Pekka ompelee suonilangalla halonteossa syntyneen syvän haavan. Suonilanka ei perimätiedon mukaan aiheuta tulehtumista. Setä-Matti ja veli Antti lähtevät talvikeleillä pyytämään Marastosta karhua. Asentopaikkaa varten tarvitaan nuotio ja niinpä…
Humoristisia juttuja Reutun sontatunkiosta, heinänteosta, karhunammunnasta sekä Hildan lentokeen lakuttamisesta. Lopussa on juttu jätkien saunanlämmityksestä. Saunomisen marssijärjestys muuttuu, kun eversti Willamo seurueineen saapuu paikalle.
Pekka Morottaja muistelee Aholan kosioretkeä Riutulassa ja myös harhapolkuja, joille hän suistui Aholan Riston kaupassa. Jauhonhakureissulla rekeen tuli laitettua kaupan varastosta maksetun jauhosäkin lisäksi muutakin tarvekalua kuten nippu pieksuja…
Savottojen loppuessa kesäajaksi Pekka lähtee kullankaivuuseen Wasko Jounin ja Korppilan Urhon kanssa. Ensimmäisenä kesänä kaivuu aloitetaan Marastosta, josta siirrytään Jäkäläpäälle Pehkosen ojana tunnettuun paikkaan. Lopulta he päätyvät…
Matti ja Antti olivat Ruittuäytsillä. Oli kevät ja suuria pälvipaikkoja. Matti näki unen, että he ampuivat viisi karhua. Kun Antti lähtee kävelemään, hän näkee useita karhuja kallion päällä makaamassa. Matti ja Antti saivat ammuttua neljä karhua,…
Pekka Morottajan suku on kuuluisaa karhunkaatajasukua. Taitavat karhunpyytäjät, joihin Pekkakin lukeutuu, saivat lisänimen Karhu etunimensä liitteeksi. Karhu-Pekan kertomuksissa eletään aikaa, jolloin karhua pyydettiin talviaikaan. Pyynti tapahtui…
Parkkinan ortodoksisessa kirkossa pidettiin kirkonmenot normaalisti kaksi kertaa viikossa; lauantaisin ja sunnuntaisin, sekä kirkollisiin juhlapyhiin liittyvät toimitukset. Morsiuspari vihittiin kirkossa ja juhlat jatkuivat monta päivää kotioloissa.…
1900-luvun alussa Inarissa turvauduttiin vaivojen hoidossa luonnonmenetelmiin. Pihkaa käytettiin yleisesti haavan hoitoon ja hammassärkyyn. Tuohenjulmulla parannettiin pieniä haavoja ja sitä käytettiin myös ajoksen hoidossa. Lämpimään saaviin mentiin…
Niemelän, kuten muidenkin talollisten karja laidunsi kesät luonnonnityillä ja tuli vasta syksyllä pihapiiriin. Vain lehmät pidettiin yöaikana navetassa. Talon piiat ja rengit yöpyivät tallin vintillä ja navetan hinkaloissa kesäaikaan. Sunnuntait oli…
Ahvenjärven savotalla oli kymmenen hevosta ja kolmekymmentä miestä. Maasto oli korkeaa ja vaarallista sekä hevosille että miehille. Leimikot tehtiin harvoiksi. Kaadettavat puut olivat jykevää tukkitavaraa ja vanhimmatkin, kaadetuksi määrätyt puut…
Pula-aikana Inarissa ei ollut savottatyömaita, joten Törmäsen miehet Eenok Niemelä, Sylve Lukkari ja Manu Törmänen lähtivät savottahommiin Sodankylän Pihtijoelle. Kämppäolot olivat alkeelliset eikä ruokakaan ollut kovin monimutkaista. Pääasiallista…
Niemelän työsarkaan kuului aikanaan myös pesti varavangin kuljettajana. Vangit oli tuomittu pääsääntöisesti pienistä rikkeistä, joista tuomiona oli passitus vedelle ja leivälle muutaman päivän ajaksi. Vankeja tuotiin Petsamosta saakka ensin…
Kerttu Niemi työskenteli Liinahamarissa ruokalassa ja tutustui samalla myös kolttaväestön elämään. Erityisen vaikutuksen teki komeasti pukeutunut Koltta-Santeri jolla oli iso timantti kädessään. Koltta-Santeri toimi Liinahamarissa pihamiehenä…
Ennen talvisodan syttymistä 1939 Petsamossa vallitsi epävarma tunnelma. Lapset käskettiin toimittaa ensimmäisenä pois sodan uhan alta. Venäläiset lentokoneet ilmaantuivat taivaalle ruokatunnin aikana ja illalla jouduttiin jo lähtemään kuoma-auton…
Rouva Blomqvistin omistamassa ruokalassa söi päivittäin 90-100 miestä. Leivät, pullat ja ruoat tehtiin itse ja siinä sivussa hoidettiin lehmiä. Paistamiseen tarkoitetut uunit sijaitsivat ulkona. Työpäivät olivat pitkiä aamuviidestä iltakymmeneen.…
Kerttu Niemen työura alkoi Petsamon Liinahamarissa ruokala-apulaisena. Hänen veljensä oli kirjoittanut, että pesti olisi tarjolla ja palkkakin oli moninkertainen verrattuna palvelijan saamaan palkkaan Sodankylässä. Ruoanlaitto oli tuttua hommaa,…
Kaverukset lähtevät hirvenpyyntiin Appispaloon. Matkalla he näkevät karhun, joka on tappanut poron ja on sitä syömässä. Iisakki ampuu karhua, mutta ei osu ja karhu säntää karkuun. Appiskuusikossa näkyy tuoreita hirvenjälkiä. Mukana ollut opettaja…
Kertoja lähtee Veikon kanssa Kultalaan hirvenpyyntiin. Mukana on kaksi härkää ja reet, on rekikeli. Mukana on evästä, mutta yksi lenkkimakkara sattuu olemaan pilaantunut ja sen syömisestä seuraa kova vatsatauti ja matkanteko viivästyy. Lopulta miehet…
Hakattavan palstan keskellä on korpin pesäpuu. Metsuri päättää jättää sen pystyyn ja kaataa muut puut. Korppi tottuu metsurin läsnäoloon ja tulee tekemään tuttavuutta.
Kertoja tapaa metsäretkellään korpin, joka istuu hänen rekeensä. Selviää, että kyseessä on Kultalassa kasvanut kesy korppi. Korppi on kova sotkemaan paikkoja ja lopuksi ulkomaalaiset turistit haluavat ostaa sen ja vievät sen mennessään.
Pellinen murtautui Iivari Kangasniemen varastoon ja anasti aseen, kaikki patruunat ja ruokaa. Magga Kitti oli Kangasniemellä piikana. Hän oli saamenkielinen, mutta osasi myös suomea. Joskus joku suomen sana oli kuitenkin hukassa. Tarina kertoo, että…
Kertoja meni äijän eli isän kanssa baariin. Isä ilmoitti, että nyt hän haluaa riisipuuron ja lihapullat. Riisipuuro tuli, mutta puuron alta löytyi perunankuoria ja lihanpaloja. Mari kutsuttiin paikalle. Hän kauhistui, koska annos oli tarkoitettu…
Ennen sotia Inarissa oli yksi lääkäri. Sairauksia hoidettiin paljon omin keinoin. Espanjantauti tappoi 1920-luvulla runsaasti ihmisiä, usein koko perhekunnan. Inarilaisten tavallinen asumismuoto oli mökki ja sauna. Sodan jälkeen oli rakennustöitä.
Tarinan kertoja muistelee, kuinka hän joutui pienenä huutolaislapseksi, kun äiti menehtyi ja isä sairastui. Lapsena hän osallistui kalastukseen ja monenlaisiin sisätöihin. Myöhemmin hän aloitti maantietyöt ja metsästi lintuja ja oravia myyntiin.
Inarissa oli ennen sotaa isot savotat. Pula-aikana haettiin töitä Sodankylän puolelta, mutta työvoimaa oli paljon ja töitä oli vaikea löytää. Inari oli 1920-luvulla pieni kylä, vain muutama talo. Tie tehtiin 1924, silloin tuli myös ensimmäinen auto.…
Haastateltava tuli töihin Riutulaan etelästä. Matka perille oli hankala, mutta itse paikka oli kaunis ja viehättävä. Riutulassa ei tunnettu työaikoja, töitä tehtiin paljon ja työtehtävät olivat moninaisia. Toisaalta osattiin myös palkita, esimerkiksi…
Venäläiset partisaanit tekivät hyökkäyksiä siviiliväestöä kohtaan itärajan kylissä. Asukkaat surmattiin ja talot poltettiin. Yksi ryhmä tuli Laanilaan asti ja ampui siviililiikenteessä ollutta postiautoa. Yksi surmansa saaneista oli piispa Wallinmaa,…
Yksi Inarin alueen saksalaisten vankileireistä sijaitsi Ivalossa lossituvan ja Ivalon ruokoushuoneen välistä kulkevan tien päässä. Sotavangit työskentelivät Ivalon siltatyömaalla. Vankeja ei saanut ruokkia, mutta joskus naiset laittoivat lepäpalasia…
"Olen minä herrojenkin kyydissä kulkenut", oli Rajalan Anni naureskellut, kun muisteli minkälaisessa seurassa oli matkannut tunturista Ivaloon. Hänellä oli ollut tapana mennä hyvissä ajoin pysäkille, jos sattuisi saamaan peukalokyydin kylille ennen…
Kesällä 1944 Ivalon asukkaita oli siirretty väliaikaiseen evakkoon Ukontuvalle. Sinne oli saapunut myös kuuluisa helmenkalastaja Huhti-Heikki, joka oli myynyt saaliinsa ja päättänyt lähteä lopullisesti Rajajoosepin kentältä. Majapaikassa Huhti-Heikki…
Haastateltava muistelee sota- ja evakkoaikaa. Rintama oli Lutolla ja kotiväki evakuoitiin Ylivieskaan. Ylivieskassa heidät sijoitettiin isoon maataloon.
Marja Rotonen oli taitava kansanparantaja, kätilö, kuppari ja ompelija, joka siirsi oppinsa miniälleen Lyydia Palkokankaalle. Hopealusikalla poistettiin roskat silmästä, kerninäppyihin käytettiin riisivoidetta, lihassärkyyn ja reumatismin hoitoon…
Hautauspalvelujen tarjoaminen ja arkkujen välitys siirtyi Lyydia Palokankaan tehtäväksi Leevi Palokankaan kuoleman jälkeen. Sairaalassa kuolleet vainajat laitettiin arkkuun hoitajien toimesta, mutta sairaalan ulkopuolella kuolleet toimitettiin…
Samppa Palokangas matkusti kevättalvella 1924 Lahteen autokouluun. Matka taittui Ivalosta Rovaniemelle kievarikyydillä ja siitä eteenpäin junalla. Autokoulureissu kesti kaksi kuukautta, mutta ajamaan hän oppi oikeastaan vasta kauppias Lehtisen…
Palokankaan veljeksillä Arvolla, Samulilla ja Tuomaksella oli kaikilla kuorma-autot, joita käytettiin 1930-luvun alkupuolella vain kesäisin. Talveksi autot laitettiin pukin päälle ja lähdettiin savottatöihin. Kuorma-autolla tehtiin myös hupiretkiä…
Letukka, Veteraani, Ford, Sisu. Tässä muutamia kuorma-autoja, joita Sammu Palokangas on elämänsä varrella sompaillut. Ensimmäinen auto 1920-luvulla oli kaksivaihteinen ja siinä oli puupyörät. Etenkin takapyörät kuumenivat kuorman ajossa, joten ne…
Miessinmaan lahjat ja laulut, tarinointia ja tunnelmointia Miessinmaan kuvernööri Heikki Pihlajamäen kämpässä helmikuussa 1984. Martti Timonen, Seppo J. Partanen ja Hanski Aaltio hiihtivät Lemmenjoelle kiittämään kullankaivajia, joita oli haastateltu…
Inarin ensimmäinen myymäläauto toimi 1930-luvulla. Se oli tavallinen kuorma-auto, johon aamulla lastattiin myytävät tavarat. Petsamossa oli uitto ja uittomiehille käytiin myymässä tavaraa. Matkalla poikettiin taloissa. Työaikoja ei varsinaisesti…
Härkinmylly on jauhanut viljaa esi-isillemme, toteaa Lauri Pekkala ja muistelee samalla kuinka Kyrönkylässä viljeltiin menestyksellisesti ohraa ja perunaa ennen sotia. Mylly oli Kyrön jakokunnan omaisuutta ja se oli näyttävän näköinen. Aikojen…
Topias Mattila löysi Jänkkävaaran etelälaidalla sijaitsevan karhunpesän keväällä 1946, kun hän oli kaatamassa rakennuspuita talontekoa varten. Puiden kaataminen muuttui jännittäväksi, kun yhtäkkiä karhu hyppäsi pesästä ja kiipesi puuhun. Pesän…
Armas Peltosen savottamiehen ura alkoi sahurina Vellijärven savotalla 1930-luvun alussa. Seuraavana vuonna työ jatkui Kessissä, josta puut uitettiin keväällä Inarijärveltä Paatsjokea pitkin Norjaan Pasvikin sahalle. Sieltä puut rahdattiin Eurooppaan,…
Espanjantautia edeltävä kesä v. 1919 oli kylmä ja kuiva. Ruokavarat olivat niukkoja, sillä peruna ei kasvanut, eikä saatu kalaa tai riistaa. Seurauksena oli nälkätalvi v. 1919-1920. Armas Peltonen sairastui tulirokkoon ja espanjantautiin, joista…
Tarinankertoja muistelee koulunkäyntiä Koppelossa. Aikaisempien opettajien kanssa ei ollut niin tarkkaa, vaan koulussa ollessa sai liikkuakin jonnekin. Uusien opettajien myötä järjestys muuttui, piti istua paikoillaan. Oppiaineita olivat laskeminen,…
Eelis Peltosen molemmat tarinat ajoittuvat vuodelle 1936, joka oli ilmoiltaan varsin erikoinen. Kesä oli helteinen ja ensilumi satoi vasta joulukuun puolessa välissä. Haastattelun alussa Eelis kertoo kuinka hän nuorena miehenä seikkaili Inarin…
Kettu rauhoitettiin 1930-luvulla. Rauhoituksen seurauksena kettukanta lisääntyi huomattavasti ja rauhoitus jouduttiin kumoamaan. Ketusta alettiin maksaa tapporahaa.
Sudenpyynti on kärsivällisyyttä vaativaa hommaa. Niinpä poromiehet, joilla ei ollut aikaa susijahtiin kirjoittivat Koppelossa asuvalle ammattimetsästäjälle Nikodemus Peltoselle susilaumoista, jotka olivat hyökänneet porojen kimppuun. Peltonen oli…
Kertoja kävi koulua Petkulassa, asui asuntolassa ja pääsi jouluna käymään kotona. Koulussa opetettiin kirjoittamista ja lukemista. Asuntolan valvoja kuulusteli läksyt. Jos oppilas ei osannut läksyjä, hän ei saanut ruokaa.
Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa