Aineisto

Ossian Nymanin kirje Eino Leinolle 31.8.1895

Dublin Core

Tekijä

Nimeke

Ossian Nymanin kirje Eino Leinolle 31.8.1895

Kuvaus

Eino Leino toimi lukioaikanaan Toveruus-seuran puheenjohtajana ja piti esitelmiä luokkatovereilleen. Hän joutui kuitenkin eroamaan puheenjohtajuudesta sopimattoman kirjoituksensa vuoksi. Opiskelukaveri Ossian Nyman kirjoitti kirjeen "Lömpalle", joka oli lähdössä lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan.

---

Tammela 31/VIII 95.

Frater optimus Eino!

Nyt olisi minun vuoroni lukea, "minä vaivainen syntinen", kun en ole ennimmin kirjoittanut, mutta suonet anteeksi, kun kauvan "tjensten framför allt". Niin, työtä olen tehnyt nykyään jotenkin lujasti matematiikan kanssa. – Mutta ennen kaikkea kiitos viime kirjeestäsi ynnä puheesta. Puhe oli mainio tietysti ja otettiin se mitä suosiollisimmasti vastaan. Kiitoksia sain niin hyvin yhdeltä kuin toisteltakin puolen. Kiitos siis vielä kerran veli parahin. Koska sen päivän ja vielä seuraavan viikon nauroin partaani. Sillä viikolla sain näet kirjeitä toisilta veljiltä, ja kun olin kehunut heille pitäväni puheen, lausuivat he ihmettelynsä sen johdosta. Matti S. muiden muassa kirjoitti viime sunnuntaina näin: "Kiitos kirjeestäsi! Olihan se taas hauska kuulla miehestä. Ja mikä vielä on kummempaa, kun sinä, niin sinä vielä kerran pidät puheen iltahuvissa. Mitäs pirua sinä oikein juttelit niille ihmisille puheessasi ja mitäs p–skaa syötit kansalle, olis hauskaa tietää. Ehkä pidit väkijuomien turmiollisesta vaikutuksesta ihmisruumiille. Vedit tietysti todistukseksi oman elämän kokemuksesi asiassa ja Yrjön äksiisin niiden 70:nen plaskun kanssa." Ei vähemmän hämmästynyt ja ihmeissään ollut veli Pietari, joka siihen aikaan oleskeli täällä minun luonani. En ole näet heille lainkaan sanonut, kenen puhe oli, vaikka sen tietävät kuka sen piti. On hauska kuulla, mitä he tuumivat kun tapaan. On siinä kerran ihmettelyä ja selityksiä. Lähemmän ilmoituksen olen tuuminut jättää siksi, kun taas ensi kerran ollaan yhdessä koossa. Silloin sinä voit lausua niinkuin entinen piika: "Se pieru, jonka rouva pieraisi, oli minun." Tavatessa myöskin tyhjennetään niin hyvin puheen tekijän, kun sen pitäjänkin maljat, pitäjän kustannuksella. Se on selvä se, sano maisteri.

Kuten sanottu olen jotenkin ahkeraan tämän pitänyt päälle matematiikan kanssa. Yli parin viikon ajan olen joka päivä käynyt Mustialassa 5 tuntia päivässä, ensin aamulla, ja sitten iltapäivällä. Sitä paitsi on vielä tietysti kotityötä. Luja on opettaja ja hyvän se tekeekin. Paljon on asioita selvinnyt. Luulisi sen nyt lopultakin luistavan. Ensi keskiviikkona lähden H:linnaan, jolloin myöskin toiset tulevat. Minä tulen nyt sitte Matin kanssa pulakistiksi H:linnassa, niinkauvan kuin siellä ollaan. Siellä otamme tietysti tuntia kummassakin aineessa ja teemme lujasti työtä. Toivottavasti se silloin onnistuu.

Kuten sanottu oli veli Pietari täällä luonani. Viime maanantaina lähti hän Tampereelle. Terveisiä siis häneltä. Hän oli täällä osaksi katsomassa veljeään, joka oli Forssassa kotiopettajana erään rakennusmestarin luona, osaksi oleskeli hän sitten tietysti minun luonani. Hauskaa oli taas tavata miestä. Ja hauskaa me yritettiinkin pitää. Sinäkin päivänä, jolloin "minä pidin puheen" oli meillä jotenkin vaihtelevat eeventyyrit. Mutta niiden kertomiseen menisi kokonainen tunti. Arvaat että elämää sitä pidettiin, kun klo oli 5 aamulla, kun tulin kotiin. Pekka suvaitsi taas tulla neljännestä vailla 6. Seuraavana päivänä naurettiin ja muut ihmiset kertoivat, mitä olimme tehneet ja pitäneet iloa. Oli niin hyvä, kun ei ollut ketään vanhoja tonttuja kertomassa ja matuska poraamassa. Sunnuntai iltana pidettiin myöskin jotenkin tuimat läksiäiset Pekalle, Forssan hotellissa. Meitä oli siellä 8. nuorta miestä. Arvaat siis että oli hauskaa.

Mitäs minä vielä sinulle kertoisin. Enpä tiedä juuri mitään, sillä olen elänyt nykyään paljaassa matematiikassa ja toivossa että saan tuon kauvan kaivatun Apollon lyyryn. – Juttelimme Pekankin kanssa siitä hetkestä jolloin meillekin kovan onnen lapsille on suotu onni kokoontua vielä kerran Helsingissä, ja sinä, veli paras, pidät vielä kerran puheen kaikille, ennenkuin erotaan. Kun sitä ajattelimme ja puhuimme, me tulimme liikutuksen tuulelle. Samat ajatukse valtaavat nytkin minut, ajatellessani Sinia, sanojasi ja tunteitasi, meitä Sinun veljiäsi kohtaan. En tiedä mitä sanoisin ja tekisin. Sanotaan että "elämä on taistelua", ja [...] kyllä totta, mutta verrattain helpoksi minusta tekevät sen todelliset ystävät, joilla on sama mieli ja tunteet.

Arvattavasti lähdet heti Helsinkiin, kun yliopisto avataan. Sanoistasi näen myös että aiot myöskin ryhtyä heti hyvasti kiinni todelliseen työhön. Ja se on tietysti oikein se. En voi näin sanoa muuta, kuin onnea. Toivottavasti minäkin sitten ensi lukukaudella pääsen Helsinkiin ja silloin sitä taas ollaan lähemmässä yhteydessä. – Kirjoita nyt sieltä meille H:linnaan, niin kauvan kun siellä olemme, niin usein kuin vaan joudat. –

Ei, nyt minun taas täytyy lähteä Mustialaan. Terve siis veli ensi kirjeeseen, jota odotan piakkoin. Kirjoita, jos jaksat vielä kotona ollessasi ja anna osoitteesi Helsingissä. Voi paraiten.

Sinua aina kaipaava veljesi
Ossian [Nyman]

Luontiajankohta

31.8.1895

Teksti Item Type Metadata

Original Format

Käsinkirjoitettu kirje

Viittaus

Nyman, Ossian, “Ossian Nymanin kirje Eino Leinolle 31.8.1895,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 7. maaliskuuta 2021, https://digi.kirjastot.fi/items/show/122086.
 

Tiedostot

http://digi.kirjastot.fi/repository/ec50fae774d7cc92edb4d6f73bb3d680.pdf