Toimiiko lähidemokratia?

Kokkola 22.12.1987

"- - - ja varjele ettemme lankeaisi epäuskoon, epätoivoon ja muihin suuriin synteihin". - Täytyy sanoa että lähellä se on, lankeaminen epätoivoon. Ensinnäkin kaikki se mikä on tapahtunut Kaarlelankadulle ja Saarukan tontille - vastoin lähellä asuvien ihmisten julki lausuttuja toivomuksia, jopa vaatimuksia. Täyskasvuisia, komeita puita taisi mennä siinä rytäkässä yhteensä 30-40 kappaletta. On laskettu kaupunkiympäristössä olevan täysikasvuisen puun arvoksi useita kymmeniätuhansia markkoja ellei enemmänkin - niin paljon se pystyy tuottamaan happea ja stimuloimaan saastunutta ilmaa. Maisemaan puun kaataminen vaikuttaa noin sadan vuoden säteellä. Sitäpaitsi näemme toistuvia esimerkkejä siitä, miten vaikea nykyisessä kaupunkiympäristössä on saada puuntaimi säilymään ja kasvamaan.

Entä se suuntaus mammuttirakentamiseen päin, joka selvästi leimaa nykyistä asennoitumista. Antaako suuri ja korkea, hallimainen rakentaminen takeet ihmisten viihtymisestä? Eikö pienen vanhan kaupungin imagoa, voitaisi hoitaa toisellakin tavalla? Esimerkiksi kuten nykyään Pietarsaaressa.

Kaupungin kaavaosaston lausunnossa sanotaan mm: "Kokkolan kaltaisessa vanhassa kaupungissa, jossa asemakaavalla on suojeltu ja suojellaan runsaasti vanhaa rakennuskantaa - - -". Mitkähän rakennukset on suojeltu? Tarkotetaanko tällä vireillä olevaa alakaupungin 12:n korttelin suojelua, vai onko sekään toteutunut?

Yhdistyksemme yritykseen suojella ns. Riskan kulma viitannee kaavaosaston maininta ettei rakennussuojalaki anna ehdotonta vaatimusta "kaikkien sattumalta säilyneiden rakennusten kaavallisesta suojelemisesta." - Sattumahan sen säilyminen varmaankin on. Sattuma, jota voi pitää erityisen onnellisena jos ajattelee, miten monet tunnetut kokkolalaissuvut ovat talossa asuneet ja kaupunkia rakentaneet vuosisatojen kuluessa: kaksikerroksiseksi talo rakennettiin vasta viime vuosisadan alussa.

Kaupunkikuva on sitä mielenkiintoisempi, mitä useammalta vuosisadalta se voi tarjota esimerkkejä kaupunkirakentamisesta. Näin ymmärretään ainakin vanhoissa sivistysmaissa. Toiseksi: eikö voitaisi ajatella niinkin päin että vain ensiksi rakennettu voi esittää vaatimuksia siitä, mitä sen rinnalle tehdään, ts. että uudet rakennukset pitäisi suhteuttaa ennen paikalla olleeseen?

Ympäristöyhdistyksen jäsen [=A.W.]