Aineistot (yhteensä 257)

Tarina kertoo Inarin metsäkaupoista 1920- ja 1930-luvulla. Toinen tarina kertoo Kolttakönkään hotellista ja englantilaisista, jotka tulivat lohenpyyntiin. Paikalliset asukkaat toimivat heille soutajina.

Inarissa oli vähän varsinaista ansiotyötä tekeviä ihmisiä. Ihmiset saivat toimeentulonsa kalastamalla, riekonpyynnillä ja harjoittamalla poronhoitoa. Inarin suolasiikaa toimitettiin puupytyissä Rovaniemelle myyntiin.

Inarin viimeinen hukkatarha rakennettiin T.I. Itkosen mukaan v. 1870 lähelle Suonikylän rajaa Sulkus- ja Vuoskujärven välille, kahden vaaran notkelmaan. Tarha oli pohja-alaltaan 9-kulmainen, läpimitaltaan 15-17 m. (Itkonen 1984, 63-64). Tämän vanhan…

Posti-Mattina tunnettu Matti Aikio kuljetti postia Inarista aina Räkkijärvelle asti. Kelirikkoajat olivat vaikeimpia aikoja vuodesta. Ongelmia oli joskus myös venemoottorin kanssa. Postinkuljetus ei ollut tiukasti aikatauihin sidottua, vaan välillä…

Isä oli mäkitupalainen. Savotassa ollessaan 1930-luvulla hän osti hevosen, joka oli hiukan kallis, eikä hän sitten pystynyt hevosta maksamaan. Niin hän joutui välillä ilmaiseksi rengiksi. Isä oli hevosmies, hän piti paljon hevosista.

Kiinnostus helmenpyyntiin heräsi pikkupoikana isän mukana kulkiessa. Raakkupihdit ja muut pyyntikeinot tulivat aikaa myöten tutuiksi pyytäjien kertomuksia kuunnellessa. Kerran sattui kohdalle laadukas huulihelmi ja siitä maksettiinkin 5000 mk.   Isä,…

Samppa Palokangas matkusti kevättalvella 1924 Lahteen autokouluun. Matka taittui Ivalosta Rovaniemelle kievarikyydillä ja siitä eteenpäin junalla. Autokoulureissu kesti kaksi kuukautta, mutta ajamaan hän oppi oikeastaan vasta kauppias Lehtisen…

Junnu-Matti oli kalastaja ja poromies, jolla oli paljon lapsia. Lisäsärvintä talouteen saatiin mm. karjanpidosta. Talossa oli lehmiä, lampaita ja kylän yhteinen sonni. Kotieläimet vietiin kesäksi saariin, joissa ne saivat olla vapaina syksyyn asti.…

Kirkkoherra Itkonen tuli koulua tarkastamaan ja totesi aamupuuroa syödessään, että jos viikonkin joutuisi tämmöisessä hiljaisessa paikassa olemaan, niin hulluksi tulisi. Laura vastasi tähän, että on niin paljon kaikkea tekemistä ettei jouda sellaisia…

Jouko Mattila muistelee Ivalojoen suuria tulvia ja pohtii, miten mahdolliseen suurtulvaan voitaisiin varautua. Ensimmäinen mummolta kuultu muistitieto suurtulvista ajoittuu 1800-luvulle, jolloin koko Kyrönpuoli peittyi veden alle. Lehmät ja asukkaat…

Ivalojoki on joki, joka suojelee itseään massaturismilta, toteaa pitkän linjan ohjelmapalveluyrittäjä Teuvo Katajamaa. Ivalojoen pinta saattaa vaihdella muutaman päivän sisällä jopa metrillä, joten aivan tottumattomalla saattaa olla vaikeuksia…

Kertoja muistelee Ivalon eli senaikaisen Kyrönkylän taloja vuonna 1916 ja kylän voimakasta kasvua noista ajoista.

Yksi Inarin alueen saksalaisten vankileireistä sijaitsi Ivalossa lossituvan ja Ivalon ruokoushuoneen välistä kulkevan tien päässä. Sotavangit työskentelivät Ivalon siltatyömaalla. Vankeja ei saanut ruokkia, mutta joskus naiset laittoivat lepäpalasia…

Kertoja on ampunut jäniksiä paljonkin. Hän kertoo kuinka hän toi kaksi ampumaansa jänistä kavereilleen asentopaikalle kehottaen valmistamaan vaihteeksi jänispaistia. Hän oli myös ampunut pari kettua. Toiseen kettuun hän ei heti kunnolla osunut. Ennen…

Lauri Arrella muutti perheineen Rovaniemeltä Inariin 1.5.1941. Lähtö Inarista sotatoimiin tuli melko nopeasti muuton jälkeen kesällä 1941, jolloin jatkosota käynnistyi. Ilmari veli soitti Ivalosta ja pyysi ottamaan mukaan suojeluskuntakamppeet, sillä…

Helmenpyynnin kukoistuskausi on ollut vuosikymmenten 1850-1930 välillä. Jokihelmisimpukka elää keskimäärin 180 vuotiaaksi, vanhimmat kuitenkin jopa 280 vuotiaaksi asti. Simpukan ikä määritellään kuoren vuosirenkaista. Raakun kuoriaines on lujaa…

Joulun alla haastateltava päätti järjestää Väylässä pikkujoulun asukkaille ja koululaisille, vaikka vastaaviin juhliin ei oltu totuttukaan. Joulupuuksi koristeltiin mänty, katettiin teepöytä, laulettiin joululauluja ja luettiin jouluevankeliumia.…

Junnu-Matin talo oli Koppelon kylän keskus, jossa hoidettiin posti- , puhelin- ja kauppa-asiat. Talossa asui paljon oman suvun väkeä, mutta ovet olivat silti avoinna kulkijoille, jotka saivat yöpyä ja ruokailla talossa. Runsaasta väkimäärästä…

Pekka Morottajan suku on kuuluisaa karhunkaatajasukua. Taitavat karhunpyytäjät, joihin Pekkakin lukeutuu,  saivat lisänimen Karhu etunimensä liitteeksi. Karhu-Pekan kertomuksissa eletään aikaa, jolloin karhua pyydettiin talviaikaan. Pyynti tapahtui…

Humoristisia juttuja Reutun sontatunkiosta, heinänteosta, karhunammunnasta sekä Hildan lentokeen lakuttamisesta. Lopussa on juttu jätkien saunanlämmityksestä. Saunomisen marssijärjestys muuttuu, kun eversti Willamo seurueineen saapuu paikalle. 

Vilho Mannermaa kertoo kuinka hän sai poikasena kokea Inarijärvellä unohtumattomia kalastuskokemuksia kavereidensa kanssa. Kotijärvi toimi kylän poikien leikkipaikkana. Taimenet ja hauet näyttivät poikasten silmissä suuren suurilta ja eräskin taimen…

Kesä 1938 oli kuiva kesä, metsäpaloja oli paljon. Kun palo saatiin rajattua ja sammutettua paikalle komennettu miesporukka ehti kalastamaan. Uistin pudotettiin varovasti veteen, sitä ei saanut liikutella. Kalaa oli paljon, harria ja taimenta ja myös…

Marja Rotonen oli taitava kansanparantaja, kätilö, kuppari ja ompelija, joka siirsi oppinsa miniälleen Lyydia Palkokankaalle. Hopealusikalla poistettiin roskat silmästä, kerninäppyihin käytettiin riisivoidetta, lihassärkyyn ja reumatismin hoitoon…

Uno Waenerberg vastasi postin kuljettamisesta Ivalosta Inariin. Inarista posti jaettiin kantopostina eteenpäin. Työhön tarvittiin kymmenkunta miestä kesäaikaan. Talvella postia kuljetettiin poroilla, jolloin miehiä tarvittiin vähemmän. Aholan kotiin…

Kapteeni Takkunen pyytää Pekan mukaansa karhunmetsästykseen, koska hän haluaa näyttää kavereilleen, että kyllä hänestäkin on pyytäjäksi. Aluksi tarinassa kuvaillaan kuinka miehet metsästävät ahmaa Muotkatunturissa ja Marastossa Siikajärven rannassa.…

Tarina kertoo kalastuksesta Paldojärvellä. Kalastus tapahtui verkoilla ja nuotalla sekä juomuksilla. Kalat vietiin Sodankylään Mannermaalle kapulakaloina eli jäisinä. Paljon kalaa vietiin myös Vuomaselkään erotuspaikalle. Paldojärven suuri siika oli…

Topias Mattila löysi Jänkkävaaran etelälaidalla sijaitsevan karhunpesän  keväällä 1946, kun hän oli kaatamassa rakennuspuita talontekoa varten. Puiden kaataminen muuttui jännittäväksi, kun yhtäkkiä karhu hyppäsi pesästä ja kiipesi puuhun. Pesän…

Reino Lahdenmäellä on yli 60 vuoden kokemus petojen pyynnistä ja eränkäynnistä. Tässä tarinassa kerrotaan kommelluksista, joita sattui karhunpyyntireissulla Kampaselässä.

Kaverukset lähtevät hirvenpyyntiin Appispaloon. Matkalla he näkevät karhun, joka on tappanut poron ja on sitä syömässä. Iisakki ampuu karhua, mutta ei osu ja karhu säntää karkuun. Appiskuusikossa näkyy tuoreita hirvenjälkiä. Mukana ollut opettaja…

Anni muistelee matkoja isän kanssa Inarin ja Akuniemen välillä. Eräs matka pimenevässä lokakuussa on jäänyt mieleen erityisesti. Posti-Matti tunsi reitin vanhastaan hyvin. Kerran kuitenkin sattui karilleajo ja isä komensi tyttären pumppuun. Kahden…

Kertojan äiti on kotoisin Akujärveltä ja isä Ylitorniolta. Katajamaan suku on tällöin tullut Akujärvelle. Äidinäiti on kotoisin Hämeenkyröstä. Hän on Heikki Kyrön ja vaimonsa ottotytär ja muuttanut Kyrön pariskunnan mukana Akujärvelle.

Eläkkeellä oleva opettaja Riitta Junttila muistelee Laura Lehtolan kanssa käymiään haastattelutuokioita, joita hän teki tutkielmaansa varten 1980-luvulla. Laura oli jäänyt varhaiseläkkeelle katekeetan työstään terveydellisistä syistä. Työtään…

Tarinankertoja muistelee koulunkäyntiä Koppelossa. Aikaisempien opettajien kanssa ei ollut niin tarkkaa, vaan koulussa ollessa sai liikkuakin jonnekin. Uusien opettajien myötä järjestys muuttui, piti istua paikoillaan. Oppiaineita olivat laskeminen,…

Kertoja kävi koulua Petkulassa, asui asuntolassa ja pääsi jouluna käymään kotona. Koulussa opetettiin kirjoittamista ja lukemista. Asuntolan valvoja kuulusteli läksyt.  Jos oppilas ei osannut läksyjä, hän ei saanut ruokaa.

Taka-Lapin kaupan perustaminen Petsamoon oli vaikeaa. Petsamossa oli jo yksi kauppa, mutta se oli paikallisille asukkaille hinnoiltaan liian kallis. Taka-Lapille ei löytynyt tonttia ennen kuin kertoja järjesti kauppaa varten tontin yksityiseltä.

Kertoja tapaa metsäretkellään korpin, joka istuu hänen rekeensä. Selviää, että kyseessä on Kultalassa kasvanut kesy korppi. Korppi on kova sotkemaan paikkoja ja lopuksi ulkomaalaiset turistit haluavat ostaa sen ja vievät sen mennessään.

Kettu rauhoitettiin 1930-luvulla. Rauhoituksen seurauksena kettukanta lisääntyi huomattavasti ja rauhoitus jouduttiin kumoamaan. Ketusta alettiin maksaa tapporahaa.

Kiilanuottaa käytettiin lohenkalastuksessa Petsamossa. Kiilanuotan syvyys oli joko 7.20 tai 9 metriä meripyynnissä, mitat kuitenkin kyynärissä tuohon aikaan. Aidan pituus vaihteli 55-60 metristä yli sadan metrin pituuteen. Kiilanuotan paulat olivat…

Kesällä ja syksyllä Inariin kirkkoon pääsi kävellen ja vesiä myöten kulkemalla. Talvella kirkkomatkaan piti varustautua enemmän. Kirkolla oli usein myös kinkerit, jolloin ihmisiä opetettiin. Katekeettakoulu oli kirkon järjestämä kiertokoulu. Papit…

Parkkinan ortodoksisessa kirkossa pidettiin kirkonmenot normaalisti kaksi kertaa viikossa; lauantaisin ja sunnuntaisin, sekä kirkollisiin juhlapyhiin liittyvät toimitukset. Morsiuspari vihittiin kirkossa ja juhlat jatkuivat monta päivää kotioloissa.…

Entiseen aikaan Inarissa kirkkopyhät kestivät 2 - 3 päivää, paikallista väkeä oli paljon liikkeellä eikä ihmisillä ollut kiire. Nyt paikalliset ihmiset käyvät vähemmän kirkossa ja aina on kiire.

Koppelossa lähes joka talous harjoitti kalastusta, joesta tuli hyvin siikaa ja ahventa. Metsästys kohdistui lintuihin ja jäniksiin, myös kettuja metsästettiin nahan vuoksi. Pelloilla viljeltiin ohraa ja perunaa.

Kerttu Niemi työskenteli Liinahamarissa ruokalassa ja tutustui samalla myös kolttaväestön elämään. Erityisen vaikutuksen teki komeasti pukeutunut Koltta-Santeri jolla oli iso timantti kädessään. Koltta-Santeri toimi Liinahamarissa pihamiehenä…

Kolttien tullessa Sevettijärvelle siellä ei ollut juuri mitään, eivätkä he tienneet minkälaiseen paikkaan heitä oltiin kuljettamassa. Sevettijärvellä oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet kalastukseen ja poronhoitoon. Kuljetukset tehtiin autoilla…

Kolttasaamelaiset asutettiin Sevettijärvelle 1940-luvun lopulla. Heille rakennettiin sinne pienehköt asunnot. Myöhemmin rakennettin koulu. Elintarvikkeet kuljetettiin muualta, niitä saattoi hankkia myös Norjan puolelta Näätämöstä.

Kolttasaamelaiset asutettiin sodan jälkeen Virtaniemen ja Rajajoosepin väliseen kolmioon. Väliaikaisissa kotoksissa asuttiin siihen saakka kunnes heidät pakkosiirrettiin Sevettijärvelle.  

Petsamossa kolttasaamelaisten sukujen hallintoalueet jakaantuivat seitsemän suvun: Feodoroffin, Fofanoffin, Gauriloffin, Kiprianoffin, Mosnikoffin, Semenoffin ja Sverloffin sukujen kesken. Jokaisella suvulla oli omat määritellyt asuin-, kalastus-,…

Koppelon kyläläisten yhteisellä ponttoonilla oli monta käyttöä. Sillä kuskattiin kotieläimet ja niittokoneet kesäisin saariin. Sitä käytettiin Sevettijärven koulun rakennustarvikkeiden ja tienrakennustarpeiden kuljettamiseen sekä kalanpoikasten…

Hakattavan palstan keskellä on korpin pesäpuu. Metsuri päättää jättää sen pystyyn ja kaataa muut puut. Korppi tottuu metsurin läsnäoloon ja tulee tekemään tuttavuutta.

Kultaseppä Aarne Alhonen on sikäli erikoinen kullankaivaja, ettei hän etsi Lemmenjoelta kultaa vaan korukiviä. Kesät kuluvat vanhojen kullankaivuupaikkojen seulonnassa ja kivien lisäksi jokunen kultahippukin on tarttunut lapioon. Lapin korukivistä…