KAUPUNGINPALVELIJAN PÄIVÄ on menemistä ja tulemista
Kokkola 20.5.1976
Kolme polvea kaupunginpalvelijoita: Viktor, Erik ja Hans Bergroth Kokkolasta
Nykyään on melko harvinaista että jokin virka menee ikäänkuin perintönä isältä pojalle. Niin on kuitenkin tapahtunut Kokkolan kaupungissa, jossa raatihuoneen vahtimestari - kaupunginpalvelijan virkaa hoiti vuosisadan alkukymmenet Viktor Bergroth, sitten vuodesta 1948 hänen poikansa Erik Bergroth ja lähiaikoina siirtyy tälle paikalle tämän poika Hans Bergroth.
Bergrothit on siis totuttu näkemään "oviloikkareina" sekä valtuuston istuntojen aikana että maistraatin ja raastuvanoikeuden istunnoissa, mutta mitä muuta tuohon tehtävään kuuluu? Millainen on tämän vanhan, kunnianarvoisan kaupunginpalvelijan viran sisältö? - Tuskinpa siihen löytyy tässä kaupungissa pätevämpää vastaajaa kuin Erik Bergroth, joka aivan äsken eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä suostui siitä kertomaan:
- No tavallisesti tulen puoli kahdeksan aikaan Raatihuoneelle, avaan ovet ja katson kaikki huoneet läpi että kaikki on kunnossa ja paikallaan.
- Onko niin aina ollut vai sattuuko yllätyksiä?
- Aina on ollut järjestyksessä. Lukuunottamatta muutamaa kertaa kun ovat ihan skoijin päältä piilottaneet jonkun esineen että huomaanko minä. Ja heti olen huomannut. Mutta siitä on jo kauan, ainakin viisitoista vuotta. Ei ole kai enää kannattanut siihen leikkiin ryhtyä. Ei tosiaankaan mitään epäjärjestystä ole näinä vuosina sattunut.
Työaika alkaa itse asiassa kello 8.
Tuon "yleiskatsauksen" jälkeen menen maistraatin puolelle. Jos pöytäkirjat ovat valmiina otan ne pois. Sitten menen pormestarin luo II osastolle ja otan sieltäkin mukaan postiin menevät lähetykset. Posti aukeaa klo 9 ja silloin olen tavallisesti jo oven takana vähän aikaa odottamassa. Kun olen toimittanut postiasiat, käyn kahvilla tuossa Ke-Len baarissa, kertoo Erik Bergroth. Aamuinen kahvituokio on miellyttävä rentoutumishetki, ja tavallisesti siinä myös tapaa tuttuja joiden kanssa saa rupatella ja oikein "heittää huulta" kun sille päälle sattuu. Sillä Erik Bergroth on Kokkolassa omiensa parissa: hän on syntynyt Länsi-Kirkkokadulla, samassa talossa jossa nytkin asuu. On selvää että tuttavien ja ystävien kaarti on melkoiseen, ja että hyvin monia miellyttää hänen rehevä naurunsa ja joviaali olemuksensa, ystäviä on niin ruotsin- kuin suomenkielistenkin keskuudessa. - Mutta siihen työpäivään vielä, mitäs sen kahvin jälkeen?
- Sitten minä rupian kiertään, hän toteaa ja selittää sitten tarkemmin:
- Asioita on ennen kaikkea asianajotoimistoihin ja pankkeihin. Asianajotoimistoihin käyn viemässä pöytäkirjoja. Kello puoli 12 menen taas käymään Raatihuoneella, katsomaan onko valmiita pöytäkirjoja, onko haasteita mapissa jne. Sen mukaan kuin niistä ilmenee alan sitten järjestellä iltapäivän menoja. Aamupäiväkierroksen, joka tapahtuu keskikaupungilla, suoritan kävellen, mutta iltapäivällä, kun vien haasteita, käytän autoa. Vien myös ihmisille erilaisia tiedoksiantoja ja lääninhallituksen välipäätöksiä, liikevaihtoverotoimiston päätöksiä ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, Ihmisiä ei suinkaan ole aina niin helppo saada kiinni vaikka tietääkin heidän kotiosoitteensa. On paljon esim. vuorotyöläisiä, ja koska nämä paperit, joita minä kuljettelen, täytyy antaa asianomaiselle itselleen, saa joskus tehdä useampiakin reissuja ennenkuin tapaaminen onnistuu, kertoo Erik Bergroth. Niinpä hän joskus joutuu käyttämään noihin reissuihin myös lauantai- ja sunnuntaipäiviä.
Mutta normaaleilta haastematkoilta hän joka tapauksessa palaa Raatihuoneelle taas iltapäivällä, puoli neljän maissa.
- Menen katsomaan onko vietävää postia ja vien sen postikonttoriin. Postista menen suoraa kotiin. Tämä päiväjärjestys ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa maistraatin istuntopäivänä maanantaina eikä raastuvanoikeuden istuntopäivinä keskiviikkona ja torstaina. Valtuuston istuntopäivinä joudun niinikään olemaan Raatihuoneella niin kauan kuin istunto kestää.
Tehtävän hoito edellyttää luonnollisesti luotettavuutta ja koeteltua kansalaiskuntoa, t.s. ettei ole mitään rikkeitä. Erik Bergrothin "alkukoulutuksena" onkin ollut kymmenen vuotta poliisin tehtävissä ennen tähän työhön siirtymistä.
Kaupunginpalvelijan viran vastaanottajan täytyy myös vannoa valtion virkamiesvala, sen lisäksi haastemiesvala ja tuomarinvala, joka oikeuttaa hänen osallistumisensa oikeuden istuntoihin sellaisessa tapauksessa, että joku oikeuden jäsen joutuu jäävätyksi, sukulaisuuden tms. seikan takia.
Kuuluuko tämä kaikki siis kaupunginpalvelijan toimeen?
- Kuuluu. Mutta miten sitten käy kun Kaarlela liitetään Kokkolaan, en tiedä. Tuntuu melko mahdottomalta ajatella, että yksi haastemies ehtisi löytää kaikki haastettavat. Nytkin heidän tavoittamisensa saattaa tuottaa paljonkin ylityötunteja, mutta minä olen niin vanhanaikainen mies etten ole niitä räknännyt. Nyt kuin oma poikani on valittu tähän samaan tehtävään, olen luvannut auttaa häntä alkuun pääsemisessä niin paljon kuin mahdollista. Hän tulee hoitamaan työnsä samojen periaatteiden mukaan kuin minäkin, lupaa isä-Erik.
Ja pian sitten saamme odottaa hetkeä, jolloin Raatihuoneen avain siirtyy isältä pojalle. Se tapahtuu Raatihuoneen portailla, tietty.
A. W.
Kuvateksti:
- Minä toivon että tämä avain pysyy sinulla kolmekymmentä vuotta, sanoi Erik pojalleen Hansille ojentaessaan hänelle suuren vanhan, enemminkin symbolisen avaimen ja nipun uusia pienempiä. - Vahdinvaihto ja avaimen luovutus tapahtui Raatihuoneen portailla viime maanantaina.