Aineisto
Hämeenlinnan rouvasseuran talo (Kaivokadun päiväkoti, Birger Jaarlin katu 35)
Dublin Core
Nimeke
Hämeenlinnan rouvasseuran talo (Kaivokadun päiväkoti, Birger Jaarlin katu 35)
Vaihtoehtoinen nimeke
Piirustus lisärakennusta varten lastenkodin tontille No 68, korttelissa 17 Hämeenlinnassa
Kuvaus
Kaivokadun ja Birger Jaarlin kadun kulmatontilla sijaitsevan rakennuksen vanhin osa on vuodelta 1859. Hämeenlinnan rouvasväen seura rakennutti tämän ”koulukartanon” kauppias Mikael Feodor Balkoffin lahjoittamalle tontille. Alkuperäisen rakennuksen pääty oli Birger Jaarlin kadun puolella ja julkisivu Kaivokadulle päin.
Rouvasseuran taloa laajennettiin vuonna 1895 oheisen piirustuksen mukaisesti liittämällä siihen Birger Jaarlin kadun suuntainen lisäosa. Lisäksi vanhaa osaa levennettiin lännen puolelta avokuistilla ja pesutupahuoneella. Hirsirunkoisesta talosta tuli näin L:n muotoinen, pitkä ja matala, mittasuhteiltaan empiretyylinen, mutta myös nikkarityylistä vaikutteita saanut rakennus. Empireä edustavat mm. ikkunatyyppi ja rakennuksen pilasterijärjestelmä. Räystään aluskonsolit taas ovat nikkarityyliset. Laajennetun rakennuksen pinta-ala on 430 neliömetriä. Myös ullakkokerroksessa on huoneita, joita käytettiin asuntopulan aikana lastentarhan henkilökunnan asuntoina. Pihassa oli myös erillinen pakarirakennus pyykinpesua ja ruoanvalmistusta varten.
Talon alkuaikoina rouvasseura piti talossaan köyhille tyttölapsille tarkoitettua pientenlastenkoulua. Vuonna 1856 perustettu koulu toimi ennen oman rakennuksen valmistumista ajuri Nyströmiltä vuokratuissa huoneissa. Uuden talon suurta salia seura vuokrasi erilaisia tilaisuuksia varten tuloja saadakseen. Pientenlastenkoulun ensimmäisenä opettajana mainitaan mamselli Eva Carolina Perden. Aluksi koulussa opetettiin uskontoa, käsitöitä ja päässälaskua, myöhemmin opetusohjelma laajeni käsittämään myös sisälukua, laskentoa, kirjoitusta, maantietoa ja luonnontietoa. Mamselli Perden hoiti opettajan toimensa ohella myös vuonna 1861 perustettua lainakirjastoa, joka alkuaikoinaan toimi samassa talossa.
Rouvasseuran taloon sijoittui parin ensimmäisen toimintavuotensa ajaksi myös vastaperustettu Fredrika Wetterhoffin työkoulu vuonna 1885. Rouvasväen seura luopui omasta koulustaan ja jätti sen vastaperustetun kansakoulun johtokunnan hoitoon vuonna 1871, jolloin kansakoulun ylempi tyttökoulu sijoitettiin seuran omistamaan rakennukseen. Vuonna 1875 rouvasseura perusti orpokodin, jota pidettiin aluksi vuokrahuoneistossa, koska seuran omassa talossa toimi edelleen kaupungin kansakoulu. Kaupungin valtuusmiesten vastustuksesta huolimatta rouvasseura sai oikeuden päätöksellä talonsa taas omaan käyttöönsä pari vuotta myöhemmin, jolloin lastenkoti siirtyi sinne. Lastenkodin yhteydessä toimi jonkin aikaa myös lastenseimi, johon äidit voivat jättää pienet lapsensa päivätyönsä ajaksi 30 pennin päiväkorvausta vastaan.
Vuosina 1884–1897 seura ylläpiti myös ns. kerjäläiskotia eli työkoulua kuljeskeleville lapsille. Työkodin tarkoitus oli pitää lapset pois kaduilta kerjäämästä. Lapset saivat opetusta erityisesti käsitöissä, mutta myös tavallisissa kouluaineissa, ja heille tarjottiin myös kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Rouvasseura ryhtyi myös välittämään töitä köyhille naisille. Kaupunki lopetti kuitenkin avustuksensa tälle toiminnalle, kun sen katsottiin houkuttelevan köyhää väkeä maaseudulta kaupunkiin. Seuran hyväntekeväisyystyö kuitenkin jatkui. Köyhille myytiin edullisesti kylminä talvikausina puita, joita oli ostettu myyjäisten ja arpajaisten tuotoilla. Kaupungin vähäosaiset saivat myös pieniä raha-avustuksia joululahjoiksi. Vuonna 1897 toiminta laajeni vielä sopankeittolaitoksella, josta varattomat kaupunkilaiset saivat ostaa ”hyvää ja sopivaa keittoruokaa” 10 pennin litrahinnalla. Ompelukoulukin perustettiin vuonna 1902.
Rouvasseuran lastenkoti toimi talossa aina vuoteen 1931 asti, jolloin seura lopetti toimintansa ja luovutti omaisuutensa Hämeenlinnan sisälähetysseuralle. Sisälähetysseura myi talon edelleen Hämeenlinnan kaupungille, joka perusti siihen kunnallisen lastenkodin ja kansanlastentarhan. Kunnallinen lastentarha oli aloittanut toimintansa jo v. 1928 Kaurialassa osoitteessa Armas Launiksen katu 1, ja sieltä se muutti korjaustöiden valmistuttua Kaivokadulle 1.9.1931. Rakennuksen korjaus- ja muutostyöt suunnitteli arkkitehti A. Kahma. Talon pihanpuoleisessa osassa toimi lastenkoti ja kadunpuoleisessa osassa 50-paikkainen puolipäiväinen lastentarha. Yhteinen keittiö sijaitsi talon keskellä.
Talvisodan sytyttyä lastentarhan toiminta keskeytyi ja sen tiloissa toimi Hämeenlinnan sotilaslääni. Kaupungin lastenkoti muutti pois talosta vuonna 1946, jolloin siltä vapautuneisiin tiloihin perustettiin 23-paikkainen lastenseimi. Enimmillään Kaivokadun lastentalossa oli koko- ja puolipäiväosastoilla hoidossa 113 lasta. Entinen rouvasseuran talo on ollut siis koko olemassaolonsa ajan lasten käytössä. Vuonna 2021 rakennuksessa sattui kuitenkin vesivahinko, minkä seurauksena päiväkotiryhmä siirtyi väistötiloihin. Hämeenlinnan kaupunki on linjannut, ettei Kaivokadun päiväkoti enää palaa rakennukseen.
Rouvasseuran taloa laajennettiin vuonna 1895 oheisen piirustuksen mukaisesti liittämällä siihen Birger Jaarlin kadun suuntainen lisäosa. Lisäksi vanhaa osaa levennettiin lännen puolelta avokuistilla ja pesutupahuoneella. Hirsirunkoisesta talosta tuli näin L:n muotoinen, pitkä ja matala, mittasuhteiltaan empiretyylinen, mutta myös nikkarityylistä vaikutteita saanut rakennus. Empireä edustavat mm. ikkunatyyppi ja rakennuksen pilasterijärjestelmä. Räystään aluskonsolit taas ovat nikkarityyliset. Laajennetun rakennuksen pinta-ala on 430 neliömetriä. Myös ullakkokerroksessa on huoneita, joita käytettiin asuntopulan aikana lastentarhan henkilökunnan asuntoina. Pihassa oli myös erillinen pakarirakennus pyykinpesua ja ruoanvalmistusta varten.
Talon alkuaikoina rouvasseura piti talossaan köyhille tyttölapsille tarkoitettua pientenlastenkoulua. Vuonna 1856 perustettu koulu toimi ennen oman rakennuksen valmistumista ajuri Nyströmiltä vuokratuissa huoneissa. Uuden talon suurta salia seura vuokrasi erilaisia tilaisuuksia varten tuloja saadakseen. Pientenlastenkoulun ensimmäisenä opettajana mainitaan mamselli Eva Carolina Perden. Aluksi koulussa opetettiin uskontoa, käsitöitä ja päässälaskua, myöhemmin opetusohjelma laajeni käsittämään myös sisälukua, laskentoa, kirjoitusta, maantietoa ja luonnontietoa. Mamselli Perden hoiti opettajan toimensa ohella myös vuonna 1861 perustettua lainakirjastoa, joka alkuaikoinaan toimi samassa talossa.
Rouvasseuran taloon sijoittui parin ensimmäisen toimintavuotensa ajaksi myös vastaperustettu Fredrika Wetterhoffin työkoulu vuonna 1885. Rouvasväen seura luopui omasta koulustaan ja jätti sen vastaperustetun kansakoulun johtokunnan hoitoon vuonna 1871, jolloin kansakoulun ylempi tyttökoulu sijoitettiin seuran omistamaan rakennukseen. Vuonna 1875 rouvasseura perusti orpokodin, jota pidettiin aluksi vuokrahuoneistossa, koska seuran omassa talossa toimi edelleen kaupungin kansakoulu. Kaupungin valtuusmiesten vastustuksesta huolimatta rouvasseura sai oikeuden päätöksellä talonsa taas omaan käyttöönsä pari vuotta myöhemmin, jolloin lastenkoti siirtyi sinne. Lastenkodin yhteydessä toimi jonkin aikaa myös lastenseimi, johon äidit voivat jättää pienet lapsensa päivätyönsä ajaksi 30 pennin päiväkorvausta vastaan.
Vuosina 1884–1897 seura ylläpiti myös ns. kerjäläiskotia eli työkoulua kuljeskeleville lapsille. Työkodin tarkoitus oli pitää lapset pois kaduilta kerjäämästä. Lapset saivat opetusta erityisesti käsitöissä, mutta myös tavallisissa kouluaineissa, ja heille tarjottiin myös kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Rouvasseura ryhtyi myös välittämään töitä köyhille naisille. Kaupunki lopetti kuitenkin avustuksensa tälle toiminnalle, kun sen katsottiin houkuttelevan köyhää väkeä maaseudulta kaupunkiin. Seuran hyväntekeväisyystyö kuitenkin jatkui. Köyhille myytiin edullisesti kylminä talvikausina puita, joita oli ostettu myyjäisten ja arpajaisten tuotoilla. Kaupungin vähäosaiset saivat myös pieniä raha-avustuksia joululahjoiksi. Vuonna 1897 toiminta laajeni vielä sopankeittolaitoksella, josta varattomat kaupunkilaiset saivat ostaa ”hyvää ja sopivaa keittoruokaa” 10 pennin litrahinnalla. Ompelukoulukin perustettiin vuonna 1902.
Rouvasseuran lastenkoti toimi talossa aina vuoteen 1931 asti, jolloin seura lopetti toimintansa ja luovutti omaisuutensa Hämeenlinnan sisälähetysseuralle. Sisälähetysseura myi talon edelleen Hämeenlinnan kaupungille, joka perusti siihen kunnallisen lastenkodin ja kansanlastentarhan. Kunnallinen lastentarha oli aloittanut toimintansa jo v. 1928 Kaurialassa osoitteessa Armas Launiksen katu 1, ja sieltä se muutti korjaustöiden valmistuttua Kaivokadulle 1.9.1931. Rakennuksen korjaus- ja muutostyöt suunnitteli arkkitehti A. Kahma. Talon pihanpuoleisessa osassa toimi lastenkoti ja kadunpuoleisessa osassa 50-paikkainen puolipäiväinen lastentarha. Yhteinen keittiö sijaitsi talon keskellä.
Talvisodan sytyttyä lastentarhan toiminta keskeytyi ja sen tiloissa toimi Hämeenlinnan sotilaslääni. Kaupungin lastenkoti muutti pois talosta vuonna 1946, jolloin siltä vapautuneisiin tiloihin perustettiin 23-paikkainen lastenseimi. Enimmillään Kaivokadun lastentalossa oli koko- ja puolipäiväosastoilla hoidossa 113 lasta. Entinen rouvasseuran talo on ollut siis koko olemassaolonsa ajan lasten käytössä. Vuonna 2021 rakennuksessa sattui kuitenkin vesivahinko, minkä seurauksena päiväkotiryhmä siirtyi väistötiloihin. Hämeenlinnan kaupunki on linjannut, ettei Kaivokadun päiväkoti enää palaa rakennukseen.
Julkaisija
Luontiajankohta
1895
Kieli
Identifiointitunnus
URN:NBN:fi-fe2019121147011
Provenienssi
Hämeenlinnan maakunta-arkisto
Formaatti
Kuva/JPEG
Mittasuhteet
1 piirustus
Kokoelma
Viittaus
“Hämeenlinnan rouvasseuran talo (Kaivokadun päiväkoti, Birger Jaarlin katu 35),” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 21. joulukuuta 2024, https://digi.kirjastot.fi/items/show/134705.
Tiedostot
