Minna Canth]]> fi]]> Juteini, Jaakko]]> sananlaskut]]> runot]]> kertomukset]]> kaunokirjallisuus]]> kirjailijat]]> Hattula]]> Hämeenlinna]]> Kansalliskirjasto]]> fi]]> Juteini, Jaakko]]> Hämeenlinna]]> Hattula]]> sananlaskut]]> runot]]> kertomukset]]> kaunokirjallisuus]]> kirjailijat]]> Kansalliskirjasto]]> fi]]> kirjeet]]> runot]]> Kirjeessä ei ole lähettäjän nimeä. Kirjeen lopussa on runo tai laulun sanat "Sotilaspojan laulu". Tämän jälkeen on lyijykynällä kirjoitettu teksti:
"Äitini sanojen mukaan on tämä kirje joltakin Pelkoselta, joka kävi Canttilassa ja jota äitini vähätteli. Aili Andersin 7.4.1975."
Aili Andersin oli Minna Canthin tyttären Lyyli Andersinin tytär.

]]> Kuopion kaupunginkirjasto–Pohjois-Savon maakuntakirjasto]]> fi]]> Väänänen, Heikki]]> pohjoispohjalainen kaunokirjallisuus]]> runot]]> arkkiveisut]]> Pohjois-Pohjanmaa]]> 1800-luku]]> kansanrunous]]>
Kellon kylän Mariasta on varoitusruno, jonka aihe on tyypillinen kansanrunoille: lihallinen synti turmelee omantunnon ja sitä myöten ulkoisenkin hipiän.]]> Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto]]> fi]]> Leino, Kasimir]]> runot]]> lehtisiä nro 20 (1898): Huutolaistyttö kehdon ääressä, Kansan lapsi, Luonnon ihailua, Mä tahdon toivoa, Myrskylintu.]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Leino, Eino]]> runot]]> Kajaani]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Kajaani]]> Leino, Kasimir]]> runot]]> laulujuhlat]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Leino, Kasimir]]> runot]]> juhlarunot]]> Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto]]> fi]]> Hedman, Valfrid]]> runot]]> kaunokirjallisuus]]> Hämeenlinnan kaupunginkirjasto]]> fi]]> arkkiveisut]]> laulut]]> Häme]]> Janakkala]]> Kansalliskirjasto]]> Paturi, Kustaa]]> Sileeni, G.]]> fi]]> Juteini, Jaakko]]> runot]]> kirjailijat]]> Hattula]]> Hämeenlinna]]> Kansalliskirjasto]]> fi]]> kotiseutulehdet]]> paikallishistoria]]> Honkajoki]]> Honkajoen kunnankirjasto]]> fi]]> Cajander, Paavo]]> runot]]> Cajander, Paavo]]> Hämeenlinna]]> kirjailijat]]> koulurakennukset]]> koulut]]> lyseot]]> runoilijat]]> Hämeenlinnan kaupunginkirjasto]]> fi]]> Cajander, Paavo]]> äänitteet]]> Cajander, Paavo]]> Hämeenlinna]]> Hämeenlinnan lyseo]]> kirjailijat]]> koulurakennukset]]> koulut]]> lyseot]]> runoilijat]]> runot]]> Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX vuonna 2010, lukija Veikko Pulli.]]> Hämeenlinnan kaupunginkirjasto]]> fi]]> Tuokko]]> äänitteet]]> äänitiedostot]]> Hämeen linna]]> runot]]> Hämeenlinnan kaupunginkirjasto]]> fi]]> Tuokko]]> runot]]> Hämeen linna]]> Hämeenlinnan kaupunginkirjasto]]> fi]]> Juteini, Jaakko]]> arkkikirjallisuus]]> sananlaskut]]> laulut]]> runot]]> mietelmät]]> kirjailijat]]> Hattula]]> Hämeenlinna]]> Kansalliskirjasto]]> fi]]> Juteini, Jaakko]]> runot]]> runoilijat]]> kirjailijat]]> Hattula]]> Hämeenlinna]]> Kansalliskirjasto]]> fi]]> Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> Leino, Eino]]> 1893]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino kirjoitti runon "Tuiskusäällä" marraskuussa 1893 . Runo ilmestyi Nuori Suomi -lehden vuoden 1895 numerossa. Nuori Suomi oli Päivälehden "kirjallis-taiteellinen joulualbumi", jonka kirjoituksia kuvittivat Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Pekka Halonen.]]> Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> käännökset]]> översättningar]]> 1899]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Eino Leino julkaisi kevättalvella 1899 useita routarunoja, mm. runon "Suomen laululinnut". Runon painetussa versiossa on kaksi käsikirjoituksesta puuttuvaa säkeistöä:

Mut missä me impysen huokaavan
näämme lehdossa, leppien alla,
me laulamme laulumme vienoimman:
"Oi, impynen leppien alla,
miks huokaat? Sulla on tehtävä myös,
katso, tuho on kansasi nieltä,
tytär Suomen, nouse oi, suuri on työs,
sytä sulhossas sankarin mieltä!"

Ja missä me poikasen istuvan
näämme vierellä virran laineen,
me laulamme laulumme uljaimman:
"Oi, kauniit on laakerit maineen!
Ovat sorjat ne umppuset unelmain,
mut sorjemmat tekojen tertut.
Käy, poikanen, poimi, ja haudallas ain
on laulava kevään kertut."

Runon "Suomen laululinnut" käsikirjoituksen kääntöpuolella on Eino Leinon käännösluonnos Viktor Rydbergin runosta "Athenarnes sång", joka Suomessa tunnetaan Sibeliuksen säveltämänä kappaleena. Runosta on useita suomenkielisiä versioita. Rydbergin alkuperäinen teksti:

Härlig är döden, när modigt i främsta ledet du dignar,
dignar i kamp för ditt land, dör för din stad och ditt hem.
Därför med eldhåg upp att värna fädernejorden!
Ila att offra med fröjd livet för kommande släkt!
Fram, I ynglingar, fram i täta, oryggliga leder!
Aldrig en känsla av skräck, aldrig en tanke på flykt!

Skam och nesa drabbar en här, då i fylkingespetsen
framom de unge man ser gubben förblöda och dö.
Detta höves ju främst en yngling, medan han ännu
älskligt i lockarna bär vårliga blommornas krans.
Fager för kvinnor, ståtlig för män må han synas i livet;
skön är han ännu som död, fallen i slaktningens mitt.

---

Ei saa painaa!

Suomen laululinnut.

Me laulamme laulua vapauden
sulon Suomemme taivahalla
ja vaikka Suomi on suruinen
ja kansa on kaipuun alla,
me laulamme vaan, emme muuta me voi,
miten raitis on metsän tuuli,
miten rakas on taivahan vapaus, oi,
ken kerran sen kuiskehet kuuli.

Me olemme lintuja pieniä vaan,
mut suustamme Jumala puhuu,
Hän käskevi kansansa valvomaan,
vaikka turmion huuhkajat huhuu,
me lennämme, laulamme ilmoille,
missä näämme me petturin, konnan,
mut sen maan kuuleko me kiitämme,
joka vaarass' on vankkumatonna.

Me lennämme, laulamme ympäri maan,
me lietsomme pyhää tulta,
me istumme linnojen ikkunaan,
joista kiiltävi päärlyt ja kulta,
maan mahtavilta me kysymme näin:
"Laps Suomen, sulla on kansa,
sit' oletko vienyt sä päivään päin
vai tallannut tuskassanasa?"

Me istumme vierelle opin tien,
jota tietoviisaat astuu:
"Muru anna, sen lohduks ma heille vien,
joiden silmät nyt surusta kastuu."
Ja kyntäjän korvaan me kuiskimme:
"Oi kynnä, oi ysyävä, kynnä,
on kuolohon tuomittu kansa se,
jonka aura on väsähtynynnä."

Me veisaamme laulua vapauden,
me Herran tahtoa teemme,
ja soipa korvissa sortajien
öin, päivin on säveleemme
se on nouseva niinkuin ukkonen,
se on kasvava kansan voimin,
ja kaikuva laulu on vapauden
täällä kerran töin sekä toimin.

Eino Leino]]> Rydberg, Viktor]]> Leino, Eino]]> runot]]> dikter]]> 1897]]> 1800-luku]]> 1800-talet]]>
Kaunokirjailijaliitto perustettiin Aleksis Kiven päivänä 1897. Juhlatilaisuudessa Leino luki kirjoittamansa "Juhlarunon Kaunokirjailijaliiton perustavaan kokoukseen 10 p.lokak.1897". Runon julkaisi Uusi Suometar. - Runo löytyy mm. kokoelmasta Leino, Eino: Runot 1, Otava 1985 (nimellä Syntysanat).

---

Juhlaruno

Me tiedämme, miksi me yhdyttiin,
kädet liittohon vankkaan luotiin,
me tiedämme, miksi me riemuittiin,
miks huuto se raikkaasti raikui niin,
kun juhlamme maljoa juotiin.

Me tiedämme, mikä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
mitä kertovat keijuset toiveiden,
me tunnemme voimamme, tunnemme sen
ja seisomme niinkuin vuoret.

Mut sydän jos kellä se sylkähtäis
punan nostaen poskipäille
ja kyynel jos silmähän vierähtäis
ja vieras sen näkis ja kysähtäis,
me vakaasti vastaamme näille:

Me tahdoimme koota tarmomme,
kevätvoimamme yhtehen kerran
ja ennen taistoa tahdoimme
me laskea, kuinka on laaja se
ja miehiä minkä on verran.

Me tahdoimme kuulla kaikuvan
oman kielemme korkealla.
Suomen toukohon, toivohon luotettavan,
johon pysty ei harmaja halla.

Me olemme lapsia oman maan
ja kansamme kallihin juurta,
se meitä on heijannut helmassaan,
sen luotamme päivähän valkenevaan,
me uskomme Suomea suurta.

Me uskomme Suomemme suuruuteen
yli maiden ja merten muiden,
sen tieteeseen, sen taiteeseen,
sen lauluhun, kuntohon, kantelehen
ja humuun sen honkapuiden.
Sen uskon sen taistossa sankari ties
tulen suihkeena suontensa päissä,
sitä laulavi laps, sitä haastavi mies,
se on pontemme pohja ja leimumme lies,
se on voimamme vastasäissä.

Niin, veikkoset, sepä se yhtehen
nyt tuonut on vanhat nuoret,
sitä kertovat keijuset toiveiden,
me tiedämme voimamme, tunnemme sen,
ja seisomme niin kuin vuoret!

Eino Leino]]>