Kellon kylän Mariasta

Kellon kylän Mariasta

Suomen kirjallisuus kertoo Heikki Väänäsen olleen “täydellinen boheemi, levoton vaeltaja ja liiaksi viinan tuttu”. Elantonsa hän hankki kiertelevänä viuluniekkana ja runonlaulajana, joka saattoi tehdä runon mistä aiheesta tahansa, vaikka ei osannut itse lukea tai kirjoittaa. Parhaiten Väänänen muistetaan kuolintapansa vuoksi. Hän menehtyi kuumaan leivinuuniin, jonne oli kömpinyt humalassa nukkumaan.

Kellon kylän Mariasta on varoitusruno, jonka aihe on tyypillinen kansanrunoille: lihallinen synti turmelee omantunnon ja sitä myöten ulkoisenkin hipiän.

1889

2007

Helsinki :SKS : Teoksessa Kahdeksantoista runoniekkaa: valikoima Korhosen, Lyytisen, Makkosen, Kymäläisen, Puhakan, Räikkösen y.m. runoja ja lauluja. Toim. Kustavi Grotenfelt.

URN:NBN:fi-fe201502031345

Teksti/PDF