Vanha pedagogio yhä paikallaan (Kokkolan koulujen historiaa 1)

Keskipohjanmaa 14.3.1970

Kokkolan 350-vuoden erikoisreportaashi

Varmaankin aivan pian Kokkolan perustamisen jälkeen sai kaupunki ensi koulunsa, sillä kirjoissa on säilynyt tieto koulumestarin ottamisesta v. 1634 ja arvattavasti koulu oli silloin uusi. Koulu oli niin kutsuttu pedagogio, ja sen tehtävänä oli jakaa alkeistietoa. Siten voi sanoa sen lähinnä vastanneen nykyistä kansakoulua, vaikkakin oppiaineiltaan paljon suppeampana.

Mutta siirrytäänpä hetkeksi tuohon menneeseen aikaan, tuohon vuosisataan, jolloin Turun piispanistuimella istuivat jyhkeät piispat, Iisakki Rothovius ja molemmat Getzeliukset, jotka kaikki tekivät eräänlaista uudisraivaajan työtä: opettivat Suomen kansalle lukutaitoa ja kristillisen tiedon alkeita, alistumista kuriin ja järjestykseen, sivistyneitä tapoja ja opin kunnioittamista. Niinpä näitä asioita oli opetettava myös Kokkolassa, pienessä kaupunginalussa, jonka talot olivat pieniä ja harmaita.

Kokkolan ensimmäisen koulutalon sijaintipaikkaa ei tiedetä, mutta vuodelta 1682 on säilynyt tieto, jonka mukaan 7 porvaria velvoitettiin kattamaan koulun katto kaupungin ostamilla tuohilla. Kahdeksan vuotta myöhemmin silloinen koulumestari valitti, että koulun lattia, seinät ja katto olivat kallellaan, ja että se ei pitänyt enempää vettä kuin lämpöäkään. Eipä siis liene ollut hääppönen tämä ensimmäinen koulu, joka myöhemmin, uuden komean talon valmistuttua, siirrettiin tiettävästi pajaksi Kolumäelle.

Jokainen sai oppia kykynsä mukaan

Mutta jos meillä olisi mahdollisuus kurkistaa tuon kauan sitten kadonneen talon ovesta sisään, tuskin uskoisimme tulleemme kouluun. Pulpetteja ei ollut, tuskinpa vielä paljon penkkejäkään. Melu saattoi olla suunnilleen samaa luokkaa kuin nykyisin parhailla välitunneilla. Se johtui siitä, että kaikki oppilaat lukivat läksyjään suureen ääneen.

Opetus oli "yksilöllistä". Se tapahtui siten, että kukin oppilas sai opettajalta tehtävän ja palasi sitten paikalleen lukemaan sitä, kunnes luuli osaavansa läksyn, silloin hän tuli opettajan luo kuulusteltavaksi. Mikäli hän selvisi siitä, antoi opettaja heti uuden tehtävän, ellei, antoi opettaja hänelle ruumiillista kuritusta joko sormille tai paljaalle takapuolelle. Opettaja löi ja oppilas tietysti huusi minkä jaksoi, ja tietysti opettajakin huusi kun kerran oli vihainen. Ilma oli paksua, sillä koulutunnit alkoivat aamulla kello 5 ja kestivät iltapäivään klo 5 saakka, välillä lienee ollut tunnin - parin tauko, mutta tuskinpa koulusalia tuli mieleen enää tuulettaa, koska se muutenkin tuppasi olemaan talvella aivan liian kylmä.

Tärkeimmät oppiaineet olivat epäilemättä kristinoppi ja lukeminen. Piispa Rothoviuksen tavoitteena oli, kuten tunnettua, katekismuksen pääkohtien ulkoluku, kun taas Getzelius vanhempi asetti kansanopetustyön päätavoitteeksi sisälukutaidon oppimisen. Näiden ohella opetettiin kirjoitusta ja laskentoa. Nämä kaikki olivat taitoja, joita yritettiin opettaa jokaiselle pojalle. Mutta henkilökohtaisesta opetusmenetelmästä johtui, että lahjakkaat saattoivat edistyä paljon nopeammin ja pitemmälle, niinpä he saattoivat oppia latinan aikeet ja lukea sillä kielellä helpohkoja tekstejä.

Koulussa tapahtui

Kokkolan pedagogien alkuajan opettajista ei paljoa tiedetä. Kasper Neonstadius, joka opetti vv. 1660-68, on jättänyt nimensä jälkipolvien tietoisuuteen siitä syystä, että tuomiokirjoissa on useita merkintöjä syytöksistä, joita oppilaiden vanhemmat ovat häntä vastaan tehneet, joten hän tuntuu olleen tavallista kovakouraisempi mies. Ruumiillinen rangaistus oli tuohon aikaan aivan yleisesti käytännössä, eikä suinkaan vain siinä tapauksessa, että oppilas olisi ollut tottelematon tai omavaltainen: rangaistiin myös puuttuvan käsityskyvyn vuoksi.

Koulu saattoi olla hyvinkin kiivaiden kohtausten näyttämönä. Niinpä kerrotaan, että juuri Neonstadiuksen aikana erään pojan vanhemmat tulivat koulutaloon kirveellä ja puukolla aseistettuina vapauttaakseen poikansa jalkapuusta. Useinkin sattui, että vanhemmat tahtoivat ottaa oppilaansa pois koulusta koska katsoivat, että häntä oli kuritettu liian ankarasti.

Kerran tunkeutui kouluun muutamia kisällejä, jotka väittivät etsivänsä kadonneita köydenpunontatyökaluja, jotka koulupojat muka olivat vieneet. Sisään päästyään he alkoivat hutkia oppilaita minkä kerkesivät, ja siitä syntyi tietenkin yleinen tappelu ja rähinä. Mutta syylliset - ilmeisesti siis kisällit - saivat rangaistuksekseen istua jalkapuussa.

Pedagogiotalo valmistuu

Ehti tulla monta valitusta vanhan koulutalon kylmyydestä ja huonokuntoisuudesta, ennenkuin uusi koulutalo saatiin aikaan, mutta sittenpä siitä tulikin heti kerralla komea ja kestävä, kuten kuluneet vuosisadat ovat osoittaneet. Harvalla kaupungilla maassamme lienee esitettävänä sellaista harvinaisuutta kuin Kokkolalla - koulutaloa vuodelta 1696.

Mistä lienee johtunut, että kaupungin porvarit nimenomaan halusivat rakentaa koulutalonsa suureksi ja edustavaksi, joka tapauksessa tiedetään sekä maaherran että piispan heitä varoitelleen niin komean suunnitelman toteuttamisesta.

Koulutalon piirustukset on laadittu Tukholmassa. Siinä oleva italialainen eli [säterikatto, harjalla laterni, eli lyhtytorni] lanternikatto oli karoliiniajalla hyvin yleinen sekä Ruotsin kaupunkitaloissa että herraskartanoissa. Paitsi koulusalia kamareineen ja eteisineen sisältää talo kookkaan synoaalisalin, jossa Pohjanmaan papisto on kokoontunut yhteisiin kokouksiinsa. Nämä kokoukset alotettiin aikanaan piispa Rothoviuksen alotteesta, niitä pidettiin säännöllisin väliajoin ja niiden tarkoituksena oli samalla kohottaa pappien opillista tasoa. Kokouksissa keskusteltiin tunnustuskirjoista ja juurrutettiin papistoon vankkaa tietoa luterilaisista opinkappaleista, luultavasti keskusteltiin myös monista käytännön asioista: alotettiinhan juuri noihin aikoihin kirkon - siis Suomen papiston - toimesta myös väestörekisterin pitäminen, samoin kansanopetus lukkarinkoulujen ja kiertokoulujen kautta maaseurakunnissa.

Suomenkielisten maaseurakuntien lukkarinkouluissa ja kiertokouluissa opetus tapahtui suomenkielellä, mutta Kokkolan pedagogiumin kieli oli luonnollisestikin ruotsi, siksi suuri enemmistö ruotsalaisilla oli täällä kaupungin perustamisen aikoihin ja jälkeen.

Getzeliuksen käynnit

Jo vanhimman koulutalon aikana kävi piispa Getzelius nuorempi ainakin kerran Kokkolan koulua tarkastamassa, tämä tapahtui vuonna 1694. Voimme kenties olettaa, että sinä päivänä koulussa vallitsi vähän tavallista juhlallisempi ja äänettömämpi työntahti.

Piispa luetti poikia, mutta tulokset eivät ehkä olleet kehuttavia, koska hän tarkastuksen jälkeen antoi merkitä pöytäkirjaan, että lapset otettiin täällä liian aikaisin pois koulusta: heidän pitäisi käydä sitä niin kauan, että oppisivat kunnolla, oikein ja selvästi lukemaan sekä laskemaan ja kirjoittamaan. Pöytäkirjaan tuli myös huomautus siitä, että koulussa ei käytetty hänen isänsä, piispa Getzelius vanhemman opetusmenetelmää, Methodus informandia.

Uuden koulutalon valmistuttua nuorempi Getzelius on tehnyt vielä ainakin pari tarkastusmatkaa Kokkolaan. Ensimmäisen käyntinsä aikana hän on merkinnyt tarkastuspöytäkirjaan toivomuksen, että nopeaälyisimmät oppilaat pitäisi pakottaa lukemaan latinaa niin paljon, että he voisivat jatkaa koulunkäyntiään Oulun tai Vaasan triviaalikouluissa ja sieltä jatkaa gymnaasin kautta ylioppilaaksi saakka.

Ilmeisesti piispan toivomuksia on yritetty noudattaa, sillä vuonna 1700 tehdyn tarkastuskäynnin aikana voitiin pöytäkirjaan jo merkitä, että "ylimmät" olivat lukeneet latinan kielioppia ja Donatusta, latinalaista lukukirjaa, joka oli ahkerassa käytössä maassamme koko keskiajan.

Ison vihan jälkeen

Mutta koko elämänmeno nyrjähti paikoiltaan 1700-luvun alkupuolella, ison vihan alkaessa. Suuri osa väestöstä pakeni Ruotsiin, ja kun sieltä aikanaan palailtiin, saatiin kaikki alottaa ikäänkuin alusta. Mainitaan Kokkolan pedagogion komean rakennuksenkin vaurioituneen ison vihan aikana siinä määrin ettei sitä aluksi voitu ollenkaan käyttää vaan oli turvauduttava johonkin toiseen "tupaan", mutta jo 1725 työ jatkui taas omassa talossa.

Kokkolan pedagogien oppilasmäärä liikkui normaalivuosina 30 - 50 paikkeilla, mutta ison vihan jälkeen heitä oli vain 19. Myöhemmässä vaiheessa koulu oli 2-luokkainen. Ensimmäisellä (classis prima) olevat pojat lukivat latinan kielioppia ja suorittivat käännösharjoituksia. Toinen luokka (classis secunda) oli omistettu lähinnä kirjoittamisen ja laskemisen opetukselle, sitä kutsuttiin kirjuriluokaksi.

1700-luvun puolivälissä tuli oppiaineeksi myös yrttien tunteminen, elettiinhän Linnén ja hänen kasvitieteellisen järjestelmänsä suurta aikaa.

Tengströmit

Suurin osa kokkolalaisista kauppiaanpojista tyytyi käymään vain kirjuriluokan ja oppimaan ne taidot, joita katsoivat tarvitsevansa käytännön elämän palveluksessa, mutta varakkaammat henkilöt antoivat poikiensa jatkaa koulunkäyntiä Oulussa tai Vaasassa ja sitten Turussa tai kenties Upsalassa tai muissa yliopistokaupungeissa. Myös pappisperheiden keskuudessa oli tapana, että joku pojista antautui papilliselle uralle ja ryhtyi koulunkäynnin pitkään ja vaivalloiseen urakkaan.

Kokkolan pitäjänapulaisen Tenströmin kodissa syntyi v. 1775 poika, joka kasteessa sai nimen Jacob. Tuskin voimme muuta olettaa kuin että tämä poikakin sai alkeisopetuksensa pedagogiossa ja jatkoi koulunkäyntiään sitten niin pitkälle, että oli valmis vuonna 1780 ottamaan vastaan filosofian ylimääräisen apulaisen viran Turun ylipoistossa, vähän myöhemmin jumaluusopin professorin viran. Vuonna 1803 hänet nimitettiin Turun hiippakunnan piispaksi ja sittemmin hänestä tuli Suomen ensimmäinen arkkipiispa.

Kaiken tämän ohella Jacob Tengström toimi ensimmäisen suomalaisen sanomalehden, Åbo Tidningarin päätoimittajana, oli valtiopäivämies ja pappissäädyn puhemies ja Turun akatemian varakansleri. Porthanin oppilas ja ihailija hän niinikään oli, ja antiikin runouden ja kirjallisuuden tuntija, joka sai tunnustukseksi mm. Ruotsin kirjallisuusakatemian palkintoja sekä valittiin sen jäseneksi myöhemmin. Hän on jättänyt jälkeensä suuren joukon tieteellistä kirjallisuutta, epäilemättä voidaan sanoa, että Jacob Tengström oli eräs aikansa huomattavimpia henkilöitä.

Hänen veljenpoikansa Johan Jacob Tengström, joka niinikään syntyi Kokkolassa, on hänen ohellaan laskettava kaupungin mainehikkaimpiin poikiin 1700-luvulla. Johan Jaakko Tengström oli niinikään yliopistomies, filosofi ja historiantutkija. - Hän on kuitenkin muuttanut vanhempiensa mukana Kokkolasta pois jo lapsena, joten tuskin on ehtinyt kuulua Kokkolan pedagogion oppilaisiin.

Rehtoreita ja apuopettajia

Kokkolan koululla lienee ollut onni omistaa joitakin erittäin päteviä ja hyviä opettajia, koskapa kerrotaan, että kokkolalaispojat muuttaessaan Vaasan triviaalikouluun pääsivät suoraan rehtorin luokalle, ts. saivat "hypätä" kahden alemman luokan ohi. Ja v. 1730 annettiin sellainen todistus, että tämä pedagogio oli ainoa koko Pohjanmaalla, missä oppilaat saivat kunnollista latinanopetusta.

Rehtoreina toimivat 1700-luvulla mm. Henrik Röring, Mathias Pazelius, Yrjö Meurling, Abraham Thauvonius, Petrus Hedman, Erik Juvelius, Juhana Kreander, Niilo Aejmelacus, Simeon Appelgren, Hannu Pietari Winge, Kaarle Juhana Nordling ja Gabriel Lagus, joista suurin osa siirtyi myöhemmin opettajiksi tai rehtoreiksi suurempiin kouluihin tai hoitamaan kirkkoherranvirkoja. Hannu Pietari Wingestä tuli kotikaupunkinsa pormestari.

Alkujaan, kun Kokkolan pedagogio perustettiin, siinä toimi vain yksi opettaja, mutta todennäköisesti jo 1680-luvulla palkattiin hänelle apuopettaja. Opettajat eivät kuitenkaan työskennelleet yhdessä, kuten saattaisi olettaa, vaan - vuoropäivinä. Se oli sen ajan tavan mukaista. Tällainen työtapa jatkui yli koko 1700-luvun, ja kun v. 1805 määrättiin, että rehtori olisi yksin opettajana, katsottiin sen merkitsevän taantumusta. Niinpä pormestari Winge aikanaan lausuikin tästä asiasta: "Vaivaloisen työn painosta yksi ainoa henkilö menehtyy nopeammin kuin kaksi, ja tässä työssä häntä päinvastoin olisi autettava." - Yhteen opettajaan siirtyminen oli kuitenkin eduksi rehtorin taloudelliselle asemalle, sillä hän sai nyt myös sen palkan, mikä aikaisemmin meni apuopettajalle.

Kesäinen saarnavirka

Kokkolan koulun rehtoreilla oli ainakin yksi sivuvirka: he toimivat Kallan kirkossa saarnaajina kaikkina syyskesän sunnuntai- ja juhlapäivinä. Tämä tapahtui nimenomaisesta määräyksestä vuodesta 1726 alkaen, mutta jo ennen sitä kävivät kokkolalaiset opettajat ja papit kesäisin Kallassa näitä tehtäviä hoitamassa, koska Kalla kuului Kokkolan kirkkoherrakuntaan, niinpä siellä ovat saarnanneet kirkkoherra Isak Falander ja hänen poikansa rehtori Johannes Falander 1600-luvun lopulla. Kallan kirkonkello on raatimies Jakob Falanderin lahjoittama vuonna 1729, ilmeisesti Falanderien suku tunsi erikoista kiinnostusta tähän kaukaiseen karuun ulkoluotoon.

Saarnaajanvirkaan yhdistettiin tavallisesti myös haminavoudin tehtävät, koska hän yleensä oli ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen henkilö karilla. Niinpä Kokkolan koulun rehtori ei päässyt kesäksikään eroon järjestyksenpitovelvollisuudestaan: myös Kallassa hän joutui ratkomaan riitoja ja valvomaan järjestystä.

Saarnaajalle maksettiin paikka tuoreina kaloina. Kukin venekunta antoi hänelle tynnyrillisen tuoreita silakoita, saarnaaja itse hankki suolan ja astiat. Hän ei tietenkään itse tarvinnut tuollaisia määriä silakoita, mutta ainakin oli mahdollisuus markkinoida ne.

Jostakin syystä Kallan saarnaajan virka näyttää myöhemmin olleen vähemmän suosittu, koskapa Kokkolan koulun rehtorit alkoivat lähettää sinne sijaisia, ylioppilaita tai virattomia pappeja. Lienee asiaan vaikuttanut sekin, että kalastus alkoi 1800-luvulla vähentyä ja että saarnaajan palkkakaloja alettiin verottaa. V. 1850 Kalla siirtyi Kalajoen kirkkoherrakuntaan ja erosi seurakunnallisesti Kokkolasta.

Gymnaasia ehdotettiin Kokkolaan

Ainakin osittain koulun hyvästä maineesta lienee johtunut, että sen kehittäminen ja korkeamman koulun saaminen Kokkolaan olivat useaankin kertaan esillä 1700-luvulla. Koko Pohjanmaalla ei 1600- ja 1700-luvuilla ollut korkeampaa oppilaitosta kuin Oulun ja Vaasan triviaalikoulut, jotka jossakin mielessä lähinnä vastasivat nykyistä keskikoulua.

Niinpä, kun Oulun ja Vaasan triviaalikoulujen opettajat vuonna 1730 olivat kokoontuneet yhteiseen kokoukseen, jonka nimenomaisena asiana oli pohtia kouluolojen kehittämistä Pohjanmaalla, he tulivat siihen yksimieliseen tulokseen, että tänne olisi saatava edes yksi yliopistoon johtava koulu, gymnasium, ja suosittelivat sen sijoittamispaikaksi nimenomaan Kokkolaa, koska sen sijainti maakunnan keskellä tekisi sen tarkoitukseen sopivimmaksi ("för dess belägenhets skull midt i landet dertill beqvemligast"). - Näitä sanoa lukiessaan tuskin uskoo silmiään - niin ihmeellisilta ne tuntuvat nykyään häikäilemättömään paikkakuntien väliseen kilpailuun tottuneesta lukijasta.

Gymnaasin perustaminen Kokkolaan oli ensi kerran esillä vuoden 1731 valtiopäivillä. Ehdotusta kannatti silloin lähinnä Pohjanmaan papisto. Paitsi Kokkolan keskeistä sijaintia koko maakuntaa ajatellen katsottiin, että myös Savosta ja Karjalasta, mistä vanhat kauppatiet rannikolle johtivat, tultaisiin saamaan oppilaita Kokkolan gymnaasiin. Salainen valiokunta katsoi kuitenkin, että se tapa, millä rahoitus ehdotuksen mukaan olisi hoidettava, olisi sotinut pappissäädyn privilegiota vastaan, ja siihen asia raukesi.

Juslenius ja piispanistuin

Vielä toisenkin kerran asia tuli esille, tällä kertaa tosin hieman toisessa muodossa. Pikkuvihan jälkeen tehdyssä rauhassa v. 1743 jäi Porvoo vain 60 km:n päähän rajasta. Silloinen Porvoon piispa Taneli Juslenius teki valtiopäivillä ehdotuksen, että sekä piispanistuin että gymnasium siirrettäisiin Porvoosta Kokkolaan. Ehdotustaan hän perusteli sillä, että sekä piispantalo että gymnasiumin rakennus olivat sodan aikana niin pahasti rappeutuneet, että niiden kuntoonsaattaminen tuntui tuovan ylivoimaisia vaikeuksia. Myös hän katsoi, että savolaiset ja karjalaiset, joiden vanhat kauppatiet johtivat Kokkolaan, tulisivat enemmän lähettämään lapsiaan kouluun sinne päin kuin Porvooseen, ja että niin suuri maakunta tarvitsisi gymnasiumin. Hänen ehdotustaan kannatti koko Pohjanmaan papisto.

Sitten asia lähetettiin lausunnoille, lausunnonantajina olivat mm. kaikki maaherrat ja tuomiokapitulit sekä Turun yliopiston kansleri. - Annettuihin lausuntoihin olisi mielenkiintoista tutustua yksityiskohtaisesti, mutta mainittakoon tässä vain Pohjanmaan läänin maaherra Gustav Creutzin vastaus: hän näet katsoi, että asian hoitaminen kävisi liian kalliiksi. Kokkolaan pitäisi rakentaa ainakin yksi uusi talo. Sitäpaitsi Savoon ei ollut muuta kuin talvitie, senkin rakentaminen veisi liian paljon varoja. Niinikään hän katsoi, että Pohjanmaalla oli 2 triviaalikoulua ja se riitti.

Lopputulokseksi tietenkin tuli, että siirtoa ei tapahtunut - painavin syy lienee ollut se, että tahdottiin säilyttää rajan taakse jääneille nuorille miehille mahdollisuus käydä koulua entisen kotimaansa puolella, jotta he eivät vieraantuisi suomalaisuudesta ja ruotsinkielestä.

Näin jälkeenpäin ei tietenkään voi olla harmittelematta asian kaatumista ja ajattelematta, mitä piispanistuimen ja gymnaasin siirtyminen Kokkolaan olisi epäilemättä merkinnyt Kokkolalle ja koko maakunnalle. - Kiitos vain, suomalaisuuden isä Taneli Juslenius, että ajatuksenne Kokkolaa kohtaan oli niin suosiollinen.

Kokkolan pedagogio jatkoi toimintaansa omassa talossa, ilmeisesti siihen saakka kun kansakoululaitos alotti. Vielä tämän vuosisadan puolella toimi kansakoulun alaluokka eli pikkukoulu - toiselta nimeltään Viklundin koulu - pedagogien vanhassa salissa.

Valokuvat: Leo Torppa
Piirros: Reijo Meller
Teksti: Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Piispa Getzelius nuorempi, joka kävi tarkastamassa Kokkolan pedagogion monta kertaa toimintansa aikana.

Jacob Tengström, Kokkolan poikia, Suomen ensimmäinen arkkipiispa

Luultavasti tässä huoneessa ehkä tuossa ikkuna alla pöydän ääressä Getzelius-piispa on kirjoittanut tarkastuspöytäkirjansa täällä käydessään.

"Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut" sanotaan nyt vaikka tämän talon kattoparrut, ne voisivat kertoa monta asiaa vuosisatojen takaisesta elämästä koulusalissa ja synodalisalissa. Tämä talo rakennettiin vuonna 1696, niinkuin jokainen valistunut kaupunkilainen ilman muuta tietääkin.

Pedagogiosali eli luokkahuone, pitkät pulpetit ovat luultavasti peräisin vasta viime vuosisadalta.

Kristus-kuva 1600-luvulta Kokkolan vanhasta kirkosta. Sitä ovat katselleet varmaan myös pedagogien oppilaat kirkossa käydessään.

Synodaalisali, jossa Pohjanmaan papisto kokoontui.

Evankelistaa esittävä veistos Kokkolan vanhimmasta kirkosta, sekä vanha raamattu.