Berghin elämä

Lapsuus Oulussa

1800-luvun alun Oulu oli kasvava ja kehittyvä kaupunki, vaikka nälkä- ja katovuodet, sota ja tulipalot kavensivatkin elämisen edellytyksiä aika ajoin. Oulu tunnettiin kauppa- ja laivanvarustuskaupunkina, ja sillä oli kiinteät yhteydet "Pohjanmaan pääkaupunkiin" Tukholmaan.

Samuel Gustaf Bergh syntyi Oulussa 2.12.1803 kauppias ja laivanvarustaja Samuel Wilhelm Berghin (s. 1750) perheeseen. Perhe asui talossa, joka sijaitsi Franzénin talon paikalla Kirkkokatu 2:ssa. Kauppias Johan Franzén rakennutti nykyisen talon 1829, aiemmat rakenteet kun tuhoutuivat Oulun suuressa tulipalossa 1822. 1830-1834 talossa toimi Sara Wacklinin pienten lasten koulu.

Berghin äiti Anna Margareta (os. Mennander, s.1760) menehtyi tuberkuloosiin Samuelin ollessa vasta kaksivuotias. Hoivaa ja ohjeita elämänpolulle hän ei ehtinyt pojilleen Samuelille ja tätä puolitoista vuotta nuoremmalle Peter Henrikille paljoakaan antaa, mutta runoilemisen taito siirtyi silti verenperintönä: Anna Mennanderin isoisä oli runoilija ja virsien sepittäjä Erik Cajanus, joka tunnetaan virren Jo joutui armas aika suomentajana.

Kuusivuotiaana tuleva runoilija menetti myös isänsä. Orpojen pikkupoikien holhoojaksi määrättiin heidän isänsä ensimmäisestä avioliitosta syntynyt, nyt jo täysi-ikäinen velipuoli Johan Wilhelm Bergh (s. 1783). Todennäköisesti Samuel Gustaf ja Peter Henrik muuttivat tuolloin isoveljensä maatilalle Liminkaan. Bergh peri vanhemmiltaan varsin mittavan omaisuuden, yhteensä 8300 kultamarkkaa. Korkotuloineen perintö turvasi varsin hyvin Berghin koulunkäyntiä ja myöhempää opiskelua.

Triviaalikoulussa

Vuonna 1814 Bergh aloitti opintonsa Oulun triviaalikoulussa. Luokkatoverina hänellä oli Johan Vilhelm Snellman, jonka ansiosta tiedämme millainen oppilas Bergh oli. Snellman on kuvaillut Berghiä monilahjakkuudeksi, "aina säännölliseksi oppilaaksi", joka menestyi niin lukuaineissa kuin urheilussakin. Vapaa-aikanaan pojat puhuivat suomea, mutta koulussa sitä ei suvaittu.

Snellman on kertonut triviaalikoulusta, ettei se "saattanut hevin olla mikään mallikoulu". Poikia kiinnosti moni muukin asia kuin läksyjenluku. Keväisin linnustettiin, pelattiin pallopelejä tai tehtiin pajupillejä. Kesäisin uitiin ja oleskeltiin pikkusaarilla joen suussa, jossa oli monta oivallista paikkaa vesimyllyille ja leikkiveneille. Syksyllä huvitukset jäivät vähemmälle, "ainoastaan puolukanpoiminnat ja perunainpaistamiset riihenkiukaissa, kunnes pakkanen tuli, mukanaan jää ja lumi, kelkat, sukset ja luistimet, joille joen uhkuvesi ehtimiseen laittoi uusia luistinratoja."

teksti: Jaana Märsynaho