Magdaleena ja maailman lapset
Magdaleenan ja maailman lapsien (1969) monipohjainen myyttikuvio on kekseliäästi sovitettu nykyaikaistuvaan maalaiskuntaan. Sen tapahtumissa ja henkilöissä menevät päällekkäin Uuden Testamentin kertomus Martasta, Mariasta ja Jeesuksesta sekä kansanomainen Maria Magdaleenan legendaperinne.
Moniaineksinen kollaasi syntyy, kun myyttikehysten sisällä yhdistyy Pekka Tarkan sanoin
"päivänkohtaisena materiaalina 1960-luvun koko ääni ja vimma: keskustelu rodullisista vähemmistöistä, demokraattisesta kasvatuksesta ja avioliitosta, lasten ja naisten emansipaatiosta, maailmanlaajasta yhteisvastuusta nälän, saastumisen ja totaalisen sodan aikakaudella".
Magdaleenan ja maailman lapsien moniaineksisuus käy vaikeaksi hallita ja uhkaa hajota. Näin romaani peilaa medioituvan ja nykyaikaistuvan 60-luvun moninaisia ajankuvia ja monimutkaistuvaa maailmaa. Se on 60-luvun idealismin tilinpäätös, joka sisältää epäilyjä, ironiaa ja avoimeksi jääviä kysymyksiä.
Kaipaisen radikaali Kristus
Raamattua päivitettiin muutenkin kotimaisessa kirjallisuudessa. Vuonna 1969 ilmestyivät Saarikosken suomentama Matteuksen evankeliumi, nuorten teologien Terho Pursiaisen ja Jouko Lehtosen kiivaat pamfletit Uusin testamentti ja Kirkon kiväärit sekä Iikka Vuotilan apostolien aikaa Nyky-Suomeen rinnastava romaani Herra Petteri lähti merille.
Kaipaisen romaanin tapahtumat käynnistää paikkakunnalle saapuva partaradikaali lääkäri. Hän on 60-luvun radikalismin äänitorvi, symbolisesti Kristus, joka herättää apteekkarin tyttärien – käytännöllisen Martan ja tunteellisen Magdaleenan – sosiaalisen omatunnon. Nyky-Messiaan sanoma on yhdistelmä uusvasemmistolaista pamflettia ja Vuorisaarnaa, mutta sen paatosta taittaa kertojan ironia.
Romaanissa pohditaan osallistumisen ja utopian todeksi elämisen vaikeutta. Globaalia syyllisyyttä kantavan Magdaleenan pako psykoosiin ja polttoitsemurha on protesti, joka ilmaisee yksilön voimattomuutta ongelmien edessä. Vaihtoehtoisena loppuratkaisuna on Martan yritys purkaa ryhmäliitolla perhe- ja omistussuhteet. Kristus on jo tässä vaiheessa noussut taivaaseen: sosialistilääkäri on lentänyt ratkomaan kolmannen maailman ongelmia.
"Minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä..."
Romaanin Magdaleenan myyttivastineet ulottuvat Raamatun ja kansanrunon naisia kauemmas, äitijumalattariin, jotka itkevät lapsiaan. Kansanrunon lapsensurmat rinnastuvat arkiväkivaltaan perheissä, juutalaislasten kohtaloihin keskitysleireillä sekä Biafran ja Vietnamin lasten kärsimyksiin. Insestitabua käsitellään sadun keinoin: romaaniin on upotettu Grimmin veljesten sadut "Pikku veli ja pikku sisar" sekä "Tähkäpää".
Magdaleena ja maailman lapset on nimensä mukaisesti lasten asialla. Moninkertaiset lapsensurmat ja hyväksikäytöt kiinnittävät huomion siihen, mitä kasvatuksella tukahdutetaan: lapsessa piilevään uuden ihmisen mahdollisuuteen. Romaanin freudilaisesti asioita auki kerivä rakenne osoittaa, että henkilökohtaisten ongelmien juuret ovat usein lapsuudessa ja että vasta ratkaisemalla yksityiset ongelmat voidaan edetä yleiseen muutokseen.
Ydinperhe onkin romaanissa freudilaisittain rikospaikka, jonne toistuvasti palataan. Ydinperhettä rikotaan kärjistyksin, jotka muun muassa tekevät isästä poikiensa veljen. Vaihtoehtoina väläytetään Summerhillin ja kibbutsien kaltaisia kollektiivisia kokeiluja. Myös lisääntymisteknologian mahdollisuuksia pohditaan.