Hannu Väisänen

Kirjailija ja kuvataiteilija Hannu Väisänen syntyi Oulussa 1951, kirjaimellisesti kasarmin varjossa, sillä isä työskenteli sotilasmestarina Intiön kasarmilla. Pyrkimystä ympäristön ylittämiseen ja suuntaa elämänuralle merkitsi Väisäsen siirtyminen Savonlinnan taidelukioon 1969–1970, minkä jatkoksi avautui opiskelupaikka Helsingin taideakatemiassa 1970–1974.

Aikuisiässä Väisänen teki toisen merkittävän irtioton: vuonna 1989 hän muutti pysyvästi Ranskaan. Tätä nykyä hän oleskelee vuoroin Pariisissa, vuoroin maaseutukodissaan, josta aukeaa näkymä Dordogne-joen laaksoon:

Yksi syy, miksi viihdyn Dordognessa, on, että se on mahdollisimman kaukana Oulusta. Ei veriruokia, mutta ennen kaikkea siellä on maisema. Pidän ajatuksesta, että se on maailman vanhimpia maalausalueita: 27 kilometrin päässä on Lascaux'n luola ikivanhoine luolamaalauksineen. Siellä on hyvä maalata, kun tietää, että siellä on aina maalattu.

Väisänen on monitaiteellinen: paitsi kirjailijana ja kuvataiteilijana hän on toiminut graafikkona ja lavastajana sekä esiintynyt performansseissa. Hän on avustanut Sanomalehti Kalevaa ja Helsingin Sanomia kolumnistina, ja hänen esseitään löytyy useista antologioista. 1980-luvulla Väisänen julkaisi Yleisradiossa sarjan Kahdeksan sisäkuvaa: kuvataidesatuja.

Väisänen operoi mielellään eri taiteenlajien rajapinnassa ja pistää ne dialogiin keskenään. Esikoisrunokokoelman Johannes puhuu Prochorokselle (1989) rinnakkaisteoksia olivat samanaiheiset maalaukset sekä tilataideteos "Patmos" Suomenlinnassa. Samoin esikoisromaaninsa Vanikan palat (2004) pohjalta Väisänen työsti myös maalauksia, jotka olivat esillä Helsingin Galleria Anhavassa romaanin ilmestymisvuonna.

Väisäsen merkittävimmässä kuvitustyössäkin yhdistyvät runous, musiikki ja kuvataide. Kalevalan 150-vuotisjuhlapainoksen kuvituksessaan hän kertoo sommitelleensa "melodiaa silmälle" kalevalaisen runomitan, nelipolvisen trokeen pohjalta:

Olen ottanut kuvitukseni pohjaksi Kalevalan runomitan ja laatinut sommitelmani sen metrisiä ehtoja noudatellen. Olen asetellut kuviin esineitä, abstrakteja ja figuratiivisia muotoja tavalla, joka ei muistuta mistään tapahtumasta, vaan jäljittää rytmiä ja musiikillista jännitettä.

Kirjallisen läpimurtonsa Väisänen teki kerralla esikoisromaanillaan Vanikan palat (2004). Se sai erittäin myönteisen vastaanoton sekä Kiitos kirjasta -mitalin vuoden antoisimpana kaunokirjallisena teoksena. Väisänen ei myöskään pettänyt jatko-osaan kohdistuneita odotuksia; hän ylitti ne. Toiset kengät voitti vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Samana vuonna Väisäselle myönnettiin myös taiteen valtionpalkinto.

Teksti: Ilmari Leppihalme (2010)