Mellin, Robert]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> taruolennot]]> keijut]]> 1870-luku]]> joulu]]> Oulu]]>
Pastori ja toimittaja Robert Mellinin (1826-1880) kirja edustaa varhaista kotimaista nuortenkirjallisuutta. 1800-luvun lopulla vaikutteita otettiin etenkin brittikirjallisuudesta ja Lassi Lunteniuksessakin on selviä yhtymäkohtia Charles Dickensin tarinaan A Christmas Carol (Joululaulu). ]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Liinamaa, Hilja]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> Oulu]]> Merikoski]]> 1900-1910]]>
Taistelon tuoksinasta on Hilja Liinamaan ensimmäinen poliittisesti kantaaottava runokokoelma. Runossa ”Tervehdys Merikoskelle” muistellaan kouluaikojen kotikaupunkia Oulua ja sen kuohuvaa koskea.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Pakkala, Teuvo]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> yhteiskunnalliset romaanit]]> kirjailijat]]> Oulu]]> 1860-luku]]> 1870-luku]]>
Pakkalan omaelämäkerrallinen esikoisteos Lapsuuteni muistoja paikantuu 1860- ja 1870-luvun Ouluun. Pakkalat asuivat Kuusiluodon saareen rakennetussa, purettavaksi määrätyssä hökkelissä. Viinaanmenevä isä kulki reissuillaan Etelä-Suomessa, äiti sairasteli ja Teuvo-poika joutui kiertelemään kerjuulla keskikaupungin porvariskodeissa. Pakkalan tuotannon perhekeskeisyyden sekä myötätunnon vähäosaisia kohtaan on arveltu juontuvan nimenomaan lapsuuden kokemuksista.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Toppelius, Gustaf
]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> arkkiveisut]]> tulipalot]]> historia]]> Oulu]]> 1820-luku]]>
Kymmenen vuotta Oulun palon (23.5.1822) jälkeen Toppelius julkaisi kalevalamittaisen runoelman Oulun kaupunnin palosta. Tarkoituksena ei ollut ainoastaan vuoden 1822 tulipalon historiointi, vaan myös pohjarahaston kerääminen köyhien koulun ja ”säästöpankon” perustamista varten. Kirjasen alussa luetellaan toistasataa ennakkotilaajaa ja heidän lahjoittamansa rahasummat.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Kramsu, Kaarlo]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> Oulu]]> 1880-luku]]>
Kramsun runot ovat lohduttomia, tekijänsä yksinäistä ja levotonta elämää heijastelevia tunnelmointeja ja isänmaallisia balladeja. Rakkausrunoissa Kramsu ironisoi aiheensa vaikuttaen paikoin jopa humoristilta.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Tuoriniemi, Elias]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> arkkiveisut]]> kansanrunous]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Wilkuna, Kyösti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> historialliset romaanit]]> Raaseporin linna]]> 1400-luku]]> rakkausromaanit]]> Nivala]]>
Keskeisenä aiheena ovat myös keskiaikaiset joulunviettotavat. Wilkuna kirjoitti tarinan alun perin joululehdessä julkaistavaksi.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> Kaatra, Kössi]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> työläiskirjallisuus]]> yhteiskunnalliset romaanit]]> köyhyys]]>
Kaatran viimeiseksi jäänyt teos Äiti ja poika (1924) on omaelämäkerrallinen romaani köyhän lohjalaispojan kasvusta lehtimieheksi ja kirjailijaksi.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Pakkala, Teuvo]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Bergman, Johan Albert]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Suomi]]> 1880-luku]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Rännäri, Johan]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> maaseuturomaanit]]> 1880-luku]]> arkielämä]]> kansankuvaus]]>
Pienoisromaani jaloluontoisesta vaimosta lienee löytänyt lukijansa: siitä otettiin ainakin 16 painosta vuosina 1883-1929.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Tuoriniemi, Elias]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> arkkiveisut]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> kansanrunous]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Tuoriniemi, Elias]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> arkkiveisut]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> kansanrunous]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Pietilä, Fredrika]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> aikakausiromaanit]]> naisen asema]]> Oulu]]> 1840-luku]]> naiskirjallisuus]]>
Fredrika Pietilä (1837-1888) valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1868. Synnyinkaupunkiinsa Ouluun hän palasi vuonna 1877 ja toimi opettajana Kajaanintullin koulussa kuolemaansa asti.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirajsto]]> fi]]> Haanpää, Juho]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> maaseuturomaanit]]> 1890-luku]]> arkielämä]]> kansankuvaus]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Väänänen, Heikki]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> arkkiveisut]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> kansanrunous]]>
Kellon kylän Mariasta on varoitusruno, jonka aihe on tyypillinen kansanrunoille: lihallinen synti turmelee omantunnon ja sitä myöten ulkoisenkin hipiän.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Väänänen, Heikki
]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> arkkiveisut]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> kansanrunous]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Leino, Eino]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> Suomi]]> 1900-1910]]> tiernapojat]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Jung, Anna]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> murteet]]> murrekirjallisuus]]> Oulu]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Pulkkinen, Salomo]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> tervanpoltto]]> maaseutu]]> Kainuu]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> veijariromaanit]]> pienoisromaanit]]> huijarit]]> valehtelu]]> moraali]]> identiteetti]]> Digitoitu dokumentti sisältää romaanin Taivalvaaran näyttelijä täydellisen koneella kirjoitetun käsikirjoituksen. Tekstissä on pieniä oikeinkirjoitusvirheiden korjauksia. Käsikirjoituksen otsikkona on "Harhoja ja paluita" (nimi ympyröity, merkintä: nimi muutetaan). Kustantajan mielestä se oli liian novellistinen ja muutettiin Matti Kurjensaaren ehdotuksesta Taivalvaaran näyttelijäksi.

Taivalvaaran näyttelijä on veijariromaani, kertomus sisämaan kylässä syntyneestä hassahtavasta huijarista Arvo Lehikoisesta, jonka pää muistuttaa pilkkaa herättävän tarkasti kylän maisemaa hallitsevaa korkeaa vaaraa. Hän vaihtaa nimeä ja roolia, on milloin saarnamies, milloin geologi tai insinööri, milloin Amerikasta palannut aviomies tai perheen kadonneeksi uskottu poika. Haanpää kuvaa romaanissa poikkeusyksilön yritystä elää vapaana työn ja yhteiskunnan rajoituksista.
Laajuus 120 sivua
Romaani on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1938 (Gummerus). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> talvisota]]> kollektiiviromaani]]> sotakirjallisuus]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> Korpisotaa-romaanin käsikirjoituksesta otsikolla "Sotakuvausta (juttu jatkuu)". Teksti on kirjoitettu lyijykynällä tilikirjaan. Lopussa pari sivua kirjoitettu ylösalaisin. Painetussa teoksessa on pieniä muutoksia verrattuna käsikirjoitukseen.

Korpisotaa kuvaa talvisodan (1939-1940) taisteluita rajaseudun metsissä. Teos on kollektiiviromaani, joka kuvaa yksittäisen näkökulman sijaan sotilaiden selviytymistaistelua niin vihollista kuin luontoakin vastaan. Teos ei nojaa perinteiseen juonelliseen kerrontaan; tarinan eniten erottuva hahmo on sotamies Puumi, joka teoksen loppupuolella harhailee yksin tulipalopakkasessa omien ja vihollisten linjojen välillä.

Laajuus 49 digitoitua sivua
Kirjoitusaika 16.-22.7.1940
Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1940 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> elämäkertaromaanit]]> parantajat]]> ruumiillinen työ]]> maaseutuväestö]]> sosiaalinen muutos]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> Hota-Leenan poika käsikirjoituksen sivut 156-233, lisäksi 11 erillistä sivua. Teksti on kirjoitettu käsin kapeille ruutuvihkon puolitetuille lehdille. Sen otsikko on "Seitsemänkymmentä vuotta, muutaman miehen onni, elämä ja sen tapahtumat, kertoi ja kuvitteli: Pentti Haanpää".
Tekstissä on joitakin korjauksia. Käsikirjoituksen sivulla 234 on Haanpään yliviivaamana teksti "Jutun ensimmäkseksi tai viimeiseksi värssyksi". Luku on alkuperäisen teoksen viimeinen luku "Viimeinen värssy". 

Hota-Leenan poika kuvaa maaseudun elinkeinomurrosta, jossa koneelliset työmenetelmät alkavat korvata perinteisiä elinkeinoja. Täman murroksen keskellä sinnittelee Taneli Hotakka ja hänen vaimonsa Kaisa. Teoksessa esiintyy myös Syinmaan tietäjä, joka pohjautuu tosielämän esikuvaan, Juho Luomajokeen. Teos nostaa keskiöön ajatuksen ruumiillisen työn luonteesta ja sen sankarillisuudesta.

Laajuus 77 sivua
Romaani on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1929 (Kansanvalta). Sisältyy teokseen Kootut teokset 2 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> novellit]]> kokoomateokset]]> alkoholismi]]> metsätyö]]> maaltamuutto]]> vankilat]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> Ihmiselon karvas ihanuus konekirjoitetuista liuskoista. Ne ovat samassa järjestyksessä kuin julkaistussa kokoelmassa, viimeisenä novellina Iltavoimistelu vankilassa, joka julkaistiin kokoelmassa nimellä Saha. Novellit Ensimmäinen synti ja Kuolinuutinen ovat kopioitu painetuista julkaisuista. Teksteissä on useita pieniä korjauksia. Käsikirjoituksesta puuttuvat julkaistun kokoelman viisi viimeistä novellia.

Novellikokoelma käsittelee metsätyötä ja sen tekijöitä, alkoholismin seurauksia sekä maaltamuuttoa, väestön siirtymistä maaseudulta taajamiin.

Laajuus 100 sivua
Novelli Ensimmäinen synti on julkaistu ensimmäisen kerran Työväen Joululehdessä vuonna 1938 ja novelli Kuolinuutinen julkaisussa Kansan Joulu vuonna 1936. Kokoelma Ihmiselon karvas ihanuus on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1939 (Gummerus). Se sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).

Novellien Maaltapako ja Ensimmäinen synti välissä on kirjekuori: Sosiaalidemokraattinen puoluetoimisto, lähetetty kirjailija Pentti Haanpäälle, päiväys 1.12.28. Se liittynee Haanpään julkaisuun jossakin puolueen vuotuisjulkaisussa.]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pula-ajat]]> talonpojat]]> pakkohuutokauppa]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> yhteiskunnalliset romaanit]]> köyhtyminen]]> sukupolvet]]> Isännät ja isäntien varjot -teoksen koneella kirjoitetun käsikirjoituksen sivut 43-146. Konekirjoitustekstissä on useita lyijykynäkorjauksia. Liuskoja 2-4 on leikelty ja liimailtu paloina uusille liuskoille Tulenkantajat-lehteen ladottaviksi. Liuska 76 on viimeinen, teksti katkeaa kesken virkkeen: "Tunsivatko nämäkin ihmiset vielä / kevään?" Kohta on julkaistu alkuperäisteoksessa (s. 165) ja Kootut Teokset osa 4:ssä (s. 146) hiukan muutettuna. Tekstin jatko puuttuu.

Romaani kuvaa Haanpäälle tyypillistä teemaa, yhteiskunnallisten olojen vaikutusta yksilöön ja yhteisöön. Entinen mahtava maatilan isäntä Jopi Herneinen poikineen kokee henkisen ja aineellisen arvonalennuksen hätäaputöiden ja pakkohuutokaupan vuoksi. Jopi Herneinen tarraa viimeiseen miehiseen voimantunteeseen, suhteeseen myyjätär Lyyli Kaislan kanssa, mutta tulee torjutuksi. Raivosta sokeana Jopi päätyy peruuttamattomaan ja väkivaltaiseen ratkaisuun surmaten Lyylin.

Laajuus 103 sivua
Kirjoitusaika 7.6.1934-4.4.1935
Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1935 (Kirjailijain kustannusliike). Sisältyy teokseen Kootut teokset 4 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> lapsuus]]> talokaupat]]> väärennökset]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Rannan Simon lapsuus. Tekstissä on Gummeruksen merkintä "Haanpää, ladotaan, Rannan talo, Lauma, Gummerus 1937".

Novelli kertoo Amerikkaan paenneesta päähenkilön isästä, joka on myynyt velkojensa takuuna olleet talon paperit keinottelevalle kauppiaalle. Tämä käy oikeutta vanhaa emäntää vastaan, joka väittää kauppakirjaa väärennökseksi. Asia varjostaa päähenkilön lapsuutta. Kyseessä oli alunperin romaanisuunnitelma.

Tekstistä on muutamia kappaleita pyyhitty yli (ilmeisesti tekijä itse) ja tehty pieniä korjauksia (esim. kirjain t muutettu d:ksi). Viimeisellä liuskalla 23 on kaksi pois pyyhittyä kappaletta. Liuskan yläosa korvattu valkoisella liuskanpuolikkaalla, jossa olevassa tekstistä pyyhitty kolme riviä: "Niinä vuosina oli isossa maailmassa [kun ihmiskunta jännitti tarpeensa lennättääkseen toisiinsa vaarallisia metallinkappaleita ja onnistuikin siinä suunnattomalla varojen tuhlauksella jossain määrin pääsemään tuumansa perille]. Virke on korjatussa muodossa: Niinä vuosina oli isossa maailmassa sotaa ja sodan sanomia". Jälkiosa virkkeestä on pyyhitty: "Kansan kasvot kapenivat [ja ulostukset pusertuivat nurkkajuuriin punertavina ja pihkantuoksuisina]". Koko tekstin toiseksi viimeinen lyhyt kappale pyyhitty (mahdoton sanoa, onko Haanpään vai kustantajan): "Se oli sotaisin elämys siinä kylässä kansalaissodan aikana, jonka loputtua maa oli vapaa ja itsenäinen".

Laajuus 23 sivua
Kirjoitusaika 7.2.-7.6.1934
Ilmestynyt novellikokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> amerikansuomalaiset]]> häpeä]]> vastuuntunto]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Pako ja Paluu. Teksti on kirjoitettu koneella ja siinä on pieniä kynällä merkittyjä korjauksia. Tekstiin on lisätty viimeinen lause käsin: "Ensimmäisessä tilaisuudessa hän ryömisi pois häkistään, palaisi ja nöyrtyisi kohtalonsa edessä".

Novelli kertoo ylioppilas Jamu Koskesta, joka pakenee New Yorkista piikatytön tultua raskaaksi. Jamu piiloutuu, mutta jää vangiksi veturin lumiauraan. Hän päättää lopulta palata tytön luo ottaakseen vastuun teostaan.

Laajuus viisi sivua
Ilmestynyt kokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sukujuhlat]]> vieraantuminen]]> perheenjäsenet]]> Hajalle mennyt suku käsikirjoituksen konekirjoitusliuskoilla. Tekstissä on pieniä lyijykynällä tehtyjä korjauksia.

Novelli ironisoi herrasväen sukukokouksia. Haanpää on sijoittanut tapahtumat talonpoikais- ja pikkuporvarioloihin. Novellin otsikko Hajalle mennyt suku on lainausmerkein korostettu ja se on sitaatti Pearl S. Buckin samannimisestä romaanista.

Laajuus kymmenen sivua
Kirjoitusaika 27.8 1937 ja 3.9.1937
Ilmestynyt kokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kodittomuus]]> sosiaaliset ristiriidat]]> Viheriä penkki -novellin käsikirjoitus, jossa joitakin oikeinkirjoituskorjauksia.

Novelli on allegoria yhteiskunnassa käytävästä elintilan taistelusta. Tarinassa juopunut herrasmies kutsuu poliisin karkottamaan paikalta kodittoman miehen, joka on päätynyt nukkumaan puiston penkille.

Laajuus neljä sivua
Ilmestynyt teoksessa Lauma (1937 Gummerus). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kulkurit]]> identiteetti]]> Kaveri. Tekstissä on pieniä lyijykynällä tehtyjä korjauksia.

Novellissa minä-kertoja saa isännältä keppikuritusta, koska on päätynyt eroottiseen kanssakäymiseen talon tyttären kanssa. Sankari pakenee, ajautuu kulkuriksi ja identifioituu kulkurin elämäntyyliin.

Laajuus viisi sivua
Kirjoitusajankohta 6.9.1934
Ilmestynyt teoksessa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> uskontokritiikki]]> metsätyöntekijät]]> hautajaissaatot]]> Viimeinen matka käsikirjoitus.

Metsätyömies sairastuu erämaassa, mutta ei pääse ajoissa hoitoon ja menehtyy. Novelli vertailee kansanmiehen ja yhteiskunnan merkkihenkilön hautajaissaattoja; työmies samaistaa uskonnon taikauskoon. Novellin otsikko "Eräs ruumissaatto" on korjattu "Viimeiseksi matkaksi". Kahdeksannella liuskalla on tekijän nimikirjoitus, teksti on ilmeisesti tarjottu johonkin lehteen.

Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoitusaikaa ei varmuudella tiedetä
Ilmestynyt novellikokoelmassa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> ihmisarvo]]> vanhuus]]> katumus]]> Riitakaija. Tekstissä on pieniä lyijykynäkorjauksia.

Novelli käsittelee ihmisarvoa riippumatta ihmisen iästä tai fyysisestä ulkomuodosta. Tarinan minäkertoja katuu omaa tylyyttään Riitakaijan kuoleman jälkeen. Sama motiivi esiintyy romaanin Isännät ja isäntien varjot avausepisodissa Kirkkomaalla.

Laajuus kolme sivua
Kirjoitusaika 10.10.1934
Ilmestynyt teoksessa Lauma (Gummerus 1937). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> veijariromaanit]]> identiteetti]]> moraali]]> valehtelu]]> Taivalvaaran näyttelijä kokonaan ja pätkiä toisesta versiosta: kansakoulunopettajan vierailu Lauri Säpin luona, kehotus ryhtyä näyttelijäksi, Vaaran Arvon lapsuus enon luona, Raamatun lueskelua. Liuskat loppuvat kesken lestadiolaisseurojen kuvauksen.

Taivalvaaran näyttelijä on veijariromaani, kertomus sisämaan kylässä syntyneestä hassahtavasta huijarista Arvo Lehikoisesta, jonka pää muistuttaa pilkkaa herättävän tarkasti kylän maisemaa hallitsevaa korkeaa vaaraa. Hän vaihtaa nimeä ja roolia, on milloin saarnamies, milloin geologi tai insinööri, milloin Amerikasta palannut aviomies tai perheen kadonneeksi uskottu poika. Haanpää kuvaa romaanissa poikkeusyksilön yritystä elää vapaana työn ja yhteiskunnan rajoituksista.

Laajuus 153 sivua
Romaani on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1938 (Gummerus). Sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (1989, Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> talvisota]]> sotakirjallisuus]]> kollektiiviromaani]]> Korpisotaa-romaanin käsikirjoitus. Tekstissä on pieniä muutoksia lyijykynällä, varsinkin korrektiusmuotoiluja: ryssä > vihollinen tai iivana; sivulla 82 on poistettu: "Kaatuneen ryssän jalka saappaineen". Viimeisillä sivuilla 103-104 pari lausetta, jotka on poistettu painetusta tekstistä.

Korpisotaa kuvaa talvisodan (1939-1940) taisteluita rajaseudun metsissä. Teos on kollektiiviromaani, joka kuvaa yksittäisen näkökulman sijaan sotilaiden selviytymistaistelua niin vihollista kuin luontoakin vastaan. Romaani ei nojaa perinteiseen juonelliseen kerrontaan; tarinan eniten erottuva hahmo on sotamies Puumi, joka teoksen loppupuolella yksin harhailee tulipalopakkasessa omien ja vihollisten linjojen välillä.

Laajuus 104 sivua
Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1940 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> ]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> vallankäyttö]]> asepalvelus]]> simputus]]> hierarkia]]>
Romaani kertoo korpraali Kärnän suorittamasta asepalveluksesta. Kärnä kapinoi käytöksellään ja mielipiteillään rankkoja koulutusmenetelmiä ja suhteetonta esimiesvaltaa vastaan. Hän ajautuu tahtojen taistoon erityisesti vääpeli Sadon kanssa. Tilannetta mutkistaa myös Kärnän seksisuhde vääpelin vaimoon. Kärnän omaa tahtoa ryhmäpaineen alla testataan tarinan lopussa, kun vääpeli Sato joutuu oikeudenkäyntiin asevelvollisten lavastaman pahoinpitelyn myötä.
Lukujen nimet on numeroituihin käsikirjoitusliuskoihin muutettu käsin: s. 1 Öinen paraati > Yöherätys; s. 8 Verraton vääpelin rouva ja öinen kohtaus > Vääpelin rouva; s. 16 Alokas Simo Kärnä ja kusiherätys > Alokas Simo Kärnä; s. 86 Oikeudenistunto ja pari kansanlaulua > Kuolemantuomio; s. 90: Epilogi > Tapaaminen. Sivut 16-18 on pyyhitty yli, aiheena on Simo Jussinpoika Kärnän lapsuus; teksti muistuttaa Rannan Simon lapsuus -novellia.

Laajuus 14 liuskaa
Kirjoitusaika 16.7.1935-24.1.1936
Romaani Vääpeli Sadon tapaus on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Teokset 3 (Otava 1956). Se sisältyy teokseen Kootut teokset 4 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kirkkokritiikki]]> ahneus]]> testamentti]]> Lotta Aalholm sairastaa. Tekstissä on vain yksi pieni korjaus käsin. Tekstin otsikko on kirjoitettu käsin. Tekstin lopussa on Haanpään nimikirjoitus, hän on ilmeisesti tarjonnut tekstiä johonkin lehteen.

Novellissa ahne pappi yrittää saada näennäisesti kuolemansairaan kauppiaan testamenttaamaan omaisuutensa kirkolle. Kauppias kuitenkin parantuu ja testamenttaa varansa rautatien rakentamista varten. Näin rautatie edustaa edistyksellisyyttä kirkon vanhoillisuutta vastaan. Aihe on otettu Samuli Paulaharjun teoksesta Vanha Raahe (1925).

Teksti on kirjoitettu ennen 22.10.1943, koska Haanpää mainitsee sen vanhana, painamattomana juttuna tuona päivänä päivätyssä kirjeessään vaimolleen (Kirjeitä kahdesta sodasta 1977).
Laajuus kuusi sivua
Novelli on julkaistu Kootuissa teoksissa (Otava 1956). Novelli sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989) nimellä Rouva Aalholm sairastaa. (s. 268)]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> metsätyö]]> vapaus]]> vieraantuminen]]> pula-ajat]]> yhteiskuntajärjestelmät]]> Noitaympyrä konekirjoitettuja käsikirjoitusliuskoja. Tekstissä on runsaasti lisäyksiä, muutoksia ja poistoja. Teksti alkaa liuskalta 71 ja päättyy liuskaan 133, josta on pyyhitty yli Pate Teikan itsemurha. Kaksi viimeistä liuskaa, jossa kerrotaan Paten loikkauksesta, on kirjoitettu käsin.

Noitaympyrän päähenkilö on metsätyömies Pate Teikka, joka etsii omaa paikkaansa ja ideologiaansa 1930-luvun suomalaisessa pula-ajan yhteiskunnassa. Teikka osaa katsoaa olosuhteita ja käytäntöjä laajemmin ja kohoaa tukkijätkästä työnjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan voi hyväksyä sitä, kuinka yhtiö painostaa työntekijöitään vallitsevan maailmanpulan varjolla. Teikan etsintä jatkuu ja suuntautuu myös Lappiin kullanhuuhdontaa harjoittamaan maisteri Raunion kanssa. Raunio tekee itsemurhan loukkaannuttuaan auto-onnettomuudessa. Teoksen lopussa Teikka suuntaa kohti Neuvostoliittoa kuitenkin epävarmana siitä, ovatko rajan takana lopultakaan asiat yhtään paremmin.

Laajuus 62 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 21.10.1932
Romaani Noitaympyrä on ilmestynyt ensimmäisen kerran teoksessa Teokset 2 (Otava 1956), sisältyy teokseen Kootut teokset 3 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kokoomateokset]]> veijarit]]> alkoholi]]> Iisakki Vähäpuheinen käsikirjoituksen. Tekstissä on Otavan vastaanottoleima 11.9.1953. Novellit Hiihtourheilijana, Puhemiehenä, Saarnamiestä kyydissä, Tarkastajana, Kylpyhoitoa, Valittujen lasten kyyti sekä Radioihme ovat lehtileikkeistä eri julkaisuissa. Novellien nimet on lyhennetty kokoelmaa varten. Dokumentissa on konekirjoituskäsikirjoituksina novellit Hirviasioissa, Matka ja vedennäköinen, Pesäpallo, Hallantorjuntatykki, Nuotiolla, Veikkaus ja Muistomerkki.

Novellikokoelma kuvaa veijarimaisen Iisakki Vähäpuheisen tarinoita ja erilaisia tilanteita, joihin hän joutuu.

Laajuus 48 sivua
Novellit on julkaistu ensimmäistä kertaa seuraavasti: Puhemiehenä julkaisussa Kevättervehdys 1953; Saarnamiestä kyydissä julkaisussa Yhteisvoimin 5/1950; Tarkastajana julkaisussa Vappu: Demokratian vappujulkaisu 1953; Kylpyhoitoa julkaisussa Yhteisvoimin 5/1951; Valittujen lasten kyyti julkaisussa Seura 15-16/1952; Radioihme julkaisussa Yhteisvoimin 2/1950. Novellin Hiihtourheilijana alkuperäistä julkaisua ei tiedetä. Kokoelma julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1953 (Otava), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> nälänhätä]]> katovuodet]]> keinottelu]]> viinanpoltto]]> Jauhot, jossa on hyvin vähän korjauksia. Ilmeisesti kyseessä on toinen käsikirjoitusversio. Otsikkosivulla on Otavan leima, päivämäärä 26.8.49 ja merkinnät ladonnasta ja painosmäärästä (3000). Teksti katkeaa kesken lauseen. Teksti jatkuu koneella kirjoitetusta vuoropuhelumonisteesta tehdyn muistivihkon kääntöpuolella.

Romaani kuvaa katovuoden seurauksia Kairan pitäjässä. Oulun läänin kuvernööri saa idean antaa katovuoden korvaukset jauhoina. Seurauksena on jauhojen varastamista, viinanpolttoa, papille maksettavien korvausten ulosmittausta jauhoina, viranomaisten herjaamista, oikeudenkäynti ja kahden naisen vankeustuomio. Romaanin lopussa on näkymä tulevaisuuteen: äitinsä kohdussa vankilaan joutuvasta pojasta tulee taisteleva kommunisti. Haanpää on saanut idean teokseensa Rurik Calamniuksen Suomussalmen seurakunnan historiasta (1912).

Laajuus 98 liuskaa
Romaani Jauhot on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1949 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Haanpään itse jostakin vuoropuhelumonisteesta tekemän vihkon ensimmäisellä lehdellä on ylhäällä merkitty "Herra Erik Blomberg Helsinki Kalevankatu 9 A 4". Sen jälkeen teksti "Jauhot (juttu jatkuu)". Ilmeisesti on ollut aikeita filmata jotain Haanpään Lapin aiheista juttua, johon Haanpää on kehitellyt Erik Blombergille luonnosta. Kyseessä oli Valkoisen peuran filmauksen aikaa.
Laajuus 54 sivua]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Korpraali Isolintu saa joululahjan]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> romaanit]]> veijariromaanit]]> jatkosota]]> huumori]]> Yhdeksän miehen saappaat. Lisäksi on ruutulehtiöön kirjoitetut kolme sivua tekstiä, joiden otsikko on "Seitsemän miehen saappaat (juttu jatkuu)", mikä oli romaanin alkuperäinen nimi.

Konekirjoitetun tekstin otsikko on "Korpraali Isolintu saa joululahjan". Korpraali Isolintu tapaa lomallaan kadulla talvisodan aikaisen esimiehensä, kapteeni Nenäsen; mennään kapakkaan ja juopotellaan, kunnes portieeri heittää Isolinnun ulos. Tämä alkaa vihellellä kettupuuhkaisen naisen perään, poliisi aikoo pidättää Isolinnun, mutta varakas vanhempi nainen, kauppias ja talonomistaja, pelastaa korpraalin kotiinsa ja tarjoaa tälle vieraanvaraisuutta ilman seksuaalisia pyyteitä, pelkästä myötätunnosta maanpuolustajaa ja sotivaa armeijaa kohtaan. Ikäero ja yhteiskunnallinen asema alkavat muutaman päivän päästä vierastuttaa Isolintua, joka loman loppuessa tuntee helpotusta. Viimeisellä liuskalla on kirjailijan allekirjoitus, juttu on siis tarkoitettu johonkin lehteen. Tekstissä useita käsinkirjoitettuja lisäyksiä.
Isolinnun nimi on korjattu käsin Korpiksi, muutaman kerran nimenvaihdos on unohtunut. Romaanissa tapahtuma-aika on muuttunut joulusta pääsiäiseksi. Korpraali Isolintu esiintyy julkaistussa romaanissa vain ohimennen, hänestä on muutamia novelleja teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Dokumentin lopun käsinkirjoitetussa osassa kerrotaan Kasperi Ahvenesta ja hänen lomastaan tiettömän taipaleen takana olevassa korpimökissään: "Loma loppui ja vain Mari kuusine tekemineen jäi asumaan Lapukan tantereita ja harmaata ja mustaa saunaa". Poltetun maan taktiikan mukaisesti Lapukan muut rakennukset on poltettu. Juttu katkeaa kesken lauseen.

Laajuus yksitoista sivua
Romaani Yhdeksän miehen saappaat on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1945 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> veijariromaanit]]> romaanit]]> jatkosota]]> huumori]]> Yhdeksän miehen saappaat käsikirjoituksesta. Lehdellä 47 paperi muuttuu kapean ruutupaperilehtiön liuskoiksi (kaksi lehteä eli neljä sivua). Lehdet 49-63 ovat viivoitetussa vihkossa, jotka on kirjoitettu molemmin puolin. Lehdeltä 64 palataan pieneen ruutulehtiöön, jossa otsikko "Paluu". Tämä on Kasperi Ahvenen osiota. Loppu tekstistä on yhdeksällä paperilla. Sivu 72 on taas keskikokoista lehtiöpaperia, siinä on kirjailijan allekirjoitus, eli teksti on aiottu lehdessä julkaistavaksi. Lehdillä 74-79 saapaspari lepää suutarinverstaan nurkassa, kunnes sotasuutari, korpraali Isolintu ottaa saappaat korjattavakseen. Lopussa 10 lehteä samaa keskikokoista lehtiötä. Otsikko "Matti Nokkasen joulu" pyyhitty yli, mutta tämän tarinaa kertomus on.

Romaanin yhdeksää kertomusta yhdistävät saapaspari ja jatkosota. Samaa paria käyttää vuorollaan yhdeksän eri sotilasta, josta viimeinen saa ne jalkaansa juuri kun sota päättyy. Sotilaat ovat niin ihmisenä kuin sotilasarvoltaan erilaisia. Vaikka teos ei sisällä suoranaista sodan kuvausta, se rinnastaa saapasparin kohtalon ihmiseen sodassa missä tuleva saattaa olla pelkästään sattuman oikun käsissä.

Ensimmäisessä osassa vääpeli Soro ottaa haltuunsa upouudet saappaat varusvaraston naulasta. Soro saa kuulla varuskersantti Pensaalta tämän muistavan hänen tulleen ylennetyksi vänrikiksi, ja niin miehet lähtevät juhlimaan. Soro lähtee lomalle, matkustaa rouva Katariina Puhdin luo, joka on Soron kirjeenvaihtotoveri. Rouvan pistäytyessä soittamaan Soro tapaa kohtalotoverinsa, huoneeseen piiloutuneen alokkaan. Pian Soro kaivaa esiin rouvan kirjanpidon. Tämän sotakirjeenvaihto käsittää toista komppaniaa. Rouvan palattua Soro sanoo hellät jäähyväiset, muttei katkaise kontaktia. Hänen viisaan elämänfilosofiansa mukaisesti on aina hyvä olla suhteita ja yhteyksiä. Soro matkustaa kotiin, joka vaihteeksi sekin maistuu hyvältä. Aikanaan hän saa rangaistuksen ja luopuu upseerisaappaista. Alussa teoksen päähenkilön nimi on Pessari; liuskalta seitsemän lähtien se on muutettu Soroksi. Soron esikuvana oli Haanpään ystävä, pyhäntäläinen Pessarin talon isäntä Heikki Luttinen, joka oli itse muuntautunut upseeriksi sodan aikana. Kirjailija on korrektiussyistä muuttanut nimen.

Toisessa osassa Luutnantti Jopperi saa saappaat, käy kotilomalla ja jää palaamatta partioretkeltä.

Kolmannessa osassa saappaat saa haltuunsa hevosaliupseeri, kersantti Nirva, joka kaatuu vihollisen hyökkäyksessä tukikohtaan.

Neljännessa osassa jalkineet ottaa kaatuneelta haltuunsa sotamies Kasperi Ahven. Palattuaan lomalta hän jättää saappaat varushuoltoon, eikä saa niitä koskaan takaisin.

Viidennessa osassa sotamies Matti Nokkanen tapaa nuoruudenrakastettunsa Kaijan, mutta tämän mies tuleekin joululomalle.

Viidennnen osan jälkeen teksti jatkuu: "Romaanin alku. Otsikko: Seitsemän miehen saappaat".

Laajuus 90 sivua
Romaani on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (s. 283-337 ja 370-375 Nokkanen) (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> korttipelit]]> alkoholismi]]> yksinäisyys]]> Aholan Juuseppi. Tekstissä ei ole suurempia korjauksia.

Novellissa Juuseppi häviää korttipelissä talonsa, tekee maatyömiehenä töitä, juopottelee, tutustuu maatalon kauniiseen tyttäreen ja tekee tälle pojan. He aikovat mennä naimisiin, mutta saadakseen varoja Juuseppi nai ensin Mustan-Samun lesken ja muuttuu taas entisen kotitalonsa isännäksi. Kuluu vuosia ja naisen kuoltua tapaturmaisesti Juuseppi pyytää talon tyttöä takaisin, mutta tämä kirjoittaa menneensä naimisiin vanhan talonisännän kanssa. Juusepin on vuorostaan odoteltava isännän kuolemaa. Eksistentiaalinen yksinäisyys ja ahdistus valtaa Juusepin.

Laajuus 25 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Kiviniemen kasarmi Kannaksella 13.9.1926
Ilmestynyt kokoelmassa Tuuli käy heidän ylitseen (WSOY 1927). Sisältyy teokseen Kootut teokset 1 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti ]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sotilaskuri]]> simputus]]> Kenttä ja kasarmi -kokoelmassa.

Novellit kertovat 1920-luvun Suomen armeijasta ja ne on kirjoitettu Haanpään oman asevelvollisuuden ja siihen liittyvien kokemusten pohjalta. Pentti Haanpää kuvaa sotalaitosta rehellisen kriittisesti, kyynisesti ja humoristisesti. Molemmat novellit ovat kirjailijan allekirjoittamia.

Sotavanhus-novellissa Askolan akan poika on kolmatta joulua kasarmin arestiputkassa. Hänen sotilasuraansa on kuulunut tottelemattomuutta, monen kuukauden karkaaminen, josta hän sai sotaoikeuden tuomion Kauhajoen rangaistuspataljoonaan. Tämän jälkeen hänet passitettiin yksikköön, jossa hän sai uuden arestimääräyksen. Luteet raavituttavat, mutta mies nukkuu lattialla Raamattu päänalusena.

Laajuus 15 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Kiviniemi 10.10.1926

Novellissa Kostoa harjoitusaliupseeri Sulo Laine on sadistinen alokkaiden höykkyyttäjä. Alokkaat ovat Laineen epäonnistuneen uran sijaiskärsijöitä. Laine uneksuu siitä, että kenttä olisi täynnä silputtua ihmislihaa ja pirskuvaa verta.

Laajuus kuusi sivua (puuttuu sivut 2-4 ja lopusta neljä riviä)
Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 6.12.1926

Novellit ilmestyivät kokoelmassa Kenttä ja kasarmi (Kansanvalta 1928). Sisältyvät teokseen Kootut teokset 2 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Miten se piki kiehuu? Käsikirjoitus lokakuu 1950]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> kaksinaismoraali]]> juoruilu]]>
Novellissa Iisakki Vähäpuheinen saarnamiestä kyydissä Iisakki joutuu Kairanmaan akkojen piikittelyn takia kantamaan tiettömien taipaleiden takaa hylkeennahkalaukussa pienikokoisen lestadiolaisen saarnamiehen. 

Laajuus 17 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.9.1950  
Saarnamiestä kyydissä on ilmestynyt kokoelmassa Iisakki Vähäpuheinen (Otava 1953), sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Novellissa Miten se piki kiehuu? pirtutrokari tahtoo Petsamon luostarissa tutustua herrasnaisiin. Hän ottaa kaverikseen pienpolttajan ja miehet tekeytyvät insinööriksi ja rakennusmestariksi. Lopulta miehet paljastuvat, kun arkkitehtinainen tekee miehille otsikon kysymyksen "Miten se piki kiehuu?".

Laajuus 18 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 11.10.1950
Ilmestynyt teoksessa Kootut teokset 8 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> katovuodet]]> ydinaseet]]> unien tulkinta]]> Satujen peikot ja Unet ovat vihkossa romaanin ensimmäisen jakson jälkeen.

Jauhot on romaani katovuoden seurauksista, siitä mitä tapahtuu, kun katokorvaukset maksetaan jauhoina rahan sijaan. Vihkossa on kohtauksia teoksesta: Kuormajuhtajono vie lääninjauhoja erämaapitäjään, joita kunnan esimiehen, Veija Katajan, valvonnassa jaetaan hätäaputietyömaan miehille palkaksi. Valvontatyössään Kataja yöpyy salomökissä, jonka isäntä on ollut Amerikassa. Tämä ja hänen eukkonsa kertovat herätessään toisilleen näkemänsä unet. Toinen ukko, Sakari, pääsee kyytiin Katajan rekeen ja valittaa, ettei vanhoille ja vaivaisille riitä kuvernöörin jauhoja.
Romaani on yhtäläinen käsikirjoituksen kanssa muutamia lisäyksiä lukuun ottamatta. Teksti on romaanin ensipainoksen sivuilla 54-86 ja se katkeaa kesken virkkeen.

Laajuus 11 + 20 digitoitua sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 19.10.-11.12.1948
Jauhot on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Pasifistinen essee Satujen peikot käsittelee ydinaseisiin liittyvää vastuuta. Satujen peikkojen lailla tuhon tiedemiehet lymyävät luolissaan, mutta heille käy kuten esikuvilleenkin, he häviävät aikanaan.

Laajuus 4,5 digitoitua sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 21.10.1948
Satujen peikot on ilmestynyt joululehdessä Kansan Tahdon Joulu 1948, se sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (Otava 1989).

Unet on Jauhoista irroitettu kertomus toisilleen uniaan kertovasta pariskunnasta.

Laajuus 4,5 digitoitua sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 7.11.1948
Unet on ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa Suomen Kulttuurirahaston toimintakertomus 1949. Julkaistu myös Matti Salmisen toimittamassa kokoelmassa Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into 2014). Kertomus ei ole mukana Kootuissa teoksissa ilmeisesti siksi, että kyseessä on kohtaus Jauhoista.]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Väinö Matias maksaa häiringin
Vierailu
Metsäkissan tarina
Erämies Laru
Lasta ristille
Yhä lännemmäksi
Pulveri]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> Tekstit on kirjoitettu lyijy- ja kosmoskynällä palkkakuittilehtiöön, jossa on merkintä "RAAHE OY Halosenniemen saha".

Eräs helsingiläisromaani on kirjoitettu Gummeruksen antologiaan Meistä tuli kirjailijoita (1947).
Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.5.1947

Novellissa Väinö Matias maksaa häiringin päähenkilö on juoppo ja rahantunteva ukko.
Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Pakokangas 22.5.1947
Väinö Matias maksaa häiringin on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1940-luku -lehdessä (nro 5-7/47). Novelli sisältyy teokseen Kootut teokset 8 (1989).

Novellissa Vierailu ukkovaari ilmestyy haudan takaa kaimalleen Aatu Maalle. He tekevät yhdessä kaupunkireissun, jonka jälkeen ukko taas palaa hautaansa. Yhdessä ihmetellään modernisoitumisen rajua rientoa, sähkövaloja ja tehopommeja. Novelli on kirjoitettu alunperin New York Herald Tribunen Euroopan painoksen julistamaa suurta kansainvälistä novellikilpailua varten, jonka Suomessa järjesti Helsingin Sanomat.
Laajuus 32 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 8.8.1947 Piippola
Vierailu on ilmestynyt kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellin Metsäkissan tarina teema on darvinistinen olemassaolontaistelu eläinmaailmassa.
Laajuus kolme sivua, suluissa merkintä "jatkoa"
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 12.8.1947
Metsäkissan tarina on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novelli Erämies Laru käsittelee metsästystä, ketunpyyntiä ja huiputusta.
Laajuus 28 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 25.9.1947
Erämies Laru on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Heta Rahkon esittelyä Otavan mainoslehteen.
Laajuus kolme sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 3.10.1947

Novellissa Lasta ristille Rämeen Mari hiihtää matkojen takaa kirkonkylään ja kantaa esikoistaan repussa rovastin kastettavaksi. Tämä kieltäytyy, kun kasterahasta puuttuu 70 penniä. Niin Mari palaa tyhjin toimin mökkiinsä. Novellin teemana on kirkon ahneus. Kyseessä on luonnoksesta romaaniin Jauhot.
Laajuus 13 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 26.10.1947
Lasta ristille on julkaistu romaanissa Jauhot (Otava 1949), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Yhä lännemmäksi -novellissa aiheina on lakkotaistelu, tappo ja pako.
Laajuus 40 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 18.2.1948
Yhä lännemmäksi on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).

Novellissa Pulveri käsitellään lumelääkkeen plasebovaikutusta.
Laajuus 13 sivua, teksti katkeaa kesken
Kirjoitusaika ja -paikka ei ole tiedossa.
Pulveri on ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950), sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Korpisotaa. Osa käsikirjoituksesta heinäkuu 1940]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sotakirjallisuus]]> talvisota]]> katkeruus]]> tuberkuloosi]]> Nuori Narkaus ja sota sekä osan romaanin Korpisotaa käsikirjoituksesta. Teksti on kirjoitettu lyijy- ja kosmoskynällä kansiltaan violetinväriseen, 16 cm leveään kouluvihkoon. Vihkon kannessa valkoisella lapulla "no. 462". Paperi on osittain kastunut, jolloin kosmoskynän väri on levinnyt. Vihkon takakannessa merkintä "Piippolassa 11. päivänä heinäkuuta 1940". Vihko on otsikoitu Sotakuvausta (juttu jatkuu).

Novellissa Nuori Narkaus ja sota kuolemansairas, tuberkuloottinen nuorimies iloitsee kohtalontovereistaan, miehistä, jotka joutuvat sotaan ja ehkä kaatuvatkin siellä. Näin henkilökohtainen kärsimys ja haavekuvat muuttuvat katkeruudesta osaksi laajempaa merkitystä eli kunniallista kuolemaa taistelukentällä.
Laajuus 11 sivua
Kirjoitupaikka ja -aika Leskelä 23.9.1939
Nuori Narkaus ja sota on ilmestynyt kokoelmassa Ihmiselon karvas ihanuus (Otava 1940), se sisältyy teokseen Kootut teokset 5 (Otava 1989).

Korpisotaa on kollektiiviromaani talvisodan taisteluista, sotilaiden selviytymistaistelusta niin vihollista kuin armotonta talvista luontoakin vastaan.
Vihkossa on kolme osaa, joissa 17 sivua, viisi sivua ja kaksi sivua.
Kirjoitusaika 10.7.1940, 11.7.1940, 5.7.1940
Korpisotaa ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1940 (Otava). Sisältyy teokseen Kootut teokset 6 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Jauhot. Osa käsikirjoituksesta heinäkuu 1948]]> Rukous
Synnit
TYönjohtaja]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> romaanit]]> placebo]]> katovuodet]]> alkoholismi]]> Atomintutkija sekä osa romaanin Jauhot käsikirjoituksesta. Teksti on kirjoitettu kosmoskynällä. Vihko on osin kastunut ja kosmoskynän väri on levinnyt ja sinistynyt. Vihko on otsikoitu "Pulveri (jatko)". Siinä on novellin kaksi viimeistä sivua. Toisessa vihkossa Jauhojen käsikirjoitus jatkuu koko vihkon mittaan.

Novelli Pulveri käsittelee lumelääkkeen vaikutuksia, ennen kaikkea sen vauhdittavaa parantamisvaikutusta.
Laajuus 1,5 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 5.3.1948

Novellissa Rukous nuori meijerikkö työlääntyy työmääräänsä ja rukoilee apua raadannan helpottamiseen. Meijerissä syttyy tulipalo ja tyttö päättelee rukouksensa tehonneen.
Laajuus 6,5 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 14.3.1948

Novellissa Synnit torpan raihnainen isäntä uneksuu viinasta, ja niinpä hänen poikansa tuokin sitä kaksi pulloa, jotka kaksikko yhdessä tyhjentää. Poika uskottelee aiemmin yli lentäneiden lentokoneiden pudottaneen viinapullot. Poika yhdistää lentokoneet sodan tuhoisuuteen. Juotuaan viinansa vanha ukko kuolee ja ympäristön ihmiset syyttelevät poikaa, mutta tämän mielestä isä sai nauttia elämästään viime hetkinään.
Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 18.3.1948

Työnjohtaja-novellissa Isolintu-niminen mies lyöttäytyy yhteen linja-autossa tapaamiensa uusien jätkien kanssa. Isolintu juo heidän viinansa. Opetettuaan heille uiton saloja hän lopulta häviää omille teilleen. Kuuluu alunperin romaaniksi aiottuun Isolintu-sykliin.
Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoitusaika 10.6.1948

Romaani Jauhot kertoo hallan ja katovuoden seurauksista, kun katokorvaukset päätetään maksaa jauhoina rahan sijasta. Romaanin alussa halla tuhoaa viljan ja päähenkilö Kenttäläinen lähtee kylille.
Laajuus ensimmäisessä vihkossa kymmenen sivua, toisessa 22 sivua, sivuilla 11-12 pala ylhäältä repeytynyt pois.
Kirjoitusaika 22.7.1948

Novellit Pulveri, Rukous, Synnit ja Työnjohtaja ilmestyivät kokoelmassa Atomintutkija ja muita juttuja (Otava 1950). Jauhot ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava). Kaikki sisältyvät teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> pakkanen]]> mieskuva]]> itsepäisyys]]>
Novelli Sisu on lyhyt tarina perheriidasta, itsepäisyydestä ja periksiantamattomuudesta. Ville Vehviläinen seisoo ulkona pakkasessa riidan seuraksena ja aikoo itsepäisesti olla siellä vaikka jäätymiseensä asti. Lopulta hän kuitenkin luovuttaa ja hoippuu sisään kuuntelemaan vaimonsa nuhteet. 

Laajuus 12 sivua
Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 25.8.1945
Julkaistu ensimmäisen kerran kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Sisältyy teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]> Haanpää, Pentti]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> novellit]]> sosialismi]]> yhteiskunnallinen muutos]]> aatteet]]> kummitustarinat]]>
Ensimmäisessä novellissa ei ole otsikkoa, se on myöhemmin julkaistu nimellä Muutos. Vesas-seppä, entinen tehdastyöläinen takoo ja saarnailee kaikenikäisille sosialismin aatetta. Seppä haaveilee keisari Nikolai II:sen syöksemisestä vallasta. Hän katoaa kylästä taistelemaan punakaartissa, eikä miehestä kuulla enää tämän jälkeen. Teksti on Haanpään avoimimmin vasemmistolaisia tekstejä ja se perää muutosta maailmaan.
Laajuus kahdeksan sivua
Kirjoitusaika 9.11.1946

Pussisen akka, kunnianarvoisa naishenkilö on yleistävä esitys naisen, mökkiläisen, monilapsisen perheenemännän ahkeruudesta. Hänen kaltaistensa naisten varassa maa seisoo, varsinkin kun hän tuo maailmaan toistakymmentä uutta Pussista sota- ja työmiehiksi sekä kaltaisikseen perheenemänniksi. Pussisen akka on Haanpään tunnetuimpia novelleja.
Laajuus yhdeksän sivua
Kirjoitusaika 22.11.1946

Sanan seurauksia on tarina mustanpörssin kauppias Eetusta, joka matkustaa Järven pitäjään ruumisarkussa ja pelästyttää muut kuorma-autossa matkaavat. Näin Eetu myös kostaa Mäen emännälle, joka on kauan sitten loukannut häntä, pientä orpopoikaa (nimimotiivin sanan seuraus). Eetu laskeutuu arkusta alas ennen määränpäätä, ja niin tapaus jää kummittelemaan seudun kansanperinteeseen. Novellin otsikko on tekstaten, eikä siinä ole alleviivausta, mikä oli yleensä Haanpään tapa nimetä tekstit.
Laajuus 13 sivua, teksti katkeaa kesken vihkon loppuessa.

Kaikki novellit ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran kokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947). Sisältyvät teokseen Kootut teokset 7 (Otava 1989).]]> Siikalatvan kirjasto]]> fi]]>