Venedig-afton

Merikaupungin asukkaat ovat aina rakastaneet nähdä merta. Ellei suorastaan lähdetty "merta seilaamaan", rakennettiin merenrantaan ainakin kalamaja tai pieni mökki. Rikkaimmat kokkolalaiset rakensivat jo viime vuosisadan loppupuolella komeita kesähuviloita merenrantaan, jotkut järven rantaan kuten Anders Roos jonka huvila on vieläkin Isollajärvellä, nykyisin se taitaa olla ratsastajien tai golfin pelaajien kerhotalona. - Järveähän ei enää ole.

Varsin yleiseksi kesähuvilain ja -mökkien rakentaminen paisui vasta vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alkukymmenillä. Ja kun kerran kesäasunto tehtiin, sinne muutettiin heti keväällä koulujen loputtua ja kaupunkiin muutettiin vasta elo-syyskuussa koulujen jälleen alkaessa.

Tietenkin oli käytävä kaupungissa, useimmat perheenisät joutuivat käymään työssään joka arkipäivä, myös ostokset täytyi suorittaa kaupungista. Tavallisin kulkuväline kesäasunnoille oli tietenkin purjevene, jota tarpeen tullen soudettiin, myöhemmin 20-luvulla tulivat jo moottoriveneet. Alkujaan huvila-alueille ei maanteitä ollutkaan, korkeintaan rantoja kierteleviä polkuja. Esimerkiksi mantereen ja Vasikkasaaren välissä oli vain kapea puusilta. josta polkupyörällä saattoi ajaa.

Syysmuutto huviloilta kaupunkiin muodostui kokkolalaisille eräänlaiseksi yhteiseksi rituaaliksi. Rouva Karin Järvi, .o.s. Indola on kertonut äitinsä Nelly Indolan muistelleen että ensimmäinen Venedig-afton oli vuosien 1928-30 paikkeilla ja että sen alkuunpanija olisi ollut apteekkari jonka huvila sijaitsi Sannanrannalla kuten Indolainkin. Viimeistä kesähuvila-iltaa haluttiin juhlistaa. ja se tapahtui musiikin, tulisoihtujen ja kahvikestien muodossa. Huvilarantaan sytytettiin pieniä kokkoja, soihtuja poltettiin sekä rannoilla lähellä vesirajaa että veneissä. Soihdut tehtiin itse: oli tervasoihtuja mutta myös rakennettiin soihtuja siten että peltipurkkiin laitettiin hiekkaa, sahanpurua ynnä muuta palavaa ainetta, esimerkiksi matonkuteita, päälle laitettiin petrolia ja sytytettiin.

Aivan oleellista oli lyhtyjen tai soihtujen loimottaminen veneen kokassa sekä veneistä kaikuva musiikki. Tavallisesti se oli torvimusiikkia joka kaikui hyvin ja kauas veden päällä. Veneitä oli paljon, ja niiden ohjelmaan kuului kiertely vanhan sataman lahdella. Traditioon kuului että ensin kierrettiin Nisulan potti, sitten soudeltiin Mustankarin edustalla ja Sannanrannan lähellä. Tätä kaikkea oli hauska katsoa ja kuunnella varsinkin jos sattui olemaan tyyni ja kaunis ilta. Muuta ohjelmaa ei tarvinnut, ehkä myöhemmin illalla vetäydyttiin sisään ja juotiin kahvia huvilanaapurien kanssa, lapsille oli tarjolla limukkaa ja pullaa.

Nelly Indola on kertonut että illan nimi alkujaan oli Venedig-afton. Se viittaisi Venetsiaan, jossa gondolieerit illan hämärtyessä kai vielä nykyäänkin sytyttävät venheensä kokkaan lyhdyn tai soihdun, ja esittävät musiikkia, ellei muuten niin laulamalla. - Kokkolalaisten omistamat laivat purjehtivat aikoinaan Välimerellä tuhkatiheään, ei ole pienintäkään epäilystä etteivätkö ne olisi käyneet myös Venetsiassa, josta olisivat mallinsa saaneet. Toisen teorian mukaan malli Kokkolan venetsialaisiin olisi saatu Etelä-Amerikasta Venezuelasta. - Ei voida väittää etteivätkö kokkolalaiset olisi voineet purjehtia Wenezuelassa asti, tavallisimmin kuitenkin käytiin Brasilian Bernanbucossa ja Rio de Janeirossa. - Toistaiseksi asia on ratkaisematta.

Annikki Wiirilinna