Aineistot (yhteensä 257)

Haastateltava on tullut Lemmenjoelle kultaa kaivamaan isänsä kanssa vuonna 1948. Tuolloin niinsanottu kultaryntäys kesti noin 5 - 6 vuotta laantuakseen sitten ja alkoi uudelleen 1970-luvun loppupuolella kun kullan hinta nousi. Osa kullankaivajista…

Niilo Rauhalan muistele 35 vuotta kestänyttä elämäänsä kullankaivajana Lemmenjoella Martti Timosen ja Seppo J. Partasen tuottamassa kaksiosaisessa radio-ohjelmassa v. 1985.  Nipa kertoo kuinka kultaryntäys Lemmenjoelle alkoi v. 1949 ja miten…

Ivalon hautausmaa kätkee multiinsa monia kulkumiehiä. Yksi heistä oli portin pieleen haudattu Hente Alaluusua, joka toimi savotoilla muun muassa metsä- ja uittotyöväenliiton toimitsijana ja luottamusmiehenä. Hente oli itseoppinut, sopuisa mies, joka…

Tarina kertoo kuinka vene katosi Kulasjoella ja kuinka se saatiin takaisin.

Sisarukset Elina ja Elsa musitelevat koulunkäyntiä ja asuntolaelämää Salmijärvellä. Vaikka kuri oli melko kova, on kouluajoista kuitenkin jäänyt hyvät muistot. Koulukäyntiin sisältyi askartelua ja leikkejä. Lisäksi oppilaat keräsivät marjoja ja…

Katekeetta Lehtola kävi pitämässä koulua eri paikoissa ympäri Inaria. Koulua varten oli harvoin tarjolla erillistä tilaa, vaan koulunkäynti tapahtui pienissä tiloissa keskellä muuta arkista elämää. Tarinassa muistellaan lämmintä kesää, jolloin…

Kertoja muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan Salmijärvellä. Äiti oli jäänyt leskeksi, lapsia oli yksitoista. Norjalaiset ostivat metsiä ja puut uitettin Paatsjokea pitkin. Perheen pojat olivat vuoronperään savotoissa, välillä hevonen sai levätä…

Kultaseppä Aarne Alhonen on sikäli erikoinen kullankaivaja, ettei hän etsi Lemmenjoelta kultaa vaan korukiviä. Kesät kuluvat vanhojen kullankaivuupaikkojen seulonnassa ja kivien lisäksi jokunen kultahippukin on tarttunut lapioon. Lapin korukivistä…

Hakattavan palstan keskellä on korpin pesäpuu. Metsuri päättää jättää sen pystyyn ja kaataa muut puut. Korppi tottuu metsurin läsnäoloon ja tulee tekemään tuttavuutta.

Koppelon kyläläisten yhteisellä ponttoonilla oli monta käyttöä. Sillä kuskattiin kotieläimet ja niittokoneet kesäisin saariin. Sitä käytettiin Sevettijärven koulun rakennustarvikkeiden ja tienrakennustarpeiden kuljettamiseen sekä kalanpoikasten…

Petsamossa kolttasaamelaisten sukujen hallintoalueet jakaantuivat seitsemän suvun: Feodoroffin, Fofanoffin, Gauriloffin, Kiprianoffin, Mosnikoffin, Semenoffin ja Sverloffin sukujen kesken. Jokaisella suvulla oli omat määritellyt asuin-, kalastus-,…

Kolttasaamelaiset asutettiin sodan jälkeen Virtaniemen ja Rajajoosepin väliseen kolmioon. Väliaikaisissa kotoksissa asuttiin siihen saakka kunnes heidät pakkosiirrettiin Sevettijärvelle.  

Kolttasaamelaiset asutettiin Sevettijärvelle 1940-luvun lopulla. Heille rakennettiin sinne pienehköt asunnot. Myöhemmin rakennettin koulu. Elintarvikkeet kuljetettiin muualta, niitä saattoi hankkia myös Norjan puolelta Näätämöstä.

Kolttien tullessa Sevettijärvelle siellä ei ollut juuri mitään, eivätkä he tienneet minkälaiseen paikkaan heitä oltiin kuljettamassa. Sevettijärvellä oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet kalastukseen ja poronhoitoon. Kuljetukset tehtiin autoilla…

Kerttu Niemi työskenteli Liinahamarissa ruokalassa ja tutustui samalla myös kolttaväestön elämään. Erityisen vaikutuksen teki komeasti pukeutunut Koltta-Santeri jolla oli iso timantti kädessään. Koltta-Santeri toimi Liinahamarissa pihamiehenä…

Koppelossa lähes joka talous harjoitti kalastusta, joesta tuli hyvin siikaa ja ahventa. Metsästys kohdistui lintuihin ja jäniksiin, myös kettuja metsästettiin nahan vuoksi. Pelloilla viljeltiin ohraa ja perunaa.

Entiseen aikaan Inarissa kirkkopyhät kestivät 2 - 3 päivää, paikallista väkeä oli paljon liikkeellä eikä ihmisillä ollut kiire. Nyt paikalliset ihmiset käyvät vähemmän kirkossa ja aina on kiire.

Parkkinan ortodoksisessa kirkossa pidettiin kirkonmenot normaalisti kaksi kertaa viikossa; lauantaisin ja sunnuntaisin, sekä kirkollisiin juhlapyhiin liittyvät toimitukset. Morsiuspari vihittiin kirkossa ja juhlat jatkuivat monta päivää kotioloissa.…

Kesällä ja syksyllä Inariin kirkkoon pääsi kävellen ja vesiä myöten kulkemalla. Talvella kirkkomatkaan piti varustautua enemmän. Kirkolla oli usein myös kinkerit, jolloin ihmisiä opetettiin. Katekeettakoulu oli kirkon järjestämä kiertokoulu. Papit…

Kiilanuottaa käytettiin lohenkalastuksessa Petsamossa. Kiilanuotan syvyys oli joko 7.20 tai 9 metriä meripyynnissä, mitat kuitenkin kyynärissä tuohon aikaan. Aidan pituus vaihteli 55-60 metristä yli sadan metrin pituuteen. Kiilanuotan paulat olivat…

Kettu rauhoitettiin 1930-luvulla. Rauhoituksen seurauksena kettukanta lisääntyi huomattavasti ja rauhoitus jouduttiin kumoamaan. Ketusta alettiin maksaa tapporahaa.

Kertoja tapaa metsäretkellään korpin, joka istuu hänen rekeensä. Selviää, että kyseessä on Kultalassa kasvanut kesy korppi. Korppi on kova sotkemaan paikkoja ja lopuksi ulkomaalaiset turistit haluavat ostaa sen ja vievät sen mennessään.

Taka-Lapin kaupan perustaminen Petsamoon oli vaikeaa. Petsamossa oli jo yksi kauppa, mutta se oli paikallisille asukkaille hinnoiltaan liian kallis. Taka-Lapille ei löytynyt tonttia ennen kuin kertoja järjesti kauppaa varten tontin yksityiseltä.

Kertoja kävi koulua Petkulassa, asui asuntolassa ja pääsi jouluna käymään kotona. Koulussa opetettiin kirjoittamista ja lukemista. Asuntolan valvoja kuulusteli läksyt.  Jos oppilas ei osannut läksyjä, hän ei saanut ruokaa.

Tarinankertoja muistelee koulunkäyntiä Koppelossa. Aikaisempien opettajien kanssa ei ollut niin tarkkaa, vaan koulussa ollessa sai liikkuakin jonnekin. Uusien opettajien myötä järjestys muuttui, piti istua paikoillaan. Oppiaineita olivat laskeminen,…

Eläkkeellä oleva opettaja Riitta Junttila muistelee Laura Lehtolan kanssa käymiään haastattelutuokioita, joita hän teki tutkielmaansa varten 1980-luvulla. Laura oli jäänyt varhaiseläkkeelle katekeetan työstään terveydellisistä syistä. Työtään…

Kertojan äiti on kotoisin Akujärveltä ja isä Ylitorniolta. Katajamaan suku on tällöin tullut Akujärvelle. Äidinäiti on kotoisin Hämeenkyröstä. Hän on Heikki Kyrön ja vaimonsa ottotytär ja muuttanut Kyrön pariskunnan mukana Akujärvelle.

Anni muistelee matkoja isän kanssa Inarin ja Akuniemen välillä. Eräs matka pimenevässä lokakuussa on jäänyt mieleen erityisesti. Posti-Matti tunsi reitin vanhastaan hyvin. Kerran kuitenkin sattui karilleajo ja isä komensi tyttären pumppuun. Kahden…

Kaverukset lähtevät hirvenpyyntiin Appispaloon. Matkalla he näkevät karhun, joka on tappanut poron ja on sitä syömässä. Iisakki ampuu karhua, mutta ei osu ja karhu säntää karkuun. Appiskuusikossa näkyy tuoreita hirvenjälkiä. Mukana ollut opettaja…

Reino Lahdenmäellä on yli 60 vuoden kokemus petojen pyynnistä ja eränkäynnistä. Tässä tarinassa kerrotaan kommelluksista, joita sattui karhunpyyntireissulla Kampaselässä.

Topias Mattila löysi Jänkkävaaran etelälaidalla sijaitsevan karhunpesän  keväällä 1946, kun hän oli kaatamassa rakennuspuita talontekoa varten. Puiden kaataminen muuttui jännittäväksi, kun yhtäkkiä karhu hyppäsi pesästä ja kiipesi puuhun. Pesän…

Tarina kertoo kalastuksesta Paldojärvellä. Kalastus tapahtui verkoilla ja nuotalla sekä juomuksilla. Kalat vietiin Sodankylään Mannermaalle kapulakaloina eli jäisinä. Paljon kalaa vietiin myös Vuomaselkään erotuspaikalle. Paldojärven suuri siika oli…

Kapteeni Takkunen pyytää Pekan mukaansa karhunmetsästykseen, koska hän haluaa näyttää kavereilleen, että kyllä hänestäkin on pyytäjäksi. Aluksi tarinassa kuvaillaan kuinka miehet metsästävät ahmaa Muotkatunturissa ja Marastossa Siikajärven rannassa.…

Uno Waenerberg vastasi postin kuljettamisesta Ivalosta Inariin. Inarista posti jaettiin kantopostina eteenpäin. Työhön tarvittiin kymmenkunta miestä kesäaikaan. Talvella postia kuljetettiin poroilla, jolloin miehiä tarvittiin vähemmän. Aholan kotiin…

Marja Rotonen oli taitava kansanparantaja, kätilö, kuppari ja ompelija, joka siirsi oppinsa miniälleen Lyydia Palkokankaalle. Hopealusikalla poistettiin roskat silmästä, kerninäppyihin käytettiin riisivoidetta, lihassärkyyn ja reumatismin hoitoon…

Kesä 1938 oli kuiva kesä, metsäpaloja oli paljon. Kun palo saatiin rajattua ja sammutettua paikalle komennettu miesporukka ehti kalastamaan. Uistin pudotettiin varovasti veteen, sitä ei saanut liikutella. Kalaa oli paljon, harria ja taimenta ja myös…

Vilho Mannermaa kertoo kuinka hän sai poikasena kokea Inarijärvellä unohtumattomia kalastuskokemuksia kavereidensa kanssa. Kotijärvi toimi kylän poikien leikkipaikkana. Taimenet ja hauet näyttivät poikasten silmissä suuren suurilta ja eräskin taimen…

Humoristisia juttuja Reutun sontatunkiosta, heinänteosta, karhunammunnasta sekä Hildan lentokeen lakuttamisesta. Lopussa on juttu jätkien saunanlämmityksestä. Saunomisen marssijärjestys muuttuu, kun eversti Willamo seurueineen saapuu paikalle. 

Pekka Morottajan suku on kuuluisaa karhunkaatajasukua. Taitavat karhunpyytäjät, joihin Pekkakin lukeutuu,  saivat lisänimen Karhu etunimensä liitteeksi. Karhu-Pekan kertomuksissa eletään aikaa, jolloin karhua pyydettiin talviaikaan. Pyynti tapahtui…

Junnu-Matin talo oli Koppelon kylän keskus, jossa hoidettiin posti- , puhelin- ja kauppa-asiat. Talossa asui paljon oman suvun väkeä, mutta ovet olivat silti avoinna kulkijoille, jotka saivat yöpyä ja ruokailla talossa. Runsaasta väkimäärästä…

Joulun alla haastateltava päätti järjestää Väylässä pikkujoulun asukkaille ja koululaisille, vaikka vastaaviin juhliin ei oltu totuttukaan. Joulupuuksi koristeltiin mänty, katettiin teepöytä, laulettiin joululauluja ja luettiin jouluevankeliumia.…

Helmenpyynnin kukoistuskausi on ollut vuosikymmenten 1850-1930 välillä. Jokihelmisimpukka elää keskimäärin 180 vuotiaaksi, vanhimmat kuitenkin jopa 280 vuotiaaksi asti. Simpukan ikä määritellään kuoren vuosirenkaista. Raakun kuoriaines on lujaa…

Lauri Arrella muutti perheineen Rovaniemeltä Inariin 1.5.1941. Lähtö Inarista sotatoimiin tuli melko nopeasti muuton jälkeen kesällä 1941, jolloin jatkosota käynnistyi. Ilmari veli soitti Ivalosta ja pyysi ottamaan mukaan suojeluskuntakamppeet, sillä…

Kertoja on ampunut jäniksiä paljonkin. Hän kertoo kuinka hän toi kaksi ampumaansa jänistä kavereilleen asentopaikalle kehottaen valmistamaan vaihteeksi jänispaistia. Hän oli myös ampunut pari kettua. Toiseen kettuun hän ei heti kunnolla osunut. Ennen…

Yksi Inarin alueen saksalaisten vankileireistä sijaitsi Ivalossa lossituvan ja Ivalon ruokoushuoneen välistä kulkevan tien päässä. Sotavangit työskentelivät Ivalon siltatyömaalla. Vankeja ei saanut ruokkia, mutta joskus naiset laittoivat lepäpalasia…

Kertoja muistelee Ivalon eli senaikaisen Kyrönkylän taloja vuonna 1916 ja kylän voimakasta kasvua noista ajoista.

Ivalojoki on joki, joka suojelee itseään massaturismilta, toteaa pitkän linjan ohjelmapalveluyrittäjä Teuvo Katajamaa. Ivalojoen pinta saattaa vaihdella muutaman päivän sisällä jopa metrillä, joten aivan tottumattomalla saattaa olla vaikeuksia…

Jouko Mattila muistelee Ivalojoen suuria tulvia ja pohtii, miten mahdolliseen suurtulvaan voitaisiin varautua. Ensimmäinen mummolta kuultu muistitieto suurtulvista ajoittuu 1800-luvulle, jolloin koko Kyrönpuoli peittyi veden alle. Lehmät ja asukkaat…

Kirkkoherra Itkonen tuli koulua tarkastamaan ja totesi aamupuuroa syödessään, että jos viikonkin joutuisi tämmöisessä hiljaisessa paikassa olemaan, niin hulluksi tulisi. Laura vastasi tähän, että on niin paljon kaikkea tekemistä ettei jouda sellaisia…

Junnu-Matti oli kalastaja ja poromies, jolla oli paljon lapsia. Lisäsärvintä talouteen saatiin mm. karjanpidosta. Talossa oli lehmiä, lampaita ja kylän yhteinen sonni. Kotieläimet vietiin kesäksi saariin, joissa ne saivat olla vapaina syksyyn asti.…