Aineistot (yhteensä 257)

Männyn juurista valmistettiin juuriköyttä nuotan vetoköydeksi. Juuriköysi oli pehmeää ja kevyttä verrattuna Norjasta tuotuun karkeaan hamppuköyteen. Nuottaus oli jokapäiväistä puuhaa Inga Vallen kotona Sikovuonossa. Nuottaukseen osallistui koko…

Koulutie sota-aikana oli vaaroja täynnä. Ilmapommitusten aikana piti suojautua saksalaisten kaivamiin poteroihin, sillä asutus oli hyvin vähäistä Leiritien ja Koppelon kansakoulun välillä. Nykyisen urheilukentän paikalla sijaitsi saksalaisten…

Ensimmäiset savottakämpät olivat matalia ja kolme ensimmäistä hirsikertaa oli kaivettu maan sisälle. Kämpissä oli maalattia, joka oli lämpötaloudellisesti parempi ratkaisu kuin puulattiat. Seinät oli tiivistetty sammaleella. Joskus miehet repivät…

Suomen Matkailuliiton omistama Aurinkolaiva liikennöi 1950-luvulla muutaman vuoden Inarijärvellä Koppelon ja Inarin kirkonkylän välistä reittiä. Laiva oli vastaavankokoinen kuin sisämaassa liikennöivät laivat yleensä olivat, n. 30 metriä pitkä ja 7…

Jouni Mattus muistelee lapsuuttaan ja koulunkäyntiä Riutulassa. Mattuksen perhe asui aluksi Tirrossa, talossa jossa ei ollut sähköjä. Yhdessä talossa oli puhelin, jota käytettiin harvoin. Asiat toimitettiin mieluummin käymällä paikan päällä. Lasten…

"Kaikkia hommia ne etelän muotinuket meillä teettää, että ne sais turkit juhliinsa" kirosi Korhonen, kun juuttui takistaan kuusenoksaan ja pudotti rakovalkean loisteessa kuivahtaneet karvakenkänsä lumihankeen. Talviaikaan ei voinut huuhtoa kultaa,…

"Lapin luonto ja erämaat ovat matkailun vetovoima, jota ei vielä täysin ymmärretä", toteaa Lapin Luontolomat Oy:n perustaja Teuvo Katajamaa muistellessaan kymmeniä vuosia kestänyttä ohjelmapalvelu yrittäjätoimintaansa Saariselällä. Lapin Luontolomat…

Ivalojoki on joki, joka suojelee itseään massaturismilta, toteaa pitkän linjan ohjelmapalveluyrittäjä Teuvo Katajamaa. Ivalojoen pinta saattaa vaihdella muutaman päivän sisällä jopa metrillä, joten aivan tottumattomalla saattaa olla vaikeuksia…

Saksalaiset tavoittivat v. 1943 hukkaparin Nangujärvellä. He saivat kaadetuksi naarassuden, mutta uros pääsi karkuun. Tästä ovelasta, noitasudeksi kutsutusta eläimestä tuli Ivalon paliskunnalle varsinainen riesa, sillä se tappoi kymmeniä poroja.…

Reino Lahdenmäellä on yli 60 vuoden kokemus petojen pyynnistä ja eränkäynnistä. Tässä tarinassa kerrotaan kommelluksista, joita sattui karhunpyyntireissulla Kampaselässä.

Poromies Matti Mattuksella oli ruotsalainen Husgvarna niminen pistooli, jota Reino halusi innokaasti saada omakseen. Aseen Matti oli vaihtanut ajohärkään, joka 1926-luvulla maksoi viisi markkaa. Kauppaa hierottiin ja Reino kyseli useaan otteeseen…

Näätänpyyntireissu vaihtui ahmanpyynniksi, kun koira yllätti munajahdissa olleen ahman. Hyvävainuinen koira ja Reino lähtivät jälistämään karkuunpäässyttä ahmaa. Välillä näytti, että ahma pääsi karkuun ja alettiin ruokatauolle. Koira oli kuitenkin…

Uula Morottaja oli hieno mies, joka oli monessa mukana. Sulkusjärvelle hän tuli aluksi rengiksi ja pikkuhiljaa isännäksi taloon, jossa asui leskivaimo lapsineen.

Metsästysreissuilla voi törmätä kaikenlaisiin tilaanteisiin. Reilu viisikymmentä vuotta sitten Venäjän puolella oli sattunut ilmeisesti joku onnettomuus, sillä Suomujoen varsi ja Lutto olivat täynnä poron raatoja. Reino keräsi metsästyskaverinsa…

Näkymät paluumatkalla evakosta olivat ankeat. Kaikkialla oli sotaromua, sillat ja tiet olivat huonossa kunnossa ja talot poltettu. Poikasia kiinnosti tietysti ammukset, joita oli tien varsiin jääneissä laatikoissa. Reinokin keräsi lahjaksi saadun…

Venäläiset partisaanit tekivät hyökkäyksiä siviiliväestöä kohtaan itärajan kylissä. Asukkaat surmattiin ja talot poltettiin. Yksi ryhmä tuli Laanilaan asti ja ampui siviililiikenteessä ollutta postiautoa. Yksi surmansa saaneista oli piispa Wallinmaa,…

Yksi Inarin alueen saksalaisten vankileireistä sijaitsi Ivalossa lossituvan ja Ivalon ruokoushuoneen välistä kulkevan tien päässä. Sotavangit työskentelivät Ivalon siltatyömaalla. Vankeja ei saanut ruokkia, mutta joskus naiset laittoivat lepäpalasia…

Elsan kotona asui oman perheen lisäksi myös ämmiksi kutsuttu Marja-Liisa Rotola, joka oli lapsille hyvin tärkeä ihminen ja osallistui lasten kasvattamiseen. Perheessä pidettiin karjaa ja pihapiirissä oli myös paja, jossa sijaitseva paljekonttori…

Isoisäni Matti Kiviniemi toimi Aurinkolaivan kapteenina ja minäkin pääsin Armin kanssa monesti laivamatkalle. Sisävesiliikenteeseen rakennettu laiva oli tuotu etelästä. Laivaliikennöintiä varten Junnu-Matin rantaan oli rakennettu tie ja…

Junnu-Matti oli kalastaja ja poromies, jolla oli paljon lapsia. Lisäsärvintä talouteen saatiin mm. karjanpidosta. Talossa oli lehmiä, lampaita ja kylän yhteinen sonni. Kotieläimet vietiin kesäksi saariin, joissa ne saivat olla vapaina syksyyn asti.…

Junnu-Matin talo oli Koppelon kylän keskus, jossa hoidettiin posti- , puhelin- ja kauppa-asiat. Talossa asui paljon oman suvun väkeä, mutta ovet olivat silti avoinna kulkijoille, jotka saivat yöpyä ja ruokailla talossa. Runsaasta väkimäärästä…

Pirkon isoisällä oli kalamaja Naukulahdessa, jonne mennessä poikettiin useasti Nuoran-Juhanissa. Lapsetkin pääsivät mukaan jopa viikon kestäville kalareissuille. Tytöille se oli mukavaa vaihtelua, sillä he saivat kuljeksia vapaina luonnonhelmassa ja…

Koppelon kyläläisten yhteisellä ponttoonilla oli monta käyttöä. Sillä kuskattiin kotieläimet ja niittokoneet kesäisin saariin. Sitä käytettiin Sevettijärven koulun rakennustarvikkeiden ja tienrakennustarpeiden kuljettamiseen sekä kalanpoikasten…

Härkinmylly on jauhanut viljaa esi-isillemme, toteaa Lauri Pekkala ja muistelee samalla kuinka Kyrönkylässä viljeltiin menestyksellisesti ohraa ja perunaa ennen sotia. Mylly oli Kyrön jakokunnan omaisuutta ja se oli näyttävän näköinen. Aikojen…

Topias Mattila löysi Jänkkävaaran etelälaidalla sijaitsevan karhunpesän  keväällä 1946, kun hän oli kaatamassa rakennuspuita talontekoa varten. Puiden kaataminen muuttui jännittäväksi, kun yhtäkkiä karhu hyppäsi pesästä ja kiipesi puuhun. Pesän…

Kolttasaamelaiset asutettiin sodan jälkeen Virtaniemen ja Rajajoosepin väliseen kolmioon. Väliaikaisissa kotoksissa asuttiin siihen saakka kunnes heidät pakkosiirrettiin Sevettijärvelle.  

"Olen minä herrojenkin kyydissä kulkenut", oli Rajalan Anni naureskellut, kun muisteli minkälaisessa seurassa oli matkannut tunturista Ivaloon. Hänellä oli ollut tapana mennä hyvissä ajoin pysäkille, jos sattuisi saamaan peukalokyydin kylille ennen…

Kesällä 1944 Ivalon asukkaita oli siirretty väliaikaiseen evakkoon Ukontuvalle. Sinne oli saapunut myös kuuluisa helmenkalastaja Huhti-Heikki, joka oli myynyt saaliinsa ja päättänyt lähteä lopullisesti Rajajoosepin kentältä. Majapaikassa Huhti-Heikki…

Pikku-Mikkillä oli erikoisia lahjoja. Hän osasi matkia elikoita ja ihmisiä, ja muuttua jopa kerrottavansa näköiseksi. Lisäksi hän hämmästytti ihmisiä silmänkääntö- ja taikatempuilla.  Kerran Pikku-Mikki yritti ostaa luotolla kauppias Pekan-Juhanilta…

Kertoja muistelee linja-automatkallaan kuulemaansa tarinaa sodanaikaisesta sirpalemännystä ja savottakokkina tietoonsa tullutta Huuhkajapäänpaistaman vankileiriä.

Marja Rotonen oli taitava kansanparantaja, kätilö, kuppari ja ompelija, joka siirsi oppinsa miniälleen Lyydia Palkokankaalle. Hopealusikalla poistettiin roskat silmästä, kerninäppyihin käytettiin riisivoidetta, lihassärkyyn ja reumatismin hoitoon…

Hautauspalvelujen tarjoaminen ja arkkujen välitys siirtyi Lyydia Palokankaan tehtäväksi Leevi Palokankaan kuoleman jälkeen. Sairaalassa kuolleet vainajat laitettiin arkkuun hoitajien toimesta, mutta sairaalan ulkopuolella kuolleet toimitettiin…

Seppo Saraspään jäkälänhakumatka muuttui jännittäväksi tapahtumaketjuksi, kun hänen käteensä osui outo esine. Löytö sai miehen vähäksi aikaa sekaisin, etenkin kun varovainen tunnustelu löydöksen ympäristössä osoitti, että käädyksi paljastuneen…

Seppo Saraspää pohdiskelee hopeakäätyjen alkuperää ja palaa muistoissaan tunnelmiin, joita hän koki aarteen löydettyään. Monia kysymyksiä pyöri mielessä. Kuka korut oli kätkenyt ja miten ne olivat kulkeutuneet Inariin? Miksi juuri hän löysi korut?…

Joulun alla haastateltava päätti järjestää Väylässä pikkujoulun asukkaille ja koululaisille, vaikka vastaaviin juhliin ei oltu totuttukaan. Joulupuuksi koristeltiin mänty, katettiin teepöytä, laulettiin joululauluja ja luettiin jouluevankeliumia.…

Hopeakäätyjen löytyminen aiheutti melkoisen mediapyörityksen. Aarteen löytyminen kiinnosti suomalaismedian lisäksi myös norjalaisia tiedotusvälineitä. Aarteen arvoakin pohdittiin ihan asiantuntijavoimin ja löytäjä tunsi jossain vaiheessa olleensa…

Posti-Mattina tunnettu Matti Aikio kuljetti postia Inarista aina Räkkijärvelle asti. Kelirikkoajat olivat vaikeimpia aikoja vuodesta. Ongelmia oli joskus myös venemoottorin kanssa. Postinkuljetus ei ollut tiukasti aikatauihin sidottua, vaan välillä…

Posti-Matti saattoi ennakkoon sovituissa paikoissa jättää postia jopa puunhaaraan. Tämä herätti kanssamatkustajissa joskus ihmetystä. Postinkuljetus veneellä ja poroilla loppui 1954. Tämän jälkeen, ennen Sevettijärven tien valmistumista ja…

Anni muistelee matkoja isän kanssa Inarin ja Akuniemen välillä. Eräs matka pimenevässä lokakuussa on jäänyt mieleen erityisesti. Posti-Matti tunsi reitin vanhastaan hyvin. Kerran kuitenkin sattui karilleajo ja isä komensi tyttären pumppuun. Kahden…

Rovasti Räme paransi hevosen kipeytyneen jalan käydessään Akuniemessä. Talon tytölle hän antoi häälahjaksi keksipaketin ja neuvon olla suuttumatta yhtäaikaa. Tämä olikin paras lahja minkä Anni oli häälahjakseen saanut.

Pekka Morottajan suku on kuuluisaa karhunkaatajasukua. Taitavat karhunpyytäjät, joihin Pekkakin lukeutuu,  saivat lisänimen Karhu etunimensä liitteeksi. Karhu-Pekan kertomuksissa eletään aikaa, jolloin karhua pyydettiin talviaikaan. Pyynti tapahtui…

"Inarin vilja oli paljon valkiampi kuin Keski-Suomen vehnä", muistelee Aarne Akujärvi Ylivieskan isäntien todenneen, kun he näkivät inarilaisten evakkotaipaleelle mukanaan tuomat ohrajauhot. Ohra jauhettiin akujärveläisten talollisten omistamassa…

Ohran viljely oli Ivalojoen laaksossa 1920-luvulla hyvin yleistä. Lähes joka kylässä oli oma mylly, jossa jauhettiin vilja kotitarpeiksi. Suuret savottatyömaat ja tietyöt antoivat isännille tienestimahdollisuuksia kodin ulkopuolella ja niinpä…

"Oletko nähnyt suuta suurempaa?". "En, mutta oletko syönyt puuroa kuumempaa?". Näin sanaili mylläri pirulle, joka pyrki samalle puurokattilalle.

Vesimyllyt rakennettiin ojan päälle. Myllyn rakenne oli tarkkaan mietitty. Se oli yksinkertainen mutta tehokas. Myllykivet olivat yleensä graniittia ja ne haettiin joko Kultalasta tai Inarijärveltä.

Monet Kyrönkylän miehet rikastuivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen kullankaivuulla. Erityisen onnekas oli Nilla Kyrö, joka rakensi saamillaan ansioilla aluksi ison talon ja sen jälkeen vielä kaupan. Kultaa löytyi erityisen paljon Hangasojalta,…

Vanhat vesimyllyt olivat aikanaan kiinnostavia kohteita. Niissä jauhettiin viljaa ja poikaset retkeilivät myöhemmin myllyjen läheisyydessä lintujahdissa. Myllyt toimivat osuuskuntaperiaatteella ja lansmestarina l. puheenjohtajana toimi…

Eelis Peltonen oli tunnettu ketun ja ahman pyytäjä, mutta hän harrasti myös helmenpyyntiä Suomujoella vuosina 1910-1955. Suomujoki oli ollut venäläisten helmenpyytäjien pyyntipaikka vuosina 1840-1890, jolloin saaliit olivat olleet hyviä. Kiitokseksi…

Helmenkalastus alkoi yleensä juhannuksen jälkeen vesien lämmettyä ja sitä jatkui läpi kesän syksyyn saakka. Mikäli helmiä ei löytynyt, pyynti vaihtui kalastukseen. Simpukoita etsittiin kahlaamalla matalassa vedessä ja sukeltamalla syvemmässä kohtaa.…

Huhti-Heikki ja Arvid Wegelius olivat muualta Lappiin tulleita maailmanmiehiä, joista tuli helmenpyynnin elinkautisia vuosina 1890 - 1940.