Niilo Hartikka

1930-luvulla tunnetuksi tullut keskimatkojen juoksija Niilo Hartikka syntyi 23.4.1909 Muhoksella. Urheiluharrastuksensa hän aloitti vanhemman veljensä Yrjö Hartikan kannustamana. Yrjö oli menestynyt juoksijana hyvin piiritasolla, ja hän houkutteli Niilon mukaan sanoen, että vaikkei kisoissa menestyisikään, niin ainakin niissä näkisi maailmaa.

Jo Hartikan ensimmäinen kisa oli menestys, sillä hän voitti vuonna 1927 Kempeleessä suojeluskuntapiirin maastojuoksun juniorisarjan. Menestys toistui viikon päästä Muhoksella Ponkilan vanhalla kentällä. Urheiluvalmennusta ei tuolloin juurikaan tunnettu, joten Hartikka harjoitteli alkuaikoina omin nokkinensa kotikankailla sarkahousut jalassaan sivullisten naureskelua sietäen.

Hartikka kilpaili aluksi Muhoksen Katajaisten riveissä ja siirtyi sitten Viipurin Urheilijoihin ja sieltä maan toiseksi vauraimpaan urheiluseuraan Oulun Pyrintöön, joka kykeni tarjoamaan jäsenilleen jo ilmaiset kilpailumatkat sekä hieronnan ja muita etuja. Oulun Pyrinnön riveihin siirtyi moni muukin maaseudun urheilijanuorukainen, sillä senaikaisilla pitäjä- ja kyläseuroilla ei ollut mahdollisuuksia lähettää kilpailijoita kansallisiin saati kansainvälisiin kisoihin. Hartikka edusti koko kilpailu-uransa ajan Oulun Pyrintöä, milloin ei edustanut Suomea.

Niilo Hartikka oli kotimaisten juoksijoiden kärkiryhmässä useita vuosia. Vuonna 1936 hän juoksi yhdessä Esa Kivekkään, Onni Pyörälän ja Helge Vänttilän kanssa 4 × 800 metrin Suomen ennätyksen ajalla 7.53,4. 30-vuotiaana Hartikka otti vuoden 1939 Ruotsi–Suomi-maaottelussa Tukholmassa nimiinsä 1 500 metrin Suomen ennätyksen. Ennätysaika 3.50,0 säilyi vuoteen 1948 saakka. Kyseinen aika oli tietysti myös Oulun piirin ennätys ja sellaisena se Niilon nimissä pysyikin 27 vuoden ajan. Syksyllä 1939 Hartikka rikkoi Göteborgissa maailmanennätyksen juosten ankkurina Pentti ja Martti Salovaaran ja Toivo Sarkaman kanssa 4 × 1 500 metrin ajalla 15.54,8.

Niilo Hartikka lopetti uransa Oulun Pyrinnön riveissä 39-vuotiaana vuonna 1948 Oulun ympärijuoksuun. Urheilu-uransa ohella hän teki elämäntyönsä maatöissä. Kova ruumiillinen työ teki hänestä vahvan miehen. Hartikka oli paitsi kova työntekijä, myös taitava ja käsistään kätevä puuseppä. Hän harrasti myös musiikkia ja laulua koko ikänsä ja oli nuorena kuorossakin.

Niilo Hartikka kuoli 7.10.1998.


Ammatti
juoksija, maanviljelijä

Syntymäaika ja -paikka
23.4.1909 Muhos

Kuolinaika
7.10.1998

Lähteet
Lukka, Veikko: ME-juoksija Niilo Hartikka 70 v. Tervareitti 26.4.1979, s. 4.
Kalajoki, Atte: Tie vei Muhokselta maailmanmaineeseen. Kaleva 10.10.1998, s. 19.
Panu: Hartikan Niken ME. Oulu-lehti 15.5.1994, s. 2.