kirje Olga Kyreniukselle ja Eino Leinolle 25.8.1899?
Kuvaus
Kirje sairastelevalta Kasimir Leinolta Eino Leinolle ja Olga-tädille, luultavasti vuodelta 1899, jolloin Nykyaika-lehti teki vararikon. Samana vuonna Kasimir kiinnitettiin Viipurissa sijaitsevan Suomalaisen Maaseututeatterin johtoon ensimmäiseksi teatterinjohtajaksi vuoteen 1903 saakka. Kirjeessä mainittu Erkko on ilmeisesti Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, runoilija, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja. Halonen on todennäköisesti Pekka Halonen, ja Kalle on Kaarlo Lönnbohm.
---
Wiipurista 25 p. elokuu
Hyvä tätini & Rakkahin Eino veljeni!
Olen sinulle jo kirjoittanut monta kirjettä, mutta aina ne repinyt ja viskannut uuniin.
Tiedänhän minä, ettei minusta enää mihinkään ole, vaikka [...] olen ollut vielä jotakin toimivinani. Mutta nyt ei käy enää salaaminen, että tämäkin teaatteri on lopussa kohta. Täältä Wiipurista minun nyt kohta pitäisi päästä jonnekin mieluummin omaisten hoitoon siksi vähäksi aikaa, joka minulla vielä [...] olla voi. Kunpahan edes kuolisin! Mutta sekin viipyy, vaikka minun arveluni ja vakaumukseni mukaan minulla on jo selkäranka ja pää karstalle palanut, samoin hermot y. m. menneet, vatsakaan ei enää tahdo pitää mitään [...] ja ajatuskyky on pieninpäänsä supistunut. Tähän saakka on vielä jotakin ollut, vaan nyt ei enää tunnusta olevan enää paljo mitään. Ja ihmeistä ihmeellisintä on, että sydän kuitenkin lyö säännöllisesti, kuten valtimokin. Reumatismia on jo jaloissa, lanteissa ja toisinaan käsivarsissa. Minä palan nähtävästi siksi, kunnes kaikki kuivaa. Kaiken surkeuden huippu on se, ettei sitä edes osaa surra, ajattelee vain, että kun jollakin sopivalla tavalla loppu tulisi. Jos tietäisin kivuttoman tavan, millä tämä nopeammin loppuisi, niin sitä noudattaisin. Mistä tämä kaikki on tullut, en tiedä, vatsa se on kai syynä, peräsuolen tulehdus tai jokin sellainen.
Koeta rakkahin veljeni, pitää huoli siitä, että keskeytynyttä työtäni jatketaan ja että maineeni säilyy; raha-asioitani hoitamaan minusta ei enää ole ollenkaan, sen surusanoman saisit ilmoittaa [...], Erkolle ja Haloselle, joille sydämellisimmät terveiseni. Elok. 22 p. lankeaa vekseli [...], sitä varten [...] tässä Kallen vanha aksepti; häneltä kait ne rahat Rovaniemeltä ovat tätä varten.
Tädin asiaa en ole voinut suorittaa, kun tilausliput jäivät sinne. Sano hänelle tuhannet terveiset ja kiitokset kaikesta, vaikka onhan sekin mahdollista, että vielä teidänkin ristiksenne joudun, sillä muuksi kuin ristiksi ei minusta enää ole, olinpahan sitte missä tahansa. Voi jos olisi saanut loppuun edes sen ainoan draamansa! Ette näy jaksaneen Nykyaikaakaan saada ulos. Kaikki menee yhtä mukaa, kun kerran menemään rupeaa. Parastaanhan tuota on koettanut mutta enempäänsä ei jaksa. Kuolema olisi minulle voitto; isänmaastakin näkyvät lopun tekevän ja liika rasitus vie ihmisetkin ennenaikaiseen hautaan; muuta maalle, elä rasita itseäsi, elä, elä –, joka elää vielä voit, sillä kun ei ole lohtua uskonnostakaan, niin tyhjää ja kolkkoa on kaikki. Terveiseni, sydämeni tähteet teille! K. L.
Hanki valtakirjan todistajat sieltä, tuntevathan ne käsialani. K.L.
Huom! Elkää täti sentään antako tätä vielä Einon käsiin, kun ehkä liiaksi ottaisi surukseen.
---
Wiipurista 25 p. elokuu
Hyvä tätini & Rakkahin Eino veljeni!
Olen sinulle jo kirjoittanut monta kirjettä, mutta aina ne repinyt ja viskannut uuniin.
Tiedänhän minä, ettei minusta enää mihinkään ole, vaikka [...] olen ollut vielä jotakin toimivinani. Mutta nyt ei käy enää salaaminen, että tämäkin teaatteri on lopussa kohta. Täältä Wiipurista minun nyt kohta pitäisi päästä jonnekin mieluummin omaisten hoitoon siksi vähäksi aikaa, joka minulla vielä [...] olla voi. Kunpahan edes kuolisin! Mutta sekin viipyy, vaikka minun arveluni ja vakaumukseni mukaan minulla on jo selkäranka ja pää karstalle palanut, samoin hermot y. m. menneet, vatsakaan ei enää tahdo pitää mitään [...] ja ajatuskyky on pieninpäänsä supistunut. Tähän saakka on vielä jotakin ollut, vaan nyt ei enää tunnusta olevan enää paljo mitään. Ja ihmeistä ihmeellisintä on, että sydän kuitenkin lyö säännöllisesti, kuten valtimokin. Reumatismia on jo jaloissa, lanteissa ja toisinaan käsivarsissa. Minä palan nähtävästi siksi, kunnes kaikki kuivaa. Kaiken surkeuden huippu on se, ettei sitä edes osaa surra, ajattelee vain, että kun jollakin sopivalla tavalla loppu tulisi. Jos tietäisin kivuttoman tavan, millä tämä nopeammin loppuisi, niin sitä noudattaisin. Mistä tämä kaikki on tullut, en tiedä, vatsa se on kai syynä, peräsuolen tulehdus tai jokin sellainen.
Koeta rakkahin veljeni, pitää huoli siitä, että keskeytynyttä työtäni jatketaan ja että maineeni säilyy; raha-asioitani hoitamaan minusta ei enää ole ollenkaan, sen surusanoman saisit ilmoittaa [...], Erkolle ja Haloselle, joille sydämellisimmät terveiseni. Elok. 22 p. lankeaa vekseli [...], sitä varten [...] tässä Kallen vanha aksepti; häneltä kait ne rahat Rovaniemeltä ovat tätä varten.
Tädin asiaa en ole voinut suorittaa, kun tilausliput jäivät sinne. Sano hänelle tuhannet terveiset ja kiitokset kaikesta, vaikka onhan sekin mahdollista, että vielä teidänkin ristiksenne joudun, sillä muuksi kuin ristiksi ei minusta enää ole, olinpahan sitte missä tahansa. Voi jos olisi saanut loppuun edes sen ainoan draamansa! Ette näy jaksaneen Nykyaikaakaan saada ulos. Kaikki menee yhtä mukaa, kun kerran menemään rupeaa. Parastaanhan tuota on koettanut mutta enempäänsä ei jaksa. Kuolema olisi minulle voitto; isänmaastakin näkyvät lopun tekevän ja liika rasitus vie ihmisetkin ennenaikaiseen hautaan; muuta maalle, elä rasita itseäsi, elä, elä –, joka elää vielä voit, sillä kun ei ole lohtua uskonnostakaan, niin tyhjää ja kolkkoa on kaikki. Terveiseni, sydämeni tähteet teille! K. L.
Hanki valtakirjan todistajat sieltä, tuntevathan ne käsialani. K.L.
Huom! Elkää täti sentään antako tätä vielä Einon käsiin, kun ehkä liiaksi ottaisi surukseen.
Luontiajankohta
25.8.1899?
Teksti Item Type Metadata
Original Format
Käsinkirjoitettu kirje
Kokoelma
Viittaus
Leino, Kasimir, “Kasimir Leinon kirje Olga Kyreniukselle ja Eino Leinolle 25.8.1899?,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 30. joulukuuta 2024, https://digi.kirjastot.fi/items/show/122066.
Tiedostot
