Juurikorpi-sarja

Elämää Juurikorvessa

Teoksissa Täällä Juurikorvessa (1971) ja Morsiamenkädestä ja puhuvasta ovenrivasta (1972) Hälli palaa Andersson-tarinoista tuttuun lyhytmuotoisuuteen ja elämänmyönteiseen tunnelmaan. Juurikorven elämänmenosta (1975) sisältää aiemmin julkaistujen tarinoiden lisäksi kymmenen kokonaan uutta kertomusta Juurikorven asukkaista.

Juurikorpi on meren tuntumassa sijaitseva pikkukylä, jossa vanhat tavat ja kansanviisaus ovat vielä kunniassa. Kertomus Hevosenostajan silmistä sijoittaa tarinat aikaan, jolloin hevosen tilalle ostettiin traktori, vaikka pellollekaan ei annettu enää "pahaista arvoa". Kaupungistuminen ja elämäntapojen muutos raapaisee Juurikorpea kuitenkin vain pinnalta: nykyhetki on "läpikuultava kartta", ja jos "polkaisee oikein lujaa jalka uprahtaa keskelle entisiä asioita joiden setvimisessä on vieläkin tekemistä, kun vanhat vihat eivät tahdo hellittää eikä vanha rakkauskaan ruostua".

Suuren alku kytee jälleen pienessä. Metsästä löytyneestä villalangan pätkästä kehittyy tarina kunnanisän villapaidasta, ja lantin katoamisesta kasvaa talkoina toteutettu kaupan inventaario. Portaille tuotu siika avaa näkymän köyhän miehen kiitollisuuteen.

"Huomaamaton elämänmeno" värittyy Hällillä myönteisesti: hiljaisuus ei merkitse häviötä, eikä vanheneminenkaan kammota, sillä kuolema on Juurikorvessa osa elämää. Novellissa Juurikorven näkymistä Juurikorvesta tarjoutuu iltahämyinen näkymä "tähtitaivaan alla lahden kainalossa", joka tarkentuessaan paljastaa juurikorpelaisen elämän perussävyt: tuttuuden ja turvallisuuden, kaikkialle ulottuvan hyvän hengen:

Siellä ja täällä on valo ja tietää kuka valon ääressä istuu, ja ketkä ovat koolla kaupan ja kahvilan valojen tuntumassa. Niitä on noita valoja kylvetty sinne tänne kuin untuvapalloja, sellaisilta ne näyttävät sumussa ja usvassa. Ja kun näkee kotimökin ikkunat ja varsinkin keittiön ikkunan, alkaa jo tuntua mukava kahvin hiuka, niin että ihan haju tulee nenään.