Arkkipiispan kirje (John Vickström)

Kokkola 15.11.1984

Annikki Wiirilinna
Kokkola

Sydämellinen kiitos kirjeestänne! Pyydän anteeksi, että vastaukseni tulee näin pahasti myöhästyneenä. Iloitsin kirjeestänne ja lähettämästänne artikkelista. Sydäntäni lämmitti tietoisuus siitä, että on niitä, jotka taistelevat vanhan rakkaan koulurakennuksemme puolesta. Kun olen käynyt Kokkolassa viime vuosina silloin tällöin vaimoni kanssa, olemme tulleet oikein surullisiksi nähdessämme minkälaisessa kunnossa meidän yhteinen koulumme nyt on. Emme ole ymmärtäneet miten on päästetty näin arvokas rakennus keskellä kaupunkia näin pahasti rappeutumaan. Kokkolassa ei varmasti ole niin paljon kulttuuriarvoja, että olisi varaa hävittää tämän historiallisesti ja arkkitehtoonisesti niin arvokkaan rakennuksen. Tämä on meidän yhteinen käsityksemme, ja saatte sen mielellämme siihen viitata, kun sellainen tarve syntyy.

Kiitos Teille siitä mitä teette tämän asian puolesta!

Sydämellisin terveisin

John Vikström

JK.

Kun Svenska Lyceumin taloa ja sen historiaa koskeva kirjoitus lokakuun 11. pnä oli ollut lehdessä, soitti Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalainen Kalevi K o t i l a artikkelin kirjoittajalle ja kertoi tavanneensa arkkipiispa John Vikströmin Helsingissä. Koska he ovat aloittaneet opintiensä yht'aikaa täällä Kokkolassa, toinen tosin ruotsinkielisessä, toinen suomenkielisessä oppikoulussa ja jatkaneen sitä Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, sivusi keskustelu luonnollisesti myös Kokkolaa, mm arkkipiispan entistä koulua. Kalevi Kotila kertoi hänen ilmaisseen syvän pahoittelunsa talon nykyisen tilan johdosta, hän oli mm käyttänyt sanontaa: "Minun sydämeni itkee sen talon takia."

Kun tämän kuulin, tuli ensimmäiseksi mieleen saattaa arkkipiispa Vikströmin lause kokkolalaisten tietoon tämän lehden yleisön osastossa. Ratkaisin kuitenkin tilanteen kirjoittamalla arkkipiispalle kirjeen, jossa kysyin, voinko julkistaa hänen lausumansa. Samalla lähetin hänelle tässä olleen taloa koskevan kirjoituksen.

Vastaus saapui pari päivät sitten. Luovutan sen mielelläni myös muiden kokkolalaisten luettavaksi.

A.W.