Ivalon sairaalassa oli sota-aikana töissä ensin kolme hoitajaa, myöhemmin kaksi. Ensimmäisten haavoittuneiden tulo oli suuri järkytys, sitten tilanteeseen oli pakko yrittää totutella. Töitä tehtiin viikko öisin, viikko päivisin. Ivalojoki oli kalaisa…
Uno Waenerberg vastasi postin kuljettamisesta Ivalosta Inariin. Inarista posti jaettiin kantopostina eteenpäin. Työhön tarvittiin kymmenkunta miestä kesäaikaan. Talvella postia kuljetettiin poroilla, jolloin miehiä tarvittiin vähemmän. Aholan kotiin…
Arrelan kuljettama Metsähallituksen vene oli rikkoutunut Inarijärvellä. Miehet olivat rantautuneet Suolisvuonoon Maje-Sammelin kämppäään venettä korjamaan. Kämpässä oli ollut Laura Lehtola odottelemassa Posti-Mattia, jonka piti viedä hänet…
Haastateltava on syntynyt Petsamossa vuonna 1912 ja kotoisin Kaakkurin kylästä. Petsamossa oli hyvä asua, kalaa tuli hyvin, poimittiin marjoja ja sieniä, melkein joka talossa oli karjaa ja poroja. Norjasta saatiin muita ruoka-aineita. Kirkonmenoja…
Inarissa riehui 1919-1920 espanjantauti, johon menehtyi yli 200 henkeä, jopa kokonaisia perheitä. Lapsia jäi paljon orvoiksi, eivätkä kaikki mahtuneet Riutulan lastenkotiin. Osa lapsista, kertoja mukaan lukien, sijoitettiin Toivoniemeen,…
Anna-Briita Mattus oli Karhu-Pekan sukua. Hän oli luonnonparantaja, kuppari ja hieroja. Kuppaus auttoi muunmuassa reumatismiin. Kuppaaminen tapahtui saunassa. Anna-Briitalla oli myös jonkinlaisia ennaltanäkemisen taitoja.
Rukoushuone sijaitsi Nellimin ja Sulkusjärven välillä. Myöhemmin sotien jälkeen se paloi. Silloin kun pappi kävi, pidettiin kirkonmenot ja seurat. Lappalaisia tuli paikalle eri puolilta Inaria. Kun lapsi syntyi, hänelle annettiin hätäkaste ja oikea…
Kiilanuottaa käytettiin lohenkalastuksessa Petsamossa. Kiilanuotan syvyys oli joko 7.20 tai 9 metriä meripyynnissä, mitat kuitenkin kyynärissä tuohon aikaan. Aidan pituus vaihteli 55-60 metristä yli sadan metrin pituuteen. Kiilanuotan paulat olivat…
Lohenpyynti on ollut hyvin tärkeä elinkeino Petsamossa. Kolttasaamelaisilla oli yksinoikeus pyytää lohta Petsamovuonossa. Vanhin pyyntimuoto oli harvalla eli suurisilmäisella verkolla pyynti. Harvallapyynti muistutti pesäpyyntiä ja siitä on…
Parkkinan ortodoksisessa kirkossa pidettiin kirkonmenot normaalisti kaksi kertaa viikossa; lauantaisin ja sunnuntaisin, sekä kirkollisiin juhlapyhiin liittyvät toimitukset. Morsiuspari vihittiin kirkossa ja juhlat jatkuivat monta päivää kotioloissa.…
Sisarukset Elina ja Elsa musitelevat koulunkäyntiä ja asuntolaelämää Salmijärvellä. Vaikka kuri oli melko kova, on kouluajoista kuitenkin jäänyt hyvät muistot. Koulukäyntiin sisältyi askartelua ja leikkejä. Lisäksi oppilaat keräsivät marjoja ja…
Haastateltava kertoo kuinka hän pikkutyttönä Törmäsen kylässä joutui äitinsä kanssa karjanhoitotöihin ja kuinka raskasta työtä se pienelle tytölle oli.
Perheisiin syntyi paljon lapsia, mutta lapsikuolleisuus oli suuri. Lääkäri oli Inarissa asti, lääkkeitä tuotiin kuitenkin myös Törmäsen kylään. Sairaat hoidettiin pääosin itse miten osattiin. Lääkäri kävi joskus, mutta tarina kertoo lääkärin olleen…
Talvet olivat lumisia ja kylmiä. Kesäaikaan oli kovia ukonilmoja, ukkonen sytytti runsaasti metsäpaloja. Sammutustyö oli raskasta. Sammutustyöhön oli miesten lähdettävä vaikka kesken omien heinätöiden. Tulvat olivat suuria ja kun jäät lähtivät…
Haastateltavan isällä oli Törmäsessä kauppa, jossa myytiin elintarvikkeita, joita ei itse voitu tuottaa, esimerkiksi jauhoja, sokeria, suolaa ja makeisia sekä tupakkaa ja jonkin verran vaatetavaraa. Tavarat tuotiin Norjasta ja Rovaniemeltä,…
Vuodet 1917 ja 1918 olivat levotonta aikaa. Myös ruoasta oli puute varsinkin vähäosaisilla ihmisillä. Törmäsen talollisilla ruokaa kyllä riitti omasta takaa, vain leivästä oli puute. Parempiosaiset auttoivat köyhempiä. Perunaa viljeltiin, ohra ei…
Haastateltavan lapsuuskoti on Koppelon kylässä. Yleensä kaikissa taloissa oli iso pirtti ja pirtissä piisi, oli jokunen lehmä, lampaita ja yleensä myös hevonen. Perunaa viljeltiin omiin tarpeisiin ja kalastusta harrastettiin. Viljanviljely ei…
Inarin kirkon alttaritaulu kastui evakkomatkalla ja se korjattiin Ateneumissa Helsingissä. Tarinassa muistellaan Inarin kirkonkylän ja Inarin seurakunnan historiaa.
Inarissa oli vähän varsinaista ansiotyötä tekeviä ihmisiä. Ihmiset saivat toimeentulonsa kalastamalla, riekonpyynnillä ja harjoittamalla poronhoitoa. Inarin suolasiikaa toimitettiin puupytyissä Rovaniemelle myyntiin.
Entiseen aikaan Inarissa kirkkopyhät kestivät 2 - 3 päivää, paikallista väkeä oli paljon liikkeellä eikä ihmisillä ollut kiire. Nyt paikalliset ihmiset käyvät vähemmän kirkossa ja aina on kiire.
Inarilaiset kävivät Norjan puolella vaihtamassa voita ja poronlihaa suolaan, sokeriin ja kahviin. Inari oli tullivapaa alue, Norjasta tuotuja elintarvikkeita ei saanut viedä eteenpäin Sodankylään. Puhakka, joka jäi kiinni kahvin salakuljetuksesta…
Vilho Edvard Törmänen ja Tuomo Itkonen olivat luokkatovereita. Kirjailija Törmänen oli jo lapsena kova lukemaan ja hyvä oppilas koulussa. Hän muutti myöhemmin Lohjalle ja toimi opettajana ja toimittajana.
Koppelossa lähes joka talous harjoitti kalastusta, joesta tuli hyvin siikaa ja ahventa. Metsästys kohdistui lintuihin ja jäniksiin, myös kettuja metsästettiin nahan vuoksi. Pelloilla viljeltiin ohraa ja perunaa.
Rieston Jaakko oli selvännäkijä Sompiosta. Hän ennusti Tuomas Törmäselle, että tämän tuleva vaimo löytyisi hyvinkin läheltä ja olisi lappalainen. Tuomas ei ennustuksesta innostunut. Ennustus kuitenkin kävi toteen.
Muualta tulleita kullankaivajia saattoi olla jopa enemmän kuin paikallisia. He viettivät Inarissa kesäkauden ja lähtivät usein talveksi kotiseuduilleen.
Ivalojokivarren asukkailla ei ollut joutoaikaa. Joutessaan he rakensivat veneitä, rekiä ja saaveja. Tuotteet myytiin Norjaan, mutta ne piti jättää keskentekoisiksi, joilloin niistä ei tarvinnut maksaa tullimaksua. Myös karvakenkiä myytiin.
Ohraa viljeltiin Törmäsessä ja Ivalossa, paikoin se kasvoikin hyvin. Ohran puimiseen tarvittiin riihi. Katovuosina 1918 - 1919 perunakaan ei kasvanut ja jouduttiin lisäämään puusta jauhoa pettuleipään. Tulirokkoon ja espanjantautiin kuoli paljon…
Haastateltava asui 70 kilometrin päässä Petsamosta pienessä kylässä. Petsamossa oli yksi pappi ja yksi lääkäri. Synnytyksiä ja sairauksia pyrittiin hoitamaan omin voimin. Evakkoon kylän väki lähti Kalajoelle. Evakon jälkeen haastateltava muutti…
Haastateltava on muuttanut lapsena perheensä kanssa Kittilästä Petsamoon. Perhe oli työläisperhe. Taloissa oli lampaita ja lehmiä omiksi tarpeiksi, harjoitettiin perunanviljelyä ja jokikalastusta. Petsamoon rakennettiin tie ja sinne tuli Nikkelin…
Petsamon asukkaat seurasivat aikaansa lehtien ja radion välityksellä. Haastateltavan perheeseen radio tuli välirauhan aikaan. Savottatöitä oli paljon, savotoille lähdettiin talvella joulun jälkeen. Kesällä oltiin uittotöissä.
Ennen sotia Inarissa oli yksi lääkäri. Sairauksia hoidettiin paljon omin keinoin. Espanjantauti tappoi 1920-luvulla runsaasti ihmisiä, usein koko perhekunnan. Inarilaisten tavallinen asumismuoto oli mökki ja sauna. Sodan jälkeen oli rakennustöitä.
Tarinan kertoja muistelee, kuinka hän joutui pienenä huutolaislapseksi, kun äiti menehtyi ja isä sairastui. Lapsena hän osallistui kalastukseen ja monenlaisiin sisätöihin. Myöhemmin hän aloitti maantietyöt ja metsästi lintuja ja oravia myyntiin.
Inarissa oli ennen sotaa isot savotat. Pula-aikana haettiin töitä Sodankylän puolelta, mutta työvoimaa oli paljon ja töitä oli vaikea löytää. Inari oli 1920-luvulla pieni kylä, vain muutama talo. Tie tehtiin 1924, silloin tuli myös ensimmäinen auto.…
Kertoja muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan Salmijärvellä. Äiti oli jäänyt leskeksi, lapsia oli yksitoista. Norjalaiset ostivat metsiä ja puut uitettin Paatsjokea pitkin. Perheen pojat olivat vuoronperään savotoissa, välillä hevonen sai levätä…
Haastateltava muistelee keitä asui Salmijärven rannalla ennen 1920-lukua. Salmijärvellä oli useita suomalaisia sukuja ja taloja ja myös jonkin verran norjalaisia.
Haastateltava kertoo kalastuksesta Petsamovuonolla. Vuosi 1932 oli mahtava sillivuosi, silloin tuli kerrankin 600 kg yhdestä verkosta. Höyhenjärven vihainen emäntä oli leski, kunnes sitten meni yhteen Martti Sarre -nimisen saamelaisen kanssa.Elämä ei…
Saksalaisten liikehdintä ennen toisen maailmansodan syttymistä aiheutti Petsamossa kuten muuallakin levottomuutta väestön keskuudessa. Sodan sytyttyä asukkaat evakuoitiin sotarintamalta. Väliarauhan aikana palattiin takaisin kotiseudulle, jossa talot…
Hietajärvellä poropaimenenena ollut Pekka Svendsen joutui aseistettujen porovarkaiden yllättämäksi ja hänet vietiin pulkkaansidottuna Juhani Morottajalta ryöstettyjen porojen kanssa Venäjälle. Henki luvattiin säilyttää, jos hän ei karkaisi. Venäjällä…
Porovarkaus ja siepatuksi tuleminen eivät tulleet varoittamatta, sillä kertoja näki ennenunen taphtumista muutamia päiviä ennen kuin se tapahtui. Pekka on tavannut sieppaajansa jälkikäteen ja antanut yhdelle korvatilkan kuittaukseksi…
Virtaniemen ja Paatsjoen varret olivat tulleet tutuksi Pekka Svendsenille uitto- ja voimalaitostyömaiden kautta. Sota-aika kului porohommissa. Svendsen osallistui myös Petsamoon menevän tien rakentamiseen.
Inarin ensimmäinen myymäläauto toimi 1930-luvulla. Se oli tavallinen kuorma-auto, johon aamulla lastattiin myytävät tavarat. Petsamossa oli uitto ja uittomiehille käytiin myymässä tavaraa. Matkalla poikettiin taloissa. Työaikoja ei varsinaisesti…
Samppa Palokangas matkusti kevättalvella 1924 Lahteen autokouluun. Matka taittui Ivalosta Rovaniemelle kievarikyydillä ja siitä eteenpäin junalla. Autokoulureissu kesti kaksi kuukautta, mutta ajamaan hän oppi oikeastaan vasta kauppias Lehtisen…
Palokankaan veljeksillä Arvolla, Samulilla ja Tuomaksella oli kaikilla kuorma-autot, joita käytettiin 1930-luvun alkupuolella vain kesäisin. Talveksi autot laitettiin pukin päälle ja lähdettiin savottatöihin. Kuorma-autolla tehtiin myös hupiretkiä…
1900-luvun alussa Inarissa turvauduttiin vaivojen hoidossa luonnonmenetelmiin. Pihkaa käytettiin yleisesti haavan hoitoon ja hammassärkyyn. Tuohenjulmulla parannettiin pieniä haavoja ja sitä käytettiin myös ajoksen hoidossa. Lämpimään saaviin mentiin…
Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa