Sairaanhoito
Hämeenlinnan sairaanhoidon vaiheita 1700- ja 1800-luvuilla
Ensimmäiset lääketieteen harjoittajat Hämeenlinnassa olivat sotilasjoukkoihin kuuluvia välskäreitä. Ennen 1700-luvun puoliväliä varsinaista hoitoa sairauksiin ei juuri ollut kaupungissa saatavissa. Joitakin tietoja on kuitenkin linnan välskäreistä, jotka saattoivat tarvittaessa vaikkapa lastoittaa katkenneen raajan, ja niin sanotuista kylvettäjistä, jotka harjoittivat suoneniskentää ja kuppausta. Sisäisiin vaivoihin haettiin apua kansanparantajilta, ja myös vanhoihin loitsuihin ja taikoihin turvauduttiin yleisesti tautien vaivatessa.
Piirilääkäri Hämeenlinnaan
Valtiovalta alkoi 1700-luvun puolivälin paikkeilla havahtua kulkutautien tuomaan tuhoon ja suureen lapsikuolleisuuteen ja asettaa piirilääkäreitä eri puolille Suomea. Piirilääkärit olivat Hämeenlinnankin ensimmäisiä oikeita lääkäreitä, yleensä Ruotsin puolella oppinsa saaneita ja suomen kieltä taitamattomia. Hämeenlinnaan ensimmäinen piirilääkäri Johan Benjamin Heiligtag nimitettiin vuonna 1752. Piirilääkärin pääasiallisena tehtävänä oli toimia terveydenhuollon virkamiehenä ja matkustaa ympäri laajaa piiriä hoitamassa kulkutauteja ja pitämässä sukupuolitautitarkastuksia. Vasta toisella sijalla oli velvollisuus auttaa sairaita, joten kaupunkilaisille ei useinkaan ollut pikaisesti saatavissa lääkärinapua.
Piirilääkärin viran hoitaja vaihtui tiheään luultavasti palkan pienuuden ja vaikeiden työolojen tähden. Lisäksi kansa suhtautui vielä epäluuloisesti lääkäreihin ja oli halutonta noudattamaan näiden ohjeita tai hankkimaan määrättyjä lääkkeitä. Kulkutaudit tappoivat kaupunkilaisia ja lapsikuolleisuus oli suurta piirilääkäristä huolimatta vielä pitkään.
Ensimmäiset apteekit ja kätilö
Apteekit ja kätilöt olivat piirilääkärin valvonnan alaisia. Piirilääkärin myötä Hämeenlinna sai myös ensimmäisen apteekkinsa vuonna 1754. Apteekkioikeudet sai helsinkiläinen J. M. Tingelund, ja apteekkia ryhtyi hoitamaan proviisori Anders Svahn. Pari vuotta myöhemmin Svahn sai itse apteekkioikeudet ja perusti oman apteekkinsa, jota kutsuttiin nimellä Rosen. Svahn myi apteekkinsa L. J. Bjuggille vuonna 1795. Toinen pysyvä apteekki perustettiin 1850-luvun puolivälissä. Hämeenlinnan ensimmäinen opinsaanut kätilö oli rummunlyöjä Ekorren vaimo Elisabet Mittler, joka sai todistuksen taidoistaan lääkintölaitokselta, Collegium medicumilta, vuonna 1776.
Hämeenlinnan ensimmäinen sairaala
Hämeenlinnan ensimmäinen sairaala, läänin sairashuone, rakennettiin vuonna 1785. Lääninlasaretti sijaitsi vanhan hautausmaan lounaiskulmassa, nykyisen Turuntien varrella. Lääninlasaretin viereen rakennettiin myös sotilassairaala vuonna 1790, mutta se purettiin huonokuntoisena jo kymmenen vuoden kuluttua. Lääninlasaretissa oli aluksi vain neljä sairaansijaa, ja sen ensimmäisenä lääkärinä toimi välskärimestari Adolf Ericsson. Sairashuoneeseen ei otettu parantumattomasti sairaita eikä yli viisikymmentävuotiaita tai alle viisivuotiaita. Suurin osa hoidettavista oli kuppatautisia.
Sairaala oli alun perinkin liian pieni palvelemaan koko läänin asukkaita ja muutenkin puutteellinen. Varat sairaalan ylläpitoon saatiin pääosin kolehdilla ja keräämällä lahjoituksia pidoissa. Lääkäreiden vaihtuvuus oli suurta, eikä sairaiden hoito ollut kovinkaan korkeatasoista. Talvella 1818 tehdyssä tarkastuksessa potilaita oli yli 50, vaikka sairaansijoja tuohon aikaan oli virallisesti parikymmentä. Kuppatautiset, mielenvikaiset ja muita tauteja sairastavat oleskelivat määräysten vastaisesti samoissa tiloissa. Lasaretin lattiat olivat osittain luhistuneet, ja potilashuoneiden lämpötila oli pakkasen puolella.
Uudenaikaisemmalle uralle päästiin, kun C. L. Engelin suunnittelema uusi kivinen sairaalarakennus valmistui Keinusaareen kruununmakasiineja vastapäätä vuonna 1845. Uuteen sairaalaan oli suunniteltu peräti 100 sairaansijaa, mutta niitä saatiin lopulta vain 78. Varsinaisen lasarettiosaston lisäksi sairaalaan kuului sukupuolitautisten parantola ja "houruinosasto". Yli 80 prosenttia lääninsairaalan potilaista sairasti kuppaa 1800-luvun puolivälissä, ja he saivat keisarillisen määräyksen perusteella ilmaisen hoidon varallisuuteensa katsomatta. Muita sairauksia potevat joutuivat itse maksamaan hoidostaan, paitsi aivan varattomat, joiden hoitomaksuista vastasi kotiseurakunta tai kotikunnan vaivaiskassa.
Kaupunginlääkärin toimi perustetaan
Piirilääkäri oli usein virkamatkoilla laajassa piirissään, ja lasaretinlääkäri hoiti pääasiassa sairashuoneen potilaita. Jotta tavalliset kaupunkilaiset, myös varattomat, voisivat saada hoitoa vaivoihinsa, Hämeenlinnaan perustettiin kaupunginlääkärin toimi vuonna 1848. Ensimmäiseksi kaupunginlääkäriksi tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori Joh. Kristian Helsingius, joka kuitenkin kuoli jo muutaman vuoden päästä. Tämän jälkeen kaupunginlääkäri vaihtui tiheään. Pitempään virkaa hoiti säveltäjä Jean Sibeliuksen isä, Christian Gustaf Sibelius, vuodesta 1859 vuoteen 1868, jolloin kaupunginlääkäri itsekin kuoli kaupungissa nälkävuotena riehuneen lavantautiepidemian uhrina.
Lavantaudin lisäksi kaupunkilaisia koettelivat muun muassa kolera, punatauti, isorokko ja vilutauti niin, että suurien epidemioiden aikana tarvittiin tilapäisiäkin sairaalatiloja. Esimerkiksi vuoden 1853 koleraepidemian aikana Myllymäessä toimi tilapäinen kolerasairaala.
Kaupunginsairaala aloittaa kuumelasarettina
Suuret nälkävuodet 1860-luvulla ja niiden aiheuttamat tappavat kulkutaudit antoivat aiheen kaupungin oman sairaalan perustamiselle. Hämeenlinnan raastuvankokous perusti vuonna 1868 rahaston, jonka varoja ryhdyttiin kartuttamaan kaupunginsairaalan eli kuumelasaretin saamiseksi kaupunkiin. Rahasto karttui mm. Anniskeluyhtiön voittovarojen ja säästöpankin lahjoitusten ansiosta, ja kuumelasaretin rakennus valmistui vuonna 1885 Kaivokadun ja Koulukadun kulmauksessa sijaitsevalle tontille.
Sairashuoneen päätarkoitus oli estää tarttuvien kuumetautien leviämistä kaupungissa, mutta mikäli kuumesairaita ei ollut, saatettiin hoitaa myös akuutteja tai kroonisia tauteja sairastavia, ei kuitenkaan mielenvikaisia eikä koleraa, isorokkoa tai kuppaa sairastavia. Myöhemmin määräys rajoittumisesta kuumetauteihin poistettiin, ja sairaalan nimikin muutettiin kaupungin sairashuoneeksi. Sairaalan lääkärinä toimi kaupunginlääkäri, joka piti myös vastaanottonsa sairashuoneella, paitsi silloin kun siellä oli hoidettavana tarttuvia tauteja sairastavia potilaita.
Kuumelasaretin ensimmäinen lääkäri oli vuosina 1882–1890 kaupunginlääkärinä toiminut Lars Leonard Hedlund. Seuraavan lääkärin, Louis Gratschoffin, aikana sairashuoneelle varustettiin leikkaushuonekin ja saatiin myös ensimmäinen koulutettu sairaanhoitaja, diakonissa Erika Henriksson. Sairashuonetta laajennettiin vuonna 1892 ja uudelleen vuonna 1913, jolloin se sai käyttöönsä myös viereisen vaivaistalon rakennukset. Tohtori Gratschoffin kuvaus sairashuoneen kymmenestä ensimmäisestä vuodesta on digitoituna Lydian tiedostoissa.
Terveydenhoitosäännöt astuvat voimaan
Hämeenlinnan terveyshoitolautakunta aloitti toimintansa vuonna 1882. Lautakunnan tehtävänä oli vuonna 1880 annetun terveydenhoitoasetuksen mukaisesti pitää silmällä kunnallista terveyden- ja sairaanhoitoa, terveydenhoidosta annettujen asetusten noudattamista sekä myös kaupungin puhtaanapitoa. Lautakunta laati kaupunginlääkäri Viktor Mannerin johdolla vuonna 1903 Hämeenlinnan kaupungin ensimmäiset terveydenhoitosäännöt, jotka olivat voimassa aina vuoteen 1930 asti. Terveydenhoitosääntöjen noudattamista valvoi aluksi sivutoimenaan joku kaupungin poliiseista, vuodesta 1901 alkaen päätoiminen "katsastaja".
- Pirjo Lehtilä, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto
---
Lähteet:
Koskimies, Y. S., Hämeenlinnan kaupungin historia IV. Hämeenlinna 1966.
Lindeqvist, K. O., Hämeenlinnan kaupungin historia II. Hämeenlinna 1926.
Lindeqvist, K. O., Hämeenlinnan kaupungin historia III. Hämeenlinna 1927.
Manner, Viktor, Piirteitä terveys- ja sairashoidollisista oloista Hämeenlinnan kaupungissa 19llä vuosisadalla. Hämeenlinna 1902.
Maunula, Jyrki, Kolmen valtakunnan lasaretti. Hämeenlinna 1985.