Aarre Alopaeus

Aarre Mikael Alopaeus syntyi Sievissä aluemetsänhoitaja Väinö Johannes Alopaeuksen ja hänen puolisonsa Aino Emilian kolmantena lapsena 2.10.1907. Perhe oli muuttanut kaksi vuotta aikaisemmin Sieviin Orivedeltä, kun Väinö Alopaeus nimitettiin valtion aluemetsänhoitajaksi Sievin hoitoalueelle.

Aarren lapsuusajan kehitykseen vaikutti kuitenkin merkittävästä perheen hankkima Louhi-niminen maatila, josta muutamassa vuodessa kehittyi koko alueelle merkittävä uusien asioiden suunnannäyttäjä. Erikoisesti perheen äiti Aino levitti toiminnallaan lähiympäristöön ja myös laajemmaltikin uusia menetelmiä ja työtapoja. Varsinkin karjanjalostuksen ja maidontuotannon kehittämisessä tilalla saavutettiin merkittäviä tuloksia, joista tila palkittiin valtakunnallisellakin tasolla.

Aarren nuoruusajan kehitykseen vaikuttivat merkittävästi niin lähiseudun ihmiset kuin myös perheessä usein vierailleet hallinnolliset virkamiehet, jotka asuivat Louhessa vierailunsa ajan. Vieraiden kanssa kommunikoitiin usein joko ruotsin tai venäjän kielellä, joten kielten alkeet tulivat jo ennen koulunkäyntiä tutuiksi. Myöhemmin Aarre kuitenkin piti tärkeimpänä niitä muistoja ja niitä tarinoita, joita hän tallensi muistiinsa kuunnellessaan talossa vierailevia tavallisia metsämiehiä ja ennen kaikkea vanhoja ”tummuja”. Heidän kertomansa tarinat antoivat pojan rikkaalle mielikuvitukselle virikkeitä, jotka sitten myöhemmin tulivat esille Sievin kotiseututyön tallentamisena sanoin ja kuvin.

Koulunkäynnin Aarre aloitti Kokkolassa ja jatkoi sitä myöhemmin Lapuan lukiossa. Koulunkäynti kuitenkin keskeytyi seitsemännen luokan jälkeen, ja Aarre siirtyi työelämään englantilaisen puutavarayhtiön palvelukseen. Yhtiö tarjosi Aarrelle siirtoa Etelä-Afrikan yksikköön, mutta hän ei halunnut siirtyä sinne, koska siellä olisi ollut opiskeltava englannin kieltä, jota kouluissa ei ollut opetettu.

Talvi- ja jatkosota muuttivat sitten elämän ja ammattisuunnitelmat. Sotavuosia alikersantille kertyi n. vuotta, ja tehtävänä oli toimia komentojoukkueen johtajana. Sota-aikana löytyi myös puoliso, Vilma Inka Lumpola, ja pari vihittiin avioliittoon 30.4.1943.

Jo sotien loppuvaiheessa Aarre sai siirron kaivosyhtiö Outokummun palvelukseen. Ensimmäinen työpaikka oli Nivalan Makolan kaivoksessa, josta hän siirtyi v. 1948 Kiskon pitäjän Aijalan kaivokseen ja sieltä 1958 Leppävirralle Kotalahden kaivokseen. Työnimikkeeksi on merkitty varastokirjanpitäjä, mutta käytännön työ sisälsi hyvin paljon sellaista yhteisöllistä toimintaa, johon kaivoksilla ei ollut koulutettua tekijää vaan jonka Aarre hoiti oman toimensa ohella.

Eläkkeelle jäätyään Aarre tahtoi palata synnyinseudulleen ja lapsuutensa maisemiin. Aivan läheltä syntymäkotia löytyi Vääräjoen rannalta tontti, jolle Aarre suunnitteli ja rakennutti vanhan meijerin hirsistä oman talon, Piippamyllyn. Talon ympäristöön hän suunnitteli ja raivasi sadunomaisen miljöön polkuineen, lammikoineen, puuveistoksineen ja kukkasineen, joita kaikkia hän eläkevuosiensa aikana hoiti ja uudisteli.

Kotiseututyö oli kuitenkin Aarren eläkevuosien pääasia. Heti Sieviin palattuaan hän otti yhteyksiä entisiin tuttaviin ja sai heidän kanssaan kotiseututyön nousemaan aktiiviseksi toiminnaksi. Hän toimi kunnan ensimmäisenä kotiseutulautakunnan puheenjohtajana, kun kuntaan sellainen perustettiin. Kotiseutuyhdistys Sievi-seura sai hänestä aktiivisen toimijan. Oman erikoisen panoksensa Aarre tahtoi jättää jälkipolville kertomalla menneistä ajoista maalausten kautta. Vuosien saatossa syntyi kymmeniä maalauksia kuvaamaan sieviläistä elämäntapaa liki vuosisadan ajalta. Tämä ja monet muut, myös alueelliset, tehtävät huomattiin laajemmaltakin ja palkittiin erilaisen tunnustuksin, joista merkittävin on Suomen Kotiseutuliiton korkein ansiomitali.

Erittäin merkittävää Aarren elämässä oli hänen historian harrastuksensa. Erikoisaiheena hänellä oli aikaisempien tutkijoiden kohteena ollut Ruotsin ja Novgorodin valtioiden välisen ensimmäisen rajan määritteleminen pohjoisimmalta osaltaan. Kimmokkeen tutkimukseensa Aarre kertoi saaneensa siitä, että hän usein oli sattunut asumaan mainitulla rajalinjalla, jonka tutkijat ovat jo paikallistaneet varmasti. Sen sijaan rajan kulku Pohjanlahden rantaan on sijoitettu eri tutkijoiden mukaan useaan eri paikkaan.

Aarre tutki kirjoituksia ja sekä entisiä että nykyisiä karttoja. Niiden nimien ja välimatkojen perusteella hän pystyi näyttämään toteen, että tuo vuoden 1323 raja on kulkenut likimain Oulun ja Länsi-Suomen läänien nykyisen rajan mukaisesti. Rajan päätepiste sijaitsee Aarren tutkimuksen mukaan Himangan kunnassa olevalla Hanhikivellä. Aarren toivomus oli, että joku tutkija kiinnostuisi aiheesta ja käyttäisi tutkimuksessa hyödyksi hänen aineistoaan.

Vanhemmat
aluemetsänhoitaja Väinö Johannes Alopaeus ja Aino Emilia Alopaeus

Puoliso
30.4.1943 Vilma Inka Lumpola, syntynyt 7.3.1918

Syntymäaika ja -paikka
2.10.1907 Sievi

Kuolinaika ja -paikka
5.4.2006 Oulainen

Kirjoittaja
Martti Härkönen