Lindin värjäämö

Lindin värjäämö

Ritning öfver Färgeri byggnad af Träd för undertecknad C. S. Lind

Carl Sven Lind rakennutti vuonna 1852 hirrestä värjäämön aivan Vanajaveden partaalle. Lindin värjäämö oli rannassa Itäisen Bulevardikadun (nykyisen Arvi Kariston kadun) varrella. Sillan luota, tontilta 62 paloi toukokuussa 1851 Nystedtin värjäämö. Lindin värjäämö oli "jonkin verran etelämpänä, tontin 62 ja Lönnholzin panimon välissä aivan rannassa". Puisessa värjäämörakennuksessa oli kolme huonetta: kuivaushuone, värihuone, josta oli lankkuseinällä erotettu "plooveri" sinivärjäystä varten sekä oppipoikien asuinhuone, johon oli erillinen sisäänkäynti. Välikatto oli lautaa ja kuivaushuoneen lattia lankkua. Nelikulmaiset ikkunat suljettiin yöksi luukuilla. Värihuoneessa oli maalattia ja uuni, jonka ympärille oli kaksi muurattua allasta ja neljä suurta kuparikattilaa. Lindillä oli myös verkaprässi ja raami, johon verka pingotettiin kuivumaan. Katosta roikkui vartaita värjättyjen lankojen kuivaamiseen. Myös kuivaushuoneessa oli uuni, jolla voi paistaa leipääkin.
Värjärien ja karvarien, Hämeenlinnan kahden huomattavimman käsityöammatin harjoittajien talot muodostivat 1800-luvun puolivälissä lähes oman kaupunginosansa nykyisten Palokunnankadun, Rauhankadun, Hallituskadun ja Arvi Kariston kadun rajaamiin kahteen kortteliin sekä nykyisen Arvi Kariston kadun reunan rantatonteille. Värjärit ja karvarit olivat varakkaampia käsityöläisiä kuin esim. suutarit ja räätälit. Heitä tarvitsi maaseudunkin väki veran ja lankojen värjäykseen, kun suutareiden ja räätäleiden asiakkaina olivat etupäässä kaupunkilaiset. Värjäreiden tarvitsemat välineetkin olivat arvokkaita, niin että ammatin harjoittaminen edellytti alkupääomaa.

1852

2011

URN:NBN:fi-fe2019121147481

Hämeenlinnan kaupunginarkisto

Kuva/JPEG

1 piirustus