YIi 400 vuotta Hakalaxin historiaa

Kokkola 17.9.1987

Hakalaxin tila on ollut olemassa jo paljon ennen kaupungin perustamista. Kaarlelan historia II mukaan varhaisin maininta talosta on löydetty vuodelta 1543.

Ilmeisesti siellä on jo noina varhaisina aikoina asunut kruununvouteja tai nimismiehiä koska se 1500-luvulla mainitaan nimenomaan käräjänpitopaikkana. Käräjät pidettiin silloin yleensä voutien tai nimismiesten taloissa koska heillä oli suuremmat tilat kuin tavallisella rahvaalla.

Kun kaupunki perustettiin 1620 Ristirannan kylään, jäi Suntin itärannalta ollut Hakalaxin talo "tulliaidan ulkopuolelle"; raja kaupungin ja maalaiskunnan välillä kulki keskellä Suntia. Hakalax kuului Kaarlelan Närvilän kylään.

Alkuaikojen isäntäluettelo sisältää pitkän rimpsun ajalle tyypillisiä nimiä: Olofsson, Persson, Mattsson, Andersson, Mickelsson jne. Paljon muuta tietoa heistä ei ole jäänyt.

Vouti Willinghusen ja kellari

Tunnetuin Hakalaxin vanhimmista asukkaista on epäilemättä Christian Willinghusen, joka huseerasi paikkakunnalla 1600-luvun puolivälin jälkeen vapaaherra Kustaa Pietarinpoika Banérin voutina. Banérin, jolle kuningatar Kristiina v. 1651 lahjoitti Kokkolan kaupungin ja silloisen laajan Kaarlelan pitäjän vapaaherrakunnaksi. Willinghusenin virkakausi ajoittui 25 vuotta kestäneen läänityskauden loppupuolelle. Voudeille kuului verojen kanto: kruununvoudit kantoivat veron kuninkaalle, Banérin voudit Banérille. Mutta voudeilla ei ollut lupa käydä kauppaa, se oikeus oli vain kaupungin laillistetuilla porvareilla. Willinghusenpa ei tästä kiellosta niin piitannut: hänkin harjoitti kauppaa omaan laskuunsa mutta yritti tehdä sen salaa. Hakalaxin suvussa on perimätietona säilynyt kertomus siitä, miten Willinghusenin laiva yön pimeydessä lipui mereltä hiljaa talon kohdalle ja miten tavarat tuotiin vaivihkaa kellariin, tai vietiin sieltä laivaan. Sunti oli siihen aikaan niin leveä että vesi ulottui aivan lähelle vanhaa Hakalaxin taloa - maaston korkeussuhteet kertovat tuon asian vielä tänäkin päivänä. Talon kellarissa Suntin puoleisella seinällä on vieläkin nähtävissä tuo salaovi, joka kyllä sittemmin on muurattu umpeen. - Toinen, vastakkaisella puolen oleva "päiväovi" on talon pihalle päin.

Vouti Willinghusenia kohtaan tunnettiin pelkoa koska hän oli hyvin häikäilemätön ja esiintymisessään röyhkeä. Oikeudenkäyntipöytäkirjat sisältävät kymmenittäin riitajuttuja, joissa häntä vastaan kantelevat joko kaupungin porvarit tai pitäjän talonpojat. Toisaalta hän näyttää olleen erittäin yritteliäs ja aikaansaava: niinpä hän 1670-luvulla alkoi toteuttaa suurta suunnitelmaansa, jonka mukaan hän nimitti Hakalaxia residenssiksi, joka tarkoittaa mm. ruhtinaan tai maaherran asuntoa, joka tapauksessa hallintopaikkaa. Alavetelistä, jossa silloin oli 19 "savua", piti tulla tämän residenssin säteritila. Myös vankeinpito ja kuljetus piti keskittää Hakalaxiin. Kaikki nämä suunnitelmat jäivät kuitenkin toteutumatta; vain suuren vilja-aitan hän ehti rakennuttaa ennenkuin Banér erotti hänet voudin virasta. Vuosi sen jälkeen Kokkolan vapaaherrakunta peruutettiin takaisin kruunulle.

Falanderit, Broendat, Kjemmerit, Donnerit

Mutta Willinghusen ei suinkaan ollut ainoa mies joka teki kauppaa verotavaroilla ja omaan laskuunsa. Sitä yrittivät tehdä myös monet muut voudit. Jopa Hakalaxin talon seuraavina vuosina omistanut kirkkoherra Flanderkin joutui syytetyksi siitä että hän omalla laivallaan purjehti Tukholmaan ja harjoitti sivuelinkeinonaan kaupantekoa. Omilla laivoilla seilaaminen, tavaran ostaminen ja :myyminen oli kauan kuulunut ikäänkuin luontaisoikeuksiin Pohjanlahden rannikolla eikä sitä tapaa saatu hevillä juuritettua pois edes tiukimman merkantilismin vuosina.

Flanderit hankkivat Hakalaxin omistukseensa 1679. Kirkkoherra Isak Falanderin jälkeen talon isäntinä ovat olleet kappalaiset Erik Falander ja kirkkoherra Jacob Falander, sama suku joka sittemmin siirtyi Vaasaan ja aateloitiin siellä Wasastjärna-nimisinä.

Falandereilta talon osti Johan Mattsson Broenda-niminen mies, yhdessä sisarenpoikansa kanssa. Tämä on tiettävästi tapahtunut 1738. Broenda-nimi muuttui talon mukaan Hakalaxiksi, ja he ovat niitä samoja Hakalaxia, jotka me tämän ajan ihmiset tunnemme sillä nimellä, mm. Bertel Hakalax ja hänen puolisonsa Göta.

- Mieheni esivanhemmat rakensivat sitten 1800-luvun alussa toisen, vanhan talon kanssa vinkkelissä olevan pitkän talon jossa edelleen asutaan. Mutta siitä ei ole tietoa, missä vaiheessa tuo vanha rakennus myytiin Kjemmereille, kertoo rouva Göta Hakalax. Bertel Hakalax sanoo:

- Siitä ei minullekaan ole jäänyt edes hämärää muistoa perimätiedosta. Mutta sen muistan että tässä meidän suvussa on aina nimitetty tuota vanhaa rakennusta Isoksi taloksi, ja myös Kjemmer-Donner taloksi.

Kjemmerit kuuluivat tämän kaupungin ensimmäisiin asukkaisiin, heidän joukossaan on ollut sekä pappeja että kauppiaita ja virkamiehiä. Erään leskirouva Kjemmerin muistolaatta on muuten Katariinan kalmiston hautakammion ulkoseinällä.

Kjemmereistä on paljonkin tietoa, Hakalaxiin liittyy muisto erään suvun jäsenen, neito Caroline Kjemmerin häistä. Ne pidettiin vuonna 1820 Hakalaxin vanhassa talossa, ja sulhanen ei ollut kukaan muu kuin helsinkiläinen Henrik Borgström, tupakkatehtailija, myöhemmin kauppaneuvos, suurliikemies, joka omisti mm. kokonaisen korttelin keskellä Helsinkiä, oli aikansa rikkaimpia miehiä koko maassa ja tunnetaan myös mesenaattina.

Kesähuvila Suntin takana

Mitä sitten merkitsi tuo Kjemmer-Donner nimitys? Hakalaxit sanovat että talo oli tosiaankin näiden sukujen yhteisomistuksessa ja sitä käytettiin ennen muuta kesänviettopaikkana. Hj. Björkman kertoo teoksessaan Gamlakarleby och des Borgerskap i förgongna tider, että Kjemmer-Donnerien aikaan viime vuosisadan loppupuolella talossa pidettiin ympäristön herrasväelle suuria ja loistavia juhlia sekä tanssiaisia ja naamiaisia. Talon takana oli puutarha joka oli niin suurenmoinen että sen sanottiin olevan "fofengan", eli liiankin hieno, suorastaan turhamainen. - Entisen hienouden voi kuulema vieläkin aavistaa kasvilajien moninaisuutena. Nythän paikka on täysin villiintynyt. - Hakalaxit kertovat myös että vielä paljon myöhemmin, tämän vuosisadan puolella, lähiseudun asukkaat ovat saaneet pitää perhejuhliaan Kjemmer-Donner talon suurissa tuvissa.

Tupakkatehdas

Kjemmer-Donnerien jälkeen talon on omistanut tupakkatehtailija Jacob Finnilä. Hänellä oli tupakkatehdas kaupungissa mutta toisen tehtaansa hän rakennutti Hakalaxin talon viereen. Tehtaan perustusten jäljet ovat vielä havaittavissa pihanurmikolla.

Finnilän tehdas valmisti purutupakkaa jota markkinoitiin ihan Pietariin asti.

- Isäni kertoi että Finnilällä oli niin hyvät hevoset että kun niillä vietiin tupakkalasti Pietariin, koko reisu kesti vain viikon, muistelee Bertel Hakalax.

Tämäntapaisia pikku historioita liittyy taloon ja sen entisiin asukkaisiin - ties kuinka paljon, tässä vain muutamia päällimmäisiä.

Entä kuinka vanha mahtaa olla tuo Hakalaxin vanha sivukamarillinen tuparakennus? Tutkija Risto Känsälän arvion mukaan se on rakennettu 1700-luvun alkupuolella, ja se saattaa olla koko eteläisen Keski-Pohjanmaan sivukamarillisen tupatyypin esikuva. Sellaisena erittäin arvokas, vähintäänkin perusteellisen tutkimisen ja säilyttämisen väärti.

Mutta entä talon alla oleva kellari - saattaisiko se olla ihan vouti Willinghusenin ajalta asti?

Annikki Wiirilinna