Runokokoelmat
Runoilijana
1910-luvulla runokokoelmia kirjoitettiin ja julkaistiin paljon. Erkki Kivijärven esikoiskokoelma Matkamies (1915) on yleissävyltään kaihomielinen: runojen minä ikävöi mennyttä lapsuuden ja nuoruuden aikaa, jolloin hanget hohtivat valkeina ja koski kohisi. Kotiseudun muisto tarkentuu terävimmin koskenniemeläisiä vaikutteita sisältävässä runossa "Keskiyön kaupunki":
- -
On kuin mykät talot tarinoisi,
kuiskis huurtehiset puiston puut.
Muistan niinkuin eilen ollut oisi
jäitten lähdöt, tulvat, riemut muut.- -
Virran varrelta -kokoelmassa (1917) puhutaan usein virrasta, joesta ja koskesta. Runo "Kotikaupunki" kertoo tunnistettavasti Oulusta. Oulu on Kivijärven lyriikassa mielentila, jossa aika on hetkeksi pysähtynyt menneisyyden hiljaiseen ja pienieleiseen elämään. Oulun keskustan miljöö ylevöitetään vertauskuvaksi ideaaliselle, rehdille ja sydämelliselle ihmisluonnolle.
Takaa taivalten, tasangoitten
kotikaupunki silmiin saa:
yli kattojen kirkontorni
kultaristinen kohoaa,
talot hiipivät kylki kylkeen,
pienet, turvaten toisiaan -
satavuotista unta uinuu
valkee kaupunki Pohjanmaan.Mutta kaunis on kaiku kosken,
joka vierellään virttään soi,
vailla ääriä Pohjanlahti,
etäämmällä mi unelmoi.
Sadun siintoa valonvälke,
kevätillat ja kesän yöt,
tarun hohtoa talven henget,
sinisilkillä tähtivyöt!
- -
Teksti: Jaana Märsynaho