Koulut

Esittelyn aineistot

Hämeenlinnan kouluja 1600-luvulta 1800-luvulle

FT Tuula Hockman

1600-luvulla koulupäivä alkoi aamulla kello viisi. Varhain heräämään joutuvien koulupoikien tunnelmista kertoo seuraava vuodelta 1644 peräisin oleva kuvaelman katkelma:
Ensimmäinen teini: "Aica on jo ylös nosta."
Toinen teini: "Eipä vielä ole päivä."
Ensimmäinen: "Ava silmäs!"
Toinen: "Vielä ne ovat uneliat."
Ensimmäinen: "Sinä olet uneliambi rottaa."
Toinen: "Minä rucoilen, älä minua vaiva."
Ensimmäinen: "Etkös sinä taitamatoin häpe."
Toinen: "Mitäpä minä häpen."
Ensimmäinen: "Maata valkian päivän saakka."

Kaupungin ensimmäinen koulu

Varhain heräsivät myös Hämeenlinnan triviaalikoulun oppilaat mennäkseen aamuviideksi – 1700-luvulla aamukuudeksi – Hämeen linnan muurin luona olevaan koulurakennukseen. Pietari Brahe oli antanut patentin Hämeenlinnan kaupungin perustamisesta 19. tammikuuta 1639, ja seuraavana päivänä hän oli määrännyt kaupunkiin pienten lasten koulun, "en lijten Barns skola". Suomi oli saanut ensimmäisen sisämaakaupunkinsa ja ensimmäisen sisämaassa sijaitsevan koulunsa. 1600-luvulta alkaen Ruotsin valtakunnassa oli alempia triviaalikouluja eli pedagogioita, triviaalikouluja sekä kymnaaseja eli lukioita. Alempia triviaalikouluja kutsuttiin myös lastenkouluiksi, ja tähän kouluun viittaa Pietari Brahen käyttämä nimitys. Lastenkouluissa oli kuitenkin vain yksi opettaja, pedagogi, ja Hämeenlinnassa oli alusta alkaen kaksi opettajaa, ja ainakin 1660-luvulta alkaen kolme, rehtori, kolleega ja apologisti. Vuonna 1690 Hämeenlinnan koulu muutettiin virallisesti triviaalikouluksi, jossa normaalisti oli neljä luokkaa ja viisi opettajaa. Hämeenlinnasta kuitenkin siirrettiin kaksi opettajaa palkkaetuineen uusiin, "maan laveuden tähden perustettuihin" kouluihin, toinen Tammisaaren, toinen Lohjan pedagogioon. Hämeenlinnaan jäi entiseen tapaan kolme luokkaa ja kolme opettajaa.

Hämeenlinnan koulu alkoi toimia vuoden 1639 syksyllä ensimmäisinä opettajinaan Johannes Magni ja Johannes Eliæ. Koulussa piti perustamispatentin mukaan oppia kuria ja järjestystä, kristinuskon kappaleita ja erityisesti ruotsin kieltä. Piispa Gezelius vanhempi antoi vuonna 1670 Hämeenlinnan koululle tarkan lukusuunnitelman, jossa edelleen mainitaan ruotsin kieli ensimmäisen eli apologistin luokan ohjelmaan kuuluvana. Sen lisäksi piti tällä luokalla lukea aapiskirjaa ja katekismusta, mutta myös latinan kielioppia. Toisella eli ensimmäisen kollegan luokalla latinan opetus jatkui, lisäksi opeteltiin laskuoppia. Kolmannella eli rehtorin luokalla latinan rinnalle tuli kreikan kielioppi. Tällä luokalla opittiin myös kristinopin pääkappaleet, kymmenen käskyä, apostolinen uskontunnustus, Isä meidän ja joitakin muita rukouksia.

Suomen kieli ei kuulunut opetusohjelmaan, mutta on kuitenkin ollut koulussa esillä muutenkin kuin monen oppilaan äidinkielenä. Koulun rehtori Henrik Florinus (rehtorina 1664–1671) on esimerkiksi julkaissut ensimmäisen suomen kielen sanakirjan ja myös mm. ensimmäisen suomalaisen sananlaskukokoelman Vanhain suomalaisten tavaliset ja suloiset sananlascut. Koulun vuosien 1744 ja 1745 tilien mukaan koulun käyttöön on ostettu muutama piispa Jusleniuksen suomen kielen sanakirja.

Koulun ja kirkon välillä vallitsi kiinteä yhteys niin koko maassa kuin Hämeenlinnassakin. Kouluja 1600-luvulla perustettaessa oli taustalla puhdasoppisuus, ja tämä tavoite mainittiin myös Hämeenlinnan koulun perustamispatentissa. Koulun oppilaat olivat tuttu näky sekä kaupungissa että kaupungin kirkossa. Kouluakin varten hiukset määrättiin kammattaviksi ja siistittäviksi – hiuksista ei saanut roikkua olkia eikä höyheniä – saati sitten kirkkoon mentäessä. Kun epistolatekstiä ja evankeliumia luettiin, tai kun saarnaaja rukoili tai suoritti muita toimituksia, piti oppilaiden suunnata kasvot alttariin päin ja "mieli Kristukseen". Kun Jeesuksen tai pyhän kolminaisuuden nimi mainittiin, piti oppilaiden notkistaa polvensa. Oppilaat eli teinit pitivät huolen virrenveisuusta. Ainakin 1700-luvulla Hämeenlinnan kaupungin kirkossa oli oma lehteri heitä varten. Virren aloittajaksi valittiin ilmeisesti joku tietty teini koko vuodeksi, koskapa piispa Gezelius määräsi tälle vuoden palkkioksi toisen joulupäivän, pääsiäisen ja helluntain kolehdit.

Aluksi, aina vuoteen 1688 saakka koulun rehtori oli samalla linnansaarnaaja ja Hämeenlinnan seurakunnan kirkkoherra. Papin tehtävä oli tavoitteena myös monella teinillä, niinpä oppilaiden tuli saarnan aikana kuunnella tarkasti ja merkitä muistiin tärkeimmät kohdat ja johdanto, joita sitten saarnavirkaan tultuaan voivat jäljitellä, kunnes itse oppivat saarnoja laatimaan.

Laulutaito, jota tarvittiin kirkossa, oli monelle vähävaraisesta kodista olevalle teinille tarpeen myös loma-aikoina teinirahojen keruussa. Keskiajalta alkaen olivat kouluteinit kesä- ja joululomien aikana kiertäneet pitäjiä talosta taloon almuja pyytämässä. 1600- ja 1700-luvulla teinit edelleen kiersivät pitäjiä, vaikka pitäjänkiertoa pyrittiinkin rajoittamaan ja järjestämään teinirahojen keruu kirkkoherrojen käsiin – ja jakamaan kerätyt rahat opettajien, koulurakennuksen ja teinien kesken. Vuonna 1780 Kustaa III kielsi teineiltä pitäjällä käynnin.

Koulurakennus

Hämeenlinnan koulu oli aloittanut toimintansa pienessä, kruunulle kuuluneessa talossa Hämeen linnan muurin luona. Opettajat asuivat samassa rakennuksessa. Opetusta varten oli yksi huone, johon tultiin porstuan kautta. Kruunu antoi tilan ja kaupunki vastasi rakennuksen kunnostuksesta. Oppilaiden velvollisuus oli kustantaa ja hoitaa valaistus ja lämmitys. Erityisesti kynttilöiden hankkiminen osoittautui suureksi taloudelliseksi rasitukseksi köyhimmille teineille. 1700-luvun puolivälissä koulupäivä siirrettiinkin pimeänä vuodenaikana alkamaan vasta seitsemältä. Kun koulupäivä ajoittui paremmin päivän valoisaan aikaan, voitiin säästää valaistuksen kustannuksissa.

Sama rakennus palveli koulua aina isoonvihaan saakka, jonka aikana koulun toiminta oli keskeytynyt. Kun linnan varustuksien laajentamista isonvihan jälkeen suunniteltiin, määrättiin koulu siirrettäväksi pois niiden tieltä. Vanhasta, huonokuntoisesta koulurakennuksesta voitiin siirtää uuteen kouluun vain osa, lisäksi tarvittiin uutta materiaalia. Parikymmentä vuotta myöhemmin, pikkuvihan jälkeen, tämäkään koulurakennus ei enää kelvannut käyttöön ja uusi valmistui vuonna 1754. Uusi koulu tehtiin hirsistä, nurkat laudoitettiin ja koko rakennus siveltiin punamullalla. Ikkunoita oli 14 – edellisessä 4 tai 5 – ja niihin tehtiin luukut. Katto peitettiin entiseen tapaan turpeilla. Uusi rakennus oli tiloiltaan entisiä avarampi, mutta koulutilana oli edelleen vain yksi suuri sali sekä pienempi huone, jossa pidettiin lauluharjoituksia.

Vuodelta 1748 on ensimmäinen luettelo triviaalikoulun oppilaista, kaikkiaan noin 50 poikaa. Suurin osa oppilaista, 19 poikaa, tuli talonpoikaiskodeista, 14 kaupungin porvariskodeista ja 4 kaupungin muista kodeista. Sotilaiden poikia oli 12. Oppilaiden määrä kasvoi nopeasti 1700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Hämeenlinnasta tuli läänin pääkaupunki. Vuonna 1765 oppilaita oli yli 80, vuonna 1778 edelleen saman verran, sillä useammalle ei ollut tilaa. Uutta koulurakennusta tarvittiin, ja koulurakennus valmistuikin vuonna 1782 kirkon tontin pohjoispuolelle. Kaksikerroksisen rakennuksen seinät olivat punavärillä maalatut, katto oli komea goottilainen, mutta peitetty laudoilla. Toisen kerroksen kirkon puoleisessa päädyssä oli luokkahuone. Kuten 1600-luvulta alkaen oli ollut tapana, huone oli kaikille luokille yhteinen. Oppilaat istuivat pitkillä, selkänojattomilla penkeillä kukin luokka omana ryhmänään, opettaja pöydän takana. Vuonna 1831 koulu paloi tulipalossa, joka tuhosi suuren osan kaupunkia. Viimeiset vuotensa triviaalikoulu, jonka oppilasmäärä 1830-luvulla enimmillään oli lähes 200, vietti vuokratiloissa. Koulu sai yhden opettajan lisää, kun Lohjan pedagogio lakkautettiin vuonna 1819, ja sen opettajan palkka siirrettiin Hämeenlinnaan.

1800-luvun kouluja

Vanhan ja perinteisen, tiukasta kurista ja latinan kielestä kuuluisan triviaalikoulun aika päättyi vuonna 1841 annettuun uuteen koulujärjestykseen. Hämeenlinnankin triviaalikoulu muuttui koulujärjestyksen mukaisesti yläalkeiskouluksi.

Triviaalikoulusta oltiin edetty yliopistoon joko kymnaasin – esimerkiksi Porvoon kymnaasin – kautta, tai joissain tapauksissa suoraan Hämeenlinnan koulusta. Yläalkeiskoulusta ei ollut enää suoraa pääsyä yliopistoon. Hämeenlinnassa toivotettiinkin syksyllä 1857 tervetulleeksi oma kymnaasi, joka avattiin kirkossa pidetyin juhlallisuuksin. Kaupunkilaisten odotukset olivat suuret, kymnaasin ja kaupunkiin suunnitteilla olleen rautatien myötä (valmistui 1862) kaupungin väkiluvun uskottiin kasvavan jopa kaksinkertaiseksi. Odotukset eivät täyttyneet, kymnaasin oppilaat olivat suurimmaksi osaksi pelkästään omalta paikkakunnalta. Vanha, tuttu latina ei aluksi kuulunut kymnaasin opetusohjelmaan, sen tilalla olivat ranska ja venäjä, joka autonomian alussa oli otettu triviaalikoulun oppiaineeksi. Vuodesta 1863 alkaen latina kuitenkin palasi oppiaineeksi, oppilaat saivat valita kaksi kieltä kolmesta, venäjästä, ranskasta ja latinasta. Vuonna 1873 perustettu Hämeenlinnan normaalilyseo, vuodesta 1887 alkaen lyseo, osoittautui kouluksi, jollaista kymnaasista oli odotettu. Hämeenlinnan lyseo, "lysee", on tunnettu sekä tasokkaista opettajistaan että kuuluisista oppilaistaan.

Odert Henrik Gripenbergin koulu

Autonomian ajan alusta alkaen triviaalikoulu oli saanut rinnalleen uusia kouluja. 1800-luvun alun uusimpien kasvatusihanteiden pohjalle rakentui Odert Henrik Gripenbergin (s. 1788, k. 1848) koulu, joka toimi Hämeenlinnassa 1812-1813. Gripenberg oli käynyt Suomen sodan jälkeen vuonna 1810 tutustumassa Johann Heinrich Pestalozzin (s. 1746, k. 1827) perustamaan Iferternissä Neuenburger-järven rannalla toimineeseen opetuslaitokseen ja halusi toteuttaa Pestalozzin ihanteita omassa koulussaan. Gripenberg oli päässyt keisari Aleksanteri I:n suosioon ja oli esitellyt tälle opetusohjelmansa. Kun koulu syksyllä 1812 perustettiin, keisari määräsi sen suoraan kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin (s. 1762, k. 1831) erikoisen ylivalvonnan alaiseksi. Koulu oli ensimmäinen reaalioppikoulu Suomessa. Sen opetusohjelmassa ei ollut lainkaan latinaa. Kouluun otettiin 6–12-vuotiaita poikia täysihoitoon, vanhempia puolitäysihoitoon. Oppilaitos toimi Hämeenlinnassa vain vuoden. Gripenberg muutti koulunsa ensin Poriin ja vuonna 1818 Sääksmäelle Voipaalan kartanoon, jonka hän oli isältään perinyt.

Tyttöjen koulut - Fredrika Wetterhoffin koulu

Vuoden 1841 koulujärjestyksen mukaisesti perustettiin kaksiluokkainen tyttökoulu "sivistyneiden perheiden tyttäriä varten" Helsinkiin ja Turkuun, vähän myöhemmin Viipuriin ja Kuopioon. Jo tätä ennen, ja vielä sen jälkeenkin erityisesti muissa kuin edellä mainituissa kaupungeissa, tyttöjä opetettiin yksityisissä kouluissa, joista osa oli pensionaatteja. Myös Hämeenlinnassa on vuoden 1830 tienoilta alkaen toiminut useita tyttöjen kouluja. Tunnetuin oli Augusta Grunérin vuonna 1852 toimintansa aloittanut oppilaitos, joka vuonna 1856 sai Turun tuomiokapitulilta luvan toimintaansa. Kun muissa kouluissa tytöille opetettiin käyttäytymistapoja, ranskaa ja saksaa, lähti Grunérin koulun ohjelma vuoden 1841 koulujärjestyksen ala-alkeiskoulujen ohjelmasta. Oppiaineina olivat katekismus ja raamatunhistoria, maantieto, historia, laskuoppi, ruotsin kielioppi, venäjän, ranskan ja saksan kielet, sisäluku ja ajatuksenharjoitukset, tyyli- ja oikeinkirjoitus sekä käsityöt. Eva Savonius perusti 1865 ruotsalaisen koulun tytöille. Vuodesta 1878 tyttöjen oli mahdollista saada oppia myös suomeksi, kun Hämeenlinnaan perustettiin Suomalainen tyttökoulu.

1800-luvun lopulla yhteiskunta muuttui nopeasti, niin myös koulut ja opetus. Kansakouluasetus annettiin vuonna 1866, ja Hämeenlinnan ensimmäisen kansakoulu perustettiin 1871. Tarjotakseen työläisten tyttärille mahdollisuuden hankkia ammatti ja toimeentulo, Fredrika Wetterhoff perusti vuonna 1885 "käsityökoulun työkansan lapsille", joka oli tarkoitettu kansakoulun käyneille tytöille. Koulu osoittautui menestykseksi ja sen toimintaa laajennettiin alkamalla kouluttaa kotiteollisuusopettajia. Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopisto tuli tunnetuksi ja on edelleen tunnettu koko maassa.

---

Lähteet:

HMA. Hämeenlinnan lyseo. I Gd:1. Tilityksiä 1738–1810.
Hämeenlinnan koulun perustamispatentti. Teoksessa Leinberg, K. G., Handlingar rörande finska skolväsendets historia. IV. Helsingfors 1901.
Neiti Eva Savoniuksen antamia tietoja. Hämäläinen 1865 n:o 20.

Kirjallisuus:
Hämeenlinnan triviaalikoulun oppilasmatrikkeli 1799–1841. Uudelleen toimittanut Seppo Myllyniemi. Hämeenlinnan Sukututkimusseuran julkaisuja 3. Hämeenlinna 2004.
Koskinen, Pekka, Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla 1772–1808. Tampere University Press. Tampere 2007.
Leinberg, K. G., Odert Henrik Gripenberg, en Pestalozzis lärjunge. Pedagogiska föreningens tidskrift 1887.
Perälä, Väinö, Suomen kouluja ja kouluelämää 1600-luvun alkupuolella. Hämeenlinna 1909.
Silpala, Elsa & Heinänen, Tuula, Wetterhoff sata vuotta. Fredrika Wetterhoff-säätiö. Hämeenlinna 1985.
Tengström, J. J., Biskopen i Åbo stift Johan Gezelii den äldres minne. Åbo 1825.