Kuninkaan paikka

Kuninkaan paikka (1981) päivittää Naisten tanssien aloittamaa keskiluokan läpileikkausta kohti 80-lukua. Laaja henkilögalleria on vanhentunut viitisen vuotta, aika on toinen.

Kuninkaan paikka huutaa ajankohtaisia tapahtumia kuin päivälehden sivu, mutta suuri osa jää pelkiksi otsikoiksi. Vastareaktiona 70-luvun puoluesidonnaisuudelle ja byrokratisoitumiselle on noussut vaihtoehtoliikkeiden kirjo ja erilaiset alakulttuurit kukoistavat. Perinteistä politiikkaa rapauttavat skandaalit. Toisaalta myös nostalgia ja konservatismi nostavat päätään.

Silmiinpistävintä on kuitenkin uudenlainen naistietoisuus, joka tunkee arkeen, työpaikoille ja politiikkaan. 

Ei olisi vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitella että muutos olisi näin raju. Etykit ja presidenttitaistelu, puolueiden sisäiset repeämät, joista mätä suorastaan pursusi ulos, veropetosakandaalit, Valco ja muut, joitten takia ainakin Tapanin usko oli sammunut kuin vielä hehkuviin hiiliin olisi läjäytetty likavettä. Ja toisaalta uudet elämänmerkit: Koijärvi ja naisten hihhuloiva marssiminen, Punk-akatemia, mitä kaikkea. Nuoriso puhui luonnonsuojelusta ja rauhasta, ihminen sai kuolla vaikka viereen kadulle. Lisääntyvä fasismi. Talvisodan muistojuhlat.

Kuninkaan paikan nimi onkin ironinen: romaanin kuvaama yhteiskunta naisistuu niin kovaa vauhtia, että miehet pelkäävät jo jäävänsä jalkoihin. 

Keskiluokkaisia ihmissuhdekuvioita jäsentää symbolisesti hammaslääkäri Taina Raution ajankulukseen pelaama pasianssi, jossa kuninkaan paikka jää aina tyhjäksi. Kuitenkin kuningasta tarvittaisiin perheen eheyttämiseksi ja pelin saattamiseksi päätökseen.

"Kuningas", Tainan juristi-aviomies, on nuoruuden ihanteensa myynyt, potenssivai-
keuksien ja verenpaineen masentama sosialidemokraatti. Hän käy läpi keski-iän kriisiään ja pelkää työpaikan tehokkaita naisia. Kesälomalta palatessaan hän joutuu huomaamaan, että parkkipaikkakin on viety. Sen kohdalle pystytetään varhaisen naiskansanedustajan patsas:

Tapani Rautio nousi virkapöytänsä äärestä ja meni ikkunan luo. Hilja Pärssinen seisoi hajareisin hänen parkkipaikkansa päällä.

Tapani saa kuitenkin revanssinsa, ja kuninkaan paikka löytyy – tosin pelin sääntöjä murtamalla.