Teemat ja teokset
Aurinkoisten tarinoiden rinnalla Hällin tuotannossa kulkee toinen, eettisiin kysymyksiin ja kansanuskomuksiin keskittyvä juonne. Oulu-trilogiassa Valkea kaupunki, Lassinkallio ja Kosken kuuluvissa (1957-67) ja Hailuotoon sijoittuvassa romaanisarjassa Isä Jumalan ilveilijä, Ruottinojan aurinko ja Meri-Heikin perintö (1961-65) Hälli kirjoittaa näkyviin sen, mikä virallisista historiankirjoituksista uupuu: tavallisten ihmisten ajatukset ja arvot, myyttien ja uskomusten kulttuurihistorian.
Hällin kertomuksia, pakinoita ja esseitä on julkaistu monissa kokoelmateoksissa ja lehdissä, Kaltiossa, Seurassa ja Suomen kuvalehdessä. Kalevaan Hälli kirjoitti muistelmia lapsuudestaan Alalaanilassa, 1920-luvun Oulussa.
Viimeisiksi jääneissä kirjoissaan Hälli siirtyi Oulun ja Hailuodon konkreettisista maisemista yhä voimakkaammin tunnelmien ja mielikuvituksen maailmaan. Juurikorpi-novelleissa (1971-72) ja kokoelmassa Kesäheinä ja kissankello (1973) kansanperinne yhdistyy myönteiseen elämänasenteeseen, uniin ja satuihin. Ihmisen Hälli sijoittaa erottamattomaksi osaksi luonnon ikuista kiertoa: "Tämä ihmisen temppuilu oli vain pikkuinen takatalvi kottaraisheimon pitkässä elämässä ja sinirinnan välähdyskin oli meitä ikuisempi."