Petsamon asukkaat seurasivat aikaansa lehtien ja radion välityksellä. Haastateltavan perheeseen radio tuli välirauhan aikaan. Savottatöitä oli paljon, savotoille lähdettiin talvella joulun jälkeen. Kesällä oltiin uittotöissä.
Haastateltava on muuttanut lapsena perheensä kanssa Kittilästä Petsamoon. Perhe oli työläisperhe. Taloissa oli lampaita ja lehmiä omiksi tarpeiksi, harjoitettiin perunanviljelyä ja jokikalastusta. Petsamoon rakennettiin tie ja sinne tuli Nikkelin…
Haastateltava asui 70 kilometrin päässä Petsamosta pienessä kylässä. Petsamossa oli yksi pappi ja yksi lääkäri. Synnytyksiä ja sairauksia pyrittiin hoitamaan omin voimin. Evakkoon kylän väki lähti Kalajoelle. Evakon jälkeen haastateltava muutti…
Ohraa viljeltiin Törmäsessä ja Ivalossa, paikoin se kasvoikin hyvin. Ohran puimiseen tarvittiin riihi. Katovuosina 1918 - 1919 perunakaan ei kasvanut ja jouduttiin lisäämään puusta jauhoa pettuleipään. Tulirokkoon ja espanjantautiin kuoli paljon…
Ivalojokivarren asukkailla ei ollut joutoaikaa. Joutessaan he rakensivat veneitä, rekiä ja saaveja. Tuotteet myytiin Norjaan, mutta ne piti jättää keskentekoisiksi, joilloin niistä ei tarvinnut maksaa tullimaksua. Myös karvakenkiä myytiin.
Muualta tulleita kullankaivajia saattoi olla jopa enemmän kuin paikallisia. He viettivät Inarissa kesäkauden ja lähtivät usein talveksi kotiseuduilleen.
Rieston Jaakko oli selvännäkijä Sompiosta. Hän ennusti Tuomas Törmäselle, että tämän tuleva vaimo löytyisi hyvinkin läheltä ja olisi lappalainen. Tuomas ei ennustuksesta innostunut. Ennustus kuitenkin kävi toteen.
Koppelossa lähes joka talous harjoitti kalastusta, joesta tuli hyvin siikaa ja ahventa. Metsästys kohdistui lintuihin ja jäniksiin, myös kettuja metsästettiin nahan vuoksi. Pelloilla viljeltiin ohraa ja perunaa.
Vilho Edvard Törmänen ja Tuomo Itkonen olivat luokkatovereita. Kirjailija Törmänen oli jo lapsena kova lukemaan ja hyvä oppilas koulussa. Hän muutti myöhemmin Lohjalle ja toimi opettajana ja toimittajana.
Inarilaiset kävivät Norjan puolella vaihtamassa voita ja poronlihaa suolaan, sokeriin ja kahviin. Inari oli tullivapaa alue, Norjasta tuotuja elintarvikkeita ei saanut viedä eteenpäin Sodankylään. Puhakka, joka jäi kiinni kahvin salakuljetuksesta…
Entiseen aikaan Inarissa kirkkopyhät kestivät 2 - 3 päivää, paikallista väkeä oli paljon liikkeellä eikä ihmisillä ollut kiire. Nyt paikalliset ihmiset käyvät vähemmän kirkossa ja aina on kiire.
Inarissa oli vähän varsinaista ansiotyötä tekeviä ihmisiä. Ihmiset saivat toimeentulonsa kalastamalla, riekonpyynnillä ja harjoittamalla poronhoitoa. Inarin suolasiikaa toimitettiin puupytyissä Rovaniemelle myyntiin.
Inarin kirkon alttaritaulu kastui evakkomatkalla ja se korjattiin Ateneumissa Helsingissä. Tarinassa muistellaan Inarin kirkonkylän ja Inarin seurakunnan historiaa.
Haastateltavan lapsuuskoti on Koppelon kylässä. Yleensä kaikissa taloissa oli iso pirtti ja pirtissä piisi, oli jokunen lehmä, lampaita ja yleensä myös hevonen. Perunaa viljeltiin omiin tarpeisiin ja kalastusta harrastettiin. Viljanviljely ei…
Vuodet 1917 ja 1918 olivat levotonta aikaa. Myös ruoasta oli puute varsinkin vähäosaisilla ihmisillä. Törmäsen talollisilla ruokaa kyllä riitti omasta takaa, vain leivästä oli puute. Parempiosaiset auttoivat köyhempiä. Perunaa viljeltiin, ohra ei…
Haastateltavan isällä oli Törmäsessä kauppa, jossa myytiin elintarvikkeita, joita ei itse voitu tuottaa, esimerkiksi jauhoja, sokeria, suolaa ja makeisia sekä tupakkaa ja jonkin verran vaatetavaraa. Tavarat tuotiin Norjasta ja Rovaniemeltä,…
Talvet olivat lumisia ja kylmiä. Kesäaikaan oli kovia ukonilmoja, ukkonen sytytti runsaasti metsäpaloja. Sammutustyö oli raskasta. Sammutustyöhön oli miesten lähdettävä vaikka kesken omien heinätöiden. Tulvat olivat suuria ja kun jäät lähtivät…
Perheisiin syntyi paljon lapsia, mutta lapsikuolleisuus oli suuri. Lääkäri oli Inarissa asti, lääkkeitä tuotiin kuitenkin myös Törmäsen kylään. Sairaat hoidettiin pääosin itse miten osattiin. Lääkäri kävi joskus, mutta tarina kertoo lääkärin olleen…
Haastateltava kertoo kuinka hän pikkutyttönä Törmäsen kylässä joutui äitinsä kanssa karjanhoitotöihin ja kuinka raskasta työtä se pienelle tytölle oli.
Sisarukset Elina ja Elsa musitelevat koulunkäyntiä ja asuntolaelämää Salmijärvellä. Vaikka kuri oli melko kova, on kouluajoista kuitenkin jäänyt hyvät muistot. Koulukäyntiin sisältyi askartelua ja leikkejä. Lisäksi oppilaat keräsivät marjoja ja…
Parkkinan ortodoksisessa kirkossa pidettiin kirkonmenot normaalisti kaksi kertaa viikossa; lauantaisin ja sunnuntaisin, sekä kirkollisiin juhlapyhiin liittyvät toimitukset. Morsiuspari vihittiin kirkossa ja juhlat jatkuivat monta päivää kotioloissa.…
Lohenpyynti on ollut hyvin tärkeä elinkeino Petsamossa. Kolttasaamelaisilla oli yksinoikeus pyytää lohta Petsamovuonossa. Vanhin pyyntimuoto oli harvalla eli suurisilmäisella verkolla pyynti. Harvallapyynti muistutti pesäpyyntiä ja siitä on…
Kiilanuottaa käytettiin lohenkalastuksessa Petsamossa. Kiilanuotan syvyys oli joko 7.20 tai 9 metriä meripyynnissä, mitat kuitenkin kyynärissä tuohon aikaan. Aidan pituus vaihteli 55-60 metristä yli sadan metrin pituuteen. Kiilanuotan paulat olivat…
Rukoushuone sijaitsi Nellimin ja Sulkusjärven välillä. Myöhemmin sotien jälkeen se paloi. Silloin kun pappi kävi, pidettiin kirkonmenot ja seurat. Lappalaisia tuli paikalle eri puolilta Inaria. Kun lapsi syntyi, hänelle annettiin hätäkaste ja oikea…
Anna-Briita Mattus oli Karhu-Pekan sukua. Hän oli luonnonparantaja, kuppari ja hieroja. Kuppaus auttoi muunmuassa reumatismiin. Kuppaaminen tapahtui saunassa. Anna-Briitalla oli myös jonkinlaisia ennaltanäkemisen taitoja.
Inarissa riehui 1919-1920 espanjantauti, johon menehtyi yli 200 henkeä, jopa kokonaisia perheitä. Lapsia jäi paljon orvoiksi, eivätkä kaikki mahtuneet Riutulan lastenkotiin. Osa lapsista, kertoja mukaan lukien, sijoitettiin Toivoniemeen,…
Haastateltava on syntynyt Petsamossa vuonna 1912 ja kotoisin Kaakkurin kylästä. Petsamossa oli hyvä asua, kalaa tuli hyvin, poimittiin marjoja ja sieniä, melkein joka talossa oli karjaa ja poroja. Norjasta saatiin muita ruoka-aineita. Kirkonmenoja…
Arrelan kuljettama Metsähallituksen vene oli rikkoutunut Inarijärvellä. Miehet olivat rantautuneet Suolisvuonoon Maje-Sammelin kämppäään venettä korjamaan. Kämpässä oli ollut Laura Lehtola odottelemassa Posti-Mattia, jonka piti viedä hänet…
Uno Waenerberg vastasi postin kuljettamisesta Ivalosta Inariin. Inarista posti jaettiin kantopostina eteenpäin. Työhön tarvittiin kymmenkunta miestä kesäaikaan. Talvella postia kuljetettiin poroilla, jolloin miehiä tarvittiin vähemmän. Aholan kotiin…
Ivalon sairaalassa oli sota-aikana töissä ensin kolme hoitajaa, myöhemmin kaksi. Ensimmäisten haavoittuneiden tulo oli suuri järkytys, sitten tilanteeseen oli pakko yrittää totutella. Töitä tehtiin viikko öisin, viikko päivisin. Ivalojoki oli kalaisa…
"Kun se tullee, niin se tullee, tai kun ei tule, ei tule", toteaa Reino Lehtinen muistellessaan kullankaivuureissujaan Sotajoella. Reino oli huuhtonut kultaa Helsingistä tuleen kaverinsa kanssa alkukesästa Sotajoella, mutta tulos oli ollut…
Tuomas Rönkkö oli harvinaisen kookas ja voimakas mies. Hän oli kotoisin Sonkajärveltä ja tuli Ivaloon maantien tekoon. Tarina kertoo kuinka hän nosti ojasta valtavan kiven miesvoimin. Tapaus oli sen verran harvinainen, että kiveä alettiin kutsua…
Tuomas Rönkkö oli hurja mies ja hänelle tapahtui elämän varrella kaikenlaisía sattumuksia. Tarinassa kerrotaan kuinka Rönkkö kokoaa Ivalosta joukkoja punakaartilaisten riveihin ja johtaa heitä Murmanskiin. Murmanskista hän päätyy erinäisten…
Metsäpalon sammuttamisen jälkeen Svante saapuu porukoineen Rajajooseppiin. Näin hän tapasi Raja-Joosepin ja Tiltun ensimmäisen kerran. Muistiin on jäänyt Tiltun tekemä peti aitan ylävintille ja villavanttuut. Huhti-Heikin kertoja tapasi…
Tarina kertoo Inarin metsäkaupoista 1920- ja 1930-luvulla. Toinen tarina kertoo Kolttakönkään hotellista ja englantilaisista, jotka tulivat lohenpyyntiin. Paikalliset asukkaat toimivat heille soutajina.
1930-luvulla kuivuus oli kova Inarissa kesäaikaan ja metsäpalot riehuivat ympäri kuntaa. Miehiä haettiin taloista sammutustöihin, vaikka oli heinäaika. Sammutuskeinoina olivat kuokka ja kirves.
Tarina kertoo suurmetsäpalosta Luton kairassa 1924 ja paloalueen kylvämisestä ja luontaisesta uudistumisesta. Tuolloin Luttojokeen nousi Jäämeren lohi ja joesta sai pyytämällä myös rautua ja muuta kalaa. Kulasjokivarren suuren hauen tainnuttamiseen…
Tarina kertoo kuinka savotoissa ja metsäpalojen sammutusreissuilla kalastettiin haukia joesta ja löydettiin simpukoita, raakkuja. Joku saattoi löytää helmenkin.
Leimauksen yhteydessä oli toisinaan mahdollisuus myös pyytää metsän riistaa. Hyvällä lintukoiralla saattoi saada useampia lintuja kerralla. Svante Kangas kertoo myös rakennustarvikkeiden kuljetuksesta Ukonjärven Martinkämpältä Rahajärven kautta…
Svante Kangas kertoo Kessin savotasta ja elämästä siellä 1933-1934. Puut kaadettiin sydäntalven aikaan aamuvarhaisella lampun valossa. Svante liikkui alueella porolla. Hän saikin tehtyä Lapinkuulun ojuksen eli hyvän ajoporon kaupat poliisi Alelan…
Poroa ei teurastettu pelkästään ruoan vuoksi vaan myös vaatteita ja kenkiä varten. Paras peski eli poroturkki saatiin, kun poro teurastettiin jo elokuussa. Poronverestä valmistettiin makkaroita ja kumpuksia eli verikakkuja. Rasvaista luuydintä…
Talvisodan alkaessa ensimmäisiä pommeja pudotettiin mm. Koppeloon ja Veskoniemeen. Niitä osui evakkotavaroihin ja Suikki Jussin lehmänlihoihin. Veskoniemessä Vesko Jussi närkästyi pomminpudottajille ja päätti lähteä sotaa pakoon evakkoon.
Kolttasaamelaiset asutettiin Sevettijärvelle 1940-luvun lopulla. Heille rakennettiin sinne pienehköt asunnot. Myöhemmin rakennettin koulu. Elintarvikkeet kuljetettiin muualta, niitä saattoi hankkia myös Norjan puolelta Näätämöstä.
Kolttien tullessa Sevettijärvelle siellä ei ollut juuri mitään, eivätkä he tienneet minkälaiseen paikkaan heitä oltiin kuljettamassa. Sevettijärvellä oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet kalastukseen ja poronhoitoon. Kuljetukset tehtiin autoilla…
Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa